Mielipiteitä kaivataan, 3v ei syö päivällä, voinko laittaa nälkäisenä nukkumaan?
Meidän kolmevuotiaan syöminen on pelkkää pelleilyä, joka aterialla ehkä kaksi suupalaa menee. Mikään ruoka ei käy, ei vaikka olisi hänen mielestään hyvääkin. Sotkee ruualla, syö käsillään, tunkee sormia ja ruokailuvälineitä lasiin, pomppii pois tuolista jne. Joka aterialla sama ”minulla ei ole nälkä!!!”
Iltapala maistuu vähän paremmin.
Sitten kun illalla ollaan vartti oltu sängyssä niin alkaa parku, ”minä olen niin nälkäinen, minä haluan ruokaa” ja itkee ihan tosissaan, uskon että on oikeasti nälkäinen. Iltapalalla sanon aina että nyt täytyy syödä, keittiö menee kiinni, sitten ei saa enää ruokaa kuin vasta aamulla. Muistutan siitä miten sängyssä usein iskee nälkä, kehotan syömään. Vakuuttaa että yhtään ei ole nälkä, vatsa on ihan täynnä. Silti sama parku joka ilta.
Mitä tekisitte??? Tiukka linja vai pieni ”yöpala”? Ja miten tuon saa syömään aterioilla??
Tavallista kotiruokaa syödään, koko perhe yhdessä, tunnelmasta yritän tehdä mukavan ja rennon.
Kommentit (46)
Minullekin tuli mieleen allergiat. Kärsivä lapsi välttelee syömistä, koska siitä tulee paha olo. Illalla nälkä on jo sitten niin kova, että jotain on pakko saada.
Googlaa suolisto-oireinen allergia. Lapsi voi olla allerginen vaikka perunalle.
Vierailija kirjoitti:
Älä laita nälkäisenä nukkumaan. Täytyy vain hyväksyä, että lasten keinot on ikätsonsa mukaisia - jos tulet vähän vastaan, voin taata, että hän rentoutuu. Voit ihan hyvin pitää auktoriteettisi samalla, kun sallit myös hänelle valtaa. Lapselle on ehdottoman tärkeää kokea, että hänen halunsa ovat myös tärkeitä. Muuten hän kapinoi. Tehkää enemmän yhteistyötä! Vaikka se salainen iltapiknik... Hullutelkaa välillä, korosta että ne ovat poikkeuksia, ei elämä ole niin vakavaa.
Minä erehdyin tekemään näin. Lapsi oppi yhdestä kerrasta, että pienet ja hassut iltaiset hulluttelupiknikit ovat ok ja halusi niitä jatkuvasti.
Älkää vaan tehkö niin kuin minä tein! Jos jotain ekstraruokailuja pitää järjestää, niin niille tarjolle ainoastaan puuroa, ei mitään herkkuja.
Kolmivuotiaalle on ihan turha ilmoitella, että jos et syö nyt, niin ruokaa on seuraavan kerran tarjolla vasta kolmen tunnin kuluttua. Ei lapsella ole ajantajua.
Minun lapseni oli myös pieniruokainen. Hän oli ja on yhä nyt jo 15-vuotiaana erittäin hoikka.
En ole koskaan puuttunut siihen, miten paljon tai vähän hän syö. Kyllä terve ihminen syö sen mitä tarvitsee.
Itsekin olin lapsena samanlainen ja vielä parikymppisenä huomattavan hoikka. No, aika korjasi tämänkin puutteen. Nyt olisin iloinen, jos painoa olisi 10 kiloa vähemmän.
Kolmevuotiaalla on kyllä heikko käsitys ajasta eikä tuo syy-seuraussuhdekaan kovin selvänä vielä että sikäli tuon ikäisen kohdalla suosisin vielä armollisuutta. Temppuilu ruokapöydässä olisi kyllä minulle ehdoton ei, kieltäisin kerran ja jos jatkaa niin veisin pois pöydästä todeten että ai sulla tulikin jo vatsa täyteen. Ja sitten vaan itse palataan ruokapöytään.
Omien huonojen syöjien kohdalla toimittiin niin että tulivat ruoka-aikoina pöytään mutta saivat halutessaan vaikka leipää ja hedelmää jos eivät halunneet varsinaista ruokaa. Vältimme viimeiseen asti sitä että syömisesta tulee valtataistelu, eipä siitä mitään haittaa ole jos lapsi syö leipää kun muut syövät lounasta ja ruokaa kun muut syövät välipalaa. Tai siitä että joskus se yksi ei syö mitään. Ylimääräisiä välipaloja meillä ei tarjoiltu ellei ruoka maistunut. Eikä ikinä ollut vaihtoehtoa että otanpa karkkia ja vanukasta tänään ruuaksi vaan vaihtoehdot oli simppeleitä ja sitä mitä muutenkin syötiin eli leipää, hedelmiä, kasviksia, puuroa, kiisseliä, jogurttia jne.
Ap:n lapsen iltanälkä on varmasti opittu tapa. Ehkä nälkäkin on kun ei syö hyvin mutta kyllä se todellinen nälkä sitten herättää yölläkin ja luulisi aamulla maistuvan viimeistään. Eli en lähtisi enää sängystä syömään, sen sijaan tarjoaisin vielä viimeisenä ennen sänkyyn menoa että maistuisiko pieni iltapala. Sängyn viereen voisin ottaa vesimukin josta lapsi voi hörpätä halutessaan.
Keskitytään positiiviseen, lapsella on kuitenkin joskus nälkä ja suostuu syömään. Monet tuntuvat kamppailevan sen kanssa, että lapsi ei syö koskaan.
Joku aiemmin jo ehdottikin rauhoittumista ennen aterioita. Pientenkin lasten kanssa voi tehdä rentoutusharjoituksia tai jos pitäisitte pienen sylittelyhetken ennen ruokailun aloittamista.
Hämärät valot, mahdollisimman vähän virikkeitä, rauhallista puhetta.