Lue keskustelun säännöt.
Dokumentti 60-luvun Lontoosta: kaikki naiset hoikkia!
10.02.2019 |
Miten silloin ei ollut ylipainoa? Hoikkia sääriä minihameissa ja muutenkin kauniita naisia kaikkialla. Nykyään taas olemme ylipainoisia, miehetkin. Mitä on tapahtunut!
Kommentit (57)
Katsoin joskus poikien koululiikuntadokumenttia 70-luvulta Elävästä Arkistosta. Kyseessä oli muistaakseni 13-14-vuotiaat. Aivan kaikki olivat tosi laihoja ja jänteviä (vetivät leukoja jne.). Luokan "läski" oli sellainen normaali pehmeä lapsi, ei nykymittapuulla mitenkään ylipainoinen, mutta pisti tuossa joukossa silmään, kun ei kylkiluut näkyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Glukoosisiirappi, muunnettu tärkkelys, transrasvat = sipsit, jäätelö, keksit = kuinka usein syöt "herkkuja". Kuvaavaa, että näitä mainittuja valmistusaineita nimitetään herkuiksi. Se maaginen jalostetun sokerin ja rasvan koukuttava suhde, jossa koukussa ei raaka-aineiden alkuperää enää kysellä. Eikä herkku-sana tarkoita mitään raikasta ja hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En siis dissaa ylipainoisia, itselläkin sitä on. Enemmän vaan kiinnostaa, missä vaiheessa aloimme lihota.
Ap
Olen elänyt tuon ajan ja voisin väittää, kyllä tämänpäivän ihanteiden mukaan oli silloin paljonkin ylipainoisia, mutta siitä ei kukaan puhunut tai paheksunut, vaan sitä pikempinkin pidettiin terveyden ja vaurauden merkkinä.
Puhuttiin lapsen pyöreydestä... ja "rouvas henkilöiden" kuuluikin olla pyöreä ja 60-luvun 40-50v naiset olivat huivipäisiä mummoikäisiä ja useamman lapsen isoäitejä, toisin kuin nykyään.
Ja eikä tarvitse kuin katsoa vanhoja luokkakuvia tai vaikka Marttailloista.
Totta, kyllä vanhemmat rouvat yleisesti ottaen olivat pyöreitä. Omakin äitini oli, vaikka tosiaan rankkaa ruumiillista työtäkin teki. Mitenkähän hän sitten pääsi lihomaan, kun ei meillä tosiaan herkkuja ollut varaa ostaa kaupasta. Ei niistä vanhempien naisten painoista keskusteltu eikä niitä paheksuttukaan. Sekin on totta, se ikäänkuin kuului asiaan, että kun ikää tulee, tulee painoakin.
Yhtä pullukkaa poikaa kyllä kiusattiin koulussa, hän taisi kyllä olla ainoa selvästi pullea.
Itse ole ollut nuori -60 luvulla, ylipainoisista eikä laihduttamisesta ei puhuttu,en ainakaan muista kenenkään ystävä /kaveripiirissä kukaan ollut dietillä. Liikuttiin paljon, iltaisin oltiin aina menossa. Syömiseen kiinnitetty huomiota, itse asuin omillani jo 17 vuotiaana, eipä tullut kokkailtua kahvilla ja voileivillä kuitattiin suurin osa ravinnon tarpeesta.
Ai niin, koska aina halusin olla hoikempi kuitenkin, menin sitten kunnanlääkäriltä hakemaan kuulua laihdutuslääkettä, Miraprontia. Suosikissa siitä varmaan oli juttua. Sainkin, mutta vain yhden paketin. Lisää ei herunut, kun yritin PUHELIMELLA saada reseptin uusittua. Ehkä hyvä niin, en ainakaan jäänyt tuohon pirin johdannaiseen koukkuun. Mutta tämä olikin jo 70-luvun alkuvuosia. Olen kuullut monien syöneen tätä, ja veihän se nälän. Itse elin tomaateilla ja mandariineilla koko sen ajan kun lääkettä riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö siinä dokkarissa näkynyt yhtään miestä?
Michael Caine, Bowie, Vidal Sassoon ynnä muita, joo. Olivat myös hoikkia.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, koska aina halusin olla hoikempi kuitenkin, menin sitten kunnanlääkäriltä hakemaan kuulua laihdutuslääkettä, Miraprontia. Suosikissa siitä varmaan oli juttua. Sainkin, mutta vain yhden paketin. Lisää ei herunut, kun yritin PUHELIMELLA saada reseptin uusittua. Ehkä hyvä niin, en ainakaan jäänyt tuohon pirin johdannaiseen koukkuun. Mutta tämä olikin jo 70-luvun alkuvuosia. Olen kuullut monien syöneen tätä, ja veihän se nälän. Itse elin tomaateilla ja mandariineilla koko sen ajan kun lääkettä riitti.
No olisit voinut elää tomaateilla ja mandariineilla ilman piriäkin. Jos oisit pystynyt vastustamaan kakkuja sun muuta joita mätiut naamariin kokoajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omassa lapsuudessani 60-luvulla ihmiset todella olivat hoikempia. kyllä koulussa oli yleensä joka luokalla yksi pullukka, mutta kun nyt katsoo luokkakuvia, sekin jota pidettiin silloin lihavana näyttää nykymittapuun mukaan vain vähän tanakalta. elintavat olivat toiset, kouluun ja harrastuksiin mentiin jalan tai pyörällä, työ oli fyysisempää ja ruoka erilaista, mutta ei nälässä oltu. herkut oli juhlatilaisuuksia varten, eikä limsaa juotu kuin harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, koska aina halusin olla hoikempi kuitenkin, menin sitten kunnanlääkäriltä hakemaan kuulua laihdutuslääkettä, Miraprontia. Suosikissa siitä varmaan oli juttua. Sainkin, mutta vain yhden paketin. Lisää ei herunut, kun yritin PUHELIMELLA saada reseptin uusittua. Ehkä hyvä niin, en ainakaan jäänyt tuohon pirin johdannaiseen koukkuun. Mutta tämä olikin jo 70-luvun alkuvuosia. Olen kuullut monien syöneen tätä, ja veihän se nälän. Itse elin tomaateilla ja mandariineilla koko sen ajan kun lääkettä riitti.
No olisit voinut elää tomaateilla ja mandariineilla ilman piriäkin. Jos oisit pystynyt vastustamaan kakkuja sun muuta joita mätiut naamariin kokoajan.
Joku sairaus sinulla kyllä taitaa olla, läskifobia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnitin huomiota samaan asiaan; minihameet tosiaan näyttivät dokkarin katukuvassa hämmästyttävän hyvälle - päinvastoin, kuin tänä päivänä päivänä keskimäärin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, koska aina halusin olla hoikempi kuitenkin, menin sitten kunnanlääkäriltä hakemaan kuulua laihdutuslääkettä, Miraprontia. Suosikissa siitä varmaan oli juttua. Sainkin, mutta vain yhden paketin. Lisää ei herunut, kun yritin PUHELIMELLA saada reseptin uusittua. Ehkä hyvä niin, en ainakaan jäänyt tuohon pirin johdannaiseen koukkuun. Mutta tämä olikin jo 70-luvun alkuvuosia. Olen kuullut monien syöneen tätä, ja veihän se nälän. Itse elin tomaateilla ja mandariineilla koko sen ajan kun lääkettä riitti.
No olisit voinut elää tomaateilla ja mandariineilla ilman piriäkin. Jos oisit pystynyt vastustamaan kakkuja sun muuta joita mätiut naamariin kokoajan.
Voe, voe, pyhä yksinkertaisuus! Ei siihen aikaan mätetty naamaan mitään herkkuja koko ajan!
Enkä tosiaan ollut lihava, en myöskään 18-vuotiaana maalaistyttönä tiennyt, mitä tuo lääke sisältää. Sen tiesin, että sillä laihtuu ja niin sitä käyttivät monet muutkin, ihan tavalliset tytöt mallien esimerkin perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kyllä myös valikoitu esteettisesti miellyttäviä pätkiä, huippiksia ja muusikoita. Ohjelmahan lähinnä käsitteli sen ajan Lontoon nuorta huippuseurapiiriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En siis dissaa ylipainoisia, itselläkin sitä on. Enemmän vaan kiinnostaa, missä vaiheessa aloimme lihota.
Ap
Olen elänyt tuon ajan ja voisin väittää, kyllä tämänpäivän ihanteiden mukaan oli silloin paljonkin ylipainoisia, mutta siitä ei kukaan puhunut tai paheksunut, vaan sitä pikempinkin pidettiin terveyden ja vaurauden merkkinä.
Puhuttiin lapsen pyöreydestä... ja "rouvas henkilöiden" kuuluikin olla pyöreä ja 60-luvun 40-50v naiset olivat huivipäisiä mummoikäisiä ja useamman lapsen isoäitejä, toisin kuin nykyään.
Ja eikä tarvitse kuin katsoa vanhoja luokkakuvia tai vaikka Marttailloista.
Omasta suvustani ainakin kaikki esimerkit lihavuudesta löytyvät menneisyydestä. Sekä oma että mieheni isoäiti olivat tosi lihavia, eikä sitä silloin 70-luvulla muistaakseni erityisesti paheksuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Good point. Kehopositiivisuuden ja naisten elopainon positiivinen korrelaatio ja kausaliteeti todistettu.
Totta kai, mikä tässä nyt hämmästyttää? Jos ei ole tarpeeksi ruokaa, ruoka ei ole ravintoköyhää höttöä, työ ei ole sisällä istumista, ei ole lihavia. Jos ei ole lihavia, heitä ei kiusata lihavuuden vuoksi. Jos on lihavia ja heitä kiusataan, on syytä kampanjoida kiusaamista vastaan.
Eikun ero on ettei nykyään saa ehdottaa että voisi vähän laihduttaakin. Se taas ei ole kehopositiivisuutta. Se lienee juuri sen vastakohta.
Esimerkkejä omasta lapsuudestani 70-luvulta:
Lauantaisin (ja vain silloin) saatiin saunan jälkeen jäätelöä. Litran vaniljajäätelö halkaistiin kahtia ja toinen puolikas laitettiin odottamaan seuraavaa lauantaita. Puoli litraa jäätelöä jaettiin viidelle hengelle siten, että lapset saivat vähän isommat siivut ja aikuiset vähän pienemmät. Usein jäätelön päälle sai myös hieman mansikkahilloa. Jäätelökippo nuoltiin tarkkaan puhtaaksi.
Pitkän kärttämisen jälkeen äitini suostui ostamaan pääsiäiseksi Mignon-munan huolimatta sen kalliista hinnasta. Mutta vain yhden. Ja se yksi jaettiin taas viidelle.
Sellaiset ylellisyystuotteet kuin maustetut jogurtit ja appelsiinimehut ilmestyivät vanhempieni jääkaappiin vasta kun me lapset olimme muuttaneet pois kotoa ja vanhemmilla jäi enemmän rahaa omaa käyttöön. Ei ollut mitään puhettakaan että oltaisiin joskus käyty perheen kanssa McDonaldsissa tai pizzeriassa. Saati että lasten pienillä viikkorahoilla olisi ollut sellaiseen mahdollisuutta.
Olen elänyt tuon ajan ja voisin väittää, kyllä tämänpäivän ihanteiden mukaan oli silloin paljonkin ylipainoisia, mutta siitä ei kukaan puhunut tai paheksunut, vaan sitä pikempinkin pidettiin terveyden ja vaurauden merkkinä.
Puhuttiin lapsen pyöreydestä... ja "rouvas henkilöiden" kuuluikin olla pyöreä ja 60-luvun 40-50v naiset olivat huivipäisiä mummoikäisiä ja useamman lapsen isoäitejä, toisin kuin nykyään.
Ja eikä tarvitse kuin katsoa vanhoja luokkakuvia tai vaikka Marttailloista.