Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mielipiteitä kaivataan, 3v ei syö päivällä, voinko laittaa nälkäisenä nukkumaan?
09.02.2019 |
Meidän kolmevuotiaan syöminen on pelkkää pelleilyä, joka aterialla ehkä kaksi suupalaa menee. Mikään ruoka ei käy, ei vaikka olisi hänen mielestään hyvääkin. Sotkee ruualla, syö käsillään, tunkee sormia ja ruokailuvälineitä lasiin, pomppii pois tuolista jne. Joka aterialla sama ”minulla ei ole nälkä!!!”
Iltapala maistuu vähän paremmin.
Sitten kun illalla ollaan vartti oltu sängyssä niin alkaa parku, ”minä olen niin nälkäinen, minä haluan ruokaa” ja itkee ihan tosissaan, uskon että on oikeasti nälkäinen. Iltapalalla sanon aina että nyt täytyy syödä, keittiö menee kiinni, sitten ei saa enää ruokaa kuin vasta aamulla. Muistutan siitä miten sängyssä usein iskee nälkä, kehotan syömään. Vakuuttaa että yhtään ei ole nälkä, vatsa on ihan täynnä. Silti sama parku joka ilta.
Mitä tekisitte??? Tiukka linja vai pieni ”yöpala”? Ja miten tuon saa syömään aterioilla??
Tavallista kotiruokaa syödään, koko perhe yhdessä, tunnelmasta yritän tehdä mukavan ja rennon.
Kommentit (46)
Lääkäriin, jos tosiaan on todella hoikka ja jo näkee, ettei saa tarpeeksi ravintoa.
Jos terve muuten on, niin tekisin niin, että juuri ennen nukkumaanmenoa iltapala, siitä suoraan hammaspesulle ja heti sänkyyn. Enkä enää tarjoisi ruokaa, jos on juuri 5 minuuttia ennen kieltäytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos kokeilisi joku päivä niin, ettei tarjoa aamupalaa, päiväruokia jne ellei lapsi itse sano olevansa nälkäinen ja haluavansa syödä?
Voisiko lapsella tosiaan olla vielä hampaita tulossa? Tai nielussa/korvissa tulehdus, jos ongelma on uusi. Syöminen voi sattua? Tai syömisen jälkeen voi tuntua kipua vatsassa, jos on suolisto-oireinen allergia, laktoosi-intoleranssi, närästystä? Allergiat ja keliakia voivat vaikuttaa myös kasvuun, kun ravintoaineet eivät imeydy.
Tai sitten mitään ongelmaa ei ole, lapsi vain kokeilee valtaansa. Tai puuhaa on niin paljon, ettei ehdi syödä. Meillä 3v syö lautasensa tyhjäksi siinä parissa minuutissa mitä minun ruokani mikrossa lämpeää ja rientää jatkamaan leikkejään. Toisinaan jättää koko ruuan syömättä jos ei ruoka olekaan niin hyvää tai siitä löytyy jotain mistä ei tykkää (herne, parsakaali). Hernekeitonkin syöminen loppui heti, kun löysi sieltä herneen :D.
Iltaisin tuo pikkuveijari taas keksii kaikenlaista. Milloin iho kutiaa ja pitää rasvata, milloin on vielä jano, milloin tarvitsee vielä sitä ja tätä ja unilelutkin ovat väärät. En siis sinänsä ihmettele, jos lapsesi jättäisikin iltapalan tarkoituksella syömättä päästäkseen vielä sängystä syömään ja vetkuttelemaan nukkumaan menoa. Oma lapseni ei ainakaan haluaisi nukkua, se on kuulemma niin tylsää! Voisiko teillä olla ruokailuhetkessä jotain hauskaa, jos se onkin lapsen mielestä kamalan tylsää? Ei nyt tietenkään ihan pelleilyksi voi laittaa, mutta jotakin. Meillä oli joskus lapsuudenperheessä niin, että jälkiruoka (esim purukumi) pomppasi pöydän toisesta päästä joka lusikallisella aina vähän lähemmäs.
Meillä oli/on sama homma 4-vuotiaalla, joka on äärimmäisen pieniruokainen. Ei kyllä pelleillyt pöydässä mutta söi/syö äärimmäisen vähän ja joskus sitten ilmoitti sängyssä että on nälkä. Meillä on auttanut
-ei tuputeta ruokaa ennen kuin on oikeasti nälkäinen. Joskus syö sitten päivällisen iltapalaksi ja pienen iltapalan vielä päälle. Viikonloppuna syö lounaan kun on oikeasti nälkäinen (tämä on mahdollista meillä koska muuta lapset ovat 10v ja vauva, jos olisi samanikäisiä niin ruoka-aikaa ei tietty voisi säätää noin vapaasti).
-laitetaan äärimmäisen pieni annos, siis tyyliin yksi ruokalusikallinen aluksi. Lapsi ilahtui, että kerrankin hän söi kaiken ja ottaakin lisää.
-kuunnellaan lapsen toiveita siinä mitä haluaa syödä. Teen niitä muutamia terveellisiä ruokia josta tiedän hänen pitävän. Nyt ei ole aika stressata ruokavalion laajentamisesta.
Kuulostaa enemmän "opitulta iltarutiinilta".
Myönnytyksien tekeminen on omille kintuille kusemista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli/on sama homma 4-vuotiaalla, joka on äärimmäisen pieniruokainen. Ei kyllä pelleillyt pöydässä mutta söi/syö äärimmäisen vähän ja joskus sitten ilmoitti sängyssä että on nälkä. Meillä on auttanut
-ei tuputeta ruokaa ennen kuin on oikeasti nälkäinen. Joskus syö sitten päivällisen iltapalaksi ja pienen iltapalan vielä päälle. Viikonloppuna syö lounaan kun on oikeasti nälkäinen (tämä on mahdollista meillä koska muuta lapset ovat 10v ja vauva, jos olisi samanikäisiä niin ruoka-aikaa ei tietty voisi säätää noin vapaasti).
-laitetaan äärimmäisen pieni annos, siis tyyliin yksi ruokalusikallinen aluksi. Lapsi ilahtui, että kerrankin hän söi kaiken ja ottaakin lisää.
-kuunnellaan lapsen toiveita siinä mitä haluaa syödä. Teen niitä muutamia terveellisiä ruokia josta tiedän hänen pitävän. Nyt ei ole aika stressata ruokavalion laajentamisesta.
Ja näin kasvatetaan lapsia jotka syö pelkkiä ranskanperunoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa et huomioisi lainkaan hänen syömättömyyttään, vaan laitat ruuan eteen, koska hän kyllä tietää miten syödään. Hän haluaa vain tehdä jus niin kuin itse haluaa ja vastustaa komentoja. Olen omassani havainnut saman ja se korjaantui kun ruuasta tai syömisestä ei puhuttu mitään. Jos jätti lautaselleen sekin ohitettiin. Kun oli kulunut aikaa syömiseen tarpeeksi kysyttiin söitkö tarpeeksi ja otettiin lautanen pois ja kiitettiin puolin ja toisin.
En tiedä mitään lapsista ja niiden syömisistä, mutta olisiko mahdollista että lapsesi käy päivän aikana niin kovilla kierroksilla ettei nälkä tunnu, vasta kun pääsee rauhoittumaan huomaa nälän? Itse olen tämmöinen, onneksi omat vanhemmat suhtautui iltasyömiseen rennosti ja nykyään saa jo päättää itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko aiemmin osannut käyttäytyä ruokapöydässä? Onko lapsi hoidossa, miten käyttäytyy siellä?
Jos oma lapseni tekisi noin poistaisin huomautuksen jälkeen pöydästä ja ruokailu päättyisi siihen. Sopivissa hetkissä myös keskusteltaisiin pöytätavoista. Ruokaa tarjoaisin vain ruoka-aikoina. Ruokaa en antaisi enää nukkumaan menon jälkeen. 3v on jo kuitenkin sen verran iso, että hänen kanssaan voi jo hiukan keskustella asioista ja selittää miksi jotain tehdään ja jotain ei ja mitä asioista seuraa.
Meillä on tietyt ruoka-ajat. JOs näyttää ruokailun alussa ettei syömisestä tule mitään, muistutan että seuraava ateria on 3 tunnin kuluttua. Ja tästä pidän kiinni. Joskus lapsi kiukuttelee nälkäänsä ja muistutan häntä että silloin täytyy syödä kun on ruoka-aika. Ja joka kerta ennen iltapalaa muistutan että nyt on iltapala ja seuraava ateria tulee aamulla klo 8. Aika nopsaa on lapsi alkanut syömään ruoka-aikoina kun niistä on pidetty kiinni vaikka ei ole syönyt ruoka-aikana ja tulee nälkä välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, nämä on vähän vaikeita asioita. Meillä esikoinen oli todella laiha ja ruuan kanssa temppuileva lapsi. Käytiin jatkuvasti painokontrolleissa ja tunsin todella paineita tämän ruoka/temppuilu/kasvatuskuvion suhteen. Ja vielä tuskaa lisäsi kun monet hyvin syövien lasten vanhemmat ja lapsettomat opastivat näissä terveellinen kunnon ruoka/ käyttäytyminen ja kuri asioissa.
Päätin lopulta että meillä sääntönä ruuan kanssa on ettei sääntöjä ole. Ruuasta ei tehdä mitään numeroa, viisi kertaa päivässä sitä on tarjolla ja jos välissä tuli nälkä niin aina sai syödä. Kasvatukselliset asiat harjoiteltiin ja toteutettiin sitten muilla elämän alueilla.
Nyt tyttö on 12v terve , urheileva ja hyvätapainen alakoululainen, tosin hoikka yhä. Olen tyytyväinen että annoin periksi ja ainoastaan harmittaa se etten tehnyt niin aiemmin. Tytöllä on nyt mutkaton suhde ruokaan ja siitä olen todella tyytyväinen.
Ja älä tuputa. Anna syödä sen minkä syö ja sitten on kiitos. Tuon ikäisellä vielä toimii kylläisyyden tunteen arviointi paremmin kuin aikuisella. Syö vain tarpeen ei yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile ap rauhoittumishetkeä ennen aterioita. Lue muksulle tms. Jos hän tunnistsisi tuolloin nälän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli/on sama homma 4-vuotiaalla, joka on äärimmäisen pieniruokainen. Ei kyllä pelleillyt pöydässä mutta söi/syö äärimmäisen vähän ja joskus sitten ilmoitti sängyssä että on nälkä. Meillä on auttanut
-ei tuputeta ruokaa ennen kuin on oikeasti nälkäinen. Joskus syö sitten päivällisen iltapalaksi ja pienen iltapalan vielä päälle. Viikonloppuna syö lounaan kun on oikeasti nälkäinen (tämä on mahdollista meillä koska muuta lapset ovat 10v ja vauva, jos olisi samanikäisiä niin ruoka-aikaa ei tietty voisi säätää noin vapaasti).
-laitetaan äärimmäisen pieni annos, siis tyyliin yksi ruokalusikallinen aluksi. Lapsi ilahtui, että kerrankin hän söi kaiken ja ottaakin lisää.
-kuunnellaan lapsen toiveita siinä mitä haluaa syödä. Teen niitä muutamia terveellisiä ruokia josta tiedän hänen pitävän. Nyt ei ole aika stressata ruokavalion laajentamisesta.Ja näin kasvatetaan lapsia jotka syö pelkkiä ranskanperunoita.
Lol, tyttö ei ole edes niitä vielä syönytkään. Mikä sai sut kommentoimaan noin ikävästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin pitää antaa syötävää illalla, jos lapsi ei ole syönyt kunnolla päivän aikana, on laiha, eikä mielestäsi saa ravintoaineita tarpeeksi. Kaikki muu tulee tuon jälkeen. Nyt on tärkeintä, että hän syö edes illalla.
Minähän teen niin, jos lapsi temppuilee toistuvasti ruuan kanssa, että pöydässä katsellaan kirjaa tai jotain muuta tosi jännää. Tiedän kyllä mitä mieltä esim. neuvola on tästä tyylistä, mutta mielestäni lapsen mahaan täytyy päivittäin ruokaa mennä. Ja jos lapsi ei syö itse, sitten syöttää äiti ja lapsen kanssa katsotaan sitä kirjaa, tai joskus jopa puhelimelta valokuvia, videota.. Mitä vaan mikä on tosi jännää. En siis opeta tähän syömistyyliin, mutta näin toimitaan poikkeustapauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari iltaa kuuntelisin nälkähuutoa, ruoka alkaisi maittaa. Aamu starttaisi reilulla aamiaisella.
4 lasta on käynyt saman koulun, jos pöydässä pelleillään ja sieltä poistutaan, tarjoilu on siltä erää loppu. Varoitan ja neuvon toki aina ensin.
Mä olen kasvattanut 3 lasta ilman nälkähuutoa. Jos puuro ei ole maittanut, olen antanut jugurttia, varsinkin pienillä hampaat voivat vaivata. Keskimmäinen oli niin vilkas pienenä, että syötin samalla kun lapsi juoksi ympäri keittiötä.
Olet aivan oikeassa. Lähipiirissä on lapsi, jolle mamma pisti kovan kasvatuksen päälle ja sitten yhtenä aamuna lapsi ei pysynyt jaloillaan ja oli kalpea ja hikinen.
Lääkäriin lähtöhän siitä tuli ja lääkärissä todettiin liian alhainen verensokeri ja lääkäri kielsi ehdottomasti ns. ruokakasvatuksen.
Vierailija kirjoitti:
Onko viikarille yökyläpaikkaa? Joskus lapsia auttaa, kun näkevät, että muualla toimitaan samoin kuin kotona. Tai onko ollut mummolla tms. ja saanut sieltä kipinän? Itse näin kerran, kun muksuni loikoi aamupäivällä vuoteella, katseli lastenohjelmaa ja mummu lusikoi vanukasta suuhun - ja lapsi oli jo koululainen. Mummun selitys: "ei se syönyt muuten".
Lapset eivät ole tyhmiä, mummolla ja kotona voi hyvin olla eri säännöt. Lapset ei ole mitään koiria.
Välillä voi olla kausia, jolloin on tehtävä temppuja, että jotain syödään tai sitten annetaan terveen lapsen päättää miten paljon syö ruoka aikana.
Syömisestä on turha tehdä valtataistelua, minusta on outoa, että lapsen on maistettava ja syötävä kaikkea mitä vanhemmat laittavat, kuka meistä on mestarikokki?
Erilainen näkökulma asiaan
Onko apn tapauksessa mietitty voisiko lapsella olla allergioita/refluksia?
Jos koko ajan syö jotain ruokaa jolle allerginen niin se saattaa viedä ruokahalua. Lisäksi jos on joko rakenteellista refluksia tai allergista refluksia niin sängyssä makaaminen on kurjaa ja kivuliasta.
Viimeksi viikko sitten oli meidän 10 v pojalla tosi kurja yö kun kokeiltiin ruoka-ainetta jolle on allerginen ja yöllä oli refluksia. Lapsi nukahti aina välillä mutta muutaman minuutin kuluttua nousi nieleskelemään ja raapimaan.
Sama lapsi syö välillä aivan uskomattoman paljon kun saadaan ruokavalio kuntoon ja syö vain hänelle sopivia ruoka-aineita. Sitten kun joku aiemmin sopiva on muuttunut sopimattomaksi ei ruokaa mene kuin vähän koska ei ole nälkä. Ja tätä jatkuu kunnes pahis löytyy.
Eli aina ei ole kyse "kasvatuksesta"....
Alue: Aihe vapaa
Mä kanssa epäilen, että jos nälkä iskee välittömästi pään mentyä tyynyyn niin kyse on siitä, että sängyssä on tylsää ja sitten ehtii huomata että onkin nälkä.
Olin itsekin hirmu pieniruokainen lapsena, enkä kuollut nälkään. Jos haluat parantaa mahiksia että syö iltapalalla, niin tarjoa silloin jotain parempaa (vaikka jotain voita ja marjoja siihen puuroon tai mitä nyt ikinä) ja nukkumaanmenon jälkeen ei mitään.
Täytyy kyllä sanoa että pikkulapsille syötettävät ruuat on usein NIIN terveellisiä, mausteettomia, suolattomia ja sokerittomia, että ei ole ihme jos ruokahalu on hukassa. En sano, että teillä on näin, mutta kannattaa hieman miettiä saisitko itsekään mitään iloa irti niistä ruuista mitä lapselle tarjoat. Ei aikuinenkaan paljoa päivän aikana söisi jos tarjolla olisi aina tyyliin maustamatonta lihaa, pelkkää perunaa ja suolatonta ja sokeritonta kaurapuuroa :)