Mistä ihmeestä olette löytäneet töitä? Joka päivä etsin mutta ei riitä koulutus, ei kokemus tai paikka on muuten sopimaton :(

Vierailija kirjoitti:

Meille töihin pääsee käytännössä vain suhteilla (olemme melko iso työpaikka, noin 200 työntekijää). Ei tarvitse tuntea pomoa, mutta jonkun jo meillä töissä olevan tykätyn tyypin pitää vinkata sinusta pomolle, niin saat puhelun ja pyynnön tulla juttelemaan ja hups oletkin yhtäkkiä meillä töissä. Toki meille vaaditaan tietty koulutus, mutta ihan koulun penkiltäkin on palkattu vastavalmistuneita, jos on jonkun tuttu. Avoimista paikoista ei ilmoitella missään. Käsittääkseni pomot haluavat toimia näin, koska pelkäävät virherekrytointeja, ja täysin tuntemattoman palkkaaminen on riski, joten jos joku tuttu ja luotettava suosittelee sinua, niin sinut uskalletaan palkata. Ikävää niille, joilla ei ole verkostoa entisistä työpaikoista tai opiskeluista.

Alkaako firman nimi sattumoisin N-kirjaimella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä suhdelöpinät on ihan pötypuhetta. Hankkikaa kunnollinen koulutus, niin töitä kyllä saa. Eikä ikä ole este, itsekin sain juuri uuden työpaikan. Olen 45. 

Ei, vaan tuollaiset tarinat ovat ihan pötypuhetta. Minulla on korkea koulutus mutta ei verkostoa - ei töitä.

Väärin. Sinulla ei ole kunnon koulutusta vaikka se olisikin korkea. Esim. historian aineenopettajat hakkaavat urakalla nykyisin seinää kuvittelemalla, että työpaikat ovat suhteilla meneviä. Eivät ole. Historian opetusta on vähennetty hurjasti, siinä se selitys. Kannattaa siis hankkia joku muu koulutus, jolla työllistyy. Itsellänikin on kaksi maisterin tutkintoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoojan, grillimyyjän yms,, paikkoja on kunhan vaan kelpaa, keittiöillä on huutava pula tekijöistä.

Minä olin nuorena monenlaisissa siivoustöissä, mutta nyt yli viisikymppisenä tiedän, että en kestäisi selkää kuormittavia toistoja yhtä työpäivää kauempaa. Lääkärintodistuksista ei kannata haaveillakaan, koska kuka tahansa lääkäri näkee jo päältä, että olen terve kuin pukki. Siivoojan, varastoapulaisen ja myös grillimyyjän työt ovat minulle siis mahdottomia. Mistään nirsoilusta ei ole kysymys.

Keittiötyöhön kuuluu kivut. Se on niin fyysistä, että kroppa reagoi kyllä, selkää särkee, varpaankynnet irtoaa, niihin kipuihin pitää vain sopeutua.

Vierailija kirjoitti:

Vuokratyöfirmoista, eivät ne mitään pitkiä rupeamia ole, mutta sentään jotain. Itsellekin juuri löytyi parin päivän työ, pitkään tässä olinkin tekemättä mitään.

No mitä sillä muutamalla kympillä sitten tekee? Menee työssäkäyntikuluihin suurin osa.

Itselläni oli juuri puolen vuoden työpätkä valmistumisen jälkeen (tosin myös puoli vuotta työttömyyttä ensin) ja sitten pari kk. työttömyyttä ja nyt äitiysloman sijaisuus puolisen vuotta.

Olen nyt alkanut enemmän ja enemmän ajattelemaan, että on ihan mahdollista että tämä olisi elämääni. Pätkät siis. Ja toisaalta myös sitä, että kyllähän se "ura" pitää jotenkin luoda ja saada myös kokemusta. Ehkä sitä liikaa odottaa hienoa työtä heti jne.

Mutta olen esim. tullut hyvin tarkaksi rahasta, säästän aika kiukkuisesti koska en voi koskaan tietää, onko minulla vuoden päästä työ. Työttömyys ei ole yhtään NIIN raskasta jos talous ei mene heti aivan kuralle. Tämä toki vaatii edes jotain työtä, joten ymmärrän jos ei ole kivankuuloinen neuvo jos ei sitä työtä saa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä suhdelöpinät on ihan pötypuhetta. Hankkikaa kunnollinen koulutus, niin töitä kyllä saa. Eikä ikä ole este, itsekin sain juuri uuden työpaikan. Olen 45. 

Minulla on käytännöllinen maisterintutkinto, ylempi AMK-tutkinto ja kaksi ammattia joista minulla on 25 vuoden työkokemus ja erittäin hyvät työtodistukset, mutta minulla ei ole suhteita ihmisiin, joilla olisi minkäänlaista valtaa vaikuttaa työpaikan saamiseen. Ikää on 53 vuotta. Olen tehnyt satoja hakemuksia, mutta mitään töitä ei löydy. TE-toimistossakaan ei ymmärretä, miksi en kelpaa.

Miten on mahdollista, että et tuolla kokemuksella ole tutustunut ihmisiin alallasi, tai oikeammin aloilla? Eikö kukaan muista tai tunne sinua? Etkö sinä tiedä "kuka kukin on"?

Mä lasken verkostoksi ihan myös sen, että tiedän mitä ihmiset tekevät vaikka olisin heidät tavannut vain kerran tai kaksi, jolloin tiedän hieman kenen hihasta kannattaa nykäistä milloinkin ja millainen tämä henkilö on. Ei vain niin, että joku tuntee mut niin hyvin, että pyytää töihin.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli juuri puolen vuoden työpätkä valmistumisen jälkeen (tosin myös puoli vuotta työttömyyttä ensin) ja sitten pari kk. työttömyyttä ja nyt äitiysloman sijaisuus puolisen vuotta.

Olen nyt alkanut enemmän ja enemmän ajattelemaan, että on ihan mahdollista että tämä olisi elämääni. Pätkät siis. Ja toisaalta myös sitä, että kyllähän se "ura" pitää jotenkin luoda ja saada myös kokemusta. Ehkä sitä liikaa odottaa hienoa työtä heti jne.

Mutta olen esim. tullut hyvin tarkaksi rahasta, säästän aika kiukkuisesti koska en voi koskaan tietää, onko minulla vuoden päästä työ. Työttömyys ei ole yhtään NIIN raskasta jos talous ei mene heti aivan kuralle. Tämä toki vaatii edes jotain työtä, joten ymmärrän jos ei ole kivankuuloinen neuvo jos ei sitä työtä saa...

Kannattaa varautua pätkätyöuraan. Jos minulle maisteriksi valmistuessani 2002 olisi kerrottu, että tulen tämän seuraavan 16 vuoden aikana olemaan pelkissä lyhyissä pätkätöissä, niin olisin hankkinut sen perheen. Nyt en enää ehdi, aika ajoi ohi. Ja sitä uraa en enää edes haikaile. Olen siis rutiköyhä sitten eläkeläisenä, jos siihen saakka edes elää. Vanhempani ovat duunareita ja tehneet koko ikänsä töitä. Minä en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä suhdelöpinät on ihan pötypuhetta. Hankkikaa kunnollinen koulutus, niin töitä kyllä saa. Eikä ikä ole este, itsekin sain juuri uuden työpaikan. Olen 45. 

Minulla on käytännöllinen maisterintutkinto, ylempi AMK-tutkinto ja kaksi ammattia joista minulla on 25 vuoden työkokemus ja erittäin hyvät työtodistukset, mutta minulla ei ole suhteita ihmisiin, joilla olisi minkäänlaista valtaa vaikuttaa työpaikan saamiseen. Ikää on 53 vuotta. Olen tehnyt satoja hakemuksia, mutta mitään töitä ei löydy. TE-toimistossakaan ei ymmärretä, miksi en kelpaa.

Miten on mahdollista, että et tuolla kokemuksella ole tutustunut ihmisiin alallasi, tai oikeammin aloilla? Eikö kukaan muista tai tunne sinua? Etkö sinä tiedä "kuka kukin on"?

Mä lasken verkostoksi ihan myös sen, että tiedän mitä ihmiset tekevät vaikka olisin heidät tavannut vain kerran tai kaksi, jolloin tiedän hieman kenen hihasta kannattaa nykäistä milloinkin ja millainen tämä henkilö on. Ei vain niin, että joku tuntee mut niin hyvin, että pyytää töihin.

Ohis: en minä ainakaan pätkähommissani ole tutustunut niin syvällisesti niiden firmojen työkavereihin, että kehtaisin heitä pyydellä vuosien päästä suosittelijoiksi - tai edes kysellä, onko hommaa. Ehkä olen liian ujo, mutta mua ärsyttää sellainen läpinäkyvä hyväksikäyttömentaliteetti. En edes pidä mitään lasteni kavereiden vanhempia sellaisena verkostona, että kehtaisin kysellä töihin.

Laittelen hakemuksia kaikkiin vähänkin liippaaviin töihin vaikka koulutus ei riittäisikään. Eli massatekniikalla mennään. Jos huomaan jonkun erityisen kiinnostavan työn, teen sinne yksilöidyn hakemuksen ja CV:n.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli juuri puolen vuoden työpätkä valmistumisen jälkeen (tosin myös puoli vuotta työttömyyttä ensin) ja sitten pari kk. työttömyyttä ja nyt äitiysloman sijaisuus puolisen vuotta.

Olen nyt alkanut enemmän ja enemmän ajattelemaan, että on ihan mahdollista että tämä olisi elämääni. Pätkät siis. Ja toisaalta myös sitä, että kyllähän se "ura" pitää jotenkin luoda ja saada myös kokemusta. Ehkä sitä liikaa odottaa hienoa työtä heti jne.

Mutta olen esim. tullut hyvin tarkaksi rahasta, säästän aika kiukkuisesti koska en voi koskaan tietää, onko minulla vuoden päästä työ. Työttömyys ei ole yhtään NIIN raskasta jos talous ei mene heti aivan kuralle. Tämä toki vaatii edes jotain työtä, joten ymmärrän jos ei ole kivankuuloinen neuvo jos ei sitä työtä saa...

Kannattaa varautua pätkätyöuraan. Jos minulle maisteriksi valmistuessani 2002 olisi kerrottu, että tulen tämän seuraavan 16 vuoden aikana olemaan pelkissä lyhyissä pätkätöissä, niin olisin hankkinut sen perheen. Nyt en enää ehdi, aika ajoi ohi. Ja sitä uraa en enää edes haikaile. Olen siis rutiköyhä sitten eläkeläisenä, jos siihen saakka edes elää. Vanhempani ovat duunareita ja tehneet koko ikänsä töitä. Minä en.

Joo, näin olen ajatellut. Ja olen muun muassa pieniä rahojani jo muutaman vuoden sijoittanut ja säästänyt asp-tiliä, jonka tavoite tulee tänä vuonna täyteen. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot! Voi olla että asuntolainan saanti voi olla aika tiukkaa, joten pitänee olla paljon omaa rahaa ja sitten muuten nuhteeton talous. Oletan että nuo maltillisesti tehdyt sijoittamiset (kuluttomia rahastoja) on myös pankin kannalta positiivisia.

Ehkä tällainen elämä on mielekkäämpää, kun sitä alkaa pelata, eikä odota että siitä pääsee pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä suhdelöpinät on ihan pötypuhetta. Hankkikaa kunnollinen koulutus, niin töitä kyllä saa. Eikä ikä ole este, itsekin sain juuri uuden työpaikan. Olen 45. 

Minulla on käytännöllinen maisterintutkinto, ylempi AMK-tutkinto ja kaksi ammattia joista minulla on 25 vuoden työkokemus ja erittäin hyvät työtodistukset, mutta minulla ei ole suhteita ihmisiin, joilla olisi minkäänlaista valtaa vaikuttaa työpaikan saamiseen. Ikää on 53 vuotta. Olen tehnyt satoja hakemuksia, mutta mitään töitä ei löydy. TE-toimistossakaan ei ymmärretä, miksi en kelpaa.

Miten on mahdollista, että et tuolla kokemuksella ole tutustunut ihmisiin alallasi, tai oikeammin aloilla? Eikö kukaan muista tai tunne sinua? Etkö sinä tiedä "kuka kukin on"?

Mä lasken verkostoksi ihan myös sen, että tiedän mitä ihmiset tekevät vaikka olisin heidät tavannut vain kerran tai kaksi, jolloin tiedän hieman kenen hihasta kannattaa nykäistä milloinkin ja millainen tämä henkilö on. Ei vain niin, että joku tuntee mut niin hyvin, että pyytää töihin.

Ohis: en minä ainakaan pätkähommissani ole tutustunut niin syvällisesti niiden firmojen työkavereihin, että kehtaisin heitä pyydellä vuosien päästä suosittelijoiksi - tai edes kysellä, onko hommaa. Ehkä olen liian ujo, mutta mua ärsyttää sellainen läpinäkyvä hyväksikäyttömentaliteetti. En edes pidä mitään lasteni kavereiden vanhempia sellaisena verkostona, että kehtaisin kysellä töihin.

Puit ajatukseni sanoiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä suhdelöpinät on ihan pötypuhetta. Hankkikaa kunnollinen koulutus, niin töitä kyllä saa. Eikä ikä ole este, itsekin sain juuri uuden työpaikan. Olen 45. 

Minulla on käytännöllinen maisterintutkinto, ylempi AMK-tutkinto ja kaksi ammattia joista minulla on 25 vuoden työkokemus ja erittäin hyvät työtodistukset, mutta minulla ei ole suhteita ihmisiin, joilla olisi minkäänlaista valtaa vaikuttaa työpaikan saamiseen. Ikää on 53 vuotta. Olen tehnyt satoja hakemuksia, mutta mitään töitä ei löydy. TE-toimistossakaan ei ymmärretä, miksi en kelpaa.

Miten on mahdollista, että et tuolla kokemuksella ole tutustunut ihmisiin alallasi, tai oikeammin aloilla? Eikö kukaan muista tai tunne sinua? Etkö sinä tiedä "kuka kukin on"?

Mä lasken verkostoksi ihan myös sen, että tiedän mitä ihmiset tekevät vaikka olisin heidät tavannut vain kerran tai kaksi, jolloin tiedän hieman kenen hihasta kannattaa nykäistä milloinkin ja millainen tämä henkilö on. Ei vain niin, että joku tuntee mut niin hyvin, että pyytää töihin.

Monen yhteensattuman kautta tämä on mahdollista. Olin viimeiset toistakymmentä vuotta yrittäjänä, asiakkainani olivat isot yritykset, jotka sittemmin ovat kadonneet, yhdistyneet ja jakautuneet ja joissa henkilöstö on hajaantunut uusiin tehtäviin ja firmoihin. Pomot eli ne henkilöt, joilla on valtaa päättää palveluntuottajista, ovat jääneet eläkkeelle muutaman vuoden sisällä. Kumpikin ala on myös muuttunut niin, että yksinyrittäjä ei pärjää vuokratyöfirmoille, ja vuokratyöfirmat taas eivät missään tapauksessa halua entistä yrittäjää listoilleen. Palkkatöissä olen ollut viimeksi vuonna 2005, joten ei ole entisiä kollegoita, joiden hihasta nykiä.

Minulla on käynyt todella huono tuuri. Muistan palkkatyöaikoinani ihmetelleeni silloin vielä uutta aktiivista verkostoitumistoimintaa eli minun näkökulmastani tyrkyttäytymistä. Koska minun ei työurani ensimmäisinä viitenätoista vuotena tarvinnut edes hakea töitä - minua tultiin erikseen pyytämään - ja koska yrittäjänäkin jouduin vuosikausia torjumaan asiakkaita ajan puutteen vuoksi, ei pälkähtänyt päähänikään, että jonakin päivänä en kelpaisi mihinkään. Se jokin päivä tuli muutama vuosi sitten, eikä parempia aikoja ole näkyvissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoojan, grillimyyjän yms,, paikkoja on kunhan vaan kelpaa, keittiöillä on huutava pula tekijöistä.

Minä olin nuorena monenlaisissa siivoustöissä, mutta nyt yli viisikymppisenä tiedän, että en kestäisi selkää kuormittavia toistoja yhtä työpäivää kauempaa. Lääkärintodistuksista ei kannata haaveillakaan, koska kuka tahansa lääkäri näkee jo päältä, että olen terve kuin pukki. Siivoojan, varastoapulaisen ja myös grillimyyjän työt ovat minulle siis mahdottomia. Mistään nirsoilusta ei ole kysymys.

Keittiötyöhön kuuluu kivut. Se on niin fyysistä, että kroppa reagoi kyllä, selkää särkee, varpaankynnet irtoaa, niihin kipuihin pitää vain sopeutua.

Eivät minua pienet säryt haittaisi. Ongelma on se, että vähänkin väärin menneestä nostamisesta tai kumartamisesta selkäni paukahtaa niin, että jään kumaraan tai tikkusuoraksi ja pystyn ottamaan vain kymmenen sentin pituisia askelia. Siinä ei sopeutuminen onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinä mian pääset kuntouttavaan työhön

T. Persut, kokoomus ja keskusta

Puhut ikään kuin persut olisi hallituksessa.

Voin sanoo, että ei ole eikä tule! Minkä puolueen kanssa ne sinne menis?

Mulla on alan koulutus, alan kokemusta riittävästi ja olen keski-ikäinen, joten paperilla näytän täydelliseltä hakijalta ja pääsenkin lähes aina hakemieni paikkoihin haastatteluun. Asun myös pk-seudulla, joten työtilanne on hyvä. Olen luonteeltaan introvertti ja haenkin sellaisiin työtehtäviin, mistä on pääosin yksinäistä puurtamista, eikä suoria asiakaskontakteja. MUTTA työhaastatteluissa ekstrovertit menestyvät :( Tsemppiä! Onnistuin saamaan alan työpaikan lähes vuoden työttömyyden jälkeen, missä oli kaikki pielessä, eikä työlainsäädäntöä noudatettu, mutta oli huomattavasti helpompi tulla valkatuksi normaaliin työpaikkaan, kun on työsuhteessa.

Pakko itsekin todeta, että verkostot, oli sitten minkälaiset tahansa. Yksinkertaisimmillaan kuuluta LinkedIn:ssä etsiväsi työpaikkaa ja kerro tilanteestasi kavereille, tutuille, tutun tutuille jne. Itselläni tämä ruohonjuuriaktiivisuus on ainoa, mikä tuottanut jonkinlaista hedelmää. Ja soita AINA ennen kuin laitat hakemuksen. Se on kamalaa, mutta harjoittelemalla paranee.

AMK-koulutus löytyy alalta, jossa matala palkka eikä minulla työkokemusta. Työkokemus on ihan yleispätevältä alalta, mutta siihen minulla ei ole varsinaisesti koulutusta.

Koen, että minulla olisi potentiaalia moneen, suurin osa tehtävistä on kuitenkin sellaisia, että ne oppii työssä nopeasti. Pois lukien lääkärit yms erityisasiantuntijat.

En pääse haastatteluihin! Olen tehnyt hyvän visuaalisestikin pätevän CV:n. Hakemukset räätälöin ja teen huolella. Myös CV:n räätälöin kuhunkin paikkaan sopivaksi. Nyt pääsin ensimmäiseen haastatteluun (sain firmasta sisäisen suosittelijan) ja odottelen jatkotoimenpiteitä. Koen juurikin haastatteluihin pääsyn suurimmsksi vaikeudekseni. Olen ulospäinsuuntautunut ja puhelias, joten haastattelut olisivat ehkä vahvuuteni.

Tsemppiä ap:lle ja muille kohtalotovereille!

Vierailija kirjoitti:

Pakko itsekin todeta, että verkostot, oli sitten minkälaiset tahansa. Yksinkertaisimmillaan kuuluta LinkedIn:ssä etsiväsi työpaikkaa ja kerro tilanteestasi kavereille, tutuille, tutun tutuille jne. Itselläni tämä ruohonjuuriaktiivisuus on ainoa, mikä tuottanut jonkinlaista hedelmää. Ja soita AINA ennen kuin laitat hakemuksen. Se on kamalaa, mutta harjoittelemalla paranee.

AMK-koulutus löytyy alalta, jossa matala palkka eikä minulla työkokemusta. Työkokemus on ihan yleispätevältä alalta, mutta siihen minulla ei ole varsinaisesti koulutusta.

Koen, että minulla olisi potentiaalia moneen, suurin osa tehtävistä on kuitenkin sellaisia, että ne oppii työssä nopeasti. Pois lukien lääkärit yms erityisasiantuntijat.

En pääse haastatteluihin! Olen tehnyt hyvän visuaalisestikin pätevän CV:n. Hakemukset räätälöin ja teen huolella. Myös CV:n räätälöin kuhunkin paikkaan sopivaksi. Nyt pääsin ensimmäiseen haastatteluun (sain firmasta sisäisen suosittelijan) ja odottelen jatkotoimenpiteitä. Koen juurikin haastatteluihin pääsyn suurimmsksi vaikeudekseni. Olen ulospäinsuuntautunut ja puhelias, joten haastattelut olisivat ehkä vahvuuteni.

Tsemppiä ap:lle ja muille kohtalotovereille!

Millainen on visuaalisesti pätevä CV? TE-toimiston virkailija pomoineen katseli minun ansioluetteloani, ja kumpikin heistä oli sitä mieltä, että näin ytimekkään ja silti kattavan paperin kanssa ei kannata ryhtyä kikkailemaan asettelulla ja väriläikillä. Olen päässyt tällä CV:llä muutamaan haastatteluun, joissa on haettu poikkeuksellista ammattilaista työpaikkaan, jollaisia on harvassa, joten asia menee muodon ohitse. Kuvaa CV:ssä ei ole eikä siihen sitä tulekaan, koska tällä naamalla tie vie ö-mappiin ennen kuin on alkanutkaan. Ja sitten haastattelussa joka tapauksessa sinne ö-mappiin, näemmä.

Mitä tarkoitat sillä, että pitäisi soittaa aina ennen hakemuksen lähettämistä? Mitä sinä sanot työnantajalle eli mitä haluat viestittää heille? Minulle tulee mieleen vain se, että häiritsisin rekrytoijaa kesken työpäivän.

Ja pitää vielä kysyä sekin, miten LinkedInissä kuulutetaan työpaikkaa. Minä olen saanut muutaman yhteydenoton entisen itäblokin maista, mutta jokainen yhteistyötarjous on ollut vähintäänkin epäilyttävä. En tässä katastrofitilanteessakaan tartu urakkaan sillä sopimuksella, että teen työn ensin ja laskutan sitten.

Jos jaksat vastata, olen hyvin kiitollinen. :)

#32

Emmä ole mitään töitä löytänyt. Ikinä. Ei oteta ei. Sellaista se peli on. Jalkaa kun tunkee ovenväliin niin ovi paisktaan vaan kiinni.

Olen päättänyt että teen sitten asioita mitkä tuntuu hyvältä enkä paljon katsele työpaikkoja. Pari kuussa kun lähetän niin se riittää nykyjään. Joskus lähetin jopa 20 kuussa.  Äsken kävin hiihtämässä 20km. Ai että tuntui hyvältä. Nyt kunnon lohisopat tulille. Illalla saunaan ja parit oluet kyytipojaks. 

joten jos joku tuttu ja luotettava suosittelee sinua, niin sinut uskalletaan palkata. Ikävää niille, joilla ei ole verkostoa entisistä työpaikoista tai opiskeluista.

Kannattaa siis hankkia joku muu koulutus, jolla työllistyy. Itsellänikin on kaksi maisterin tutkintoa.

Miten on mahdollista, että et tuolla kokemuksella ole tutustunut ihmisiin alallasi, tai oikeammin aloilla? Eikö kukaan muista tai tunne sinua? Etkö sinä tiedä "kuka kukin on"?

Suhteilla ainakin Turussa. Ei muuten onnaa.

Liity johonkin yhdistykseen, esim SDP tai kokoomus jyllää täällä.

Sitten vähän puuhastelut siellä, tulet tutuksi, keittelee kahva ja leivot hyviä tarjottavia kokouksiin.

En usko, että ainakaan minulle uusista tutkinnoista olisi hyötyä. Niitä löytyy ennestään jo useita, joista korkein on tohtori. Työnantajat kuitenkin haluavat, että koulutus ja kokemus olisivat oikeassa suhteessa. Jos on pudonnut kelkasta, niin tätä epäsuhtaa on vaikea korjata. Ylikouluttautuneisuus on siis suhteessa ko. alan relevanttiin kokemukseen. Perustutkintoa tehdessä olin töissä noin kymmenessä eri tutkimusprojektissa, koska tiettyjen taitojen hallitsijoita tarvittiin tuolloin. Hoidin hommani itsenäisesti, eikä muuhun henkilökuntaan syntynyt siteitä. Esim. yhdessä tutkimuslaitoksessa tein hommiani yksin öisin, kun silloin laitteet olivat vapaana yms. Nyt nuo entiset työpaikkani on yhdistetty tai lakkautettu. Tuntemani saman alan ihmiset ovat ulkomailla tai eläkkeellä, joten heistä ei ole apua. Opiskelut olen hoitanut yleensä tenttimällä ja asumalla toisella paikkakunnalla, joten muihin opiskelijoihin ei tullut tutustuttua. Olen luonteeltani hyvin ujo ja tutustun huonosti muihin ihmisiin. Olen ollut mukana järjestötoiminnassa ja harrastanut erilaisia asioita, mutta en ilmeisesti osaa tutustua ihmisiin, koska mitään tuttavuuksia ei ole syntynyt.

Kyllä vuokrafirmoille pääsee, palkka on sitten 9 euroa tunti.