Millainen elämäntilanne teillä muilla nelikymppisillä?
Itse elän pätkätyössä, vuokralla ei lapsia. On akateeminen koulutus.
Kommentit (28)
Ei kaikki nelikymppiset ole saaneet vakityötä. Samassa pätkäputkessa eletään edelleen.
Hyvässä ja mielenkiintoisessa työssä, ei rahahuolia, sinkku, ei lapsia. Harrastan ja nautin elämästä. Toivon että jatkuu näin.
Täytin syksyllä 40v. Eronnut 10v sitten, akateeminen koulutus ja olen ollut koulutustani vastaavassa vakityössä vuodesta 2010. Oma rivarineliö minulle ja lemmikeilleni sekä velaton uudehko auto. Terveys on vielä tallella ja ihan olen peilikuvaankin tyytyväinen, vaikka normaalipainon ylärajoilla mennään :) Häntä pystyyn, siskot, meistä nelikymppisistä on vielä vaikka mihin!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan kauhea olo elämästä. Ei ole omaa velatonta asuntoa. En vieläkään tiedä mitä haluan tehdä. Lapsia en kuitenkaan halua. Onko kenelläkään muulla viallinen ja keskeneräinen olo?
Ap
Aikamoista paskaa, velkaa vaikka kuinka paljon, akka jätti, vi tun paska fiilis lapsen takia, keskeneräinen rakennusprojekti ja kaiken lisäksi työt stressaa.
Autoa ei saa myytyä järkevään hintaan (vag)
En oikein tiedä miten tästä selviäisi.
M43v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan kauhea olo elämästä. Ei ole omaa velatonta asuntoa. En vieläkään tiedä mitä haluan tehdä. Lapsia en kuitenkaan halua. Onko kenelläkään muulla viallinen ja keskeneräinen olo?
Ap
Aikamoista paskaa, velkaa vaikka kuinka paljon, akka jätti, vi tun paska fiilis lapsen takia, keskeneräinen rakennusprojekti ja kaiken lisäksi työt stressaa.
Autoa ei saa myytyä järkevään hintaan (vag)
En oikein tiedä miten tästä selviäisi.
Kaikki on omaa tyhmyyttä ja valintaa, varsinkin se akka + kersa. Kyllähän tuo lista kuulostaa tekemättömälle paikalle. Kaiken kruunaa tuo VAG. Yritä myydä se muuna kuin autona, koska sellaisenahan sitä on turha myydä koska autohan se ei ole vaan paskakasa.
Hyvä ja pitkä parisuhde. Kaksi järkevää teiniä. Työrintamalla suurta epävarmuutta ja epäonnistumista, akateemisella koulutuksella väännän ihan duunaritason osa-aikatyötä, johon alan olemaan täysin tympiintynyt, stressiä siis lähinnä tästä. Kiva koti, johon aina töistä kova kiire takaisin. Aion tehdä työkuvioihin jonkin radikaalin muutoksen koska on alkanut syömään hyvinvointiani. Kunhan nyt keksisin mikä tuo muutos on. Asuntolainaa on, mutta hyvin pystytään kaikki maksut hoitamaan. Muutama hyvä ystävä. Yritän muistaa nauttia elämän pienistä iloista.
Lapset teinejä, asuntolainaa on vielä ihan reilusti. Kaksi tutkintoa (perustutkinto ja amk) joista toinen ihan älyttömän hyvin työllistävä mutta en voi tehdä sitä koska jouduin onnettomuuteen jonka seurauksista olen toipumassa. Kuntoutustuella siis olen, mitään tietoa tulevasta ei ole kuten toivunko edes työkykyiseksi johonkin muuhun työhön koskaan. Hyvin epävarmaa aikaa elämme siis.
Miksi tätä on alapeukutettu, tottahan tuo on. Siskoni 32-v ei ole koskaan ollut vakityössä, akateemisesti koulutettu. Teki 6 vuotta pätkiä ja nyt ollut työttömänä 1,5 vuotta. Aivan hirveää seurata vierestä. Oman ikäisillä kaikilla ollut vakityö jo pitkään, ysärin lama ei kestänyt sentään 11 vuotta.
N44