Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
uusi mies, teini, asunto jne
12.02.2019 |
Help! Ihan aikuinen olen ja minulla on 1 teini (aikamoinen murrosikä päällä), tavannut vähän alle vuosi sitten ihanan miehen jonka kanssa menee hyvin. Mutta mies on nyt huonona kun en ole vielä esitellyt heitä toisilleen. En näe siihen mitään syytä koska minulla ei ole kiire mihinkään. Nyt tämä asia on kuitenkin alkanut painaa suhdettamme, mies on sitä mieltä etten ole tässä vakavissani koska ne "näytä" lasta hänelle. Haluaisi myös muuttaa jo yhteen minä en. Koska muut ovat esitelleet lapset uudelle miehelle ja muuttaneet yhteen? Ihan mielenkiinnosta kysyn :)
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Jaa.. okei. Miten meidän seksielämä tähän liittyy?
Olen sitä mieltä että esittelen miehen silloin kun se minusta on ok ja suhde täysin vakaalla pohjalla.
ap
Ongelma on vain se, ettei se suhde täysin vakaalle pohjalle etene missään vaiheessa, jos mies kokee, että piilotelet isoa osaa elämästäsi häneltä. Toisin sanoen miehestä tuo tuntuu siltä, ettet halua suhteesta mitään vakavaa tai usko suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se teinikin on vielä lapsi. Eikä viime erosta ole kovin pitkä aika.
ap
Nyrkkisääntönä sanotaan, että lapsella kuluu vuosi toipua vanhempien erosta.
Mikä ihmeen nyrkkisääntö, kuka tämän säännön määrittelee? Onko tämä sarjassamme "näin minä varmasti toimisin, jos eroan tai jään leskeksi"?
Kyllä se on niin, että jokainen tietää sisimmässään, mikä on oikein ja mikä. Kun ap on silläkannalla, ettei vielä halua esitellä, niin sitten ei. Jollain toisella voi olla sit eri tuntuma ja se ei kuulu toisille.
ehkä tulee sinulle yllätyksenä, mutta muutkin ihmiset ovat kokeneet yhtä sun toista. Näistä kokemuksista on tehty tutkimuksia. Ja tutkimuksista syntyy tilastoja. Ja näiden tilastojen valossa asiantuntijoilla on pätevyys esittää väitteitä ja suuntaviivoja.
Ihminen ei ole vuosituhansien aikana muuttunut mihinkään. Psyyke toimii suurimmalla osalla suht samalla tavalla. Ja senKIN vuoksi pystytään esittämään nyrkkisääntöjä. Ehkä tämäkin tulee sinulle yllätyksenä?
Ei kannata kiirehtiä yhteen muuttamista. Eikö ole mukavampaa tapailla ja seurustella omista kodeistanne,
tilanne monimutkaistuu jos muutatte yhteen ja eroatte vuoden parin päästä. Teinille varmasti parempi ettei
kotiin tuoda taas uutta miestä johon pitäisi sopeutua. Pidä oma pääsi tässä asiassa jos sinusta kerran tuntuu
siltä ettet halua yhteen muuttoa! Voittehan teinisi kanssa tavata miehen vaikka ulkoilun tai syömisen merkeissä.
Vierailija kirjoitti:
Koska tapasin ihanan ihmisen. Ja kyse ei ollut erosta lapseen isään vaan ero pitkästä suhteesta.
Siitä siis nyt 1,5v.
En mielestäni jyrää toisen mielipidettä, vaan koen etten itse ole valmis muuttamaan yhteen tai edes esittelemään lastani. Kun näemme todella paljon miehen kanssa ja meillä on kaikki tosi hyvin. Miksi se pitäisi muuttaa? ja siis onhan minullakin tähän jotain sanottavaa.
ap
Eli piilottelet miestä lapselta, koska et kehtaa enää esitellä uutta miestä hänelle.
No mikä ongelma se on jos esittelet heidät? Vaikka tulisi ero niin eiköhän teini sen ymmärrä, että kuuluu elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kiirehtiä yhteen muuttamista. Eikö ole mukavampaa tapailla ja seurustella omista kodeistanne,
tilanne monimutkaistuu jos muutatte yhteen ja eroatte vuoden parin päästä. Teinille varmasti parempi ettei
kotiin tuoda taas uutta miestä johon pitäisi sopeutua. Pidä oma pääsi tässä asiassa jos sinusta kerran tuntuu
siltä ettet halua yhteen muuttoa! Voittehan teinisi kanssa tavata miehen vaikka ulkoilun tai syömisen merkeissä.
Ei se tämän uuden miehen vika ole, että ap on jo esitellyt niitä miehiä ennenkin lapselle. Voi olla, että tämä suhde kariutuu tähän.
Minä kyllä haluaisin tietää, miten voi 40-vuotiaalla olla takanaan 4 ”pitkää” suhdetta? Eihän aikuisikä riitä.
Minulla on takana 20 vuotinen parisuhde. Se oli pitkä suhde. Nyt olen kuudetta vuotta parisuhteessa. Ja tämä on vielä lyhyt suhde, vasta lämmitellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se teinikin on vielä lapsi. Eikä viime erosta ole kovin pitkä aika.
ap
Nyrkkisääntönä sanotaan, että lapsella kuluu vuosi toipua vanhempien erosta.
Mikä ihmeen nyrkkisääntö, kuka tämän säännön määrittelee? Onko tämä sarjassamme "näin minä varmasti toimisin, jos eroan tai jään leskeksi"?
Kyllä se on niin, että jokainen tietää sisimmässään, mikä on oikein ja mikä. Kun ap on silläkannalla, ettei vielä halua esitellä, niin sitten ei. Jollain toisella voi olla sit eri tuntuma ja se ei kuulu toisille.
ehkä tulee sinulle yllätyksenä, mutta muutkin ihmiset ovat kokeneet yhtä sun toista. Näistä kokemuksista on tehty tutkimuksia. Ja tutkimuksista syntyy tilastoja. Ja näiden tilastojen valossa asiantuntijoilla on pätevyys esittää väitteitä ja suuntaviivoja.
Ihminen ei ole vuosituhansien aikana muuttunut mihinkään. Psyyke toimii suurimmalla osalla suht samalla tavalla. Ja senKIN vuoksi pystytään esittämään nyrkkisääntöjä. Ehkä tämäkin tulee sinulle yllätyksenä?
Tilasto on tilasto. Jos joku haluaa elämänsä määrittää niihin perustuen, niin siitä vaan. Ihminen on yksilö, ei mikään tilastojoukko. Ja asiantuntijoita on joka lähtöön, yksi ihminen voi tehdä tilastosta omat johtopäätökset ja toinen tekeekin ihan toisenlaiset. Tuleeko tämä Sinulle yllätyksenä? Turhaa elvistelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se teinikin on vielä lapsi. Eikä viime erosta ole kovin pitkä aika.
ap
Nyrkkisääntönä sanotaan, että lapsella kuluu vuosi toipua vanhempien erosta.
Mikä ihmeen nyrkkisääntö, kuka tämän säännön määrittelee? Onko tämä sarjassamme "näin minä varmasti toimisin, jos eroan tai jään leskeksi"?
Kyllä se on niin, että jokainen tietää sisimmässään, mikä on oikein ja mikä. Kun ap on silläkannalla, ettei vielä halua esitellä, niin sitten ei. Jollain toisella voi olla sit eri tuntuma ja se ei kuulu toisille.
ehkä tulee sinulle yllätyksenä, mutta muutkin ihmiset ovat kokeneet yhtä sun toista. Näistä kokemuksista on tehty tutkimuksia. Ja tutkimuksista syntyy tilastoja. Ja näiden tilastojen valossa asiantuntijoilla on pätevyys esittää väitteitä ja suuntaviivoja.
Ihminen ei ole vuosituhansien aikana muuttunut mihinkään. Psyyke toimii suurimmalla osalla suht samalla tavalla. Ja senKIN vuoksi pystytään esittämään nyrkkisääntöjä. Ehkä tämäkin tulee sinulle yllätyksenä?
Tilasto on tilasto. Jos joku haluaa elämänsä määrittää niihin perustuen, niin siitä vaan. Ihminen on yksilö, ei mikään tilastojoukko. Ja asiantuntijoita on joka lähtöön, yksi ihminen voi tehdä tilastosta omat johtopäätökset ja toinen tekeekin ihan toisenlaiset. Tuleeko tämä Sinulle yllätyksenä? Turhaa elvistelet.
Totta tuokin. Mutta silti näin käyttäytymistieteilijänä uskon ihmismielen lainalaisuuksiin. Aina sinne jokunen häiriötapaus - yksilö - mahtuu mukaan, joka ei noudata lainalaisuuksia. En silti tekisi käytännön kokeilua oman lapseni kohdalla, josko hän olisikin se häiriö, joka ei tarvitse toipumisaikaa vanhempiensa erosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se teinikin on vielä lapsi. Eikä viime erosta ole kovin pitkä aika.
ap
Nyrkkisääntönä sanotaan, että lapsella kuluu vuosi toipua vanhempien erosta.
Mikä ihmeen nyrkkisääntö, kuka tämän säännön määrittelee? Onko tämä sarjassamme "näin minä varmasti toimisin, jos eroan tai jään leskeksi"?
Kyllä se on niin, että jokainen tietää sisimmässään, mikä on oikein ja mikä. Kun ap on silläkannalla, ettei vielä halua esitellä, niin sitten ei. Jollain toisella voi olla sit eri tuntuma ja se ei kuulu toisille.
ehkä tulee sinulle yllätyksenä, mutta muutkin ihmiset ovat kokeneet yhtä sun toista. Näistä kokemuksista on tehty tutkimuksia. Ja tutkimuksista syntyy tilastoja. Ja näiden tilastojen valossa asiantuntijoilla on pätevyys esittää väitteitä ja suuntaviivoja.
Ihminen ei ole vuosituhansien aikana muuttunut mihinkään. Psyyke toimii suurimmalla osalla suht samalla tavalla. Ja senKIN vuoksi pystytään esittämään nyrkkisääntöjä. Ehkä tämäkin tulee sinulle yllätyksenä?
Tilasto on tilasto. Jos joku haluaa elämänsä määrittää niihin perustuen, niin siitä vaan. Ihminen on yksilö, ei mikään tilastojoukko. Ja asiantuntijoita on joka lähtöön, yksi ihminen voi tehdä tilastosta omat johtopäätökset ja toinen tekeekin ihan toisenlaiset. Tuleeko tämä Sinulle yllätyksenä? Turhaa elvistelet.
Totta tuokin. Mutta silti näin käyttäytymistieteilijänä uskon ihmismielen lainalaisuuksiin. Aina sinne jokunen häiriötapaus - yksilö - mahtuu mukaan, joka ei noudata lainalaisuuksia. En silti tekisi käytännön kokeilua oman lapseni kohdalla, josko hän olisikin se häiriö, joka ei tarvitse toipumisaikaa vanhempiensa erosta.
Jos tätä tapausta mietitään, niin eiköhän se ”vahinko” ole sitten jo tässä tapahtunut. Ero lapsen isästä ja pari muutakin eroa sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mies on pedofili? Haaveileen pääsevänsä teinin elämään?
Ei pedofiilejä teinit kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on pedofili? Haaveileen pääsevänsä teinin elämään?
Tämä tuli itselleniki mieleen näin miehenä. Kamala hinku päästä tutustumaan teinityttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se teinikin on vielä lapsi. Eikä viime erosta ole kovin pitkä aika.
ap
Nyrkkisääntönä sanotaan, että lapsella kuluu vuosi toipua vanhempien erosta.
Mikä ihmeen nyrkkisääntö, kuka tämän säännön määrittelee? Onko tämä sarjassamme "näin minä varmasti toimisin, jos eroan tai jään leskeksi"?
Kyllä se on niin, että jokainen tietää sisimmässään, mikä on oikein ja mikä. Kun ap on silläkannalla, ettei vielä halua esitellä, niin sitten ei. Jollain toisella voi olla sit eri tuntuma ja se ei kuulu toisille.
ehkä tulee sinulle yllätyksenä, mutta muutkin ihmiset ovat kokeneet yhtä sun toista. Näistä kokemuksista on tehty tutkimuksia. Ja tutkimuksista syntyy tilastoja. Ja näiden tilastojen valossa asiantuntijoilla on pätevyys esittää väitteitä ja suuntaviivoja.
Ihminen ei ole vuosituhansien aikana muuttunut mihinkään. Psyyke toimii suurimmalla osalla suht samalla tavalla. Ja senKIN vuoksi pystytään esittämään nyrkkisääntöjä. Ehkä tämäkin tulee sinulle yllätyksenä?
Tilasto on tilasto. Jos joku haluaa elämänsä määrittää niihin perustuen, niin siitä vaan. Ihminen on yksilö, ei mikään tilastojoukko. Ja asiantuntijoita on joka lähtöön, yksi ihminen voi tehdä tilastosta omat johtopäätökset ja toinen tekeekin ihan toisenlaiset. Tuleeko tämä Sinulle yllätyksenä? Turhaa elvistelet.
Totta tuokin. Mutta silti näin käyttäytymistieteilijänä uskon ihmismielen lainalaisuuksiin. Aina sinne jokunen häiriötapaus - yksilö - mahtuu mukaan, joka ei noudata lainalaisuuksia. En silti tekisi käytännön kokeilua oman lapseni kohdalla, josko hän olisikin se häiriö, joka ei tarvitse toipumisaikaa vanhempiensa erosta.
Jos tätä tapausta mietitään, niin eiköhän se ”vahinko” ole sitten jo tässä tapahtunut. Ero lapsen isästä ja pari muutakin eroa sen jälkeen.
Tässä tapauksessa emme tiedä, mikä oli lapsen suhde isäpuoleensa. Jos lapsi ei pitänyt häntä isänään, niin tuskin uudella suhteella mitään kovin isoa merkitystä on mihinkään suuntaan. Vaihtelevat miehet vain osoittavat hänelle, että miehet vaihtelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en muuttaisi yhteen kenenkään kanssa tuossa tilanteessa, mutta olisin kyllä jo esitellyt lapseni, jos seurustelu kerran on "vakavaa".
Hieman oudolta kuulostaa se, että miesystäväsi hoppuilee yhteenmuuttoa, vaikkei ole vielä edes tavannut lastasi. Miksi ylipäätään pitäisi muuttaa yhteen(?!) ; ei yhdessä asuminen ole mikään toimivan parisuhteen mitta.
No kyllä todellakin esittelisin miehen ja teinin, jos kyseessä jo oikea seurustelusuhde. Yhteen en muuttaisi ennenkuin useampi vuosi pidetty yhtä ja teininkin oikeasti tuntee miehen.
Vierailija kirjoitti:
Koska tapasin ihanan ihmisen. Ja kyse ei ollut erosta lapseen isään vaan ero pitkästä suhteesta.
Siitä siis nyt 1,5v.
En mielestäni jyrää toisen mielipidettä, vaan koen etten itse ole valmis muuttamaan yhteen tai edes esittelemään lastani. Kun näemme todella paljon miehen kanssa ja meillä on kaikki tosi hyvin. Miksi se pitäisi muuttaa? ja siis onhan minullakin tähän jotain sanottavaa.
ap
Tuossahan sä kerrot sen itse. Vain sinä itse voit tietää, mikä sinusta tuntuu oikealta, ei siihen kukaan muu voi mitään sanoa. Jos toinen osapuoli taas kokee, että haluaa välttämättä asua jonkun kanssa, niin hänellä myös on siihen tunteeseen oikeus. Sitten vain yhdessä pohditte, ovatko nämä eroavat tuntemuksenne kynnyskysymys jommalle kummalle vai molemmille. Mietitte löydättekö rakentavaa kompromissia asian suhteen vai ette.
Millä mies perustelee sitä, että haluaa muuttaa jo nyt yhteen? Alle vuosi on aika lyhyt aika tuntea joku.
Mitä jos pohtisitte tätä yhteisellä maksamakkarakeittolounaalla. Sinä, mies ja teini.
Minä kyllä halusin alkaa viettää öitä rakkaani kanssa ja esittelin hänen teineilleni 2kk kuluttua. Yhteen ei olla muutettu kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos pohtisitte tätä yhteisellä maksamakkarakeittolounaalla. Sinä, mies ja teini.
Siis voi jee***. Nyt se on todistettu. Mä vietän aivan liian paljon aikaa palstalla. Tiedän mihin tuolla keitolla viitataan :DD
Alue: Aihe vapaa
No, eihän sillä lukumäärällä niin väliä ole. Lähinnä surettaa että tuo vieraitten ukkojen invaasio lapsenelämään kohdistuu hänen herkimpiin vuosiin. Tuleva MT-potilas. Tiedä vaikka rupeaa ottamaan ahteriin.