Ulostulo: Tältä näyttää transhoitoja katuva ihminen
Sellaista sattuu että alkaakin kaduttaa.
Mitä mietteitä herättää tämä?
Kommentit (848)
Rohkea henkilö, todella arvostettavaa kun joku puhuu näistä asioista suoraan. Median sateenkaarivouhotus on aiheuttanut monenlaista tuhoa kun nuoria on käännytetty vaikka mihinkä eri suuntaan seksuaalisuudessaan.
onko jotain syytä miks suurin osa aina tyttöjä jotka keksii murrosiässä että onkin jotain muuta sukupuolta
Hyvä tämä video. Traaginen ja raskas, mutta näin konkreettisesti en ole tainnut kuulla kenenkään puhuvan näistä asioista. Pitäisi jokaisen nähdä, joka meinaa tuolle tielle lähteä. Kertoo siis mitä hänen keholleen on tehty ja miten se nyt vaikuttaa vuosien jälkeen. Ei ollut itsekään selvillä näistä asioista, kun aloitti transition.
Miten voidaan edes esittää sellainen ajatus, että sukupuoli on itsemäärittelykysymys ja vain identiteetillä on merkitystä? Ei! Sukupuoli on niin fyysinen asia! Se, että mä olen nainen, on niin fyysistä niin monella tasolla. Naiseutta ei voi erottaa biologiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pukeuduin 6-7 vuotiaana pelkästään siniseen, halusin ja sain lyhyen tukan, väitin olevani poika. Vaihe meni ohi noin ja 9- vuotiaana leikin taas tyytyväisenä barbeilla hame päällä. Jestas jos vanhempani olisivat laittaneet minut johonkin transhoitohin että tuo meidän Päivi onkin Pekka! Onneksi vietin lapsuuteni 80-luvulla.
Mut olis määritelty varmaan myös translapseksi tässä ajassa. 11-vuotiaana alkoi kuukautiset, ja itkin ja huusin, kuinka kamalaa enkä halua mitään tällaista. Häpesin rintojen kasvua ja peitin vartaloa kun inhotti vartalon muuttuminen naisellisemmaksi. Samoin siskokin olisi ollut nykymääritelmien mukaan trans. Hän leikkasi hiuksensa lyhyiksi ja pukeutui poikien vaatteisiin myös teini-iässä ja halusi häivyttää naisellisuuden. Onneksi silloin tiedettiin, että noita vaiheita on lapsilla ja ne menevät ohi yleensä murrosiän jälkeen kun tottuu omaan vartaloonsa. Onneksi ei ollut nykykäsitystä siitä, että tyttö ei saa olla poikamainen. Yli puolet meidän luokan tytöistä olivat teininä jätkämäisiä. Pukeuduttiin revittyihin farkkuihin ja löysiin huppareihin ja neuleisiin...
Tuon takia translasten osuus on räjähtänyt monissa progressiivisissa maissa käsiin, kun kaikki tuollaisia kommentteja esittävät lapset ohjataan suoraan transklinikalle hoitojen aloitukseen.
Herättää ajatuksia, että on ollut ongelmia ja niiden ongelmien syynä ei ole hänen sukupuolensa.
Vierailija kirjoitti:
Herättää ajatuksia, että on ollut ongelmia ja niiden ongelmien syynä ei ole hänen sukupuolensa.
Joo. Kertoo, että hänellä oli diagnosoimaton dissosiaatiohäiriö, diagnosoimaton postraumaattinen stressioireyhtymä ja oli kamppaillut seksuaalisuutensa kanssa eli ei ollut tajunnut nuorena olevansa lesbo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pukeuduin 6-7 vuotiaana pelkästään siniseen, halusin ja sain lyhyen tukan, väitin olevani poika. Vaihe meni ohi noin ja 9- vuotiaana leikin taas tyytyväisenä barbeilla hame päällä. Jestas jos vanhempani olisivat laittaneet minut johonkin transhoitohin että tuo meidän Päivi onkin Pekka! Onneksi vietin lapsuuteni 80-luvulla.
Mut olis määritelty varmaan myös translapseksi tässä ajassa. 11-vuotiaana alkoi kuukautiset, ja itkin ja huusin, kuinka kamalaa enkä halua mitään tällaista. Häpesin rintojen kasvua ja peitin vartaloa kun inhotti vartalon muuttuminen naisellisemmaksi. Samoin siskokin olisi ollut nykymääritelmien mukaan trans. Hän leikkasi hiuksensa lyhyiksi ja pukeutui poikien vaatteisiin myös teini-iässä ja halusi häivyttää naisellisuuden. Onneksi silloin tiedettiin, että noita vaiheita on lapsilla ja ne menevät ohi yleensä murrosiän jälkeen kun tottuu omaan vartaloonsa. Onneksi ei ollut nykykäsitystä siitä, että tyttö ei saa olla poikamainen. Yli puolet meidän luokan tytöistä olivat teininä jätkämäisiä. Pukeuduttiin revittyihin farkkuihin ja löysiin huppareihin ja neuleisiin...
Edelleen tiedetään, että kaltaisiasi on ja siksi lasten tutkimukset kestävät useita vuosia eikä esim. mitään leikkauksia saa alaikäisenä. Transtutkimusryhmä on olemassa ainoastaan teidän suojelemiseksenne ja aidot transihmiset saavat kärsiä ja odottaa hoitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pukeuduin 6-7 vuotiaana pelkästään siniseen, halusin ja sain lyhyen tukan, väitin olevani poika. Vaihe meni ohi noin ja 9- vuotiaana leikin taas tyytyväisenä barbeilla hame päällä. Jestas jos vanhempani olisivat laittaneet minut johonkin transhoitohin että tuo meidän Päivi onkin Pekka! Onneksi vietin lapsuuteni 80-luvulla.
Mut olis määritelty varmaan myös translapseksi tässä ajassa. 11-vuotiaana alkoi kuukautiset, ja itkin ja huusin, kuinka kamalaa enkä halua mitään tällaista. Häpesin rintojen kasvua ja peitin vartaloa kun inhotti vartalon muuttuminen naisellisemmaksi. Samoin siskokin olisi ollut nykymääritelmien mukaan trans. Hän leikkasi hiuksensa lyhyiksi ja pukeutui poikien vaatteisiin myös teini-iässä ja halusi häivyttää naisellisuuden. Onneksi silloin tiedettiin, että noita vaiheita on lapsilla ja ne menevät ohi yleensä murrosiän jälkeen kun tottuu omaan vartaloonsa. Onneksi ei ollut nykykäsitystä siitä, että tyttö ei saa olla poikamainen. Yli puolet meidän luokan tytöistä olivat teininä jätkämäisiä. Pukeuduttiin revittyihin farkkuihin ja löysiin huppareihin ja neuleisiin...
Eivät tosin olleet jätkämäisiä vaan kyseiset vaatteet olivat muotia siihen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pukeuduin 6-7 vuotiaana pelkästään siniseen, halusin ja sain lyhyen tukan, väitin olevani poika. Vaihe meni ohi noin ja 9- vuotiaana leikin taas tyytyväisenä barbeilla hame päällä. Jestas jos vanhempani olisivat laittaneet minut johonkin transhoitohin että tuo meidän Päivi onkin Pekka! Onneksi vietin lapsuuteni 80-luvulla.
Mut olis määritelty varmaan myös translapseksi tässä ajassa. 11-vuotiaana alkoi kuukautiset, ja itkin ja huusin, kuinka kamalaa enkä halua mitään tällaista. Häpesin rintojen kasvua ja peitin vartaloa kun inhotti vartalon muuttuminen naisellisemmaksi. Samoin siskokin olisi ollut nykymääritelmien mukaan trans. Hän leikkasi hiuksensa lyhyiksi ja pukeutui poikien vaatteisiin myös teini-iässä ja halusi häivyttää naisellisuuden. Onneksi silloin tiedettiin, että noita vaiheita on lapsilla ja ne menevät ohi yleensä murrosiän jälkeen kun tottuu omaan vartaloonsa. Onneksi ei ollut nykykäsitystä siitä, että tyttö ei saa olla poikamainen. Yli puolet meidän luokan tytöistä olivat teininä jätkämäisiä. Pukeuduttiin revittyihin farkkuihin ja löysiin huppareihin ja neuleisiin...
Edelleen tiedetään, että kaltaisiasi on ja siksi lasten tutkimukset kestävät useita vuosia eikä esim. mitään leikkauksia saa alaikäisenä. Transtutkimusryhmä on olemassa ainoastaan teidän suojelemiseksenne ja aidot transihmiset saavat kärsiä ja odottaa hoitoja.
Kyllähän niitä blokkereita lobataan Suomessakin, vaikkei niiden pitkäaikaisvaikutuksista ole näyttöä ja ovat syöpälääkkeiksi kehitetty. Näitä feministit ja muut aktivistit ajavat alaikäisille. Ruotsissa on rintoja leikattu 14-vuotiailta, milloin Suomessa?
Hyvää pohdintaa siitä, miten tuo uusi translaki tulee vaikuttamaan naisten ja lasten asemaan, jos juridisen sukupuolen vaihtaminen on vain ilmoitusluontoinen asia.
Miksi sanotaan, että Suomessa pakkosteriloidaan transihmisiä, jos kerran transmies voi synnyttää?
Arvostan hyvin paljon tämän ihmisen ulostuloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pukeuduin 6-7 vuotiaana pelkästään siniseen, halusin ja sain lyhyen tukan, väitin olevani poika. Vaihe meni ohi noin ja 9- vuotiaana leikin taas tyytyväisenä barbeilla hame päällä. Jestas jos vanhempani olisivat laittaneet minut johonkin transhoitohin että tuo meidän Päivi onkin Pekka! Onneksi vietin lapsuuteni 80-luvulla.
Mut olis määritelty varmaan myös translapseksi tässä ajassa. 11-vuotiaana alkoi kuukautiset, ja itkin ja huusin, kuinka kamalaa enkä halua mitään tällaista. Häpesin rintojen kasvua ja peitin vartaloa kun inhotti vartalon muuttuminen naisellisemmaksi. Samoin siskokin olisi ollut nykymääritelmien mukaan trans. Hän leikkasi hiuksensa lyhyiksi ja pukeutui poikien vaatteisiin myös teini-iässä ja halusi häivyttää naisellisuuden. Onneksi silloin tiedettiin, että noita vaiheita on lapsilla ja ne menevät ohi yleensä murrosiän jälkeen kun tottuu omaan vartaloonsa. Onneksi ei ollut nykykäsitystä siitä, että tyttö ei saa olla poikamainen. Yli puolet meidän luokan tytöistä olivat teininä jätkämäisiä. Pukeuduttiin revittyihin farkkuihin ja löysiin huppareihin ja neuleisiin...
Edelleen tiedetään, että kaltaisiasi on ja siksi lasten tutkimukset kestävät useita vuosia eikä esim. mitään leikkauksia saa alaikäisenä. Transtutkimusryhmä on olemassa ainoastaan teidän suojelemiseksenne ja aidot transihmiset saavat kärsiä ja odottaa hoitoja.
On olemassa vain ihmisiä, ei trans-ihmisiä. Ihminen = mies & nainen.
Noi Termit muunsukupuolinen, sukupuoleton yms sotkee ennestään nuoren identeetin
, ollaan väkisin käännyttämässä lasta toisenlaiseksi
Munkin pikkusisko pienenä itki että haluaa olla poika eikä tyttö, mutta se oli vaihe joka meni isompana ohi, kun kysyin et haluaisitko olla poika, niin sanoi et ei todellakaan:D hän on tytöksi syntynyt ja piste, ei enää muistanut et joskus 5-6 vuotiaana itki kun halusi olla poika
Johtui osin siitäkin kun 3 nuorimmaista mun sisko ja 2 veljeä asui vielä kotona kun me isommat siskot oltiin vuosia sitten muutettu pois kotoa, siskolla oli vaan veljet ns leikkikavereina ja tykkäsi leikkiä poikien leikkejä yms
Valitettavasti nykypäivä yritetään tehdä sairas asia siitä että poika haluaa olla poika ja tyttö haluaa olla tyttö ja heteroutta ei saisi enää olla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sanotaan, että Suomessa pakkosteriloidaan transihmisiä, jos kerran transmies voi synnyttää?
Eli se "pakkosterilointi" viittaa itseasiassa tuohon hormonihoidon ottamiseen? Kun sen lopettaa, niin voi edelleen tulla raskaaksi.
Lapsen synnyttänyt isä on määritetty syntyessään naiseksi, mutta hän on käynyt läpi sukupuolen korjausprosessin ja saanut toissa vuonna miehen henkilöllisyystunnuksen.
Hän päätti keskeyttää tilapäisesti hormoniterapiansa, jotta voisi kokeilla lapsen hankkimista puolisonsa kanssa.
Raskaus sujui lapsen synnyttäneen isän mukaan ongelmitta.
Näitä detransitioituneiden kokemuksia pitäisi kuulla enemmän julkisessa keskustelussa. Miettii, että hän aloitti hormonihoidot parikymppisenä eikä hänellä silloinkaan ollut tarpeeksi tietoa ja ymmärrystä hahmottaa mahdollisia kauaskantoisia seurauksia. Ja nitä hoitoja halutaan antaa alaikäisille.
"Millä ihmeen perusteella alaikäisen pitäis pystyä aloittamaan sukupuolenvaihdoshoidot, peruuttamattomat hoidot, jotka vaikuttavat hänen koko jatkoelämään, mutta samanikäinen ihminen ei saisi juoda alkoholia, eikä ottaa tatuointia? Että onkohan tää nyt järkevää? Se on ihan peruspsykologiaa, että nuoren ihmisen identiteetti on vielä kehittymässä. Ja että nuoren ihmisen identiteetti voi järkkyä erinäisistä syistä. Ja ihmiset voi nuorena tehdä ihan hölmöjä asioita ja se on aika normaalia nuoruuteen liittyvää. Ja aikuisten tehtävä on ohjata heitä ja suojella heitä siltä, etteivät he tekisi mitään liian typerää. Ja tällaiset lääketieteelliset sukupuolenvaihdoshoidot ovat oikeasti todella vakava asia."
Musta oli kyl ihan vaan jees juttu kasvaa mieheksi, sit tuli isommaksi ja vahvemmaksi. Pippein kasvu oli aika evvk.. kunnes hoksasin että sillä voi leikkiä. Karvoitustakin, joka oli ihan yks tyhjän kanssa. Rupesinkin syömään ija punnertamaan yms että tulisin mahdllisimman isoksi ja vahvaksi mahdollisimman nopeasti.
eli vähän vaikeaa millään tavalla oikein hahottaa mkä tommonen inho oma kehoaan kohtaan voisi olla.. ei sen puoleen sen kehon epätodellisuuden on kyl kokenu. Tai siis vasemman käden osalta. Tehtiin siihen fisteli niin ei oikein tuntunu omalta kädeltä enää. Käsi kyl totteli, oli mussa kiinni ja toimi ja totesin että onhan se loogisesti sama käsi... mutta varsin vieraalta ja epätodellisesta tuntui useamman päivän verran.
Ei kyl ois tullu mieleenkään mutiloida tai hakat irti kättä kirveellä vaikka ei tuntunu ihan omalta.
Vierailija kirjoitti:
eli vähän vaikeaa millään tavalla oikein hahottaa mkä tommonen inho oma kehoaan kohtaan voisi olla.. ei sen puoleen sen kehon epätodellisuuden on kyl kokenu. Tai siis vasemman käden osalta. Tehtiin siihen fisteli niin ei oikein tuntunu omalta kädeltä enää. Käsi kyl totteli, oli mussa kiinni ja toimi ja totesin että onhan se loogisesti sama käsi... mutta varsin vieraalta ja epätodellisesta tuntui useamman päivän verran.
Ei kyl ois tullu mieleenkään mutiloida tai hakat irti kättä kirveellä vaikka ei tuntunu ihan omalta.
Tuohan on myös tunnistettu kehonkuvahäiriö, siis että kokee vartalon olevan vammautunut. Jotkut päätyvät amputoimaan terveitä jäseniään. Sanovat olevansa "transabled" eli kokevat, että oikeasti pitäisi olla fyysisesti vammainen, vaikka keho onkin ihan terve.
BID is a rare, infrequently studied condition in which there is a mismatch between the mental body image and the physical body, characterized by an intense desire for amputation of a limb, usually a leg, or to become blind or deaf.
Mut olis määritelty varmaan myös translapseksi tässä ajassa. 11-vuotiaana alkoi kuukautiset, ja itkin ja huusin, kuinka kamalaa enkä halua mitään tällaista. Häpesin rintojen kasvua ja peitin vartaloa kun inhotti vartalon muuttuminen naisellisemmaksi. Samoin siskokin olisi ollut nykymääritelmien mukaan trans. Hän leikkasi hiuksensa lyhyiksi ja pukeutui poikien vaatteisiin myös teini-iässä ja halusi häivyttää naisellisuuden. Onneksi silloin tiedettiin, että noita vaiheita on lapsilla ja ne menevät ohi yleensä murrosiän jälkeen kun tottuu omaan vartaloonsa. Onneksi ei ollut nykykäsitystä siitä, että tyttö ei saa olla poikamainen. Yli puolet meidän luokan tytöistä olivat teininä jätkämäisiä. Pukeuduttiin revittyihin farkkuihin ja löysiin huppareihin ja neuleisiin...