Mies nöyryytti ja nolasi kavereiden edessä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi sanoa, että vääristeli tilannetta tulkinnassaan. Aloitus oli ap:n tulkinta tilanteesta, jota värittivät hänen omat tuntemuksensa. Hän ei vielä siinä vaiheessa pohtinut, että omat epävarmuuden tunteet ovat ehkä vaikuttaneet siihen, miten hän näkee muiden käytöksen. Hän vain ilmoitti, että kaverit ivailivat, vittuilivat ja poikaystävä nöyryytti. Myöhemmin hän kertoi, mitä poikaystävän kaveri oli puhunut, mitä itse kommentoi tähän ja mitä kaveri vastasi tähän. Sen perusteella monet vetivät johtopäätöksen, että ap on ylitulkinnut tilannetta ja vetänyt ehkä perusteetta liian negatiivisia johtopäätöksiä ja lopulta ap itsekin sen myönsi, että näin on ollut. Jos siis ap ylitulkitsi, kärjisti ja veti negatiivisia johtopäätöksiä kavereista, niin eikö se muka ole mahdollista, että hän toimi samoin poikaystävänsä kohdalla?

Mahdollista kaikki tietysti on. Mahdollista on myös se, että koko tarina onkin keksitty. Mutta miksi tälle linjalle pitäisi lähteä, että kyseenalaistetaan aivan kaikki? Ap on ollut johdonmukainen kertomuksessaan, enkä näe mitään syytä olettaa, että poikaystävän käytöstä olisi suurenneltu tai väritetty. Tuskin kiistät tai epäilet kuitenkaan sitä, että poikkis on ensin vaatinut ap:n mukaan pippaloihin, jossa hän ei tunne ketään ja jättänyt ap:n sitten yksin tilanteessa, jossa tämä olisi kaivannut kumppaninsa tukea, vai etkö usko nyt sitäkään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä kovasti käsketään ap:ta "kasvattamaan itsetunto tai pysymään poissa ihmisten ilmoilta". Jos teillä olisi vaikkapa masentunut tai surua poteva ystävä, joka päättäisi kokeilla, josko ihmisten seura piristäisi ja hänelle tulisikin itku silmään kesken illanvieton. Käskisittekö häntäkin piristymään tai poistumaan paikalta muiden iloa pilaamasta?

Siis empatiakyky huipussaan. Vaikka ap:n mielenpahoittaminen tuntuisi kuinka oudolta ja liioittelulta, se on ap:lle, ja muille näistä ongelmista kärsivistä totta, kunnes toisin todistetaan. Ikävä suhtautuminen vain vahvistaa tätä epävarmuutta.

Onhan se raakaa kommentoimista. Mutta ymmärrettävää sikäli että moni taisi turhautua aloittajaan, kun hän ei tunnu reagoivan lainkaan viestien sisältöön. Ihan kuin häntä pelottaisi liikaa, ja varminta on siksi purra ensin ja kysellä sitten, eli ehkei koskaan.

Puuttumatta nyt siihen, että poikaystävä oikeasti on masentunut ja epäilemättä siksi äkkinäinen, niin loppukommenttisi nimenomaan tiivistää asian. Eli epäillään, ettei aapeen asenteella ole mahdollista todistaa mitään toisin. Hän ei kuuntele. Hokee kyllä ylireagoineensa, mutta sellainen anteeksipyytävä pakittaminen ei korjaa mitään, ellei siitä seuraa halu ymmärtää, miksi meni överiksi ja miten sen voisi korjata. Se tosiaan vain johtaa pahenevaan epävarmuuteen ja noidankehään. Hän ottaa itseensä, sen sijaan että ottaisi opiksi.

Se vain, että mikään epäikävä suhtautuminen ei katkaise tuota kehitystä niin kauan, kun ap on päättänyt ettei hänen tarvitse yrittää ottaa opikseen muuten kuin silloin, kun häntä kohdellaan silkkihansikkain. Ja silloin taas ei tarvitse, koska silkkihansikkailla silittely hänen mielestään mystisesti riittää parantamaan hänet. Sehän tekee hetkellisesti hänen olonsa paremmaksi, vaikka tosiasiassahan siinä vain vakuutellaan, että hän on ihan oikeassa kokiessaan mitä kokee, eli että hän ei omilla jaloillaan pärjää. Eli sosiaalinen pelko pahenee.

Samaa näkee foobikoissa, jotka etsivät miten kallista enkelihoitoa hyvänsä sen sijaan, että turvautuisivat niihin, jotka oikeasti auttavat. Koska niissä joutuu menemään pelkonsa läpi. Kun karsii ilkeimmät lausunnot ja opettelee korjaamaan vihamielistä puolustautumistaan, niin usein ihmisten kommenteissa on riittävästi totuuden siemeniä kerättäväksi. Jos ei heti kykene, niitä voi tutkia sitten myöhemmin, vaikka sitten siellä terapiassa. Ap tuskin tekee sitä, vaan heittää ne suoraa päätä roskiin ja vie pussinkin äkkiä ulos haisemasta.

Hyökkäävä kommentointi vain ajaa ihmisen syvemmälle suojakuoreensa. Sen ja silkkihansikkain silittämisen välillä on normaaleja ja neutraaleja tapoja käsitellä ja työstää asioita. Toisen lyttääminen ja haukkuminen ei kuulu näihin. Miten haluaisit että ap reagoi? Ap myönsi jo, että on liian herkkä, hän ylireagoi, käy terapiassa. Mitä muuta hän voi mielestäsi nyt tehdä tälle tilanteelle joka on jo ohi muuta kuin ottaa siitä opiksi? Sitäpaitsi, pistäpä kuule melkein kuka tahansa nainen 20v jätkien kaljoitteluiltaan ypöyksin sen kukkoilun keskelle, niin voi olla että kovanahkaisempikin pahoittaa mielensä. Ap oli väärässä paikassa väärään aikaan ja avasi suunsa väärässä keskustelussa.

Osaatko itse kuvitella tällaisen keskustelun menevän niin, että ap tulisi kuorestaan ulos ja alkaisi ymmärtää kokonaisuutta uusista näkökulmista? Toki näin voi käydä tällä palstalla, silloin kun aloittajalla ei ole mitään ongelmaa muiden kuuntelussa. Nettikeskustelu voi toimia jos se totuttaa pelokkaammankin ihmisen erityyppisiin ylireagointeihin ja karaisee sillä tapaa arvostamaan jokaista toisten yritystä asiallisuuteen.

Olen samaa mieltä tuosta väärään paikkaan joutumisesta. Mutta tässäkin keskustelussa ap vaikuttaa joutuvan väärään paikkaan, eikä edes yritä vastata muuten kuin hyökkäävästi tai näennäismyötäillen. Eli sitä samaa paljon kritisoitua hyvityksenhakua ja toisaalta väärää miellyttämisenhalua, mistä joku jo huomauttikin.

Sanoin lainaamassasi tekstissä, että ap voisi yrittää ottaa opiksi, mutta että nimenomaan en usko hänen tekevän niin. Vaan että ylireagoinnin myöntäminen on vain väistelemistä ja oman heikkouskuvitelman ruokkimista. Tosiasiassa ap tuskin on niin hauras kuin uskoo olevansa. Hän vain inhoaa erittäin syvästi tulla silitetyksi vastakarvaan, ja pelkää sitä niin kovasti, että epäilee kaikkien tarkoitusperiä ilman perusteita, eikä käännä kelkkaansa vaikka syitä osoitetaan. Hän myöntää ne näennäisesti, muttei muuta näkökulmaansa. Ja epäilen, että hänen syynsä ovat niin kiveen hakattuja, ettei hän kykene tätäkään tilannetta oikeasti katsomaan toisten kannalta ennen kuin joskus vuosikymmenien päästä. Ehkä.

Herranjestas mitä "ajatuksenlukua". On sinullakin jotain häikkää toisten kanssa toimimisessa kun kuvittelet ja epäilet, että toinen myöntäessään "näennäismyöntäilee". Mitä muuta tähän kaikkeen edes voi realistisesti vastata kuin myöntää virheensä ja työstää asioita, jotta osaa vastaisuudessa toimia toisin? Huhhuh oikeasti mitä tekstiä. Ap ei ole ainoa, jolla on mennyt analyysit vähän liian pitkälle. Mistä sinä tiedät mitä ap ajattelee, tai että hän oikeasti ajattelee päinvastoin kuin kirjoittaa? Haluat vain päästä pätemään ja nokkimaan heikompaa.

Toivon, että ap ei kirjottamasi viestin kaltaisten viestien perusteella luokittele itseään toivottomaksi tapaukseksi, vaan jatkaa terapiaa ja uusien sosiaalisten tilanteiden kohtaamista. Vika ei ole ihmisessä vaan käytösmallissa ja sitä voi työstää.

En lue ajatuksia vaan käytöstä. Onhan sekin tietysti hankalaa näin kiivaassa keskustelussa, kun ei tiedetä mihin kukakin reagoi ja oliko kommentoitu ihminen sama jonka luuli kirjoittaneen jonkin aiemman kommentin jne. Lisäksi ap ei ole ollut koko ajan paikalla eikä häneltä ole juurikaan pyydetty vastauksia täsmäkysymyksiin. Eikä hän olisi niihin välttämättä ehtinyt vastaamaankaan.

Luet kuitenkin kommenttiani liian kriittisesti, en yritä sanoa että vika olisi aapeessä eikä käytösmallissa. Päin vastoin, kerroin epäileväni, että käytösmalli on tiukassa, koska siitä luopuminen on ikävää ja vanhan toistaminen houkuttelevaa. Toivon sen sijaan kovasti, että hän säästää keskustelun ja palaa siihen ja selvittelee sitä, mitä oikeasti on mahtanut tapahtua, jos nyt tekee liian kipeää. Koska oletan, että hän voisi hyötyä siitä. Koska hänellä nimenomaan on toivoa.

Tämä oli tarkoitukseni, ei päteminen tai nokkiminen. En vain ymmärrä, mitä iloa on keskustelupalstoista, jos niissä ei edes yritetä kommentoida asioita, joista ajattelee olevan hyötyä tai haittaa. Jos muut lähtevät hymistelemään joukolla, joku alkaa väittää heitä vastaan. Eihän se ole oikeastaan keskusteluakaan, jos vain ollaan kaikki samaa mieltä.

Samoin keskustelussa myös siirrytään yleisemmälle tasolle ja kommentoidaan toisia keskustelijoita vaikka ap olisi poistunut aikapäivää sitten. Keskustelu jatkuu silloin, jos aiheesta on jäljellä keskusteltavaa. Moni kommentti tuskin on oikeastaan edes suunnattu aapeelle. Mutta tämä on, jos hän nyt kerran tänne taas ilmestyi: tsemppiä sinne, ja voimia keskusteluun ja kaikkea hyvää. Mutta opettele hyökkäävyyden ja assertiivisuuden ero.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tässä keskustelussa on mennyt monella puurot ja vellit sekaisin. On totta, että on olemssa persoonallisuushäiriöisiä henkilöitä, jotka draamailevat, loukkaantuvat tyhjästä ja tekevät esimerkiksi samanlaisia katoamistemppuja kuin ap mielenosoituksena ja hakeakseen huomiota. Sitten on myös niitä, jotka ovat oikeasti herkkiä, ujoja ja nimenomaan eivät halua huomiota ja kiusaantuvat siitä.

Pers.häröinen prinsessadraamailija ei hae apua ongelmiinsa, koska ongelma tälle tyypille ovat muut ihmiset. Ap:han on täällä itse myöntänyt omat ongelmansa ja hakenut ja hakee niihin apua. Tilanne myös selvästi jäi vaivaamaan häntä paljon ja itsekin on kirjoittanut, että ylireagoi. Mielestäni ap on vaan herkkä ja kärsii sos.tilanteiden pelosta. Ja pelkoon auttaa vain sen kohtaaminen, eli ihmisten ilmoille hakeutuminen. Tuo kaveriporukka ja ilmapiiri ei vaan ollut oikea paikka harjoitella sosiaalisia tilanteita, koska ap kuvitteli viattomasti osallistuvansa keskusteluun, mutta siinä oli ilmeisesti taustalla jotain muuta josta ap ei ollut tietoinen. Joko eksä oli oikeasti muka niin seko, tai tyyppi nautti huomiosta ja siitä, kun pääsi keulimaan miten sekaisin sai naisen itsestään. Oikeasti estäminen kyllä toimii. Itselläni on ollut ihan oikea ahdistelija eikä se tilanne todellakaan ollut imarteleva tai sellainen josta olisin vitsaillut bileissä.

Luulen myös, että ap pahoitti mielensä eniten siitä kun tajusi ettei miehen tunteet ja välittäminen olleetkaan tuon kummoisemmalla tasolla. Hyvässä suhteessa osapuolet tukevat toinen toisiaan. Ihmettelen myös suuresti, miksi mies ylipäätään halusi ap:n sinne kun kerran ignoorasi koko illan eikä paikalla edes ollut muiden tyttöystäviä. Kyllä tuollaisessa tilanteessa pitäisi miehelläkin olla sen verran sosiaalista pelisilmää, että pitää huolen siitä että toisellakin on kivaa tai vaikka tarjoutuu viemään naisensa kotiin siinä vaiheessa kun hiffaa, että kyse onkin poikienillasta.

Tismalleen samaa mieltä. Jos kyse olisi ollut sekopäästä, joka vainoaa sitä heppua, olisihan se nyt sanonut jotain muutakin  kuin vain "ei se auta, höhhöhhöö". Esim : "Se ei auta, koska kyseinen nainen vaihtaa aina puhelinnumeroansa" (tai joku muu järkevä syy sille, miksi esto ei muka auta).  Mutta kyse taisikin olla vain siitä, että heppu nautti saamastaan huomiosta ja halusi pröystäillä asialla.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi ansaitsee parempaa. Sinä olet se, jolla olisi peiliinkatsomista.

Miksi? Koska AP on herkkä ja hänellä on omat ongelmansa? Tässäkin ketjussa hyvin huomaa sen, miten helpolla miehet haluavat päästä suhteessa. Haluavat vaan helpon naisen jota p*nna, joka hoitaa kotityöt ja hoitaa myöhemmin ehkä lapset. Ei kestetä herkkyyttä, ei tunteita, ei riitoja, ei vastoinkäymisiä. Kaiken pitäisi olla niin hiton helppoa ja tasaista aina. Jos nainen näyttää herkkyytensä, ollaan haukkumassa epäkelvoksi ja vaihtamassa toiseen ja sitten myöhemmin taas toiseen, kun suhteesta tulee muutakin kuin helppoa ja aina niin ihanaa alkuhuumaa. 

On todella typerä keskustelun-riitelyn aihe, taitaa olla keskenhittyneet tympeät yksilöt. Valmista ei tule ja aloittajan kertomus muuttuu kaiken aikaa. Hyvin vedätetty! Porua tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä ymmärrä vieläkään miten ap olisi halunnut miehen toimivan. Ap sanoi kommentin, kaveri ei ollut yhtä mieltä.. Ap loukkaantuu tyhjästä kun hänen jälkiviisastelunsa ei saanutkaan vastakaikua, ja miehen olisi pitänyt.. Niin mitä? Puolustaa apn kommenttia? Sanoa kavereille että älkää naurako? Hyvitellä aptä joka loukkaantui ihan tyhjästä? En aidosti ymmärrä näin naisenakaan mitä miehen olisi apn mielestä pitänyt tehdä.

Juuri näin. Ja ap itse hylkäsi miehen ja kaverit, jäi yksin ulos mököttämään. Ja kun ei kukaan enää tullut anelemaan, lähti osoittamaan mieltä, ja odotti että miehenkin olisi pitänyt lähteä kesken illan.

Jos ap olisi mennyt sisälle takaisin kaikki olisi ollut hyvin.

Ap vinkki, jutellessa tulee ja menee tilanteita kaikki sanoo aina välillä jotain mistä muut ajattelevat toisin, tai lipsauttaa sellaista mikä oikeasti on aivan hölmöä, mutta tajuaa vasta kun on ääneen sanonut. Niille kannattaa itsekkin nauraa. :D Ei kannata ottaa itseensä, jos joku kerran töksäyttää jotain epäkohteliasta, joskus voi vaan antaa asioiden mennä ohi. Jos takerrut jokaiseen toisten sanomaan, kuka uskaltaa mitään sanoa enää?

Opettele suopeutta toisia kohtaan, ja kun et tuomitse jokaista joka avaa suunsa, katsoo tai tekee väärin,saatat jopa olla rohkeampi myös itse sosiaalisissa tilanteissa, kun tajuat ettei virheistä tuomita. Tällä hetkellä sinä ap taidat olla se jyrkin tuomitsija. Ne kaverit ja poikaystäväsi eivät sinua tuominneet "väärästä" kommentista, poikaystäväsi jopa antoi olla sinun kiukuttelusi, siittä ettei hän puuttunut normaaliin keskusteluun, ettei hän osannut lukea ajatuksiasi, ei tajunnut sinun tyhjästä loukkaantuneen. Hänhän sanoi että kaikki on hyvin, mutta sinulle ei kelvannut se, vaan halusit tuomita lisää.

Ja ehkä se sun poikakaveri ei mitään uhkaile vaan kertoi ihan omia tuntemuksiaan, että haluaa erota.

On se silloin uhkailua, jos vaan kännissä uhoaa mutta ei toteuta uhkauksiaan.

Vierailija kirjoitti:

On todella typerä keskustelun-riitelyn aihe, taitaa olla keskenhittyneet tympeät yksilöt. Valmista ei tule ja aloittajan kertomus muuttuu kaiken aikaa. Hyvin vedätetty! Porua tyhjästä.

Miten niin muuttuu koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi sanoa, että vääristeli tilannetta tulkinnassaan. Aloitus oli ap:n tulkinta tilanteesta, jota värittivät hänen omat tuntemuksensa. Hän ei vielä siinä vaiheessa pohtinut, että omat epävarmuuden tunteet ovat ehkä vaikuttaneet siihen, miten hän näkee muiden käytöksen. Hän vain ilmoitti, että kaverit ivailivat, vittuilivat ja poikaystävä nöyryytti. Myöhemmin hän kertoi, mitä poikaystävän kaveri oli puhunut, mitä itse kommentoi tähän ja mitä kaveri vastasi tähän. Sen perusteella monet vetivät johtopäätöksen, että ap on ylitulkinnut tilannetta ja vetänyt ehkä perusteetta liian negatiivisia johtopäätöksiä ja lopulta ap itsekin sen myönsi, että näin on ollut. Jos siis ap ylitulkitsi, kärjisti ja veti negatiivisia johtopäätöksiä kavereista, niin eikö se muka ole mahdollista, että hän toimi samoin poikaystävänsä kohdalla?

Mahdollista kaikki tietysti on. Mahdollista on myös se, että koko tarina onkin keksitty. Mutta miksi tälle linjalle pitäisi lähteä, että kyseenalaistetaan aivan kaikki? Ap on ollut johdonmukainen kertomuksessaan, enkä näe mitään syytä olettaa, että poikaystävän käytöstä olisi suurenneltu tai väritetty. Tuskin kiistät tai epäilet kuitenkaan sitä, että poikkis on ensin vaatinut ap:n mukaan pippaloihin, jossa hän ei tunne ketään ja jättänyt ap:n sitten yksin tilanteessa, jossa tämä olisi kaivannut kumppaninsa tukea, vai etkö usko nyt sitäkään? 

Miksi ei saisi kyseenalaistaa? Ap nimenomaan ei ollut johdonmukainen kertomuksessaan, joten se on ihan loogista, että silloin osa kyseenalaistaa sen, pitääkö hänen kertomansa poikaystävän raivokohtauksestakaan paikkaansa. Eihän kaikkien samalla tarvitse ajatella. Jos sinä uskot täysin ap:n version poikaystävän yksipuolisesta kamaluudesta, niin sitten uskot. Ei kaikkien tarvitse.

Mutta ap:na miettisin, että onko myös poikaystävän suhteen ylitulkinnut ja liioitellut. Kannattaisi keskustella suoraan poikaystävän kanssa. Veikkaan, että hänelläkin on oma tulkintansa asiasta ja ehkä osaa kertoa omista fiiliksistä paremmin, kun tilanne rauhoittunut. Kuten on jo moneen kertaan todettu, niin hän on saattanut nähdä tyttöystävän käyttäytyvän tylysti omaa kaveriaan kohtaan ja siksi ei sympannut tämän versiota tapahtumista: hän yksinkertaisesti oli eri mieltä siitä, kuka käyttäytyi tilanteessa epäreilusti. Myös masennus on saattanut vaikuttaa hänen käytökseensä. 

Niin no, ehkä jostain keskenkasvuisten känniurpojen illanvietosta ei kannata hirveästi itseensä ottaa tai alkaa tehdä kovin syväluotaavia psykologisia analyysejä. Olen aivan varma, että ap on myös elämässään kokenut positiivisia sosiaalisia tilanteita: sellaisia joihin on onnistuneesti osannut osallistua ja joista kaikille on jäänyt hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä kovasti käsketään ap:ta "kasvattamaan itsetunto tai pysymään poissa ihmisten ilmoilta". Jos teillä olisi vaikkapa masentunut tai surua poteva ystävä, joka päättäisi kokeilla, josko ihmisten seura piristäisi ja hänelle tulisikin itku silmään kesken illanvieton. Käskisittekö häntäkin piristymään tai poistumaan paikalta muiden iloa pilaamasta?

Siis empatiakyky huipussaan. Vaikka ap:n mielenpahoittaminen tuntuisi kuinka oudolta ja liioittelulta, se on ap:lle, ja muille näistä ongelmista kärsivistä totta, kunnes toisin todistetaan. Ikävä suhtautuminen vain vahvistaa tätä epävarmuutta.

Onhan se raakaa kommentoimista. Mutta ymmärrettävää sikäli että moni taisi turhautua aloittajaan, kun hän ei tunnu reagoivan lainkaan viestien sisältöön. Ihan kuin häntä pelottaisi liikaa, ja varminta on siksi purra ensin ja kysellä sitten, eli ehkei koskaan.

Puuttumatta nyt siihen, että poikaystävä oikeasti on masentunut ja epäilemättä siksi äkkinäinen, niin loppukommenttisi nimenomaan tiivistää asian. Eli epäillään, ettei aapeen asenteella ole mahdollista todistaa mitään toisin. Hän ei kuuntele. Hokee kyllä ylireagoineensa, mutta sellainen anteeksipyytävä pakittaminen ei korjaa mitään, ellei siitä seuraa halu ymmärtää, miksi meni överiksi ja miten sen voisi korjata. Se tosiaan vain johtaa pahenevaan epävarmuuteen ja noidankehään. Hän ottaa itseensä, sen sijaan että ottaisi opiksi.

Se vain, että mikään epäikävä suhtautuminen ei katkaise tuota kehitystä niin kauan, kun ap on päättänyt ettei hänen tarvitse yrittää ottaa opikseen muuten kuin silloin, kun häntä kohdellaan silkkihansikkain. Ja silloin taas ei tarvitse, koska silkkihansikkailla silittely hänen mielestään mystisesti riittää parantamaan hänet. Sehän tekee hetkellisesti hänen olonsa paremmaksi, vaikka tosiasiassahan siinä vain vakuutellaan, että hän on ihan oikeassa kokiessaan mitä kokee, eli että hän ei omilla jaloillaan pärjää. Eli sosiaalinen pelko pahenee.

Samaa näkee foobikoissa, jotka etsivät miten kallista enkelihoitoa hyvänsä sen sijaan, että turvautuisivat niihin, jotka oikeasti auttavat. Koska niissä joutuu menemään pelkonsa läpi. Kun karsii ilkeimmät lausunnot ja opettelee korjaamaan vihamielistä puolustautumistaan, niin usein ihmisten kommenteissa on riittävästi totuuden siemeniä kerättäväksi. Jos ei heti kykene, niitä voi tutkia sitten myöhemmin, vaikka sitten siellä terapiassa. Ap tuskin tekee sitä, vaan heittää ne suoraa päätä roskiin ja vie pussinkin äkkiä ulos haisemasta.

Hyökkäävä kommentointi vain ajaa ihmisen syvemmälle suojakuoreensa. Sen ja silkkihansikkain silittämisen välillä on normaaleja ja neutraaleja tapoja käsitellä ja työstää asioita. Toisen lyttääminen ja haukkuminen ei kuulu näihin. Miten haluaisit että ap reagoi? Ap myönsi jo, että on liian herkkä, hän ylireagoi, käy terapiassa. Mitä muuta hän voi mielestäsi nyt tehdä tälle tilanteelle joka on jo ohi muuta kuin ottaa siitä opiksi? Sitäpaitsi, pistäpä kuule melkein kuka tahansa nainen 20v jätkien kaljoitteluiltaan ypöyksin sen kukkoilun keskelle, niin voi olla että kovanahkaisempikin pahoittaa mielensä. Ap oli väärässä paikassa väärään aikaan ja avasi suunsa väärässä keskustelussa.

Osaatko itse kuvitella tällaisen keskustelun menevän niin, että ap tulisi kuorestaan ulos ja alkaisi ymmärtää kokonaisuutta uusista näkökulmista? Toki näin voi käydä tällä palstalla, silloin kun aloittajalla ei ole mitään ongelmaa muiden kuuntelussa. Nettikeskustelu voi toimia jos se totuttaa pelokkaammankin ihmisen erityyppisiin ylireagointeihin ja karaisee sillä tapaa arvostamaan jokaista toisten yritystä asiallisuuteen.

Olen samaa mieltä tuosta väärään paikkaan joutumisesta. Mutta tässäkin keskustelussa ap vaikuttaa joutuvan väärään paikkaan, eikä edes yritä vastata muuten kuin hyökkäävästi tai näennäismyötäillen. Eli sitä samaa paljon kritisoitua hyvityksenhakua ja toisaalta väärää miellyttämisenhalua, mistä joku jo huomauttikin.

Sanoin lainaamassasi tekstissä, että ap voisi yrittää ottaa opiksi, mutta että nimenomaan en usko hänen tekevän niin. Vaan että ylireagoinnin myöntäminen on vain väistelemistä ja oman heikkouskuvitelman ruokkimista. Tosiasiassa ap tuskin on niin hauras kuin uskoo olevansa. Hän vain inhoaa erittäin syvästi tulla silitetyksi vastakarvaan, ja pelkää sitä niin kovasti, että epäilee kaikkien tarkoitusperiä ilman perusteita, eikä käännä kelkkaansa vaikka syitä osoitetaan. Hän myöntää ne näennäisesti, muttei muuta näkökulmaansa. Ja epäilen, että hänen syynsä ovat niin kiveen hakattuja, ettei hän kykene tätäkään tilannetta oikeasti katsomaan toisten kannalta ennen kuin joskus vuosikymmenien päästä. Ehkä.

Herranjestas mitä "ajatuksenlukua". On sinullakin jotain häikkää toisten kanssa toimimisessa kun kuvittelet ja epäilet, että toinen myöntäessään "näennäismyöntäilee". Mitä muuta tähän kaikkeen edes voi realistisesti vastata kuin myöntää virheensä ja työstää asioita, jotta osaa vastaisuudessa toimia toisin? Huhhuh oikeasti mitä tekstiä. Ap ei ole ainoa, jolla on mennyt analyysit vähän liian pitkälle. Mistä sinä tiedät mitä ap ajattelee, tai että hän oikeasti ajattelee päinvastoin kuin kirjoittaa? Haluat vain päästä pätemään ja nokkimaan heikompaa.

Toivon, että ap ei kirjottamasi viestin kaltaisten viestien perusteella luokittele itseään toivottomaksi tapaukseksi, vaan jatkaa terapiaa ja uusien sosiaalisten tilanteiden kohtaamista. Vika ei ole ihmisessä vaan käytösmallissa ja sitä voi työstää.

En lue ajatuksia vaan käytöstä. Onhan sekin tietysti hankalaa näin kiivaassa keskustelussa, kun ei tiedetä mihin kukakin reagoi ja oliko kommentoitu ihminen sama jonka luuli kirjoittaneen jonkin aiemman kommentin jne. Lisäksi ap ei ole ollut koko ajan paikalla eikä häneltä ole juurikaan pyydetty vastauksia täsmäkysymyksiin. Eikä hän olisi niihin välttämättä ehtinyt vastaamaankaan.

Luet kuitenkin kommenttiani liian kriittisesti, en yritä sanoa että vika olisi aapeessä eikä käytösmallissa. Päin vastoin, kerroin epäileväni, että käytösmalli on tiukassa, koska siitä luopuminen on ikävää ja vanhan toistaminen houkuttelevaa. Toivon sen sijaan kovasti, että hän säästää keskustelun ja palaa siihen ja selvittelee sitä, mitä oikeasti on mahtanut tapahtua, jos nyt tekee liian kipeää. Koska oletan, että hän voisi hyötyä siitä. Koska hänellä nimenomaan on toivoa.

Tämä oli tarkoitukseni, ei päteminen tai nokkiminen. En vain ymmärrä, mitä iloa on keskustelupalstoista, jos niissä ei edes yritetä kommentoida asioita, joista ajattelee olevan hyötyä tai haittaa. Jos muut lähtevät hymistelemään joukolla, joku alkaa väittää heitä vastaan. Eihän se ole oikeastaan keskusteluakaan, jos vain ollaan kaikki samaa mieltä.

Samoin keskustelussa myös siirrytään yleisemmälle tasolle ja kommentoidaan toisia keskustelijoita vaikka ap olisi poistunut aikapäivää sitten. Keskustelu jatkuu silloin, jos aiheesta on jäljellä keskusteltavaa. Moni kommentti tuskin on oikeastaan edes suunnattu aapeelle. Mutta tämä on, jos hän nyt kerran tänne taas ilmestyi: tsemppiä sinne, ja voimia keskusteluun ja kaikkea hyvää. Mutta opettele hyökkäävyyden ja assertiivisuuden ero.

Voin toki olla väärässä, mutta käytöksen lukeminen on sangen haastavaa, jos ei itse ole ollut paikalla. Käytöstä ei tällä palstallakaan voi oikein lukea, koska näistä keskusteluista puuttuvat äänenpaino, kehonkieli ja kasvojen eleet. Luet tekstiä, et siis käytöstä kuten kirjoitat, koska keskustelupalstan perusteella se ei ole mahdollista. En lukenut kommenttiasi liian kriittisesti, luepa se itse ajatuksella. Maalailet synkkiä pilviä ap:n ylle, "luet" ajatuksia ja yrität ennustaa tulevaa- vieläpä kaikki negatiiviseen sävyyn. Nyt yrität paikkailla tilannetta tsemppiviestillä. Läpinäkyvää.

Josko pidettäisiin keskustelu positiivisena. Meillä on kaikilla kipukohtia ja kehittymisen varaa. Ap ei ole tässä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sosiaalisesti vähän kömpelö, lievä paniikkihäiriö ja sos.tilanteiden pelko ja minunkin mielestäni ap reaktio itkuineen ja pois lähtö oli aivan ylireagointia ja odotukset miehen paapomisesta ihan liian kovat.

Ap ei edes yrittänyt selvitä tilanteesta vaan vieritti vastuun miehelle joka ei varmasti edes tajunnut mitä tapahtuu ja mikä nyt mättää. Tuollainen epävarma ja epävakaa käytös on miehille todellinen turn off.

Saa olla herkkä, ujo ja erikoinenkin mutta ei tahallaan vaikea.

Se, että kärsii jostakin häiriöstä, ei ole sitä että olisi tahallaan vaikea. 

Jos tiedostat kärsiväsi jostain häiriöstä voit pyrkiä kehittämään itseäsi "normaalimpaan" suuntaan ja suhtautua pienellä itsekritiikillä omiin reaktioihisi. Valitettavasti maailma ei voi pyöriä jokaisen häiriöiden ehdoilla ja jos sinun häiriösi pilaa muiden illan, niin silloin ei valitettavasti voi vierittää syytä kaikkien muiden harteille.

Kyllä parisuhteessa toinen pitää osata ottaa huomioon ihan häiriöineen, sairauksineen päivineen. Pitäisi osata olla myös ymmärtäväinen. Mies olisi voinut, jos olisi ollut yhtään fiksu, niin selvittää asiaa ensin suuttumatta ja räyhäämättä ja koittaa edes vähäsen ymmärryksellä ja puhumalla ensin. Se, että ap ehkä hieman ylireagoi, ei oikeuta miehen inhottavaa ja lapsellista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tietysti sanoa, kun ei itse ole ollut paikalla, mutta jotenkin tuntuu että äijät ei ole nauraneet ap:lle tai hänen kommentilleen, vaan sille, että se ex, jota on tilanteessa haukuttu, nyt vaan on "niin vaikea" ja "roikkuu kiinni kun sika limpussa", ettei sitä mitkään puhelun estot hidasta. Siis ainakaan tän poikaporukan mielestä. Ap taas on jännittyneenä yrittänyt päänsä puhki keksiä sanottaavaa, ja sitten tulkinnut väärin nauramisen itsestään johtavaksi. Ja väärinkäsitys on valmis. Sitten hän on loukkaantuneena tilittänyt miehelleen, joka luultavasti ei edes ole tajunnut, mistä on kyse. Tämä on varmaan se todennäköinen skenaario. Epätodennäköistä, mutta toki mahdollista, on tietenkin myös se, että porukka on tahallaan dissannut ap:tä. Niin kuin sanoin, vaikea tietää, kun ei ole itse ollut paikalla.

Vaikka olisikin noin, se ei oikeuttanut miestä jättämään kumppaniaan yksin ja käyttäytymään muutenkin kuin sika. 

No ei tietenkään. Mutta en usko että poikaystävä on edes tajunnut, miksi ap möksähti. Suurella todennäköisyydellä ap on tuntenut olonsa ulkopuoliseksi ja ollut muutenkin jännittynyt outojen ihmisten seurassa. Sitten on kokenut että hänelle ja hänen vaivoin uskaltamalleen sanomiselle on naurettu. On ollut tosi herkillä ja loukkaantunut ja sitten kaatanut koko tunnetilansa poikaystävänsä niskaan. Mutta ei varmaan ole sanonut suoraan että loukkaannuin kun nauroitte minulle (silloin poikkis olisi voinut heti selvittää todellisen asianlaidan), vaan on takuulla aloittanut että "mikset sä pidä mun puolia jne." Poikkis on siinä vaiheessa vetänyt oman herneen nenään, kun ap nolaa hänet kavereiden edessä skitsoilemalla, eikä ole yhtään tajunnut että ei omaa puolisoa voi "jättää heitteille" tuossa tilanteessa ja hänelle vieraassa seurassa. Olen samaa mieltä kuin nuo, joiden mielestä ap ja poikaystävänsä eivät sovi toisilleen. Ap tarvii jonkun aikuisemman, joka pystyy huomioimaan hänen tarpeensa paremmin ja auttaa häntä kasvamaan. Poika taas tarvii jonkun vähemmän epävarman tyypin, joka ei ole niin herkkä, koska pojalla ei selvästikään ole itsellä herkkyyttä huomioida toista sillä tavoin, mitä ap vaatisi tunteakseen olonsa turvalliseksi suhteessa.

Tulipas kyökkianalyysia kerrakseen :DD.

Kyllä mies sen tiesi, koska hänelle sen ihan itse omin sanoin selitin. En huutanut, en hermostunut, sanoin rauhallisesti että minusta tuntui ikävältä tuo tilanne. En koskaan sanonut hänelle, että olisi pitänyt pitää minun puoliani, sanoin, että tilanne tuntui tosi epämukavalta. Siihen mies totesi, että minun pitäisi vain itse osata avata suuni jos kerran näen tilanteessa ongelman, minkä varmasti olisinkin tehnyt jos en olisi niin sosiaalisesti vammainen, suoraan sanoen.

En missään vaiheessa alkanut porukan edessä "skitsoilemaan", vaan juuri sen välttääkseni siirryin sivummalle rauhottumaan ja olisin toivonut, että mies olisi tullut hetken päästä perässä ja olisimme selvittäneet asian. Ap

Ap, sun mies olisi saanut kuulla kavereiltaan tosi paljon vittuilua siitä, jos olisi lähtenyt porukasta lepyttelemään mököttelevää muijaansa.

No sitten on kyllä keskenkasvuinen miehenalku ja keskenkasvuiset kaveritkin. Ja itseasiassa, mielestäni himppusen sovinistisiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tietysti sanoa, kun ei itse ole ollut paikalla, mutta jotenkin tuntuu että äijät ei ole nauraneet ap:lle tai hänen kommentilleen, vaan sille, että se ex, jota on tilanteessa haukuttu, nyt vaan on "niin vaikea" ja "roikkuu kiinni kun sika limpussa", ettei sitä mitkään puhelun estot hidasta. Siis ainakaan tän poikaporukan mielestä. Ap taas on jännittyneenä yrittänyt päänsä puhki keksiä sanottaavaa, ja sitten tulkinnut väärin nauramisen itsestään johtavaksi. Ja väärinkäsitys on valmis. Sitten hän on loukkaantuneena tilittänyt miehelleen, joka luultavasti ei edes ole tajunnut, mistä on kyse. Tämä on varmaan se todennäköinen skenaario. Epätodennäköistä, mutta toki mahdollista, on tietenkin myös se, että porukka on tahallaan dissannut ap:tä. Niin kuin sanoin, vaikea tietää, kun ei ole itse ollut paikalla.

Vaikka olisikin noin, se ei oikeuttanut miestä jättämään kumppaniaan yksin ja käyttäytymään muutenkin kuin sika. 

No ei tietenkään. Mutta en usko että poikaystävä on edes tajunnut, miksi ap möksähti. Suurella todennäköisyydellä ap on tuntenut olonsa ulkopuoliseksi ja ollut muutenkin jännittynyt outojen ihmisten seurassa. Sitten on kokenut että hänelle ja hänen vaivoin uskaltamalleen sanomiselle on naurettu. On ollut tosi herkillä ja loukkaantunut ja sitten kaatanut koko tunnetilansa poikaystävänsä niskaan. Mutta ei varmaan ole sanonut suoraan että loukkaannuin kun nauroitte minulle (silloin poikkis olisi voinut heti selvittää todellisen asianlaidan), vaan on takuulla aloittanut että "mikset sä pidä mun puolia jne." Poikkis on siinä vaiheessa vetänyt oman herneen nenään, kun ap nolaa hänet kavereiden edessä skitsoilemalla, eikä ole yhtään tajunnut että ei omaa puolisoa voi "jättää heitteille" tuossa tilanteessa ja hänelle vieraassa seurassa. Olen samaa mieltä kuin nuo, joiden mielestä ap ja poikaystävänsä eivät sovi toisilleen. Ap tarvii jonkun aikuisemman, joka pystyy huomioimaan hänen tarpeensa paremmin ja auttaa häntä kasvamaan. Poika taas tarvii jonkun vähemmän epävarman tyypin, joka ei ole niin herkkä, koska pojalla ei selvästikään ole itsellä herkkyyttä huomioida toista sillä tavoin, mitä ap vaatisi tunteakseen olonsa turvalliseksi suhteessa.

Tulipas kyökkianalyysia kerrakseen :DD.

Kyllä mies sen tiesi, koska hänelle sen ihan itse omin sanoin selitin. En huutanut, en hermostunut, sanoin rauhallisesti että minusta tuntui ikävältä tuo tilanne. En koskaan sanonut hänelle, että olisi pitänyt pitää minun puoliani, sanoin, että tilanne tuntui tosi epämukavalta. Siihen mies totesi, että minun pitäisi vain itse osata avata suuni jos kerran näen tilanteessa ongelman, minkä varmasti olisinkin tehnyt jos en olisi niin sosiaalisesti vammainen, suoraan sanoen.

En missään vaiheessa alkanut porukan edessä "skitsoilemaan", vaan juuri sen välttääkseni siirryin sivummalle rauhottumaan ja olisin toivonut, että mies olisi tullut hetken päästä perässä ja olisimme selvittäneet asian. Ap

Ap, sun mies olisi saanut kuulla kavereiltaan tosi paljon vittuilua siitä, jos olisi lähtenyt porukasta lepyttelemään mököttelevää muijaansa.

No sitten on kyllä keskenkasvuinen miehenalku ja keskenkasvuiset kaveritkin. Ja itseasiassa, mielestäni himppusen sovinistisiakin.

Hei tässä nimenomaan ON kyseessä keskenkasvuiset klopit, ap ja "mies" eli poikaystävä ovat parikymppisiä. 

Miten jaksatte jauhaa tällaista shaibaa? Get A life. Oma.

Reaktiosi on ymmärrettävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää mikä se mielestäsi hyvä kommentti oli, jotenkin tuntuu siltä että kommenttisi ei ollut ihan asiallinen ja nyt sitten pitää loukkantua kun vastaan sanottiin.

Miehen kaveri kertoi exästään joka jatkuvasti soitteli, laittoi viestiä perään ja häiriköi. Sanoin siihen, että eikö olisi hyvä idea alkuun estää numero. Nauroi siihen ja sanoi ettei se mitään auta. Oliko tuo sitten mielestänne minulta epäasiallinen kommentti? Ap

Äkkiseltään minusta kuulostaa, että tulkitsit tuon kaverin reaktion ihan suotta ivalliseksi ja sinua kohtaan vihamieliseksi. Ennemminkin ajattelisin, näin tilannetta näkemättömänä, että naurahtamalla kaveri ajatteli suhtautuvansa sanomaasi, noh, kaverillisesti, ja että iva ei kohdistunut sinuun vaan siihen ex-naiseen.

Silti miehen käytös ei kuulosta oikealta, kun hän jättää sinut yksin, eikä välitä vaikka itket, kun ollaan yhdessä lähdetty johonkin.

Juuri näin; kaveri oli kypsänä muistellessaan exää, ja tuo kommentin sävy johtui siitä, vaikka kuka olisi esittänyt saman ehdotuksen hänelle. Ei henkilökohtaista, vaan negatiivinen tunne vain exän käytöstä kohtaan.

HUUUU

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tietysti sanoa, kun ei itse ole ollut paikalla, mutta jotenkin tuntuu että äijät ei ole nauraneet ap:lle tai hänen kommentilleen, vaan sille, että se ex, jota on tilanteessa haukuttu, nyt vaan on "niin vaikea" ja "roikkuu kiinni kun sika limpussa", ettei sitä mitkään puhelun estot hidasta. Siis ainakaan tän poikaporukan mielestä. Ap taas on jännittyneenä yrittänyt päänsä puhki keksiä sanottaavaa, ja sitten tulkinnut väärin nauramisen itsestään johtavaksi. Ja väärinkäsitys on valmis. Sitten hän on loukkaantuneena tilittänyt miehelleen, joka luultavasti ei edes ole tajunnut, mistä on kyse. Tämä on varmaan se todennäköinen skenaario. Epätodennäköistä, mutta toki mahdollista, on tietenkin myös se, että porukka on tahallaan dissannut ap:tä. Niin kuin sanoin, vaikea tietää, kun ei ole itse ollut paikalla.

Vaikka olisikin noin, se ei oikeuttanut miestä jättämään kumppaniaan yksin ja käyttäytymään muutenkin kuin sika. 

No ei tietenkään. Mutta en usko että poikaystävä on edes tajunnut, miksi ap möksähti. Suurella todennäköisyydellä ap on tuntenut olonsa ulkopuoliseksi ja ollut muutenkin jännittynyt outojen ihmisten seurassa. Sitten on kokenut että hänelle ja hänen vaivoin uskaltamalleen sanomiselle on naurettu. On ollut tosi herkillä ja loukkaantunut ja sitten kaatanut koko tunnetilansa poikaystävänsä niskaan. Mutta ei varmaan ole sanonut suoraan että loukkaannuin kun nauroitte minulle (silloin poikkis olisi voinut heti selvittää todellisen asianlaidan), vaan on takuulla aloittanut että "mikset sä pidä mun puolia jne." Poikkis on siinä vaiheessa vetänyt oman herneen nenään, kun ap nolaa hänet kavereiden edessä skitsoilemalla, eikä ole yhtään tajunnut että ei omaa puolisoa voi "jättää heitteille" tuossa tilanteessa ja hänelle vieraassa seurassa. Olen samaa mieltä kuin nuo, joiden mielestä ap ja poikaystävänsä eivät sovi toisilleen. Ap tarvii jonkun aikuisemman, joka pystyy huomioimaan hänen tarpeensa paremmin ja auttaa häntä kasvamaan. Poika taas tarvii jonkun vähemmän epävarman tyypin, joka ei ole niin herkkä, koska pojalla ei selvästikään ole itsellä herkkyyttä huomioida toista sillä tavoin, mitä ap vaatisi tunteakseen olonsa turvalliseksi suhteessa.

Tulipas kyökkianalyysia kerrakseen :DD.

Kyllä mies sen tiesi, koska hänelle sen ihan itse omin sanoin selitin. En huutanut, en hermostunut, sanoin rauhallisesti että minusta tuntui ikävältä tuo tilanne. En koskaan sanonut hänelle, että olisi pitänyt pitää minun puoliani, sanoin, että tilanne tuntui tosi epämukavalta. Siihen mies totesi, että minun pitäisi vain itse osata avata suuni jos kerran näen tilanteessa ongelman, minkä varmasti olisinkin tehnyt jos en olisi niin sosiaalisesti vammainen, suoraan sanoen.

En missään vaiheessa alkanut porukan edessä "skitsoilemaan", vaan juuri sen välttääkseni siirryin sivummalle rauhottumaan ja olisin toivonut, että mies olisi tullut hetken päästä perässä ja olisimme selvittäneet asian. Ap

Ap, sun mies olisi saanut kuulla kavereiltaan tosi paljon vittuilua siitä, jos olisi lähtenyt porukasta lepyttelemään mököttelevää muijaansa.

No sitten on kyllä keskenkasvuinen miehenalku ja keskenkasvuiset kaveritkin. Ja itseasiassa, mielestäni himppusen sovinistisiakin.

Mitä vikaa on pienessä sovinismissa? Varsinkaan nyky-yhteiskunnassa, jossa miehetkin pukeutuvat hameisiin ja sukupuolistakaan ei saa puhua ääneen. Tuon sovinismi-vinkumisen olisi ehkä ymmärtänyt joskus muinoin, mutta ei enää. Tulkaa jo pois sieltä 1970-luvulta mielipiteinenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää mikä se mielestäsi hyvä kommentti oli, jotenkin tuntuu siltä että kommenttisi ei ollut ihan asiallinen ja nyt sitten pitää loukkantua kun vastaan sanottiin.

Miehen kaveri kertoi exästään joka jatkuvasti soitteli, laittoi viestiä perään ja häiriköi. Sanoin siihen, että eikö olisi hyvä idea alkuun estää numero. Nauroi siihen ja sanoi ettei se mitään auta. Oliko tuo sitten mielestänne minulta epäasiallinen kommentti? Ap

Ihan hyvät ja normaalit kommentit kummallakin. En ymmärrä mistä tai miksi sinä tuosta kaverin vastauksesta möksähdit?

Nyt menet turhan herkillä.

Vaikea selittää, miltä se tuntuu, kun olet sosiaalisesti hyvin epävarma ja uskaltaudut avaamaan suusi ja joku heittää takaisin kommentin jonka jälkeen kaikki tuntuvat nauravan sinulle. En edelleenkään pahoittanut mieltäni niinkään siitä itse kommentista, vaan miehen reaktiosta asiaan ja hänen käytöksestään sen jälkeen. Jos vaikka olinkin turhan herkkä kun hämmennyin tilanteesta, oliko miehen käytös oikein? Ap

Olen joskus myös itse kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta. Mielestäni parhaiten tähän auttaa se, että ei ota itseään liian vakavasti. Yritä ajatella noissa tilanteissa, että se on AIVAN se ja sama mitä muut ajattelee kommentistasi (tietysti olettaen, että kommentti on hyvänmaun rajoissa, eikä sillä ole tarkoitus loukata ketään) Tsemppiä Ap:lle <3 Ja muuten parhaiten tähän pelkoon auttaa se, että altistaa itseään näille sosiaalisille tilanteille mahdollisimman paljon. Pelko katoaa pikkuhiljaa.

Kuulostat tuttavaltani, jolla on tunteiltaan epävakaa persoonallisuushäiriö. Hän jää kiinni muiden sanomisiin, pienet heitot ylitulkitaan ja ne saavat megalomaaniset mittasuhteet, seuraa paljon draamaa ja sitten asiaa jauhetaan maailman tappiin asti. Pääpointtina on aina se, että häntä ei yritetä ymmärtää, hänen tunteitaan ei oteta huomioon jne. On vaikea ymmärtää ja ottaa huomioon, kun hänen alkuperäinen tulkintansa tilanteesta on suurimman osan ihmisistä mielestä vääristynyt.

Esimerkkinä tuttavani loukkaantui, kun kysyin häneltä bileissä sanasta sanaan, että ”no kuuluukos sulle hyvää ja aurinkoista”. Hän oli tulkinnut sen niin, että oletan että hänelle kuuluisi huonoa ja yritän heti varmistella, että hän sanoisi hyvää eikä alkaisi valittaa. Että miksi en voinut vaan kysyä mitä kuuluu? Äänensävynikin oli kuulemma ollut hyökkäävä. Itse olin tästä täysin tietämätön, kuulin aiheuttamastani ahdingosta yhteiseltä kaverilta jälkeen päin.