Uhriutuvatko kiusatut sittenkään?
Tapasin ryhmän kiusattuja, jotka ovat menestyneet elämässään ja tekevät sitä kostaakseen kiusaamisen aikanaan. Treenaavat kuulemma sen takia, että pystyvät omien sanojensa mukaan puolustautumaan myös fyysisesti. Joukossa on niin naisia kuin miehiäkin ja ovat melkoisia lihaskimppuja.
Itse olen vain surkutellut osaani tähän asti. En ole miettinyt, että voisin antaa vielä joskus takaisin. Luulin, että asia pitäisi hyväksyä. Mutta kuka päättää, että pitäisi vain olla hiljaa kokemastaan kiusaamisesta ja suojella kiusaajia?
Minua on pyydetty tähän ryhmään mukaan. Liittyisitteko itse, jos teitä olisi kiusattu sen takia, että olitte heikko ja ette pystyneet puolustautumaan siinä iässä?
Kommentit (15)
En koska ei nykyään kukaan käy käsiksi niinkuin koululaisena.
Kuulostaa, että ryhmä antaa kiusaajien ja menneisyyden vieläkin vaikuttaa elämäänsä kostamalla menestyksellä eli keskenkasvuisilta vaikuttavat. Mitä jos kiusaajat eivät huomaakaan heidän menestystä tai muista edes heitä eli ketä varten pätevät? Minkä ikäisiä nämä ryhmäläiset ovat?
Se että minua kiusattiin ei ollut minun vikani koska olin niin heikko. Joten minulla ei myöskään ole mitään "velvollisuutta" ryhtyä vahvaksi välttääkseni kiusaamisen tai kostaakseni.
Kaikki kiusatut eivät todellakaan menesty elämässä jälkeenpäin. Aika moni syrjäytyneistä on entisiä koulukiusattuja, joiden itsetunto on murskana.
En liittyisi. En edes muista enää kiusaajiani, kaukaista historiaa on se aika.
Kaikkia meitä on koulussa kiusattu. Hullu antaa sen vaikuttaa elämäänsä enää aikuisena. Ihan naurettavaa antaa keskenkasvuisten sanomisten ja tekemisten vaikuttaa aikuisen ihmisen elämään millään tavalla.
Kostaminen motiivina ei todennäköisesti tee ihmistä kovin onnelliseksi. Ymmärrän että se voi toimia pontimena jonkin aikaa, mutta pidemmän päälle pitäisi oppia löytämään omat itse valitut päämäärät.
Koulun jälkeen kiusaajat ja kiusatut eivät yleensä paljon kohtaa, joten kiusaajat eivät huomaa kostoa. Toivottavasti oma menestys tekee kiusatun onnelliseksi eikä ole vain ulkoista näyttämistä.
Kannattaa mieluummin antaa vääryys anteeksi ja elää mahdollisimman hyvää elämää ja tavoitella arvokkaita asioita muista kuin kostamisen motiivista.
Jos koulukiusaaminen mietityttää, voi lukea psykologiaa ja tutkia sitä ilmiönä, levittää tietoutta koulukiusaamisesta ja sillä tavalla osallistua koulukiusaamisen vastaiseen työhön.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Hyviä ohjeita. Ota nyt mallia, äläkä jää tuleen makaamaan. Tee valinta, kohta olet uhriutumisen maisteri, jos sille tielle haluat.
Kiusaajani kertoi minulle että olin kuulemma ihana lapsi. Minua siis kiusattiin koska olin ihana? Pääsin ylitse kiusaamisesta täten.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia meitä on koulussa kiusattu. Hullu antaa sen vaikuttaa elämäänsä enää aikuisena. Ihan naurettavaa antaa keskenkasvuisten sanomisten ja tekemisten vaikuttaa aikuisen ihmisen elämään millään tavalla.
Eihän ne sanomiset ja tekemiset sinänsä vaikuta enää aikuisena, vaan ne pysyvät uskomukset itsestä huonona ja inhottavana, jotka ovat muodostuneet päivittäisen, jopa vuosia kestävän haukkumisen ja joillain fyysisen väkivallan kautta.
Ja varmaan lähes kaikille on joskus sanottu jotain ikävää, mutta on nyt aika iso ero siinä että jotakuta haukutaan, pahoinpidellään ja eristetään muista vuosikaudet vs. muutaman kerran huudellaan jotain että lapsellinen pipo sulla.
Minua kiusattiin koulussa koska olin kuulemma apinan ja venäläisen näköinen, nyt 60 kiloa painavampena ja testojen muokkaamissa kasvoissa näytän kuulema Barbaarilta.
En liittyisi. Olen menestynyt, mutta menestyn ja haluan menestyä ihan itseni takia, ja niiden ithmistentakia, joita rakastan - en kiusaajien takia.
Koston takia toimiminen on onttoa ja tyhjää, eikä lopulta anna sinulle mitään. Sen sen sijaan niin kuin itse hakuat.