Voiko kemia "kadota" ajan myötä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Siksipä onkin niin typerää etsiä sitä välitöntä kemiaa treffikumppanista, kun pitkän suhteen avaimet ovat muualla. Kemia harvoin syttyy taikaiskusta ja välittömällä kemialla tuntuu olevan tapana hiipua nopeammin.

M

Mutta ilman sitä kemiaa ei oikein ole mitään, paitsi niille ihmisille jotka haluavat vain jakaa arjen ja asumiskulut perusluotettavan ihmisen kanssa.

Välitön kemia ja ei kemiaa ollenkaan eivät ole ainoat vaihtoehdot.

Itselläni kestävin kemia on ollut ajan kanssa syntynyttä.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää kysellä itsestään selviä asioita? Onko koulut jääneet kesken?

Missäs koulussa opetataan, että suhteissa saattaa kemia kadota?

Kouluissa nimenomaan ei opeteta mitään ihmissuhteista! Korkeintaan pintaraapaisua. Peruskoulu: "Ihmissuhteet ovat voimavara... Ehkäisy on tärkeä, jos ei halua raskautua... Yksinäisyys on yleistä...". No sh*t Sherlock! Miksei opeteta konkreettisia ihmis- ja parisuhdetaitoja?

Jos kumpikin ei tee töitä yhteyden ylläpitämiseksi, kemiakin voi kadota.

Joskus toinen osapuoli voi taistella tunnetta vastaan, kun pelkää intohimoa, ja silloinkin käy huonosti.

Se on sääli, mutta nuo asiat tajuaa yleensä vasta liian myöhään, eli sitten kun tunne on kadonnut. Oikea kemia on niin harvinaista, että älkää pilatko sitä hurvitteluilla ja loukkauksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Siksipä onkin niin typerää etsiä sitä välitöntä kemiaa treffikumppanista, kun pitkän suhteen avaimet ovat muualla. Kemia harvoin syttyy taikaiskusta ja välittömällä kemialla tuntuu olevan tapana hiipua nopeammin.

M

Mutta ilman sitä kemiaa ei oikein ole mitään, paitsi niille ihmisille jotka haluavat vain jakaa arjen ja asumiskulut perusluotettavan ihmisen kanssa.

Välitön kemia ja ei kemiaa ollenkaan eivät ole ainoat vaihtoehdot.

Itselläni kestävin kemia on ollut ajan kanssa syntynyttä.

M

Kemia voi tosiaan voimistua, kun tutustuu toiseen ja oppii hänen elämänhistoriansa, arat kohdat joita ei sovi sorkkia, asiat joista ilahtuu ym. Ei niitä ensinäkemältä tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Jos toinen lähtee eri teille, ettei pysty enää kunnioittamaan tämän valintoja, jos ne suorastaan puistattavat, voi kumppanuus muuttua ihan oksettavaksi.

Sama voi tapahtua myös ystävyyssuhteessa. Ohis. 

Jos todella rakastaa ei kai se noin vain voi haalistua? En keksi mitään asiaa, mikä saisi minut inhoamaan esim. vanhempiani. Tai no ehkä se, että alkaisivat sadistisiksi hulluiksi mutta se ei olisi luonteenomaista heille.

Vanhempien rakkaus ja romanttinen rakkaus toimivat eri tavalla. Eka pysyy, toinen voi haihtua jos joutuu loukatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Jos toinen lähtee eri teille, ettei pysty enää kunnioittamaan tämän valintoja, jos ne suorastaan puistattavat, voi kumppanuus muuttua ihan oksettavaksi.

Sama voi tapahtua myös ystävyyssuhteessa. Ohis. 

Jos todella rakastaa ei kai se noin vain voi haalistua? En keksi mitään asiaa, mikä saisi minut inhoamaan esim. vanhempiani. Tai no ehkä se, että alkaisivat sadistisiksi hulluiksi mutta se ei olisi luonteenomaista heille.

Vanhempien rakkaus ja romanttinen rakkaus toimivat eri tavalla. Eka pysyy, toinen voi haihtua jos joutuu loukatuksi.

Ja oli rakkauden laji mikä tahansa, ihminen voi valita, että alkaa toimia ei enää luonteenomaisella tavalla hänelle. 

Meillä kemia on tullut ja mennyt ja tullut sitten taas. Sellaista aaltoliikettä. Voi olla parikin huonoa vuotta välillä ja sitten voi olla joku aivan ihana vuosi seuraavaksi. 18 vuotta oltu yhdessä. Periaatteen takia ollaan pysytty yhdessä huonoinakin aikoina. Ja aina kun on hyvä vuosi niin olen onnellinen ettei olla annettu periksi. Nyt on ollut huonot 6kk ja odottelen että joskus taas menisi hyvin.