uusi mies, teini, asunto jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos pohtisitte tätä yhteisellä maksamakkarakeittolounaalla. Sinä, mies ja teini.

Siis voi jee***. Nyt se on todistettu. Mä vietän aivan liian paljon aikaa palstalla. Tiedän mihin tuolla keitolla viitataan :DD 

Niin minäkin vietän, mutta en tiedä. Kerro!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se teinikin on vielä lapsi. Eikä viime erosta ole kovin pitkä aika.

ap

Nyrkkisääntönä sanotaan, että lapsella kuluu vuosi toipua vanhempien erosta.

Mikä ihmeen nyrkkisääntö, kuka tämän säännön määrittelee? Onko tämä sarjassamme "näin minä varmasti toimisin, jos eroan tai jään leskeksi"?

Kyllä se on niin, että jokainen tietää sisimmässään, mikä on oikein ja mikä. Kun ap on silläkannalla, ettei vielä halua esitellä, niin sitten ei. Jollain toisella voi olla sit eri tuntuma ja se ei kuulu toisille.

ehkä tulee sinulle yllätyksenä, mutta muutkin ihmiset ovat kokeneet yhtä sun toista. Näistä kokemuksista on tehty tutkimuksia. Ja tutkimuksista syntyy tilastoja. Ja näiden tilastojen valossa asiantuntijoilla on pätevyys esittää väitteitä ja suuntaviivoja.

Ihminen ei ole vuosituhansien aikana muuttunut mihinkään. Psyyke toimii suurimmalla osalla suht samalla tavalla. Ja senKIN vuoksi pystytään esittämään nyrkkisääntöjä. Ehkä tämäkin tulee sinulle yllätyksenä?

Tilasto on tilasto. Jos joku haluaa elämänsä määrittää niihin perustuen, niin siitä vaan. Ihminen on yksilö, ei mikään tilastojoukko. Ja asiantuntijoita on joka lähtöön, yksi ihminen voi tehdä tilastosta omat johtopäätökset ja toinen tekeekin ihan toisenlaiset. Tuleeko tämä Sinulle yllätyksenä? Turhaa elvistelet.

Totta tuokin. Mutta silti näin käyttäytymistieteilijänä uskon ihmismielen lainalaisuuksiin. Aina sinne jokunen häiriötapaus - yksilö - mahtuu mukaan, joka ei noudata lainalaisuuksia. En silti tekisi käytännön kokeilua oman lapseni kohdalla, josko hän olisikin se häiriö, joka ei tarvitse toipumisaikaa vanhempiensa erosta.

Vai jos ne muut siinä sun tilastossas onkin niitä häiriötekijöitä? Sinä katsot toisesta näkökulmasta ja minä toisesta. Kuka sanoo, että kumpi on oikea? Sinun 100 hlön otos vai minun 5 hlön otos. Hmm.. karmivaa jos satuukin niin, että sun lapsi poikkeaa tilastoista, onko hän häiriötapaus silloin?

Muistan, kun yksikään lapsistani ei mahtunut neuvolan tilastokäyrään. Jokaisella oli tätskän mielestä viallinen pää, liian pieni. Mitattiin, tutkittiin ja hutkittiin. Kun tilasto sanoo näin.. sitäpä ei kuunneltu, että kun äidin pää on pieni ja isän pää pieni, niin tsadaa, lapsita tuli samanlaisia. Ilmeisen tilastohäiriköitä 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se teinikin on vielä lapsi. Eikä viime erosta ole kovin pitkä aika.

ap

Nyrkkisääntönä sanotaan, että lapsella kuluu vuosi toipua vanhempien erosta.

Mikä ihmeen nyrkkisääntö, kuka tämän säännön määrittelee? Onko tämä sarjassamme "näin minä varmasti toimisin, jos eroan tai jään leskeksi"?

Kyllä se on niin, että jokainen tietää sisimmässään, mikä on oikein ja mikä. Kun ap on silläkannalla, ettei vielä halua esitellä, niin sitten ei. Jollain toisella voi olla sit eri tuntuma ja se ei kuulu toisille.

ehkä tulee sinulle yllätyksenä, mutta muutkin ihmiset ovat kokeneet yhtä sun toista. Näistä kokemuksista on tehty tutkimuksia. Ja tutkimuksista syntyy tilastoja. Ja näiden tilastojen valossa asiantuntijoilla on pätevyys esittää väitteitä ja suuntaviivoja.

Ihminen ei ole vuosituhansien aikana muuttunut mihinkään. Psyyke toimii suurimmalla osalla suht samalla tavalla. Ja senKIN vuoksi pystytään esittämään nyrkkisääntöjä. Ehkä tämäkin tulee sinulle yllätyksenä?

Tilasto on tilasto. Jos joku haluaa elämänsä määrittää niihin perustuen, niin siitä vaan. Ihminen on yksilö, ei mikään tilastojoukko. Ja asiantuntijoita on joka lähtöön, yksi ihminen voi tehdä tilastosta omat johtopäätökset ja toinen tekeekin ihan toisenlaiset. Tuleeko tämä Sinulle yllätyksenä? Turhaa elvistelet.

Totta tuokin. Mutta silti näin käyttäytymistieteilijänä uskon ihmismielen lainalaisuuksiin. Aina sinne jokunen häiriötapaus - yksilö - mahtuu mukaan, joka ei noudata lainalaisuuksia. En silti tekisi käytännön kokeilua oman lapseni kohdalla, josko hän olisikin se häiriö, joka ei tarvitse toipumisaikaa vanhempiensa erosta.

Vai jos ne muut siinä sun tilastossas onkin niitä häiriötekijöitä? Sinä katsot toisesta näkökulmasta ja minä toisesta. Kuka sanoo, että kumpi on oikea? Sinun 100 hlön otos vai minun 5 hlön otos. Hmm.. karmivaa jos satuukin niin, että sun lapsi poikkeaa tilastoista, onko hän häiriötapaus silloin?

Muistan, kun yksikään lapsistani ei mahtunut neuvolan tilastokäyrään. Jokaisella oli tätskän mielestä viallinen pää, liian pieni. Mitattiin, tutkittiin ja hutkittiin. Kun tilasto sanoo näin.. sitäpä ei kuunneltu, että kun äidin pää on pieni ja isän pää pieni, niin tsadaa, lapsita tuli samanlaisia. Ilmeisen tilastohäiriköitä 😁

Hmmm... jos neuvolatäti sanoo, että pää on tilastollisesti liian pieni, niin annan kyllä tutkia pienuuden syyn, enkä totea ”musta nyt tuntuu, että tätä ei kande tutkia, koska musta nyt vain TUNTUU, f*ck tilastot!”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa.. okei. Miten meidän seksielämä tähän liittyy?

Olen sitä mieltä että esittelen miehen silloin kun se minusta on ok ja suhde täysin vakaalla pohjalla.

ap

Niin, sinusta. Mutta parisuhteeseen kuuluu 2 ihmistä. Mä olen sitä mieltä, että jyräät miehesi mielipiteen.

Meillä näin: kolmen viikon kuluttua ensitapaamisesta muutin miehen luo jossa hänellä käy joka toinen vkl tämän 15V tytär. Tyttö oli kuullut musta pari päivää aiemmin. Ei tainnut mennä ihan oppikirjasta mutta 5v oltu yhdessä jo. En olisi itsekään että moisesta tilanteesta löydän itseni. Tapahtuma aikaan mä 36V ja mies 43v. Puolen vuoden päästä koko porukka oireili mutta siitä selvittiin. Kummatkin oltiin oltu sinkkuja pitkään joten nopea tahti selittyy ehkä sillä.

Olisin mä voinut pidempäänkin odottaa mutten esim. mitään puolta vuotta kun vakavissamme heti olimme.

Avioon ei olla menossa tai yhteisiä lapsia tehty.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata kiirehtiä yhteen muuttamista. Eikö ole mukavampaa tapailla ja seurustella omista kodeistanne,

tilanne monimutkaistuu jos muutatte yhteen ja eroatte vuoden parin päästä. Teinille varmasti parempi ettei

kotiin tuoda taas uutta miestä johon pitäisi sopeutua. Pidä oma pääsi tässä asiassa jos sinusta kerran tuntuu

siltä ettet halua yhteen muuttoa! Voittehan teinisi kanssa tavata miehen vaikka ulkoilun tai syömisen merkeissä.

Mutta jos vaikka yli vuosi seurustellaan vakavasti ja aina kun lapset on äidillään (eli melkein aina) niin ompa tosi tylsää miehelle möllöttää yksin kaikki ne ajat mitä ei saa olla rakkaan naisensa kanssa. Itse oon nainen 40+ ja ollut tilanteessa että mies ei halunnut esitellä mua lapsilleen. Oli pitkiäviikonloppuja, joka toinen vkl, kun lapset oli isällään.

5kk kohdalla hermostuin. Mies suostui esittelemään mut lapsille mutta yöksi en saanut jäädä, vain kahvitteluja. Luovutin sen suhteen osalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se teinikin on vielä lapsi. Eikä viime erosta ole kovin pitkä aika.

ap

Miksi sitten aloitit edes suhteen, jos erosta on vasta vähän aikaa?

Parin vuoden suruaika on sopiva.

N22

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin joo, onhan tämä 40vuotisen elämäni aikana 4 suhde!

ap

No, eihän sillä lukumäärällä niin väliä ole. Lähinnä surettaa että tuo vieraitten ukkojen invaasio lapsenelämään kohdistuu hänen herkimpiin vuosiin. Tuleva MT-potilas. Tiedä vaikka rupeaa ottamaan ahteriin.

Totta. Meillä kävi näin.

N44