Lue keskustelun säännöt.
Ulostulo: Tältä näyttää transhoitoja katuva ihminen
10.02.2019 |
Sellaista sattuu että alkaakin kaduttaa.
Mitä mietteitä herättää tämä?
Kommentit (848)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Transien uhriutuminen on perin huvittavaa, koska kukaanhan ei pakota sellaista esittämään. Vääräkehoisia ihmisiä ei ole olemassa sen paremmin kuin kyklooppejakaan. Jos kutsuu itseään transsukupuoliseksi, se on vain merkki siitä että haluaa sympatiaa ja huomiota. Useilla "transeilla" on selvästi munchausenin oireyhtymä.
Transsukupuolisuus on lääkärin antama diagnoosi F64.0.
Eihän se siitä tee fyysistä sairautta. Tottakai tällänen diagnoosi on pitänyt tehdä uhriutuvien "vääräkehoisten" takia. Tätä sitten jaellaan kuin leipää siellä TRANSpolilla. Muut lääkärit ei tätä kuulemma saa jakaa kuin transmyönteiset lekurit TRANSpolilla, eikä muut tätä ei jakaisikaan.
Ei terveyskeskuslääkäri anna sulle onkologian diagnooseja. Eikä syöpä tai sairaudet parane rukoilemalla. Et oikeasti voi olla noin tyhmä. Sille on ihan oma syynsä miksi jokaiselle lääketieteen alalle on omat spesialistinsa. Sillä ei ole mitään tekemistä minkän agendan kanssa.
Sehän tässä nimenomaan hassua onkin, että miksi mielikuvitusvialle on pitänyt saada erikoislääkäri oikein "transpolille", hyvin kummallista. Isolla agendallahan se on aikaseksi joskus saatu, ei millään muulla.
Syövät ja muut sairaudet ovat oikeasti olemassa, joten niihin me juuri tarvitsemme terveydenhuoltoa, emme näihin narsistien ja luulotautisten muokkaamisiin.Transien tapauksessa tämä "hoitaminen" tapahtuu silpomalla ja pumppaamalla myrkkyjä täysin terveeseen kehoon, koska ihmisellä on pelkkä mielihalu ja päähänpisto olla toista sukupuolta, koska "MÄ HALUUN".
Se ei ole lääketiedettä vaan puoskarointia. Ne ihmiset pitäisi ohjata mielenterveyspalvelujen piiriin tai yksinkertaisesti vain sanoa että "Suu kiinni, sinussa ei ole mitään vikaa, NEXT"!.
Mä olin tuntenut itseni toisen sukupuolen edustajaksi siitä lähtien, kun ylipäätään tiedostin sukupuolten olemassaolon. Odotin 20 vuotta ennen kuin lähdin prosessiin. Siinä vaiheessa mulla oli jo vakavia sydänoireita, 20 vuoden itsensäkieltämisestä ja salailusta johtuen. Olin myös käyttänyt pitkään masennuslääkkeitä ja ollut useita kertoja laitoshoidossa. Olin tytöksi ok-näköinen, isot rinnat ja kauniit hiukset, naiseksi mukavan pituinen. Jos olisin saanut yhteiskunnalta ilmaiseksi kirurgiset hoidot, joissa mut oltaisiin muutettu missin näköiseksi olisin kieltäytynyt. Sen sijaan menin hoitoihin, joissa musta tuli yhteiskunnan silmissä n. 160-senttinen mies ja menetin kyvyn saada lapsia. En todellakaan olisi mennyt tällaiseen huvikseni, ja jos olisin narsisti en saisi tästä mitään hyötyä. Mutta niin se vaan on, että voin nyt paremmin. Tämä on se kroppa, jonka aivoni hahmottavat oikeaksi.
Tuossa lopussa oletkin asian ytimessä.
On vain niin surullista, että aivojasi piinaavaa tilaa pyrittiin hoitamaan keskittymällä oireisiin, eli silpomalla vartalosi ja pumppaamalla se täyteen hormoneita.
Ongelma piilee kuitenkin pääsi sisällä, eikä se poistunut operaatioilla mihinkään.
Eikö tuo ole tulkintakysymys? Kroppani ja aivoni olivat eri paria, olisiko ollut eettistä korjata aivoni? Olisin ollut silloin täysin eri ihminen. Tällaista hoitoa ei myöskään ole kehitetty ja ainoa mahdollisuus oli ottaa hormoneita ja käydä muutamassa leikkauksessa. Itse koen kyllä, että ongelmani poistui, koska voin psyykkisesti paljon paremmin nyt.
Onhan se.
Tulkintaa siitä että sinä olet nainen puoltaa:
- Kromosomisi
- Hormonituotantosi
- Luurankosi rakenne
- Munasolut
- Kohtu
- Vagina
- Maitorauhaset
- Kurkunpään rakenne
Ja varmaan jotain muutakin.
Tulkintaa siitä että sinä olet mies puoltaa:
- Aivosi
Valitettavasti kuten sanoitkin, tällä hetkellä ei ole tarjolla mitään hyvää parannuskeinoa, jolla aivosi saataisiin asentoon "olen syntynyt naiseksi".
Mä en ite jotenkin osaa ajatella tota noin. Siis ensinnäkin on päivänselvää, että olen fyysisesti nainen. Tai ainakin olin, nykyään estrogeeni ei enää virtaa suonissani, ei ole kohtua ym. Mutta alunperin toki oli. Mut me ollaan ihmisiä, eletään yhteiskunnassa. Ja mä kykenen elämään tässä yhteiskunnassa täysijärkisenä vain mieheksi tulkittuna ja kykenen seksiin vain miestyypillisessä kehossa. Tämä on se todellisuus, jossa mä elän enkä ymmärrä miksi joku näkee vaivaa julistaessaan, että mä olen oikeasti nainen. No ehkä olenkin, mitä sitten? Nyt joku sanoo, ettei se haittaa jos aikuinen on trans, mutta lapset pitäisi jättää rauhaan. Ketään ei kiinnosta se, että mä jouduin käyttämään mielialalääkkeitä ja olemaan sairaalassa ja käymään vuosia terapiassa siksi, että mua yritettiin aivopestä tytöksi, enkä saanut edes puhua siitä, että koin itseni pojaksi.
Heitin yksi päivä parhaalle ystävälleni kännissä olevani trans. Hän purskahti nauruun ja huudahti, että susta ei tule naista tekemälläkään! Tämä on se todellisuus, jossa hän elää ja todennäköisesti elää loppuelämänsä. Onko hän väärässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Transien uhriutuminen on perin huvittavaa, koska kukaanhan ei pakota sellaista esittämään. Vääräkehoisia ihmisiä ei ole olemassa sen paremmin kuin kyklooppejakaan. Jos kutsuu itseään transsukupuoliseksi, se on vain merkki siitä että haluaa sympatiaa ja huomiota. Useilla "transeilla" on selvästi munchausenin oireyhtymä.
Transsukupuolisuus on lääkärin antama diagnoosi F64.0.
Eihän se siitä tee fyysistä sairautta. Tottakai tällänen diagnoosi on pitänyt tehdä uhriutuvien "vääräkehoisten" takia. Tätä sitten jaellaan kuin leipää siellä TRANSpolilla. Muut lääkärit ei tätä kuulemma saa jakaa kuin transmyönteiset lekurit TRANSpolilla, eikä muut tätä ei jakaisikaan.
Ei terveyskeskuslääkäri anna sulle onkologian diagnooseja. Eikä syöpä tai sairaudet parane rukoilemalla. Et oikeasti voi olla noin tyhmä. Sille on ihan oma syynsä miksi jokaiselle lääketieteen alalle on omat spesialistinsa. Sillä ei ole mitään tekemistä minkän agendan kanssa.
Sehän tässä nimenomaan hassua onkin, että miksi mielikuvitusvialle on pitänyt saada erikoislääkäri oikein "transpolille", hyvin kummallista. Isolla agendallahan se on aikaseksi joskus saatu, ei millään muulla.
Syövät ja muut sairaudet ovat oikeasti olemassa, joten niihin me juuri tarvitsemme terveydenhuoltoa, emme näihin narsistien ja luulotautisten muokkaamisiin.Transien tapauksessa tämä "hoitaminen" tapahtuu silpomalla ja pumppaamalla myrkkyjä täysin terveeseen kehoon, koska ihmisellä on pelkkä mielihalu ja päähänpisto olla toista sukupuolta, koska "MÄ HALUUN".
Se ei ole lääketiedettä vaan puoskarointia. Ne ihmiset pitäisi ohjata mielenterveyspalvelujen piiriin tai yksinkertaisesti vain sanoa että "Suu kiinni, sinussa ei ole mitään vikaa, NEXT"!.
Mä olin tuntenut itseni toisen sukupuolen edustajaksi siitä lähtien, kun ylipäätään tiedostin sukupuolten olemassaolon. Odotin 20 vuotta ennen kuin lähdin prosessiin. Siinä vaiheessa mulla oli jo vakavia sydänoireita, 20 vuoden itsensäkieltämisestä ja salailusta johtuen. Olin myös käyttänyt pitkään masennuslääkkeitä ja ollut useita kertoja laitoshoidossa. Olin tytöksi ok-näköinen, isot rinnat ja kauniit hiukset, naiseksi mukavan pituinen. Jos olisin saanut yhteiskunnalta ilmaiseksi kirurgiset hoidot, joissa mut oltaisiin muutettu missin näköiseksi olisin kieltäytynyt. Sen sijaan menin hoitoihin, joissa musta tuli yhteiskunnan silmissä n. 160-senttinen mies ja menetin kyvyn saada lapsia. En todellakaan olisi mennyt tällaiseen huvikseni, ja jos olisin narsisti en saisi tästä mitään hyötyä. Mutta niin se vaan on, että voin nyt paremmin. Tämä on se kroppa, jonka aivoni hahmottavat oikeaksi.
Tuossa lopussa oletkin asian ytimessä.
On vain niin surullista, että aivojasi piinaavaa tilaa pyrittiin hoitamaan keskittymällä oireisiin, eli silpomalla vartalosi ja pumppaamalla se täyteen hormoneita.
Ongelma piilee kuitenkin pääsi sisällä, eikä se poistunut operaatioilla mihinkään.
Eikö tuo ole tulkintakysymys? Kroppani ja aivoni olivat eri paria, olisiko ollut eettistä korjata aivoni? Olisin ollut silloin täysin eri ihminen. Tällaista hoitoa ei myöskään ole kehitetty ja ainoa mahdollisuus oli ottaa hormoneita ja käydä muutamassa leikkauksessa. Itse koen kyllä, että ongelmani poistui, koska voin psyykkisesti paljon paremmin nyt.
Olet ymmärtänyt tuon "aivojen korjaamisen" väärin. Ei sinun persoonasi koiteta muokata, vaan selvittää huonon itsetuntosi taustoja. Se EI johdu siitä että muut näkevät sinun "väärän sukupuolesi".
-eri
Persoonani on hyvinkin kytköksissä sukupuoleeni. Ja seksuaalisuuteeni. Itsetuntoni oli lapsena erittäin hyvä, olin iloinen ja rakastettu lapsi ja tämä kaikki muuttui ihan pikkulapsena, vasta parivuotiaana, kun äkkiä tajusin, ettei mulla olekaan pippeliä. Hoidossa ollessani mua yritettiin aina kannustaa tyttöyteen - toki tietty poikamaisuus sallittiin - ja transhoidoissa olikin käsittämätöntä, kuinka olikin kerrankin tekemisissä psykiatrin kanssa, joka olikin ensimmäistä kertaa kiinnostunut siitä millainen oikeasti olin eikä yrittänytkään muuttaa minua toiseksi ihmiseksi. Tämä siis kylläkin vasta diagnoosin jälkeen. Ennen diagnoosia mua ei johdateltu mihinkään, päinvastoin yritettiin kysellä, että oletko kokeillut lyhyttukkaisena lesbona elämistä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, miten umpimielisiä, kapeakatseisia ja vanhanaikaisia (kouluttamattomia) ihmisiä sitä onkaan. Kukaan ei kehoaan lähde leikkaamaan jonkun internetin tai muodin vaikutuksen alaisena. Ihan samat juntit väitti suu vaahdossa homoutta muotijutuksi. Kukaan ei valitse syntyä tansihmiseksi, se on todella vaikea ja raskas tie kulkea. Mutta terapialla se asia ei siitä miksikään muutu suurimmalla osalla. On olemassa ihmisiä, joilla on taustalla vahva trauma joka sotkee sukupuolen kokemusta, mutta on myös valtava määrä ihmisiä, kenellä ei.
Todella toivon, ettei kukaan lapsi joudu tällaisen vanhemman sadismin kohteeksi, joka ”kieltää netin” ja kuvittelee sen ratkaisevan kaiken, samalla kun puoskari terapeutti yrittää käännyttää. Tottakai antaisin omalle lapselle kaiken tuen, minun lupaani hän ei tarvitse oman kehonsa kohdalla. Jos lapsi haluaa leikkauksen, lapsi sen voi tehdä ja häntä tuen.
Mikä siinä on, että se ihmisen koulutustaso korreloi aina suoraan tällaisten ”mielipiteiden” kanssa? Miten joku voi kieltää valtavan ryhmän olemassa olon, vähätellä heidän kokemuksen öyhöttämällä siihen päälle omia juttujaan, kun muka ”tietää ja ymmärtää” paremmin, vaikka ei ole ymmärtänyt edes kouluttautua kunnolla...
Koulutustasosta sen verran, että olen yliopistossa työskentelevä opettaja ja olen uskossa. Pidän nykyistä trans-hurmosta höpöhöpönä. Minkä koulutuksen suosittelet minun vielä hankkivan, jotta alkaisin ajatella oikein eli laillasi?
>Uskovainen väittää että hänen uskonsa ei vaikuta millään lailla henkilön muodostamaan maailmankuvaan. Salli minun nauraa. Oletko joku teologian opettaja kenties?
Dippa-inssin kanssa sama juttu. Väkerretään muiden asioiden parissa niin paljon, että muusta ei sitten oikeasti ymmäretä yhtään mitään.
Olen nimenomaan teologian opettaja, maisteri. Tässä lainaamani henkilö vain puhui matalasta koulutustasosta, ja siihen kommentoin. Ihmeellinen harhaluulo, että vain matalasti koulutetut ja rivien välistä luettuna myös kirjoittajan mielestä ”alempaan luokkaan” kuuluvat ajattelevat toisin kuin hän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, miten umpimielisiä, kapeakatseisia ja vanhanaikaisia (kouluttamattomia) ihmisiä sitä onkaan. Kukaan ei kehoaan lähde leikkaamaan jonkun internetin tai muodin vaikutuksen alaisena. Ihan samat juntit väitti suu vaahdossa homoutta muotijutuksi. Kukaan ei valitse syntyä tansihmiseksi, se on todella vaikea ja raskas tie kulkea. Mutta terapialla se asia ei siitä miksikään muutu suurimmalla osalla. On olemassa ihmisiä, joilla on taustalla vahva trauma joka sotkee sukupuolen kokemusta, mutta on myös valtava määrä ihmisiä, kenellä ei.
Todella toivon, ettei kukaan lapsi joudu tällaisen vanhemman sadismin kohteeksi, joka ”kieltää netin” ja kuvittelee sen ratkaisevan kaiken, samalla kun puoskari terapeutti yrittää käännyttää. Tottakai antaisin omalle lapselle kaiken tuen, minun lupaani hän ei tarvitse oman kehonsa kohdalla. Jos lapsi haluaa leikkauksen, lapsi sen voi tehdä ja häntä tuen.
Mikä siinä on, että se ihmisen koulutustaso korreloi aina suoraan tällaisten ”mielipiteiden” kanssa? Miten joku voi kieltää valtavan ryhmän olemassa olon, vähätellä heidän kokemuksen öyhöttämällä siihen päälle omia juttujaan, kun muka ”tietää ja ymmärtää” paremmin, vaikka ei ole ymmärtänyt edes kouluttautua kunnolla...
Koulutustasosta sen verran, että olen yliopistossa työskentelevä opettaja ja olen uskossa. Pidän nykyistä trans-hurmosta höpöhöpönä. Minkä koulutuksen suosittelet minun vielä hankkivan, jotta alkaisin ajatella oikein eli laillasi?
>Uskovainen väittää että hänen uskonsa ei vaikuta millään lailla henkilön muodostamaan maailmankuvaan. Salli minun nauraa. Oletko joku teologian opettaja kenties?
Dippa-inssin kanssa sama juttu. Väkerretään muiden asioiden parissa niin paljon, että muusta ei sitten oikeasti ymmäretä yhtään mitään.
Olen nimenomaan teologian opettaja, maisteri. Tässä lainaamani henkilö vain puhui matalasta koulutustasosta, ja siihen kommentoin. Ihmeellinen harhaluulo, että vain matalasti koulutetut ja rivien välistä luettuna myös kirjoittajan mielestä ”alempaan luokkaan” kuuluvat ajattelevat toisin kuin hän.
Näistä asioista vänkäävät juurikin matalasti koulutetut ja sitten jotkut teologian opettajat, eli sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Transien uhriutuminen on perin huvittavaa, koska kukaanhan ei pakota sellaista esittämään. Vääräkehoisia ihmisiä ei ole olemassa sen paremmin kuin kyklooppejakaan. Jos kutsuu itseään transsukupuoliseksi, se on vain merkki siitä että haluaa sympatiaa ja huomiota. Useilla "transeilla" on selvästi munchausenin oireyhtymä.
Transsukupuolisuus on lääkärin antama diagnoosi F64.0.
Eihän se siitä tee fyysistä sairautta. Tottakai tällänen diagnoosi on pitänyt tehdä uhriutuvien "vääräkehoisten" takia. Tätä sitten jaellaan kuin leipää siellä TRANSpolilla. Muut lääkärit ei tätä kuulemma saa jakaa kuin transmyönteiset lekurit TRANSpolilla, eikä muut tätä ei jakaisikaan.
Ei terveyskeskuslääkäri anna sulle onkologian diagnooseja. Eikä syöpä tai sairaudet parane rukoilemalla. Et oikeasti voi olla noin tyhmä. Sille on ihan oma syynsä miksi jokaiselle lääketieteen alalle on omat spesialistinsa. Sillä ei ole mitään tekemistä minkän agendan kanssa.
Sehän tässä nimenomaan hassua onkin, että miksi mielikuvitusvialle on pitänyt saada erikoislääkäri oikein "transpolille", hyvin kummallista. Isolla agendallahan se on aikaseksi joskus saatu, ei millään muulla.
Syövät ja muut sairaudet ovat oikeasti olemassa, joten niihin me juuri tarvitsemme terveydenhuoltoa, emme näihin narsistien ja luulotautisten muokkaamisiin.Transien tapauksessa tämä "hoitaminen" tapahtuu silpomalla ja pumppaamalla myrkkyjä täysin terveeseen kehoon, koska ihmisellä on pelkkä mielihalu ja päähänpisto olla toista sukupuolta, koska "MÄ HALUUN".
Se ei ole lääketiedettä vaan puoskarointia. Ne ihmiset pitäisi ohjata mielenterveyspalvelujen piiriin tai yksinkertaisesti vain sanoa että "Suu kiinni, sinussa ei ole mitään vikaa, NEXT"!.
Mä olin tuntenut itseni toisen sukupuolen edustajaksi siitä lähtien, kun ylipäätään tiedostin sukupuolten olemassaolon. Odotin 20 vuotta ennen kuin lähdin prosessiin. Siinä vaiheessa mulla oli jo vakavia sydänoireita, 20 vuoden itsensäkieltämisestä ja salailusta johtuen. Olin myös käyttänyt pitkään masennuslääkkeitä ja ollut useita kertoja laitoshoidossa. Olin tytöksi ok-näköinen, isot rinnat ja kauniit hiukset, naiseksi mukavan pituinen. Jos olisin saanut yhteiskunnalta ilmaiseksi kirurgiset hoidot, joissa mut oltaisiin muutettu missin näköiseksi olisin kieltäytynyt. Sen sijaan menin hoitoihin, joissa musta tuli yhteiskunnan silmissä n. 160-senttinen mies ja menetin kyvyn saada lapsia. En todellakaan olisi mennyt tällaiseen huvikseni, ja jos olisin narsisti en saisi tästä mitään hyötyä. Mutta niin se vaan on, että voin nyt paremmin. Tämä on se kroppa, jonka aivoni hahmottavat oikeaksi.
Tuossa lopussa oletkin asian ytimessä.
On vain niin surullista, että aivojasi piinaavaa tilaa pyrittiin hoitamaan keskittymällä oireisiin, eli silpomalla vartalosi ja pumppaamalla se täyteen hormoneita.
Ongelma piilee kuitenkin pääsi sisällä, eikä se poistunut operaatioilla mihinkään.
Eikö tuo ole tulkintakysymys? Kroppani ja aivoni olivat eri paria, olisiko ollut eettistä korjata aivoni? Olisin ollut silloin täysin eri ihminen. Tällaista hoitoa ei myöskään ole kehitetty ja ainoa mahdollisuus oli ottaa hormoneita ja käydä muutamassa leikkauksessa. Itse koen kyllä, että ongelmani poistui, koska voin psyykkisesti paljon paremmin nyt.
Olet ymmärtänyt tuon "aivojen korjaamisen" väärin. Ei sinun persoonasi koiteta muokata, vaan selvittää huonon itsetuntosi taustoja. Se EI johdu siitä että muut näkevät sinun "väärän sukupuolesi".
-eri
Aika typerää ja naiivia väittää etteikö sukupuoli ja sen kokemus vaikuttaisi myös persoonaan. Ympäristölläkin on siihen vahva vaikutuksensa ja kaikkea ei muut huomaa, joita se ei koske. Jos sinua sosiaalisesti yritetään laittaa johonkin mihin et kuulu, ei siinä kitinä erityisemmin auta, sinut on muiden toimesta laitettu sinne. Totta kai voimme alkaa puhua niistä iän ikuisista sukupuolirooleista, mutta onhan se totta että sukupuoli on muutakin. Testosteronilla ja estrogeenillä on myös ominaisuuksia aiheuttavia tuloksia, mikä vaikuttanee jollakin tavalla myös persoonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon että näitä transhoitoja katuvia on enemmänkin, mutta aiheesta on vain "kiellettyä" puhua. Jotain kertoo siitäkin että Hesari poisti sen transhoitoja katuvista ihmisistä kertovan reportaasin. 🙄
Ei siitä nyt kiellettyä ole puhua. Ja onhan heitä nyt olemassa, yksi ystävänikin on. Ja tottakai olemme edelleen ystäviä, ei siihen vaikuta mitenkään se, etten minä kadu prosessiani mutta hän keskeytti sen. Sitä en tiedä mistä kertoo se, että Hesarissa oli joku vuosi sitten juttu Cris Owenista otsikolla "kadun sukupuolenvaihdostani". Tosiasiassahan hän oli sanonut katuvansa ainoastaan sitä, ettei mennyt hoitoihin aiemmin, mutta kuulostaahan tuollainen otsikointi raflaavammalta ja antaa transihmisistä huonomman kuvan.
Minulla on myös ollut jo todella pitkään ajatus että haluaisin olla mies.Koen olevani vääränlainen ja toisaalta vartaloni on sellainen, että sopisin paremmin mieheksi. Olen sen verran pitkä ja todella leveät hartiat ja muutenkaan en ole mikään siro vaan aika "raskasrakenteinen" naiseksi. Mutta kuitenkaan en ole lihava. Myös kasvoni ovat vähän sellaiset "poikamaiset". Nyt yli kymmenen vuotta on ollut jo nämä ajatukset. En ole onnellinen ja ei kuitenkaan ole mitään masennusta yms. Joku voi ajatella, että olisin lesbo, mutta tämä ei pidä paikkaansa koska haluan ehdottomasti seurustella miehen kanssa. Joku kirjoitti, että jotkut ovat transsukupuolisia sen takia, että saavat olla heteroita ja siten ”parantuvat” homoseksuaalisuudesta. Itsellä tämäkään ajatus ei toimi koska haluaisin olla mies joka seurustelee miehen kanssa joten en olisi heteron asemassa vaikka kävisinkin sen prosessin läpi. Pahoittelut karkeasta päättelystä mutta yritän ilmaista tilannettani. Nyt en enää silti tiedä mitä teen, kun mietin uskallanko lähteä prosessiin mukaan vai en. Pääsisinkö edes mukaan ja ei taitaisi kuitenkaan rohkeus riittää. Minulla ei myöskään ole vieläkään ihmisiä ympärillä, jotka oikein hyväksyvät näitä asioita. Onnellinen en silti ole ja tavallaan vaan sinnittelen päivästä toiseen ja haaveilen muusta.
Tähän voisin silti kysyä, että kuka mies haluaa seurustella naisen kanssa joka haluaa olla myös mies. Jo tämä pelkkä ajatuskin saa varmaan monet katoamaan ja kun en siis pysty mitenkään olemaan mikään ”tavallinen” nainen . Ja kun itsekin haluaisin olla mies joka seurustelee nimenomaan miehen kanssa. En halua mitenkään naisen kanssa suhteeseen. En tiedä muuttuisiko tilanne silti vaikka kävisinkin koko sen prosessin läpi vaan kävisikö minullekin niin, että katuisin. En usko, että katuisin sen takia etten haluasi olla mies vaan ehkä juuri se ympäristön paine on niin kova että pelkään etten kestäisi sitä. Minulla on muutenkin niin ikäviä kokemuksia ihmisistä ja en varmaan jaksaisi kulkea tätä matkaa ja olla se ”erikoinen”. On turvallisempaa olla se mitä muut vaatii, mutta samalla luopuu haaveistaan. Ja en tiedä olisinko se mies silti vaikka minusta sellainen ”tehtäisiin”. Saisinko siltikään parisuhdetta. Huolisiko kukaan mies minua senkään jälkeen kun olisin se ”mies”. Toivon ettette pidä minua minään hulluna kuitenkaan. Mietin vaan tosissani sitä etten koskaan saa mitään parisuhdetta ja ole sinut itseni kanssa. En voi ”leikkiä” mitään naista ja lesbo en kuitenkaan ole. En silti voi vaatia, että kukaan mies huolisi minua kun tässä rehellisesti mietin.
Ja pahoittelut jos jotain ärsyttää. Olisin kyllä ottanut helpomman tien jos sellaisen olisin saanut. Muutenkaan en todellakaan kaipaa mitään huomiota tai ole niitä, jotka vaativat kaikkia ajattelemaan samalla tavalla. Itse vain taistelen itseni kanssa, mutta silti toivon , että ihmiset ovat suvaitsevaisia ja eivät tuomitse muita. Kuitenkin nämä suurimmat ”taistelut” käy aina se ihminen itse. Muuten minusta ei päälle päin huomaa mitään. Katsoin yle areenasta sellaisen elokuvan kuin Pojat joka käsittelee tätäkin aihetta. Itsekin toivoisin, että heräisin aamulla poikana niin kuin elokuvan Kim. Ehkä vähän typerä elokuva, mutta voisi olla kuin omaa elämää nuorempana. Olin kiusattu, ulkopuolinen ja olisin halunnut kuulua siihen poikien joukkoon ja olla poika itsekin. Sori romaani myös ja kiitos jos joku jaksoi lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten inhottaa transnaiset jotka tulevat puhumaan naisten päälle. Yksikin kirjoitti aikakauden valitusvirren siitä, kun joutui naisten kesken kuuntelemaan naisten rakenteellisista ongelmista koska ei osannut niihin samaistua, ja tämän vuoksi rupesi syyttelemään naisia epäinklusiivisuudesta. Toiset taas väittävät että on epäreilua kun eivät oppineet teininä pukeutumaan ja meikkaamaan. Mitä helvettiä? Mistä muka voi tietää olevansa nainen jos ei oikeasti tiedä naisen elämästä mitään?
Sama juttu monen transmiehen kanssa, yleensä vihaavat naiseutta niin paljon että mieheksi muuttuessaan ryhtyvät sovinistisioiksi tai sitten välttelevät kaikkea kontaktia miesten kanssa. He eivät ole miehiä vaan naiseutta ja naisen sosiaalista asemaa inhoavia naisia.
Ja tunnen todella paljon transihmsiä, olin ennen siinä hullutuksessa täysillä mukana kunnes näin etenkin translesbojen vaatimukset siitä että lesbojen pitäisi maata transnaisten kanssa tai eivät ole oikeita lesboja. Touhu menee koko ajan sairaammaksi.
Hyvä että teitä totuuden kertojia tulee esiin, jotka näiden pöpien kanssa ovat olleet tekemisissä.
Minäkin olen median tuomien transtarinoiden kautta huomannut noita mainitsemiasi asioita niissä. Naiset jotka haluavat olla miehiä, vihaavat naisia, ja miehet jotka haluavat olla naisia, on ihan vaan miehiä omahyväisine egoineen, jotka haluaa vain meikata ja esittää kaikkitietävä naiseuden papittaria, ylenkatsoen oikeita naisia.
Vastenmielistä.Median tuomat transtarinat kertookin kaiken jokaikisestä transihmisestä maailmassa ja päätät vihata nyt kaikkia. Ok.
Ei jokaikisestä, mutta kyllä se viitteitä antaa, miksi ja millaiset persoonat niihin "hoitoihin" hakeutuu.
En minä ketään transia vihaa, vihaan niitä tahoja, jotka mahdollistaa tämän touhun.
Hoitoihin hakeutuu kyllä ihan kaikenlaisia persoonia, mutta mediaan/julkisuuteen haukeutuu kyllä vähän tietynlaista sakkia. Se koskee siis ihan kaikkia ihmisryhmiä. Jotkut transihmiset jotka julkisuuteen hakeutuu on todella itsekeskeisiä, pinnallisia, pitävät omaa erikoisuuttaan valttina jne. Monella myös vääristynyt maailmankuva. Tyrkkyjä jos suoraan sanoisi. Aivan kuten moni muu ihan valtaväestön edustaja joka ihan väkisin haluaa olla tunnettu ja ihailtu.
En puhunut julkisuuteen tunkeneista sukupuolisekoilijoista, vaan ns.ihan tavallisten transien kertomista tarinoista. Kyllä sen voi havaita että kaikki muistuttavat toisiaan, järki on hukassa ja oman navan ympäri pyöritään maanisesti, kuin yleensä muissakin mielen häiriötiloissa. Vain samaan harhaan uskovien mielipiteitä kuunnellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy sääliksi tätä. Noissa leikkauksessa pitäisi olla korkea ikäraja ja kunnon psyykkiset testit. Ihmisen huono itsetunto ei ole rahastusta varten!!!!
Niissä on ihan järkyttävän monimutkaset psykologiset testit ja en vieläkään ymmärrä kuinka tää henkilö pääs niistä läpi puhumalla kun tuo on ihan sekaisin.
Jokainen joka väittää olevansa väärää sukupuolta, on sekaisin, silti tuntuu moni saavan "hoitoja".
Videon ihminen oli tullut järkiinsä ja tajusi miten hullu oli ollut. Ihan sama onko uskovainen vai marsilainen.
Juuri näin.
Kyllä huvittaa että joku kuvittelee nämä ihmiset terveiksi, sen perusteella että jossain TRANSpolilla nämä todetaan normijärkisiksi... Hmm, sama kuin huumediileri ois huumepoliisina ja toteais narkkarin raittiiksi henkilöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista että moiset "hoidot" jopa Suomen kaltaisessa maassa sallitaan, jossa ajattelisi terveen järjen ja etiikan vielä toimivan, toisin kuin jossain USAn kaltaisessa kehitysmaassa, josta tämäkin puoskarointi on tänne raahautunut.
Onneksi tämä tyyppi kertoo rohkeasti totuuden.Hän kertoo vain oman epäonnistuneen tapauksensa, ei se ole mitenkään yleispätevä totuus.
kyllä se vaan totta on, ettei voi syntyä "väärään sukupuoleen", eikä onni tule hormoneilla ja kirurgisesti itseään pahoinpitelemällä ja loppuiäksi vammauttamalla.
Kyllä se vaan on niin että tyhmäksi syntynyttä ei näköjään saa viisaammaksi vaikka mikä olisi. Sinulla onnen lähde näyttää olevan joko se, että leikit olevasi tyhmä tai sitten se on se että olet oikeasti tyhmä ja et myönnä sitä. Joko et tajua tai sitten leikit ettet tajua.
En tiedä miksi kuvittelet (hyvin ylimielisesti) olevasi älykkäämpi kuin parjaamasi kommentin esittäjä, joka kertoi vain totuuden ilman korulauseita.
Älykkäät ihmiset hyvin harvoin puolustavat transliikettä, mistähän johtuisi.
Taidanpa mennä ostamaan poppareita.. Hohhoijjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy sääliksi tätä. Noissa leikkauksessa pitäisi olla korkea ikäraja ja kunnon psyykkiset testit. Ihmisen huono itsetunto ei ole rahastusta varten!!!!
Niissä on ihan järkyttävän monimutkaset psykologiset testit ja en vieläkään ymmärrä kuinka tää henkilö pääs niistä läpi puhumalla kun tuo on ihan sekaisin.
Jokainen joka väittää olevansa väärää sukupuolta, on sekaisin, silti tuntuu moni saavan "hoitoja".
Videon ihminen oli tullut järkiinsä ja tajusi miten hullu oli ollut. Ihan sama onko uskovainen vai marsilainen.
Juuri näin.
Kyllä huvittaa että joku kuvittelee nämä ihmiset terveiksi, sen perusteella että jossain TRANSpolilla nämä todetaan normijärkisiksi... Hmm, sama kuin huumediileri ois huumepoliisina ja toteais narkkarin raittiiksi henkilöksi.
Transpolin psykiatrit ja psykologit ovat ihan tavallisia lääkäreitä, osa on jopa ollut transfoobikkoja. Ei siellä todellakaan jokainen diagnoosia saa ja selvilläkin tapauksilla on joskus mennyt useampi vuosi vakuuttaa lääkärit kokemuksensa pysyvyydestä. Tosin sinun on kyllä pakko olla provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista että moiset "hoidot" jopa Suomen kaltaisessa maassa sallitaan, jossa ajattelisi terveen järjen ja etiikan vielä toimivan, toisin kuin jossain USAn kaltaisessa kehitysmaassa, josta tämäkin puoskarointi on tänne raahautunut.
Onneksi tämä tyyppi kertoo rohkeasti totuuden.Hän kertoo vain oman epäonnistuneen tapauksensa, ei se ole mitenkään yleispätevä totuus.
kyllä se vaan totta on, ettei voi syntyä "väärään sukupuoleen", eikä onni tule hormoneilla ja kirurgisesti itseään pahoinpitelemällä ja loppuiäksi vammauttamalla.
Kyllä se vaan on niin että tyhmäksi syntynyttä ei näköjään saa viisaammaksi vaikka mikä olisi. Sinulla onnen lähde näyttää olevan joko se, että leikit olevasi tyhmä tai sitten se on se että olet oikeasti tyhmä ja et myönnä sitä. Joko et tajua tai sitten leikit ettet tajua.
En tiedä miksi kuvittelet (hyvin ylimielisesti) olevasi älykkäämpi kuin parjaamasi kommentin esittäjä, joka kertoi vain totuuden ilman korulauseita.
Älykkäät ihmiset hyvin harvoin puolustavat transliikettä, mistähän johtuisi.
Kärjistäen älykkäät puolustavat vähemmistöjä, tyhmät herjaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös ollut jo todella pitkään ajatus että haluaisin olla mies.Koen olevani vääränlainen ja toisaalta vartaloni on sellainen, että sopisin paremmin mieheksi. Olen sen verran pitkä ja todella leveät hartiat ja muutenkaan en ole mikään siro vaan aika "raskasrakenteinen" naiseksi. Mutta kuitenkaan en ole lihava. Myös kasvoni ovat vähän sellaiset "poikamaiset". Nyt yli kymmenen vuotta on ollut jo nämä ajatukset. En ole onnellinen ja ei kuitenkaan ole mitään masennusta yms. Joku voi ajatella, että olisin lesbo, mutta tämä ei pidä paikkaansa koska haluan ehdottomasti seurustella miehen kanssa. Joku kirjoitti, että jotkut ovat transsukupuolisia sen takia, että saavat olla heteroita ja siten ”parantuvat” homoseksuaalisuudesta. Itsellä tämäkään ajatus ei toimi koska haluaisin olla mies joka seurustelee miehen kanssa joten en olisi heteron asemassa vaikka kävisinkin sen prosessin läpi. Pahoittelut karkeasta päättelystä mutta yritän ilmaista tilannettani. Nyt en enää silti tiedä mitä teen, kun mietin uskallanko lähteä prosessiin mukaan vai en. Pääsisinkö edes mukaan ja ei taitaisi kuitenkaan rohkeus riittää. Minulla ei myöskään ole vieläkään ihmisiä ympärillä, jotka oikein hyväksyvät näitä asioita. Onnellinen en silti ole ja tavallaan vaan sinnittelen päivästä toiseen ja haaveilen muusta.
Tähän voisin silti kysyä, että kuka mies haluaa seurustella naisen kanssa joka haluaa olla myös mies. Jo tämä pelkkä ajatuskin saa varmaan monet katoamaan ja kun en siis pysty mitenkään olemaan mikään ”tavallinen” nainen . Ja kun itsekin haluaisin olla mies joka seurustelee nimenomaan miehen kanssa. En halua mitenkään naisen kanssa suhteeseen. En tiedä muuttuisiko tilanne silti vaikka kävisinkin koko sen prosessin läpi vaan kävisikö minullekin niin, että katuisin. En usko, että katuisin sen takia etten haluasi olla mies vaan ehkä juuri se ympäristön paine on niin kova että pelkään etten kestäisi sitä. Minulla on muutenkin niin ikäviä kokemuksia ihmisistä ja en varmaan jaksaisi kulkea tätä matkaa ja olla se ”erikoinen”. On turvallisempaa olla se mitä muut vaatii, mutta samalla luopuu haaveistaan. Ja en tiedä olisinko se mies silti vaikka minusta sellainen ”tehtäisiin”. Saisinko siltikään parisuhdetta. Huolisiko kukaan mies minua senkään jälkeen kun olisin se ”mies”. Toivon ettette pidä minua minään hulluna kuitenkaan. Mietin vaan tosissani sitä etten koskaan saa mitään parisuhdetta ja ole sinut itseni kanssa. En voi ”leikkiä” mitään naista ja lesbo en kuitenkaan ole. En silti voi vaatia, että kukaan mies huolisi minua kun tässä rehellisesti mietin.
Ja pahoittelut jos jotain ärsyttää. Olisin kyllä ottanut helpomman tien jos sellaisen olisin saanut. Muutenkaan en todellakaan kaipaa mitään huomiota tai ole niitä, jotka vaativat kaikkia ajattelemaan samalla tavalla. Itse vain taistelen itseni kanssa, mutta silti toivon , että ihmiset ovat suvaitsevaisia ja eivät tuomitse muita. Kuitenkin nämä suurimmat ”taistelut” käy aina se ihminen itse. Muuten minusta ei päälle päin huomaa mitään. Katsoin yle areenasta sellaisen elokuvan kuin Pojat joka käsittelee tätäkin aihetta. Itsekin toivoisin, että heräisin aamulla poikana niin kuin elokuvan Kim. Ehkä vähän typerä elokuva, mutta voisi olla kuin omaa elämää nuorempana. Olin kiusattu, ulkopuolinen ja olisin halunnut kuulua siihen poikien joukkoon ja olla poika itsekin. Sori romaani myös ja kiitos jos joku jaksoi lukea.
Noin puolet transmiehistä on homoja (lesbohan transmies ei mitenkään voisi olla) ja osaa kiinnostaa penikset muuten, koska se oma kroppa, jota ei syntymässä saanut, kiinnostaa. Mutta tuo kun kerroit harkitsevasi prosessia siksi, että olet pitkä tms ei kyllä vakuuttaisi lääkäreitä. Henkilön pitää todella kokea, ettei ole nainen eikä kyseessa saa olla mikään mukavuusratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten inhottaa transnaiset jotka tulevat puhumaan naisten päälle. Yksikin kirjoitti aikakauden valitusvirren siitä, kun joutui naisten kesken kuuntelemaan naisten rakenteellisista ongelmista koska ei osannut niihin samaistua, ja tämän vuoksi rupesi syyttelemään naisia epäinklusiivisuudesta. Toiset taas väittävät että on epäreilua kun eivät oppineet teininä pukeutumaan ja meikkaamaan. Mitä helvettiä? Mistä muka voi tietää olevansa nainen jos ei oikeasti tiedä naisen elämästä mitään?
Sama juttu monen transmiehen kanssa, yleensä vihaavat naiseutta niin paljon että mieheksi muuttuessaan ryhtyvät sovinistisioiksi tai sitten välttelevät kaikkea kontaktia miesten kanssa. He eivät ole miehiä vaan naiseutta ja naisen sosiaalista asemaa inhoavia naisia.
Ja tunnen todella paljon transihmsiä, olin ennen siinä hullutuksessa täysillä mukana kunnes näin etenkin translesbojen vaatimukset siitä että lesbojen pitäisi maata transnaisten kanssa tai eivät ole oikeita lesboja. Touhu menee koko ajan sairaammaksi.
Hyvä että teitä totuuden kertojia tulee esiin, jotka näiden pöpien kanssa ovat olleet tekemisissä.
Minäkin olen median tuomien transtarinoiden kautta huomannut noita mainitsemiasi asioita niissä. Naiset jotka haluavat olla miehiä, vihaavat naisia, ja miehet jotka haluavat olla naisia, on ihan vaan miehiä omahyväisine egoineen, jotka haluaa vain meikata ja esittää kaikkitietävä naiseuden papittaria, ylenkatsoen oikeita naisia.
Vastenmielistä.Median tuomat transtarinat kertookin kaiken jokaikisestä transihmisestä maailmassa ja päätät vihata nyt kaikkia. Ok.
Ei jokaikisestä, mutta kyllä se viitteitä antaa, miksi ja millaiset persoonat niihin "hoitoihin" hakeutuu.
En minä ketään transia vihaa, vihaan niitä tahoja, jotka mahdollistaa tämän touhun.
Hoitoihin hakeutuu kyllä ihan kaikenlaisia persoonia, mutta mediaan/julkisuuteen haukeutuu kyllä vähän tietynlaista sakkia. Se koskee siis ihan kaikkia ihmisryhmiä. Jotkut transihmiset jotka julkisuuteen hakeutuu on todella itsekeskeisiä, pinnallisia, pitävät omaa erikoisuuttaan valttina jne. Monella myös vääristynyt maailmankuva. Tyrkkyjä jos suoraan sanoisi. Aivan kuten moni muu ihan valtaväestön edustaja joka ihan väkisin haluaa olla tunnettu ja ihailtu.
En puhunut julkisuuteen tunkeneista sukupuolisekoilijoista, vaan ns.ihan tavallisten transien kertomista tarinoista. Kyllä sen voi havaita että kaikki muistuttavat toisiaan, järki on hukassa ja oman navan ympäri pyöritään maanisesti, kuin yleensä muissakin mielen häiriötiloissa. Vain samaan harhaan uskovien mielipiteitä kuunnellaan.
Oletko itse transpiireissä? Oletko sametti? Koska miten muuten tuntisit henkilökohtaisesti useita avoimesti transtaustaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös ollut jo todella pitkään ajatus että haluaisin olla mies.Koen olevani vääränlainen ja toisaalta vartaloni on sellainen, että sopisin paremmin mieheksi. Olen sen verran pitkä ja todella leveät hartiat ja muutenkaan en ole mikään siro vaan aika "raskasrakenteinen" naiseksi. Mutta kuitenkaan en ole lihava. Myös kasvoni ovat vähän sellaiset "poikamaiset". Nyt yli kymmenen vuotta on ollut jo nämä ajatukset. En ole onnellinen ja ei kuitenkaan ole mitään masennusta yms. Joku voi ajatella, että olisin lesbo, mutta tämä ei pidä paikkaansa koska haluan ehdottomasti seurustella miehen kanssa. Joku kirjoitti, että jotkut ovat transsukupuolisia sen takia, että saavat olla heteroita ja siten ”parantuvat” homoseksuaalisuudesta. Itsellä tämäkään ajatus ei toimi koska haluaisin olla mies joka seurustelee miehen kanssa joten en olisi heteron asemassa vaikka kävisinkin sen prosessin läpi. Pahoittelut karkeasta päättelystä mutta yritän ilmaista tilannettani. Nyt en enää silti tiedä mitä teen, kun mietin uskallanko lähteä prosessiin mukaan vai en. Pääsisinkö edes mukaan ja ei taitaisi kuitenkaan rohkeus riittää. Minulla ei myöskään ole vieläkään ihmisiä ympärillä, jotka oikein hyväksyvät näitä asioita. Onnellinen en silti ole ja tavallaan vaan sinnittelen päivästä toiseen ja haaveilen muusta.
Tähän voisin silti kysyä, että kuka mies haluaa seurustella naisen kanssa joka haluaa olla myös mies. Jo tämä pelkkä ajatuskin saa varmaan monet katoamaan ja kun en siis pysty mitenkään olemaan mikään ”tavallinen” nainen . Ja kun itsekin haluaisin olla mies joka seurustelee nimenomaan miehen kanssa. En halua mitenkään naisen kanssa suhteeseen. En tiedä muuttuisiko tilanne silti vaikka kävisinkin koko sen prosessin läpi vaan kävisikö minullekin niin, että katuisin. En usko, että katuisin sen takia etten haluasi olla mies vaan ehkä juuri se ympäristön paine on niin kova että pelkään etten kestäisi sitä. Minulla on muutenkin niin ikäviä kokemuksia ihmisistä ja en varmaan jaksaisi kulkea tätä matkaa ja olla se ”erikoinen”. On turvallisempaa olla se mitä muut vaatii, mutta samalla luopuu haaveistaan. Ja en tiedä olisinko se mies silti vaikka minusta sellainen ”tehtäisiin”. Saisinko siltikään parisuhdetta. Huolisiko kukaan mies minua senkään jälkeen kun olisin se ”mies”. Toivon ettette pidä minua minään hulluna kuitenkaan. Mietin vaan tosissani sitä etten koskaan saa mitään parisuhdetta ja ole sinut itseni kanssa. En voi ”leikkiä” mitään naista ja lesbo en kuitenkaan ole. En silti voi vaatia, että kukaan mies huolisi minua kun tässä rehellisesti mietin.
Ja pahoittelut jos jotain ärsyttää. Olisin kyllä ottanut helpomman tien jos sellaisen olisin saanut. Muutenkaan en todellakaan kaipaa mitään huomiota tai ole niitä, jotka vaativat kaikkia ajattelemaan samalla tavalla. Itse vain taistelen itseni kanssa, mutta silti toivon , että ihmiset ovat suvaitsevaisia ja eivät tuomitse muita. Kuitenkin nämä suurimmat ”taistelut” käy aina se ihminen itse. Muuten minusta ei päälle päin huomaa mitään. Katsoin yle areenasta sellaisen elokuvan kuin Pojat joka käsittelee tätäkin aihetta. Itsekin toivoisin, että heräisin aamulla poikana niin kuin elokuvan Kim. Ehkä vähän typerä elokuva, mutta voisi olla kuin omaa elämää nuorempana. Olin kiusattu, ulkopuolinen ja olisin halunnut kuulua siihen poikien joukkoon ja olla poika itsekin. Sori romaani myös ja kiitos jos joku jaksoi lukea.
Noin puolet transmiehistä on homoja (lesbohan transmies ei mitenkään voisi olla) ja osaa kiinnostaa penikset muuten, koska se oma kroppa, jota ei syntymässä saanut, kiinnostaa. Mutta tuo kun kerroit harkitsevasi prosessia siksi, että olet pitkä tms ei kyllä vakuuttaisi lääkäreitä. Henkilön pitää todella kokea, ettei ole nainen eikä kyseessa saa olla mikään mukavuusratkaisu.
Jos luit tuon kirjoitukseni niin kyllähän siinä selviää se etten muutenkaan koe itseäni naiseksi. Sitä en silti tiedä vakuuttaisinko lääkärit. Kuitenkin tiedän kyllä sen mitä tunnen kun jo niin pitkään ollut tämä ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös ollut jo todella pitkään ajatus että haluaisin olla mies.Koen olevani vääränlainen ja toisaalta vartaloni on sellainen, että sopisin paremmin mieheksi. Olen sen verran pitkä ja todella leveät hartiat ja muutenkaan en ole mikään siro vaan aika "raskasrakenteinen" naiseksi. Mutta kuitenkaan en ole lihava. Myös kasvoni ovat vähän sellaiset "poikamaiset". Nyt yli kymmenen vuotta on ollut jo nämä ajatukset. En ole onnellinen ja ei kuitenkaan ole mitään masennusta yms. Joku voi ajatella, että olisin lesbo, mutta tämä ei pidä paikkaansa koska haluan ehdottomasti seurustella miehen kanssa. Joku kirjoitti, että jotkut ovat transsukupuolisia sen takia, että saavat olla heteroita ja siten ”parantuvat” homoseksuaalisuudesta. Itsellä tämäkään ajatus ei toimi koska haluaisin olla mies joka seurustelee miehen kanssa joten en olisi heteron asemassa vaikka kävisinkin sen prosessin läpi. Pahoittelut karkeasta päättelystä mutta yritän ilmaista tilannettani. Nyt en enää silti tiedä mitä teen, kun mietin uskallanko lähteä prosessiin mukaan vai en. Pääsisinkö edes mukaan ja ei taitaisi kuitenkaan rohkeus riittää. Minulla ei myöskään ole vieläkään ihmisiä ympärillä, jotka oikein hyväksyvät näitä asioita. Onnellinen en silti ole ja tavallaan vaan sinnittelen päivästä toiseen ja haaveilen muusta.
Tähän voisin silti kysyä, että kuka mies haluaa seurustella naisen kanssa joka haluaa olla myös mies. Jo tämä pelkkä ajatuskin saa varmaan monet katoamaan ja kun en siis pysty mitenkään olemaan mikään ”tavallinen” nainen . Ja kun itsekin haluaisin olla mies joka seurustelee nimenomaan miehen kanssa. En halua mitenkään naisen kanssa suhteeseen. En tiedä muuttuisiko tilanne silti vaikka kävisinkin koko sen prosessin läpi vaan kävisikö minullekin niin, että katuisin. En usko, että katuisin sen takia etten haluasi olla mies vaan ehkä juuri se ympäristön paine on niin kova että pelkään etten kestäisi sitä. Minulla on muutenkin niin ikäviä kokemuksia ihmisistä ja en varmaan jaksaisi kulkea tätä matkaa ja olla se ”erikoinen”. On turvallisempaa olla se mitä muut vaatii, mutta samalla luopuu haaveistaan. Ja en tiedä olisinko se mies silti vaikka minusta sellainen ”tehtäisiin”. Saisinko siltikään parisuhdetta. Huolisiko kukaan mies minua senkään jälkeen kun olisin se ”mies”. Toivon ettette pidä minua minään hulluna kuitenkaan. Mietin vaan tosissani sitä etten koskaan saa mitään parisuhdetta ja ole sinut itseni kanssa. En voi ”leikkiä” mitään naista ja lesbo en kuitenkaan ole. En silti voi vaatia, että kukaan mies huolisi minua kun tässä rehellisesti mietin.
Ja pahoittelut jos jotain ärsyttää. Olisin kyllä ottanut helpomman tien jos sellaisen olisin saanut. Muutenkaan en todellakaan kaipaa mitään huomiota tai ole niitä, jotka vaativat kaikkia ajattelemaan samalla tavalla. Itse vain taistelen itseni kanssa, mutta silti toivon , että ihmiset ovat suvaitsevaisia ja eivät tuomitse muita. Kuitenkin nämä suurimmat ”taistelut” käy aina se ihminen itse. Muuten minusta ei päälle päin huomaa mitään. Katsoin yle areenasta sellaisen elokuvan kuin Pojat joka käsittelee tätäkin aihetta. Itsekin toivoisin, että heräisin aamulla poikana niin kuin elokuvan Kim. Ehkä vähän typerä elokuva, mutta voisi olla kuin omaa elämää nuorempana. Olin kiusattu, ulkopuolinen ja olisin halunnut kuulua siihen poikien joukkoon ja olla poika itsekin. Sori romaani myös ja kiitos jos joku jaksoi lukea.
Noin puolet transmiehistä on homoja (lesbohan transmies ei mitenkään voisi olla) ja osaa kiinnostaa penikset muuten, koska se oma kroppa, jota ei syntymässä saanut, kiinnostaa. Mutta tuo kun kerroit harkitsevasi prosessia siksi, että olet pitkä tms ei kyllä vakuuttaisi lääkäreitä. Henkilön pitää todella kokea, ettei ole nainen eikä kyseessa saa olla mikään mukavuusratkaisu.
Jos luit tuon kirjoitukseni niin kyllähän siinä selviää se etten muutenkaan koe itseäni naiseksi. Sitä en silti tiedä vakuuttaisinko lääkärit. Kuitenkin tiedän kyllä sen mitä tunnen kun jo niin pitkään ollut tämä ajatus.
Jos todella koet asian näin, mikset hakeutuisi tutkimuksiin? Hoidot aloitetaan todella miedolla annoksella testosteronia ja kuulostellaan omia tuntemuksia. Mahdolliset leikkaukset tulevat vasta aikojen päästä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös ollut jo todella pitkään ajatus että haluaisin olla mies.Koen olevani vääränlainen ja toisaalta vartaloni on sellainen, että sopisin paremmin mieheksi. Olen sen verran pitkä ja todella leveät hartiat ja muutenkaan en ole mikään siro vaan aika "raskasrakenteinen" naiseksi. Mutta kuitenkaan en ole lihava. Myös kasvoni ovat vähän sellaiset "poikamaiset". Nyt yli kymmenen vuotta on ollut jo nämä ajatukset. En ole onnellinen ja ei kuitenkaan ole mitään masennusta yms. Joku voi ajatella, että olisin lesbo, mutta tämä ei pidä paikkaansa koska haluan ehdottomasti seurustella miehen kanssa. Joku kirjoitti, että jotkut ovat transsukupuolisia sen takia, että saavat olla heteroita ja siten ”parantuvat” homoseksuaalisuudesta. Itsellä tämäkään ajatus ei toimi koska haluaisin olla mies joka seurustelee miehen kanssa joten en olisi heteron asemassa vaikka kävisinkin sen prosessin läpi. Pahoittelut karkeasta päättelystä mutta yritän ilmaista tilannettani. Nyt en enää silti tiedä mitä teen, kun mietin uskallanko lähteä prosessiin mukaan vai en. Pääsisinkö edes mukaan ja ei taitaisi kuitenkaan rohkeus riittää. Minulla ei myöskään ole vieläkään ihmisiä ympärillä, jotka oikein hyväksyvät näitä asioita. Onnellinen en silti ole ja tavallaan vaan sinnittelen päivästä toiseen ja haaveilen muusta.
Tähän voisin silti kysyä, että kuka mies haluaa seurustella naisen kanssa joka haluaa olla myös mies. Jo tämä pelkkä ajatuskin saa varmaan monet katoamaan ja kun en siis pysty mitenkään olemaan mikään ”tavallinen” nainen . Ja kun itsekin haluaisin olla mies joka seurustelee nimenomaan miehen kanssa. En halua mitenkään naisen kanssa suhteeseen. En tiedä muuttuisiko tilanne silti vaikka kävisinkin koko sen prosessin läpi vaan kävisikö minullekin niin, että katuisin. En usko, että katuisin sen takia etten haluasi olla mies vaan ehkä juuri se ympäristön paine on niin kova että pelkään etten kestäisi sitä. Minulla on muutenkin niin ikäviä kokemuksia ihmisistä ja en varmaan jaksaisi kulkea tätä matkaa ja olla se ”erikoinen”. On turvallisempaa olla se mitä muut vaatii, mutta samalla luopuu haaveistaan. Ja en tiedä olisinko se mies silti vaikka minusta sellainen ”tehtäisiin”. Saisinko siltikään parisuhdetta. Huolisiko kukaan mies minua senkään jälkeen kun olisin se ”mies”. Toivon ettette pidä minua minään hulluna kuitenkaan. Mietin vaan tosissani sitä etten koskaan saa mitään parisuhdetta ja ole sinut itseni kanssa. En voi ”leikkiä” mitään naista ja lesbo en kuitenkaan ole. En silti voi vaatia, että kukaan mies huolisi minua kun tässä rehellisesti mietin.
Ja pahoittelut jos jotain ärsyttää. Olisin kyllä ottanut helpomman tien jos sellaisen olisin saanut. Muutenkaan en todellakaan kaipaa mitään huomiota tai ole niitä, jotka vaativat kaikkia ajattelemaan samalla tavalla. Itse vain taistelen itseni kanssa, mutta silti toivon , että ihmiset ovat suvaitsevaisia ja eivät tuomitse muita. Kuitenkin nämä suurimmat ”taistelut” käy aina se ihminen itse. Muuten minusta ei päälle päin huomaa mitään. Katsoin yle areenasta sellaisen elokuvan kuin Pojat joka käsittelee tätäkin aihetta. Itsekin toivoisin, että heräisin aamulla poikana niin kuin elokuvan Kim. Ehkä vähän typerä elokuva, mutta voisi olla kuin omaa elämää nuorempana. Olin kiusattu, ulkopuolinen ja olisin halunnut kuulua siihen poikien joukkoon ja olla poika itsekin. Sori romaani myös ja kiitos jos joku jaksoi lukea.
Tässähän on mielenkiintoista se, että kun tällä hetkellä voit seurustella heteromiesten kanssa, niin operaatiot käytyäsi kaikki enemmistön heteromiehet tippuvat pois ja tilalle tulevat homomiesten vähemmistö.
Riittääkö että mies on mies, vai onko miehen seksuaalisuudella sinulle merkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös ollut jo todella pitkään ajatus että haluaisin olla mies.Koen olevani vääränlainen ja toisaalta vartaloni on sellainen, että sopisin paremmin mieheksi. Olen sen verran pitkä ja todella leveät hartiat ja muutenkaan en ole mikään siro vaan aika "raskasrakenteinen" naiseksi. Mutta kuitenkaan en ole lihava. Myös kasvoni ovat vähän sellaiset "poikamaiset". Nyt yli kymmenen vuotta on ollut jo nämä ajatukset. En ole onnellinen ja ei kuitenkaan ole mitään masennusta yms. Joku voi ajatella, että olisin lesbo, mutta tämä ei pidä paikkaansa koska haluan ehdottomasti seurustella miehen kanssa. Joku kirjoitti, että jotkut ovat transsukupuolisia sen takia, että saavat olla heteroita ja siten ”parantuvat” homoseksuaalisuudesta. Itsellä tämäkään ajatus ei toimi koska haluaisin olla mies joka seurustelee miehen kanssa joten en olisi heteron asemassa vaikka kävisinkin sen prosessin läpi. Pahoittelut karkeasta päättelystä mutta yritän ilmaista tilannettani. Nyt en enää silti tiedä mitä teen, kun mietin uskallanko lähteä prosessiin mukaan vai en. Pääsisinkö edes mukaan ja ei taitaisi kuitenkaan rohkeus riittää. Minulla ei myöskään ole vieläkään ihmisiä ympärillä, jotka oikein hyväksyvät näitä asioita. Onnellinen en silti ole ja tavallaan vaan sinnittelen päivästä toiseen ja haaveilen muusta.
Tähän voisin silti kysyä, että kuka mies haluaa seurustella naisen kanssa joka haluaa olla myös mies. Jo tämä pelkkä ajatuskin saa varmaan monet katoamaan ja kun en siis pysty mitenkään olemaan mikään ”tavallinen” nainen . Ja kun itsekin haluaisin olla mies joka seurustelee nimenomaan miehen kanssa. En halua mitenkään naisen kanssa suhteeseen. En tiedä muuttuisiko tilanne silti vaikka kävisinkin koko sen prosessin läpi vaan kävisikö minullekin niin, että katuisin. En usko, että katuisin sen takia etten haluasi olla mies vaan ehkä juuri se ympäristön paine on niin kova että pelkään etten kestäisi sitä. Minulla on muutenkin niin ikäviä kokemuksia ihmisistä ja en varmaan jaksaisi kulkea tätä matkaa ja olla se ”erikoinen”. On turvallisempaa olla se mitä muut vaatii, mutta samalla luopuu haaveistaan. Ja en tiedä olisinko se mies silti vaikka minusta sellainen ”tehtäisiin”. Saisinko siltikään parisuhdetta. Huolisiko kukaan mies minua senkään jälkeen kun olisin se ”mies”. Toivon ettette pidä minua minään hulluna kuitenkaan. Mietin vaan tosissani sitä etten koskaan saa mitään parisuhdetta ja ole sinut itseni kanssa. En voi ”leikkiä” mitään naista ja lesbo en kuitenkaan ole. En silti voi vaatia, että kukaan mies huolisi minua kun tässä rehellisesti mietin.
Ja pahoittelut jos jotain ärsyttää. Olisin kyllä ottanut helpomman tien jos sellaisen olisin saanut. Muutenkaan en todellakaan kaipaa mitään huomiota tai ole niitä, jotka vaativat kaikkia ajattelemaan samalla tavalla. Itse vain taistelen itseni kanssa, mutta silti toivon , että ihmiset ovat suvaitsevaisia ja eivät tuomitse muita. Kuitenkin nämä suurimmat ”taistelut” käy aina se ihminen itse. Muuten minusta ei päälle päin huomaa mitään. Katsoin yle areenasta sellaisen elokuvan kuin Pojat joka käsittelee tätäkin aihetta. Itsekin toivoisin, että heräisin aamulla poikana niin kuin elokuvan Kim. Ehkä vähän typerä elokuva, mutta voisi olla kuin omaa elämää nuorempana. Olin kiusattu, ulkopuolinen ja olisin halunnut kuulua siihen poikien joukkoon ja olla poika itsekin. Sori romaani myös ja kiitos jos joku jaksoi lukea.
Tässähän on mielenkiintoista se, että kun tällä hetkellä voit seurustella heteromiesten kanssa, niin operaatiot käytyäsi kaikki enemmistön heteromiehet tippuvat pois ja tilalle tulevat homomiesten vähemmistö.
Riittääkö että mies on mies, vai onko miehen seksuaalisuudella sinulle merkitystä?
Jos olet heteronainen miten suhtautuisit, jos miehesi kiihottuisi vain miehistä ja toisi sen sängyssä ilmi ja haluaisi sinun sitovan rintasi ja panisi vain takaa?
Kuka on vaihtanut? Kuka on vaihtanut? Kannataisi käyttää aikasi paremmin kuin kirjoitella asioista joista ei ole mitään tietoa. Hormonitoiminta on sama ja ei ole sama. Ensinnäkin muutokset eivät olisi mahdolisia jos se ei vaihtuisi hormoneilla. Luusto muuttu ihmisellä ilman hormonejakin. Aivotkin ovat muuttuva elin. En tiedä mistä hermotuksista edes puhut. Tuloksena on kyllä juu sama ihminen mutta korjattuna.