Mun siskon pitää aina päteä niillä asioilla, joissa itselläni on vaikeaa. Miten tähän suhtautuisi?
Esim. jos lapseni sairastelevat paljon, hän kailottaa jatkuvasti miten hienosti hänen lapsensa ovat pysyneet terveinä. Kun olin työtön, hän kehui työllään ja miten helposti hän on aina saanut töitä, aina kun on käynyt haastattelussa on myös saanut paikan jne. Eroni aikoihin hän korosti kaikille pitkää parisuhdettaan ja parisuhdeonneaan. Myötätuntoa häneltä ei mun vaikeuksiin heru, vaan raskaasti huokaillen vaihtaa puheenaiheet itseensä ja miten hyvin hän on selvinnyt vastaavassa tilanteessa. Sitten kuitenkin kun hänellä on vaikeaa, olen itse ensimmäisenä tukemassa ja ymmärtämässä eikä tulisi pieneen mieleenkään silloin kehua itseäni.
Onko tällainen ihan tavallista sisaruksilla vielä aikuisenakin? Nyt on taas yksi elämänvaihe, jolloin mulla on vaikeaa tietyllä osa-alueella ja siskoni on alkanut kehua itseään sillä osa-alueella niin suvulle, yhteisille ystäville kuin mulle ja peheellenikin.
Kommentit (12)
Hänellä on erittäin huono itsetunto ja hän on kade. Sukusi käyttäytyy moukkkamaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on erittäin huono itsetunto ja hän on kade. Sukusi käyttäytyy moukkkamaisesti.
Ei vaan päinvastoin. Ap on kateellinen ja huonoitsetuntoinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on erittäin huono itsetunto ja hän on kade. Sukusi käyttäytyy moukkkamaisesti.
Ei vaan päinvastoin. Ap on kateellinen ja huonoitsetuntoinen
Siskoko se siellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on erittäin huono itsetunto ja hän on kade. Sukusi käyttäytyy moukkkamaisesti.
Ei vaan päinvastoin. Ap on kateellinen ja huonoitsetuntoinen
Siskoko se siellä?
Voi sinua
En tiedä, mutta minulla on tuollainen kaveri. Hän kyllä on empaattinen, ja hänessä on hyvätkin puolet, mutta silloin kun itselläni on jostain syystä tiukka elämäntilanne, niin häneen en kykene olemaan yhteydessä, ja jos olenkin, niin en sanallakaan mainitse epäonnestani, koska hän kyllä on että voivoi, ja miten voisi auttaa, mutta seuraavassa lauseessa niin ikionnellinen ettei itsellään ole koskaan ollut tuollaista tilannetta. Kun lapseni sairastui vakavasti, hän muisti moneen kertaan kertoa miten ihanaa on kun oma lapsi on terve... Ja kun lapseni jäi lääkitykselle, joka alentaa vastustuskykyä, niin hän muisti joka flunssan ja vatsataudin kohdalla mainita miten hänen lapsensa on niin erityisen terve ollut aina. Nämä ovat kuulkaa ihan oikeasti loukkaavia sanoja, ja te jotka näitä lauotte, voisitte miettiä tarkemmin. Itsekään en ole mikään loukkaantuja, enkä muista esim. kymmeneen vuoteen loukkaantuneeni kertaakaan muutoin, ainoastaan tämän kaverin sanoista.
Mun sisko on vienyt homman askelta pidemmälle ja alkaa aina selittää miten minä olen itse aiheuttanut asian. Se se vasta kivaa on!
Oma isosiskoni on ihan samanlainen. vaikka hän on meistä ollut se, jolla ei ole mennyt hyvin. Hän muistaa kuitenkin aina mainita ne kohdat, jolloin minulla ei ole mennyt hyvin. Niitä kun ei montaa ole. sellainen ihme pätemisen tarve. En ole ollut päivääkään työttömänä kun valmistuin ammattiin. Hän puolestaan ei ole päivääkään tehnyt töitä, mutta muistaa kyllä sanoa, että saa saman verran tukia kuin minä saan palkkaa, että työssäkäyvä ihminen on säälittävä kun saman summan saa olemalla kotona.
Nyt viimeinen kun opiskellaan molemmat ammattikorkeakoulussa. Tosin eri alaa niin muistaa mainita miten paljon parempi hänen tuleva ammattinsa on. Tosin tiedän ettei häntä kiinnostaa opiskella pätkääkään.
Olette kuitenkin läheisiä?
Aika usein ihmiset torjuvat toisen vastoinkäymisiä vakuuttamalla pääosin itselleen, että onneksi minulla on kaikki hyvin.
Kyse ei välttämättä ole siitä, etteikö sisaresi välittäisi sinusta ja olisi pahoillaan sinun puolestasi , mutta toisen pahan olon kohtaaminen on monille hirveän vaikeaa. Ei tiedä, mitä pitää sanoa ja miten toimia. Paha olo on tunne, jota ei halua itselleen. Sitten sitä vaan hokee kuin mantraa, miten minulle ei noin ainakaan olen käynyt, eikä tule käymään.
Sinä olet se, joka olet avoin ja uskallat kohdata vaikeat asiat. Sisaresi ei kykene samaan, eikä tule todennäköisesti koskaan muuta osaamaankaan. Se on sinulle kiusallista, mutta voisiko sisarelle kertoa vain pääkohdat ja siten minimoida hänen taivasteluaan? Tai vain todeta, että elämä on myötä- ja vastamäkeä itse kullekin. Miten toiset käy ne ongelmat rohkeasti läpi ja toiset juoksevat karkuun.
Olet sisarellesi taatusti suuri tuki ja turva, minkä vuoksi voisit joskus antaa hänen kamppailla ongelmissaan yksin. Hyvässä lykyssä sisaresi voisi ymmärää, miten hän sinua tarvitseekaan.
Ota etäisyyttä. Ei ikävien ihmisten kanssa kannata olla tekemisissä.
Mun isosisko kilpailee kaikesta. Viimeksi sai hirveet kiksit kun hänellä lapsettomalla ei ole löysää vatsanahkaa kuten kolme lasta synnyttäneellä veljen vaimolla. Jaksaa jauhaa miten hänwllä on littein vatsa. Okei. Ja ikää 40.
Mun ystäväni ei kommentoi mitään, jos minulla joskus (harvoin) on vaikeaa. Hänellä on ollut vaikeaa usein, lapsuudestamme asti, ja uskon rooliemme jämähtäneen siihen, että minä tuen ja hän ottaa vastaan tukea. Välistä harmittaa, ja olenkin vähitellen alkanut yrittää tasapuolistaa suhdettamme.
Sukusi ja ystäväsi kertovat sinulle mitä siskosi puhuu itsestään heille?