Dokumentti 60-luvun Lontoosta: kaikki naiset hoikkia!

Automatisaatio, autoilun lisääntyminen, einekset, valmiina ostettavien tuotteiden

lisääntyminen ja suhteellinen halventuminen, limsat ja snacksit, varallisuutta ostaa herkkuja.

Vielä 60-luvulla täysautomaattiset pyykinpesukoneet oli harvassa, tiskikoneita ei ollut, autoja oli perusperheellä enintään yksi, joten kauppaan käveltiin tai pyöräiltiin. Ei ollut telkkaa tai jos oli, ohjelmaa oli vähän.

Lapsuutensa 60- luvun aikuiset viettivät sodanjälkeisessä kurjuudessa, joten jäivät pienikasvuisiksi, etenkin naiset, koska etenkin tyttölapsen ruuassa säästeltiin. (äitini, 60-luvulla parikymppinen, sai surkeasta ravinnosta riisitaudin)

Vierailija kirjoitti:

Mikäköhän oli sen sarjan nimi, missä brittiperhe eli syömällä eri vuosikymmenten mukaisesti aina viikon kerrallaan? Siitä ainakin näki kuinka tarjonta ja ruoan määrä lisääntynyt vuosikymmenten aikana. Selittää myös hyvin, miksi ihmiset hoikempia 60-luvulla

Ruoka-aikoja (Back in time for dinner)

Ei lapsuudessani 70-luvullakaan ollut ylipainoisia ihmisiä. Tunsin paikkakunnallamme vain yhden perheen, jossa kaikki olivat ylipainoisia, mutta heilläkin oli ihan joku sairaus, josta tuo johtui.

Nykyään omakin työ on toimistotyötä eli istumatyötä. Tarkkana saa olla, ettei liho. Pitää varta vasten liikkua, normaalissa arjessa ja kerrostaloasumisessa ei kaloreita pala, vaikka en autoa omistakaan. Ei nuorena erikseen "harrastettu" liikuntaa, se oli ihan luonnollista toimintaa. Pyöräiltiin joka paikkaan, pelattiin pihapelejä jne. Vain pari lasta meidän koulussa ihan varsinaisesti harrasti liikuntaa, ja he kiersivät sitten myös hiihtokisoja. Myöskään aikuiset eivät erikseen minnekään lenkille lähteneet, työ oli jo sen verran raskasta. Toki harvoja poikkeuksiakin oli.

Elämäntapa on muuttunut todella paljon siitä, mitä se tuolloin oli. Ravintoa ja herkkuja on nyt yllin kyllin, ja joka paikassa tarjolla. En usko, että enää tulee aikakautta, jolloin porukka olisi järjestään yhtä hoikkaa, kuin ennen 80-lukua.

No varmaan niillä kaikilla oli vaan niin paljon parempi itsekuri #not

Ihmiset olivat fyysisesti aktiivisempia. Joka paikkaan ei kuljettu autolla, vaan käveltiin ja pyöräiltiin. Monet työt Oliva vielä fyysisempää. Tämä näkyi myös Suomessa.

70-80-luvulla oli tavallista, että koululuokassa oli 2-3 ylipainoista lasta, jotka hekään eivät olleet mitenkään erityisen lihavia. Kaikkiaan noin puolet lapsista oli todella luisevia.

a) Ei ollut antibiootteja laajassa käytössä,

b) Ei käytetty sokereita,

c) Liikuttiin enemmän,

d) Ruokaa oli tarjolla vähemmän.

Selittäisiköhän kameramiehen mahdollinen tarkoitushakuinen valikoivuus kuvauskohteittensa suhteen otoksellaan jotain ?

Yhä useampi haluaa olla ylipainoinen. Ovat ymmärtäneet, että kyllä yhteiskunta maksaa mahdolliset sairauskulut.

Eikö siinä dokkarissa näkynyt yhtään miestä?

Itse muistan erään miehen lapsuudestani lihavaksi ja nyttemmin kun näin hänen kuvansa tuolta ajalta, niin hän oli ehkä tukevahko nykymittapuun mukaan.

Katoppa huvikses ihan vaan vanhoja finska filmejä,ei näy pulleroita,ei tarvi lähtee merta edemmäs asian todetakseen. Eväät oli kehnommat ja työ usein raskasta ruumiillista.

Ruoka ei ollut yhtä maukasta kuin nykyään. Liharuoassa oli usein jänteitä, läskiä, yms, vähemmän miellyttäviä osia.

Arkiruoka oli yleensä keitettyä perunaa ja ruskeaa kastiketta. Kastikkeessa saattoi olla sipulia ja vähän pekonia (=läskisoosi).

Hernekeitto, jossa myös oli läskiä, kuului arkiruokiin sekin, ja kesäkeitto, jossa tietysti on vain vihanneksia, vettä ja vähän maitoa. Salaatti oli tuoretta tomaattia ja kurkkua. Kesäisin syötiin myös herneitä ja marjoja, syksyisin ja talvella omenoita. Talvella saatiin vitamiineja appelsiineista, joita tuotiin ulkomailta.

Leipänä syötiin paljon ruisleipää ja aamiaiseksi kaurapuuroa. Pulla, kakut ja marjapiirakat olivat kahvipöydän herkkuja, ja meillä herkuteltiin myös jäätelöllä ja karamelleilla, koska äiti piti makeasta, mutta arkiruoka siis oli aika tylsää.

Meinasin unohtaa mainita, että kalaruoka oli usein silakkaa.

Hoikkana oli aika helppo pysyä siis.

No katsopa vaikka  se muutaman minuutin filminpätkä, joka löytyy haulla 'Puumala 1962' (ei olleet ihan mannekiineja kaikki siinä eivätkä edes mannekiinimittaisia..)

Kerro sitten mitä olit mieltä, siinä oli nimittäin sitä ' tavallista kansaa'.

Vierailija kirjoitti:

Ruoka ei ollut yhtä maukasta kuin nykyään. Liharuoassa oli usein jänteitä, läskiä, yms, vähemmän miellyttäviä osia.

Arkiruoka oli yleensä keitettyä perunaa ja ruskeaa kastiketta. Kastikkeessa saattoi olla sipulia ja vähän pekonia (=läskisoosi).

Hernekeitto, jossa myös oli läskiä, kuului arkiruokiin sekin, ja kesäkeitto, jossa tietysti on vain vihanneksia, vettä ja vähän maitoa. Salaatti oli tuoretta tomaattia ja kurkkua. Kesäisin syötiin myös herneitä ja marjoja, syksyisin ja talvella omenoita. Talvella saatiin vitamiineja appelsiineista, joita tuotiin ulkomailta.

Leipänä syötiin paljon ruisleipää ja aamiaiseksi kaurapuuroa. Pulla, kakut ja marjapiirakat olivat kahvipöydän herkkuja, ja meillä herkuteltiin myös jäätelöllä ja karamelleilla, koska äiti piti makeasta, mutta arkiruoka siis oli aika tylsää.

Meinasin unohtaa mainita, että kalaruoka oli usein silakkaa.

Hoikkana oli aika helppo pysyä siis.

Jollain tavalla tällaiseen ruokavalioon pitäisi pyrkiä takaisin. Siis tällaiseen yksinkertaisempaa, kalorittomampaan ruokaan. Mutta kuitenkin niin että herkut eivät olisi kiellettyjä, positiivisessa hengessä, jotta laihuusfasismi vältettäisiin (se johtaa vain syömishäiriöihin).

Vierailija kirjoitti:

No katsopa vaikka  se muutaman minuutin filminpätkä, joka löytyy haulla 'Puumala 1962' (ei olleet ihan mannekiineja kaikki siinä eivätkä edes mannekiinimittaisia..)

Kerro sitten mitä olit mieltä, siinä oli nimittäin sitä ' tavallista kansaa'.

Tarkoitin hiukka vanhempaa aineistoa..

Naiset oli kyllä tarkkoja painonsa kanssa ja pulskia sääriä edes silloin edes esitelty kun oli häpeäksi mitä äiti kertonut.

Tietenkin huippumallien treenaamattomuus pisti silmään kun oli löysät vatsalihakset ja käsivarret.

Olin 60-luvulla hoikka mutta en laiha. Ihailin ja kadehdin Twiggyä, varsinkin sen laihoja jalkoja!

Kotona ei ollut herkkuja kuin joskus keksejä tai pullapitko viikonloppuna, ei edes jokaisena

Limsa oli pikkupulloissa ja se oli saunan jälkeen, ihan sellanen HERKKU :) Joskus saimme ostaa kaupasta jotain kun olin kesässä hoitamassa siskoani ja vanhemman siskon likkaa. Vaikka Kaara-vohveli jokaiselle, se oli hyvää.

Ruoka-aikaan oli se tietty määrä ruokaa, ja sen piti riittää. Ei tullut kuuloonkaan kahmia mitään santsiannoksia, ei sitä riittänyt. Aamulla juotiin kahvia ja leipää sen kanssa (jos sattui jäämään vanhempien eväistä). Vanhemmat teki raksalla raskasta työtä, eväänä termarissa kahvia ja pullossa maitoa. Eväsleipänä "sekaleipää". Ja ei sen päällä ollut juustoa tai mitään makkaraa, pelkkää voita vaan. Tomaatteja ja kurkkua kasvoi omassa maassa, mutta ei niitä heidän eväissään ollut. Niitä syötiin sitten ruuan kanssa. Jukurtit tulivat kauppoihin kun olin n. 15-16-vuotias. Muistan kuinka pahaa se oli - ostin maustamattoman ensin ;) kun en tajunnut.

Koulussa oli näkkäriä ilman voita ja ruoka maittoi yleensä ainakin minulle hyvin, jopa tillilihakin. Rakastin kotitaloustunteja, koska siellä sai aina sellaisia ruokia, joita ei työläiskodissa tehty. Ei mitään luxusta, mutta mieleen tulee vaikkapa Tallimestarin kiisseli! Ja appelsiiniriisi, jonka tein jouluksi kotona ja se meni ihan piloille.

Joskus kärsin nälkää murrosikäisenä ja hain salaa näkkäriä eteisen kaapista (ilman voita). Edelleenkin tykkään näkkäristä. Jouluna pystyi napsimaan pipareita, kun kukaan ei nähnyt.

Muistan kuinka kauppakouluaikaan olin kade niille, joilla oli kahvia eväänä ja leipää sen kanssa. Me vähävaraisemmat käytiin ostamassa joskus halpa munkki, siihen raha riitti. Mutta ei tosiaankaan joka päivä. Silloinkin taisi koulussa olla kyllä ruoka, mutta se maksoi.

Vierailija kirjoitti:

Ohjelmaa katsomatta veikkaan, että siinä on otoksia oman aikansa trendipaikoista ja -ihmisistä. Vastaavassa dokumentissa nykyajasta ihmiset olisivat myös hoikkia.

Ihmiset olivat kyllä yleisesti ottaen paljon hoikempia vielä 80-luvun loppupuolelle asti. Sellaisia sotanorsuja (varmaankin lähestulkoon 200kg) kuin näin viime kesänä uimarannoilla, ei ennen ollut Suomessa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin 60-luvulla hoikka mutta en laiha. Ihailin ja kadehdin Twiggyä, varsinkin sen laihoja jalkoja!

Kotona ei ollut herkkuja kuin joskus keksejä tai pullapitko viikonloppuna, ei edes jokaisena

Limsa oli pikkupulloissa ja se oli saunan jälkeen, ihan sellanen HERKKU :) Joskus saimme ostaa kaupasta jotain kun olin kesässä hoitamassa siskoani ja vanhemman siskon likkaa. Vaikka Kaara-vohveli jokaiselle, se oli hyvää.

Ruoka-aikaan oli se tietty määrä ruokaa, ja sen piti riittää. Ei tullut kuuloonkaan kahmia mitään santsiannoksia, ei sitä riittänyt. Aamulla juotiin kahvia ja leipää sen kanssa (jos sattui jäämään vanhempien eväistä). Vanhemmat teki raksalla raskasta työtä, eväänä termarissa kahvia ja pullossa maitoa. Eväsleipänä "sekaleipää". Ja ei sen päällä ollut juustoa tai mitään makkaraa, pelkkää voita vaan. Tomaatteja ja kurkkua kasvoi omassa maassa, mutta ei niitä heidän eväissään ollut. Niitä syötiin sitten ruuan kanssa. Jukurtit tulivat kauppoihin kun olin n. 15-16-vuotias. Muistan kuinka pahaa se oli - ostin maustamattoman ensin ;) kun en tajunnut.

Koulussa oli näkkäriä ilman voita ja ruoka maittoi yleensä ainakin minulle hyvin, jopa tillilihakin. Rakastin kotitaloustunteja, koska siellä sai aina sellaisia ruokia, joita ei työläiskodissa tehty. Ei mitään luxusta, mutta mieleen tulee vaikkapa Tallimestarin kiisseli! Ja appelsiiniriisi, jonka tein jouluksi kotona ja se meni ihan piloille.

Joskus kärsin nälkää murrosikäisenä ja hain salaa näkkäriä eteisen kaapista (ilman voita). Edelleenkin tykkään näkkäristä. Jouluna pystyi napsimaan pipareita, kun kukaan ei nähnyt.

Muistan kuinka kauppakouluaikaan olin kade niille, joilla oli kahvia eväänä ja leipää sen kanssa. Me vähävaraisemmat käytiin ostamassa joskus halpa munkki, siihen raha riitti. Mutta ei tosiaankaan joka päivä. Silloinkin taisi koulussa olla kyllä ruoka, mutta se maksoi.

Niin ja kalaa! Isä oli kova kalastamaan ja pilkkimään. Sitten saatiin aika ruotoista ahvensoppaa, mutta olihan se hyvää. Muistan syöneenä jopa paistettua maksaa, mitä tänä päivänä en kyllä söisi. Nälkä kun oli, oli syötävä. Läskisoosi oli kyllä hyvää.