Lue keskustelun säännöt.
Miksi sinua ärsyttää, jos masennus-eläkeläinen matkustaa, tai harrastaa?
Kommentit (27)
Koska olen onneton ressukkamies,joka täällä roikkuu päivästä toiseen naisten hyljeksimänä haukkumassa milloin mitäkin ihmisryhmää koska en muuhun pysty,anteeksi naiset :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voidaksemme jatkossa maksaa tulevia eläkkeitä ja ylläpitää yhteiskuntaa tarvitsemme kaikkien ihmisten työpanosta. Masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle joutuminen on todella riistäytymässä nyt käsistä. Masennusperusteisten eläkkeitten ja sairauspäivärahojen kustannukset ovat tällä hetkellä puhutaa jopa kahdesta miljardista eurosta. Joten totta hitossa minä olen huolissani omasta tulevaisuudestani.
Kenen vika se on, että hoitoa ei saa?
Masentuneen itsensä?
Arjen esimerkki: sain lähetteen mielenterveyspuolelle heinäkuussa. Parin viikon päästä tuli puhelu jossa tarjotaan ensimmäistä vapaata aikaa marraskuun lopulta. Otin sen, tietysti. Kun menen paikan päälle, kävi ilmi että juuri sinä päivänä lääkäri olikin sairastunut.
Näin voi käydä. Itse olen vastaavassa tilanteessa lainannut rahat ja kaveri on raahannut minut yksityiselle, joka teki tarvitavat lähetteet sitten julkiselle. Jouduin vaihtamaan myös terveysasemaa, koska oma oli ihan ylikuormitettu eikä lääkärisuhde toiminut.
En tiedä onko jonkun masennus sellaista, ettei jaksa taistella itsensä puolesta? Minä jaksoin viime voimilla, mutta minulla oli tukiverkkoa.
Ymmärrän, jos ei löydy niitä "kolehtia kerääviä" ja sinut lääkäriin raahaavia kavereita. Joskus on kyse kumminkin, ettei pyydä apua. Toivon, että masentunut saisi sen toivon rahtusen, jolla raahautuisi johonkin hoitoon, tavalla tahi toisella!
Kai se on vähän ristiriitaista. Vähän niin kuin jalaton mies juoksisi maratonin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voidaksemme jatkossa maksaa tulevia eläkkeitä ja ylläpitää yhteiskuntaa tarvitsemme kaikkien ihmisten työpanosta. Masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle joutuminen on todella riistäytymässä nyt käsistä. Masennusperusteisten eläkkeitten ja sairauspäivärahojen kustannukset ovat tällä hetkellä puhutaa jopa kahdesta miljardista eurosta. Joten totta hitossa minä olen huolissani omasta tulevaisuudestani.
Kenen vika se on, että hoitoa ei saa?
Masentuneen itsensä?
Arjen esimerkki: sain lähetteen mielenterveyspuolelle heinäkuussa. Parin viikon päästä tuli puhelu jossa tarjotaan ensimmäistä vapaata aikaa marraskuun lopulta. Otin sen, tietysti. Kun menen paikan päälle, kävi ilmi että juuri sinä päivänä lääkäri olikin sairastunut.
Näin voi käydä. Itse olen vastaavassa tilanteessa lainannut rahat ja kaveri on raahannut minut yksityiselle, joka teki tarvitavat lähetteet sitten julkiselle. Jouduin vaihtamaan myös terveysasemaa, koska oma oli ihan ylikuormitettu eikä lääkärisuhde toiminut.
En tiedä onko jonkun masennus sellaista, ettei jaksa taistella itsensä puolesta? Minä jaksoin viime voimilla, mutta minulla oli tukiverkkoa.
Ymmärrän, jos ei löydy niitä "kolehtia kerääviä" ja sinut lääkäriin raahaavia kavereita. Joskus on kyse kumminkin, ettei pyydä apua. Toivon, että masentunut saisi sen toivon rahtusen, jolla raahautuisi johonkin hoitoon, tavalla tahi toisella!
Minulla ainakin masennusta ovat nimenomaan aiheuttaneet huonot ihmissuhteet... Vaikea tukeutua sitten kehenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten jaksaa matkustella ja käydä harrastuksissa jos ei jaksa opiskella tai tehdä töitä?
Sairastan paria vakavaa kipusairautta joihin ei ole löytynyt apua (enkä pääse eläkkeelle). Jatkuvat kovat kivut on aiheuttaneet vakavan masennuksen - ihan ymmärrettävästi. Mutta ei silläkään dg:llä kyllä eläkkeelle pääse.
Mun on vain pakko jaksaa treenata pari kertaa viikossa jotta liikuntakyky säilyy edes jotenkin vaikka tuo liikunta pahentaakin kipuja.
Lämpö on paras (ja siis ainoa) lääke mun kipuihin - ne hellittää kun on +25 astetta tai yli. Pitkät lennot ovat tuskallisia mutta vaivan arvoisia, takuulämmintä pitää olla edes pari viikkoa vuodessa.
Töitäkin tein viime kesään saakka mutta kun keskittyminen kipujen takia on 0 sekään ei oikein enää onnistu. LIsäksi ikää sen verran että töihin ei enää pääse, osa-aikatöitä hyvin vähän tarjolla. Ehkä jonkin 20h/vko vielä jaksaisin.
Mitä sinä teit sen ajan asian eteen?