Lue keskustelun säännöt.
Lapsi 6v ei halua isälleen ja isä kiukuttelee
09.02.2019 |
Kun on isän vuoro ottaa lapset, 6v heittäytyy viime metreillä hankalaksi eikä halua lähteä. Mies ei pysy yhtään näissä tilanteissa rauhallisena, vaan sanoo lapsen kuullen asioita että "jääköön tänne sitten", "en ala taas tappelemaan ton kanssa", "en jaksa taas tapella tästä".
Minullahan ei sinänsä mitään sitä vastaan ole että lapsi jää minulle, mutta mielestäni 6v on liian pieni päättämään asiasta sekä isä tekee väärin kun sanoo lapsen kuullen noita asioita (tätä ongelmaa toki oli jo meidän yhdessäolon aikana että isä taantuu lastensa tasolle negatiivisissa tunteissa).
Mitä teen tai mitä en tee? Tuntuu niin kurjalta mutta en voi isän käytöstä muuttaakkaan, kun hän ei itse ongelmaa itsessään näe.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pakota lasta isälleen jos hän ei halua mennä.
No jopas on tyhmä idea.Tekisitkö samoin sen kanssa, että lapsi kiukuttelee asiaa ”en tahdo mennä eskariin”. Sitten vaan voi todeta, että ei ole pakko mennä jos ei halua.
En ole ylläoleva, mutta niinhän se on, että elämässä on pakkoja ja ei-pakkoja. Miksi lapselle ei saisi sitä opettaa?
Eli sinusta lapsen on esimerkiksi pakko mennä väkivaltaisen isän kanssa, vaikka pelkää tätä kuollakseen? Lapselle pitää opettaa, että hän on pelinappula?
Vai sittenkin niin päin, että tekee kerralla isälle ja lapselle selväksi, että jos isä ei lasta halua eikä lapsi isälle halua, niin se on sinulle OK, isätapaamiset voi olla vaikka 2-3 tunnin ulkoiluja viikonloppujen sijaan. Miksi kiusata isää ja lasta, jos eivät keskenään viihdy?
Miten sinä tuon noin päin käänsit?
Minusta pitää opettaa, että tyyliin kouluun on mentävä, verot on maksettava ja oltava rehellinen. Mikään muuta ei ole pakko tehdä. Ei ole pakko nähdä minkäänlaista isää.
Ai 6v lapselle voi opettaa, että kouluun on mentävä, mutta isää ei tarvitse nähdä? Oot pihalla.
Ehkä olen pihalla, mutta väännätkö rautalangasta: MIKSI sitä isää on pakko nähdä?
Mitä tapahtuu, jos ei näe? (Siis jos lapsi näin valitsee, eikä isä hylkää).Ihan oikeasti kysyn tätä. Olen ihmetellyt jo pitkään.
Lapsi valitsee? Eiköhän se ole tässä tapauksessa ihan sen lähivanhemman hampaattomuudesta johtuvaa mukavuudenhalua ja vaikeampien tilanteiden väistelyä ja omien ikävien tunteiden välttelyä. Lähivanhemmankin tehtävä on tukea ja auttaa lapsen suhdetta toiseen vanhempaan, vaikkei se kullanmuru sen merkitystä aina tajuaisi. Vaikeaa ajatella, että ainoana syynä muka sille, että lapsi vastustelee, on se, että toinen vanhempi kohtelee huonosti. Lapsia nyt vain muutokset usein rasittavat, mutta entä sitten? Siihen tottuu. Paras vanhempi auttaa siinä, tottumaan.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pakota lasta isälleen jos hän ei halua mennä.
No jopas on tyhmä idea.Tekisitkö samoin sen kanssa, että lapsi kiukuttelee asiaa ”en tahdo mennä eskariin”. Sitten vaan voi todeta, että ei ole pakko mennä jos ei halua.
En ole ylläoleva, mutta niinhän se on, että elämässä on pakkoja ja ei-pakkoja. Miksi lapselle ei saisi sitä opettaa?
Eli sinusta lapsen on esimerkiksi pakko mennä väkivaltaisen isän kanssa, vaikka pelkää tätä kuollakseen? Lapselle pitää opettaa, että hän on pelinappula?
Vai sittenkin niin päin, että tekee kerralla isälle ja lapselle selväksi, että jos isä ei lasta halua eikä lapsi isälle halua, niin se on sinulle OK, isätapaamiset voi olla vaikka 2-3 tunnin ulkoiluja viikonloppujen sijaan. Miksi kiusata isää ja lasta, jos eivät keskenään viihdy?
Miten sinä tuon noin päin käänsit?
Minusta pitää opettaa, että tyyliin kouluun on mentävä, verot on maksettava ja oltava rehellinen. Mikään muuta ei ole pakko tehdä. Ei ole pakko nähdä minkäänlaista isää.
Ai 6v lapselle voi opettaa, että kouluun on mentävä, mutta isää ei tarvitse nähdä? Oot pihalla.
Ehkä olen pihalla, mutta väännätkö rautalangasta: MIKSI sitä isää on pakko nähdä?
Mitä tapahtuu, jos ei näe? (Siis jos lapsi näin valitsee, eikä isä hylkää).Ihan oikeasti kysyn tätä. Olen ihmetellyt jo pitkään.
Oleteaan, että molemmat vanhemmat ovat normaaleja, jotka eivät halua erkaantua pois lapsen elämästä. SIKSI on pakko nähdä myös isää, ettei erkaantumista tapahtuisi. Lapsi on 6v, joten on välttämätöntä, että hän viettää aikaa molempien vanhempiensa kanssa, että yhteys säilyy. Vieläkö ihmettelet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pakota lasta isälleen jos hän ei halua mennä.
No jopas on tyhmä idea.Tekisitkö samoin sen kanssa, että lapsi kiukuttelee asiaa ”en tahdo mennä eskariin”. Sitten vaan voi todeta, että ei ole pakko mennä jos ei halua.
En ole ylläoleva, mutta niinhän se on, että elämässä on pakkoja ja ei-pakkoja. Miksi lapselle ei saisi sitä opettaa?
Eli sinusta lapsen on esimerkiksi pakko mennä väkivaltaisen isän kanssa, vaikka pelkää tätä kuollakseen? Lapselle pitää opettaa, että hän on pelinappula?
Vai sittenkin niin päin, että tekee kerralla isälle ja lapselle selväksi, että jos isä ei lasta halua eikä lapsi isälle halua, niin se on sinulle OK, isätapaamiset voi olla vaikka 2-3 tunnin ulkoiluja viikonloppujen sijaan. Miksi kiusata isää ja lasta, jos eivät keskenään viihdy?
Miten sinä tuon noin päin käänsit?
Minusta pitää opettaa, että tyyliin kouluun on mentävä, verot on maksettava ja oltava rehellinen. Mikään muuta ei ole pakko tehdä. Ei ole pakko nähdä minkäänlaista isää.
Ai 6v lapselle voi opettaa, että kouluun on mentävä, mutta isää ei tarvitse nähdä? Oot pihalla.
Ehkä olen pihalla, mutta väännätkö rautalangasta: MIKSI sitä isää on pakko nähdä?
Mitä tapahtuu, jos ei näe? (Siis jos lapsi näin valitsee, eikä isä hylkää).Ihan oikeasti kysyn tätä. Olen ihmetellyt jo pitkään.
Lue tilastoja. Isättömiä lapsia ei pitäisi tehdä enää yhtään lisää. Se jättää aukon lapsen elämään vaikka ero olisi kuinka lempeä.
Jos lähtemisen vaikeutta on muissakin tilanteissa, niin ei vika varmaan pelkästään isässä ole. Voisi isä tietysti kypsemmin tilanteessa käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pakota lasta isälleen jos hän ei halua mennä.
No jopas on tyhmä idea.Tekisitkö samoin sen kanssa, että lapsi kiukuttelee asiaa ”en tahdo mennä eskariin”. Sitten vaan voi todeta, että ei ole pakko mennä jos ei halua.
En ole ylläoleva, mutta niinhän se on, että elämässä on pakkoja ja ei-pakkoja. Miksi lapselle ei saisi sitä opettaa?
Eli sinusta lapsen on esimerkiksi pakko mennä väkivaltaisen isän kanssa, vaikka pelkää tätä kuollakseen? Lapselle pitää opettaa, että hän on pelinappula?
Vai sittenkin niin päin, että tekee kerralla isälle ja lapselle selväksi, että jos isä ei lasta halua eikä lapsi isälle halua, niin se on sinulle OK, isätapaamiset voi olla vaikka 2-3 tunnin ulkoiluja viikonloppujen sijaan. Miksi kiusata isää ja lasta, jos eivät keskenään viihdy?
Miten sinä tuon noin päin käänsit?
Minusta pitää opettaa, että tyyliin kouluun on mentävä, verot on maksettava ja oltava rehellinen. Mikään muuta ei ole pakko tehdä. Ei ole pakko nähdä minkäänlaista isää.
Ai 6v lapselle voi opettaa, että kouluun on mentävä, mutta isää ei tarvitse nähdä? Oot pihalla.
Ehkä olen pihalla, mutta väännätkö rautalangasta: MIKSI sitä isää on pakko nähdä?
Mitä tapahtuu, jos ei näe? (Siis jos lapsi näin valitsee, eikä isä hylkää).Ihan oikeasti kysyn tätä. Olen ihmetellyt jo pitkään.
Lue tilastoja. Isättömiä lapsia ei pitäisi tehdä enää yhtään lisää. Se jättää aukon lapsen elämään vaikka ero olisi kuinka lempeä.
Eikö nuo tilastot liity siihen, että lapsi kokee itsensä hyljätyksi? Hylkäämisen aiheuttama trauma on tietysti iso.
Nyt painotan sitä, että lapsi itse päättää, ettei mene isälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan minä niissä tilanteissa rauhallisesti selitän ja pidän kiinni siitä että isälle mennään, mutta isä hermostuu ykkösestä sataan ja alkaa lapsen kuullen kiukuttelemaan näitä "älä sitten tule" juttujaan. Hän itse torpedoi tilanteen eikä vedä ollenkaan samaa köyttä.
Jaa :( Mies on siis loukkaantunut, ei toki olisi syytä olla, mutta minkäs hänkään sitten tunteilleen mitään mahtaa. Sitä suuremmalla syyllä, jos mies nyt on muuten kuitenkin ihan ok isä ja ihminen suhdetta pitäisi vahvistaa, ei tietenkään lapsen selkänahasta ottaen (lapsi peloissaan isälleen), mutta ehkä jotenkin miehelle apua tilanteen ja tunteiden käsittelyyn? Ehkä hänellä on lapsen hylkäämäksitulemisen pelkoa, vaikka se olisikin irrationaalista. Ja siis ei kaikille aikuisille aijanvietto lapsen kanssa ole kauhean antoisaa, mutta vaikuttaa sille,,että hän silti haluaa ajatella lasta, koska tulee tapaamaan eli hakemaan häntä?
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Ap, nyt sun pitää tukea sitä sun exää. Mieti asia toisinpäin. Se, että sinä menisit hakemaan lasta ja lapsi kiukuttelee kun ei halua lähteä. Pystyisitkö sinä olemaan aina yhtä lempeä siinä tilanteessa? Et pystyisi.
En kertakaikkiaan tiedä MITEN häntä tulisi siinä tukea? Parhaani teen. Mutta jos lapsi ei halua mennä ja isä lähtee ovesta niin aika hankalaa se siinä on yksin taikoja tehdä.
Kyllä minuakin voisi kiukuttaa ja moni asia kiukuttaakin välillä. Mutta aikuisena omaan myös itsehillinnän enkä päästä suustani ulos kaikkea lasten kuullen. Enkä hylkää lasta vaikka hän olisi kuinka vaikea (älä tule sitten-kommentit).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritäpä keskustella lapsen kanssa kaikessa rauhassa asiasta. Pyydä kertomaan, miksi hän ei halua mennä isälleen. Tapahtuuko siellä isän luona jotakin sellaista, joka saa lapsen ahdistumaan ja pelkäämään. Pelotteleeko isä esim. että jos et tottele, niin äiti ei enää halua sinua kotiin tms. Lapsellahan on selvästi eroahdistus ja hän pelkää, että äiti katoaa jonnekin, ellei hän koko ajan roiku helmoissa. Onko joskus jotain tapahtunut, esim. lapsi herännyt vaikka päiväunilta sillä aikaa, kun äiti on pikaisesti poikennut lähikauppaan. Lapsen ahdistus ja vastustus voi kummuta niin kaukaa ja syvältä, että lapsi ei edes muista itse tapahtumaa, vain se ahdistus ja pelko on mielessä. Entä onko isän luona uusi naisystävä, joka ei ehkä ole kovin ystävällinen lapselle. Onko lapsi nähnyt isän luona jotakin, mitä hän ei ymmärrä, vaikkapa isän ja naisystävän lemmiskelyn tai kuhertelun, jolloin lapsi tuntee olevansa todella ulkopuolinen ja ei-toivottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pakota lasta isälleen jos hän ei halua mennä.
No jopas on tyhmä idea.Tekisitkö samoin sen kanssa, että lapsi kiukuttelee asiaa ”en tahdo mennä eskariin”. Sitten vaan voi todeta, että ei ole pakko mennä jos ei halua.
En ole ylläoleva, mutta niinhän se on, että elämässä on pakkoja ja ei-pakkoja. Miksi lapselle ei saisi sitä opettaa?
Eli sinusta lapsen on esimerkiksi pakko mennä väkivaltaisen isän kanssa, vaikka pelkää tätä kuollakseen? Lapselle pitää opettaa, että hän on pelinappula?
Vai sittenkin niin päin, että tekee kerralla isälle ja lapselle selväksi, että jos isä ei lasta halua eikä lapsi isälle halua, niin se on sinulle OK, isätapaamiset voi olla vaikka 2-3 tunnin ulkoiluja viikonloppujen sijaan. Miksi kiusata isää ja lasta, jos eivät keskenään viihdy?
Miten sinä tuon noin päin käänsit?
Minusta pitää opettaa, että tyyliin kouluun on mentävä, verot on maksettava ja oltava rehellinen. Mikään muuta ei ole pakko tehdä. Ei ole pakko nähdä minkäänlaista isää.
Ai 6v lapselle voi opettaa, että kouluun on mentävä, mutta isää ei tarvitse nähdä? Oot pihalla.
Ehkä olen pihalla, mutta väännätkö rautalangasta: MIKSI sitä isää on pakko nähdä?
Mitä tapahtuu, jos ei näe? (Siis jos lapsi näin valitsee, eikä isä hylkää).Ihan oikeasti kysyn tätä. Olen ihmetellyt jo pitkään.
Lue tilastoja. Isättömiä lapsia ei pitäisi tehdä enää yhtään lisää. Se jättää aukon lapsen elämään vaikka ero olisi kuinka lempeä.
Eikö nuo tilastot liity siihen, että lapsi kokee itsensä hyljätyksi? Hylkäämisen aiheuttama trauma on tietysti iso.
Nyt painotan sitä, että lapsi itse päättää, ettei mene isälleen.
Ymmärrä nyt, ettei lapset tee tuollaisia päätöksiä. Eikä varsinkaan 6 vuotias :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pakota lasta isälleen jos hän ei halua mennä.
No jopas on tyhmä idea.Tekisitkö samoin sen kanssa, että lapsi kiukuttelee asiaa ”en tahdo mennä eskariin”. Sitten vaan voi todeta, että ei ole pakko mennä jos ei halua.
En ole ylläoleva, mutta niinhän se on, että elämässä on pakkoja ja ei-pakkoja. Miksi lapselle ei saisi sitä opettaa?
Eli sinusta lapsen on esimerkiksi pakko mennä väkivaltaisen isän kanssa, vaikka pelkää tätä kuollakseen? Lapselle pitää opettaa, että hän on pelinappula?
Vai sittenkin niin päin, että tekee kerralla isälle ja lapselle selväksi, että jos isä ei lasta halua eikä lapsi isälle halua, niin se on sinulle OK, isätapaamiset voi olla vaikka 2-3 tunnin ulkoiluja viikonloppujen sijaan. Miksi kiusata isää ja lasta, jos eivät keskenään viihdy?
Miten sinä tuon noin päin käänsit?
Minusta pitää opettaa, että tyyliin kouluun on mentävä, verot on maksettava ja oltava rehellinen. Mikään muuta ei ole pakko tehdä. Ei ole pakko nähdä minkäänlaista isää.
Ai 6v lapselle voi opettaa, että kouluun on mentävä, mutta isää ei tarvitse nähdä? Oot pihalla.
Ehkä olen pihalla, mutta väännätkö rautalangasta: MIKSI sitä isää on pakko nähdä?
Mitä tapahtuu, jos ei näe? (Siis jos lapsi näin valitsee, eikä isä hylkää).Ihan oikeasti kysyn tätä. Olen ihmetellyt jo pitkään.
Oleteaan, että molemmat vanhemmat ovat normaaleja, jotka eivät halua erkaantua pois lapsen elämästä. SIKSI on pakko nähdä myös isää, ettei erkaantumista tapahtuisi. Lapsi on 6v, joten on välttämätöntä, että hän viettää aikaa molempien vanhempiensa kanssa, että yhteys säilyy. Vieläkö ihmettelet?
No, MIKSI pitää olla yhteys molempiin vanhempiin? Mikä hyöty siitä on?
Edelleen: kumpikaan vanhemmista ei hylkää last?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pakota lasta isälleen jos hän ei halua mennä.
No jopas on tyhmä idea.Tekisitkö samoin sen kanssa, että lapsi kiukuttelee asiaa ”en tahdo mennä eskariin”. Sitten vaan voi todeta, että ei ole pakko mennä jos ei halua.
En ole ylläoleva, mutta niinhän se on, että elämässä on pakkoja ja ei-pakkoja. Miksi lapselle ei saisi sitä opettaa?
Eli sinusta lapsen on esimerkiksi pakko mennä väkivaltaisen isän kanssa, vaikka pelkää tätä kuollakseen? Lapselle pitää opettaa, että hän on pelinappula?
Vai sittenkin niin päin, että tekee kerralla isälle ja lapselle selväksi, että jos isä ei lasta halua eikä lapsi isälle halua, niin se on sinulle OK, isätapaamiset voi olla vaikka 2-3 tunnin ulkoiluja viikonloppujen sijaan. Miksi kiusata isää ja lasta, jos eivät keskenään viihdy?
Miten sinä tuon noin päin käänsit?
Minusta pitää opettaa, että tyyliin kouluun on mentävä, verot on maksettava ja oltava rehellinen. Mikään muuta ei ole pakko tehdä. Ei ole pakko nähdä minkäänlaista isää.
Ai 6v lapselle voi opettaa, että kouluun on mentävä, mutta isää ei tarvitse nähdä? Oot pihalla.
Ehkä olen pihalla, mutta väännätkö rautalangasta: MIKSI sitä isää on pakko nähdä?
Mitä tapahtuu, jos ei näe? (Siis jos lapsi näin valitsee, eikä isä hylkää).Ihan oikeasti kysyn tätä. Olen ihmetellyt jo pitkään.
Lue tilastoja. Isättömiä lapsia ei pitäisi tehdä enää yhtään lisää. Se jättää aukon lapsen elämään vaikka ero olisi kuinka lempeä.
Eikö nuo tilastot liity siihen, että lapsi kokee itsensä hyljätyksi? Hylkäämisen aiheuttama trauma on tietysti iso.
Nyt painotan sitä, että lapsi itse päättää, ettei mene isälleen.
Lapsihan voi kokea itsensä hylätyksi kyllä, kun ei kaksi aikuista osaa hoitaa tilannetta hyvin. Eli alunperin lapsi lienee vastustellut, äiti ei ole heti käsittänyt, että isälle tulee siitä paha mieli ja tukenut häntä, sitten mies on alkanut syyttää lapsen käytöstä, koska ei saa tukea äidiltä. Niin tuskin lapsi siinä mitään päätti. Toimi vain pelokkaiden tunteidensa mukaan.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pakota lasta isälleen jos hän ei halua mennä.
No jopas on tyhmä idea.Tekisitkö samoin sen kanssa, että lapsi kiukuttelee asiaa ”en tahdo mennä eskariin”. Sitten vaan voi todeta, että ei ole pakko mennä jos ei halua.
En ole ylläoleva, mutta niinhän se on, että elämässä on pakkoja ja ei-pakkoja. Miksi lapselle ei saisi sitä opettaa?
Eli sinusta lapsen on esimerkiksi pakko mennä väkivaltaisen isän kanssa, vaikka pelkää tätä kuollakseen? Lapselle pitää opettaa, että hän on pelinappula?
Vai sittenkin niin päin, että tekee kerralla isälle ja lapselle selväksi, että jos isä ei lasta halua eikä lapsi isälle halua, niin se on sinulle OK, isätapaamiset voi olla vaikka 2-3 tunnin ulkoiluja viikonloppujen sijaan. Miksi kiusata isää ja lasta, jos eivät keskenään viihdy?
Miten sinä tuon noin päin käänsit?
Minusta pitää opettaa, että tyyliin kouluun on mentävä, verot on maksettava ja oltava rehellinen. Mikään muuta ei ole pakko tehdä. Ei ole pakko nähdä minkäänlaista isää.
Ai 6v lapselle voi opettaa, että kouluun on mentävä, mutta isää ei tarvitse nähdä? Oot pihalla.
Ehkä olen pihalla, mutta väännätkö rautalangasta: MIKSI sitä isää on pakko nähdä?
Mitä tapahtuu, jos ei näe? (Siis jos lapsi näin valitsee, eikä isä hylkää).Ihan oikeasti kysyn tätä. Olen ihmetellyt jo pitkään.
Oleteaan, että molemmat vanhemmat ovat normaaleja, jotka eivät halua erkaantua pois lapsen elämästä. SIKSI on pakko nähdä myös isää, ettei erkaantumista tapahtuisi. Lapsi on 6v, joten on välttämätöntä, että hän viettää aikaa molempien vanhempiensa kanssa, että yhteys säilyy. Vieläkö ihmettelet?
No, MIKSI pitää olla yhteys molempiin vanhempiin? Mikä hyöty siitä on?
Edelleen: kumpikaan vanhemmista ei hylkää last?
Miksi pitää olla yhteys yhtään kehenkään??? Voi jeesus. Mietipä ihan omassa päässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, nyt sun pitää tukea sitä sun exää. Mieti asia toisinpäin. Se, että sinä menisit hakemaan lasta ja lapsi kiukuttelee kun ei halua lähteä. Pystyisitkö sinä olemaan aina yhtä lempeä siinä tilanteessa? Et pystyisi.
En kertakaikkiaan tiedä MITEN häntä tulisi siinä tukea? Parhaani teen. Mutta jos lapsi ei halua mennä ja isä lähtee ovesta niin aika hankalaa se siinä on yksin taikoja tehdä.
Kyllä minuakin voisi kiukuttaa ja moni asia kiukuttaakin välillä. Mutta aikuisena omaan myös itsehillinnän enkä päästä suustani ulos kaikkea lasten kuullen. Enkä hylkää lasta vaikka hän olisi kuinka vaikea (älä tule sitten-kommentit).
Kokeilkaa puolueetonta maaperää. Eli isä tulee hakemaan lapsen eri paikasta kuin teiltä, esim. läheinen parkkipaikka yms. Silloin on jo pakattu ja puettu valmiiksi. Lapselle halit ja heipat ja poika isän autoon. Sitten lähdet pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pakota lasta isälleen jos hän ei halua mennä.
No jopas on tyhmä idea.Tekisitkö samoin sen kanssa, että lapsi kiukuttelee asiaa ”en tahdo mennä eskariin”. Sitten vaan voi todeta, että ei ole pakko mennä jos ei halua.
En ole ylläoleva, mutta niinhän se on, että elämässä on pakkoja ja ei-pakkoja. Miksi lapselle ei saisi sitä opettaa?
Eli sinusta lapsen on esimerkiksi pakko mennä väkivaltaisen isän kanssa, vaikka pelkää tätä kuollakseen? Lapselle pitää opettaa, että hän on pelinappula?
Vai sittenkin niin päin, että tekee kerralla isälle ja lapselle selväksi, että jos isä ei lasta halua eikä lapsi isälle halua, niin se on sinulle OK, isätapaamiset voi olla vaikka 2-3 tunnin ulkoiluja viikonloppujen sijaan. Miksi kiusata isää ja lasta, jos eivät keskenään viihdy?
Miten sinä tuon noin päin käänsit?
Minusta pitää opettaa, että tyyliin kouluun on mentävä, verot on maksettava ja oltava rehellinen. Mikään muuta ei ole pakko tehdä. Ei ole pakko nähdä minkäänlaista isää.
Ai 6v lapselle voi opettaa, että kouluun on mentävä, mutta isää ei tarvitse nähdä? Oot pihalla.
Ehkä olen pihalla, mutta väännätkö rautalangasta: MIKSI sitä isää on pakko nähdä?
Mitä tapahtuu, jos ei näe? (Siis jos lapsi näin valitsee, eikä isä hylkää).Ihan oikeasti kysyn tätä. Olen ihmetellyt jo pitkään.
Oleteaan, että molemmat vanhemmat ovat normaaleja, jotka eivät halua erkaantua pois lapsen elämästä. SIKSI on pakko nähdä myös isää, ettei erkaantumista tapahtuisi. Lapsi on 6v, joten on välttämätöntä, että hän viettää aikaa molempien vanhempiensa kanssa, että yhteys säilyy. Vieläkö ihmettelet?
No, MIKSI pitää olla yhteys molempiin vanhempiin? Mikä hyöty siitä on?
Edelleen: kumpikaan vanhemmista ei hylkää last?
Jos toinen on vahingollinen, on hyötyä. Jos ei ole, on haittaa, koska lapsi oikeasti haluaisi molemmat vanhemmat, mutta aikuisten pitää se mahdollistaa.
Vastaus on boldattu.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan minä niissä tilanteissa rauhallisesti selitän ja pidän kiinni siitä että isälle mennään, mutta isä hermostuu ykkösestä sataan ja alkaa lapsen kuullen kiukuttelemaan näitä "älä sitten tule" juttujaan. Hän itse torpedoi tilanteen eikä vedä ollenkaan samaa köyttä.
Onko aloituksen motiivi nyt haukkua isää vai hakea tilanteeseen ratkaisua? Haluat omia lapsen kokonaan itsellesi?
Ehdotan nyt kuitenkin parin muun tavoin noutoa päiväkodista, puolueetonta maaperää, isälle viemistä tai isovanhempi noutaa.
Meillä tosiaa ei myöskää oikein toiminut tuo, että isä nouti kotoa. Alettiin treffata puolimatkassa ja siirrettiin autosta autoon tai isä haki suoraan päiväkodista ja nyt lapsi kulkee itsenäisesti bussilla.
Ymmärsinkö oikein, että tilanne menee näin:
Isä tulee ovelle hakemaan lasta luokseen. Kun isä on ovella, niin lapsi sanoo, että ei halua lähteä isän mukaan. Äiti sanoo, että pitää lähteä, mene lapsi vain. Lapsi sanoo, että ei halua mennä. Tässä ajassa isä on ehtinyt kiihtyä nollasta sataan ja tiuskaisee kiukkuisena, että älä sitten tule ja häipyy ovesta pois. Äiti ja lapsi jäävät eteiseen katsomaan isän loittonevaa selkää.
?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pakota lasta isälleen jos hän ei halua mennä.
No jopas on tyhmä idea.Tekisitkö samoin sen kanssa, että lapsi kiukuttelee asiaa ”en tahdo mennä eskariin”. Sitten vaan voi todeta, että ei ole pakko mennä jos ei halua.
En ole ylläoleva, mutta niinhän se on, että elämässä on pakkoja ja ei-pakkoja. Miksi lapselle ei saisi sitä opettaa?
Eli sinusta lapsen on esimerkiksi pakko mennä väkivaltaisen isän kanssa, vaikka pelkää tätä kuollakseen? Lapselle pitää opettaa, että hän on pelinappula?
Vai sittenkin niin päin, että tekee kerralla isälle ja lapselle selväksi, että jos isä ei lasta halua eikä lapsi isälle halua, niin se on sinulle OK, isätapaamiset voi olla vaikka 2-3 tunnin ulkoiluja viikonloppujen sijaan. Miksi kiusata isää ja lasta, jos eivät keskenään viihdy?
Miten sinä tuon noin päin käänsit?
Minusta pitää opettaa, että tyyliin kouluun on mentävä, verot on maksettava ja oltava rehellinen. Mikään muuta ei ole pakko tehdä. Ei ole pakko nähdä minkäänlaista isää.
Ai 6v lapselle voi opettaa, että kouluun on mentävä, mutta isää ei tarvitse nähdä? Oot pihalla.
Ehkä olen pihalla, mutta väännätkö rautalangasta: MIKSI sitä isää on pakko nähdä?
Mitä tapahtuu, jos ei näe? (Siis jos lapsi näin valitsee, eikä isä hylkää).Ihan oikeasti kysyn tätä. Olen ihmetellyt jo pitkään.
Oleteaan, että molemmat vanhemmat ovat normaaleja, jotka eivät halua erkaantua pois lapsen elämästä. SIKSI on pakko nähdä myös isää, ettei erkaantumista tapahtuisi. Lapsi on 6v, joten on välttämätöntä, että hän viettää aikaa molempien vanhempiensa kanssa, että yhteys säilyy. Vieläkö ihmettelet?
No, MIKSI pitää olla yhteys molempiin vanhempiin? Mikä hyöty siitä on?
Edelleen: kumpikaan vanhemmista ei hylkää last?
Miksi pitää olla yhteys yhtään kehenkään??? Voi jeesus. Mietipä ihan omassa päässäsi.
Et sinäKÄÄN pysty perustelemaan.
Aina sanotaan, että lapsesta kasvaa terve, jos hänellä on YKSI läheinen ja lämmin ihmissuhde.
Ja sanotaan, että se on hylkääminen, joka traumat aiheuttaa.
Sitten on tämä uskomus (?), että lapsen on pakko nähdä molempia vanhempiaan. Jokin tässä ei täsmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pakota lasta isälleen jos hän ei halua mennä.
No jopas on tyhmä idea.Tekisitkö samoin sen kanssa, että lapsi kiukuttelee asiaa ”en tahdo mennä eskariin”. Sitten vaan voi todeta, että ei ole pakko mennä jos ei halua.
En ole ylläoleva, mutta niinhän se on, että elämässä on pakkoja ja ei-pakkoja. Miksi lapselle ei saisi sitä opettaa?
Eli sinusta lapsen on esimerkiksi pakko mennä väkivaltaisen isän kanssa, vaikka pelkää tätä kuollakseen? Lapselle pitää opettaa, että hän on pelinappula?
Vai sittenkin niin päin, että tekee kerralla isälle ja lapselle selväksi, että jos isä ei lasta halua eikä lapsi isälle halua, niin se on sinulle OK, isätapaamiset voi olla vaikka 2-3 tunnin ulkoiluja viikonloppujen sijaan. Miksi kiusata isää ja lasta, jos eivät keskenään viihdy?
Miten sinä tuon noin päin käänsit?
Minusta pitää opettaa, että tyyliin kouluun on mentävä, verot on maksettava ja oltava rehellinen. Mikään muuta ei ole pakko tehdä. Ei ole pakko nähdä minkäänlaista isää.
Ai 6v lapselle voi opettaa, että kouluun on mentävä, mutta isää ei tarvitse nähdä? Oot pihalla.
Ehkä olen pihalla, mutta väännätkö rautalangasta: MIKSI sitä isää on pakko nähdä?
Mitä tapahtuu, jos ei näe? (Siis jos lapsi näin valitsee, eikä isä hylkää).Ihan oikeasti kysyn tätä. Olen ihmetellyt jo pitkään.
Oleteaan, että molemmat vanhemmat ovat normaaleja, jotka eivät halua erkaantua pois lapsen elämästä. SIKSI on pakko nähdä myös isää, ettei erkaantumista tapahtuisi. Lapsi on 6v, joten on välttämätöntä, että hän viettää aikaa molempien vanhempiensa kanssa, että yhteys säilyy. Vieläkö ihmettelet?
No, MIKSI pitää olla yhteys molempiin vanhempiin? Mikä hyöty siitä on?
Edelleen: kumpikaan vanhemmista ei hylkää last?
Jos toinen on vahingollinen, on hyötyä. Jos ei ole, on haittaa, koska lapsi oikeasti haluaisi molemmat vanhemmat, mutta aikuisten pitää se mahdollistaa.
Vastaus on boldattu.
t.kristallikissa
Eikö lapsi valitse nähdä molempia vanhempiaan, jos kerran haluaa heitä nähdä?
Lapsi toimii tunteella. Hän valitsee asioita, jotka ”tuntuu” hyvältä. Ei hän valitse ”isä tuntuu hyvältä, mutta valitsempa nyt kuitenkin, etten mene”.
Vierailija kirjoitti:
Yritäpä keskustella lapsen kanssa kaikessa rauhassa asiasta. Pyydä kertomaan, miksi hän ei halua mennä isälleen. Tapahtuuko siellä isän luona jotakin sellaista, joka saa lapsen ahdistumaan ja pelkäämään. Pelotteleeko isä esim. että jos et tottele, niin äiti ei enää halua sinua kotiin tms. Lapsellahan on selvästi eroahdistus ja hän pelkää, että äiti katoaa jonnekin, ellei hän koko ajan roiku helmoissa. Onko joskus jotain tapahtunut, esim. lapsi herännyt vaikka päiväunilta sillä aikaa, kun äiti on pikaisesti poikennut lähikauppaan. Lapsen ahdistus ja vastustus voi kummuta niin kaukaa ja syvältä, että lapsi ei edes muista itse tapahtumaa, vain se ahdistus ja pelko on mielessä. Entä onko isän luona uusi naisystävä, joka ei ehkä ole kovin ystävällinen lapselle. Onko lapsi nähnyt isän luona jotakin, mitä hän ei ymmärrä, vaikkapa isän ja naisystävän lemmiskelyn tai kuhertelun, jolloin lapsi tuntee olevansa todella ulkopuolinen ja ei-toivottu.
Voi olla apua tästäkin, mutta yksin lapseen en asiassa nojaisi. Miten 6-vuotias osaa kertoa syitä toiminnalleen, mistä hän ne tunnistaa oikein? Lapsihan saatta luulla pelkäävänsä vakka kukkaruukkua, kun oikeasti taustalla on vain heikohkosti hoidettu tilanne. Siis kai eroahdistus on normaalia, mutta millainen tila sille annetaan? Minusta liian iso, jos sitten todetaan: ahaa, no et sä sitten voi isille mennä, jos ero äidistä ahdistaa. Itse asuin sen vanhemman luona, joka enemmän ahdisti, ja silti sinne palasin, koska se oli normaalia. En näe sitä asiana, jota olisi voitu muuksi muuttaa.
Minusta tuo hakeminen ulkoa lapsi puettuna olisi ihan kokeilemisen arvoinen asia.
t.kristallikissa
Kyseessä 6-vuotias lapsi. Sen ikäinen ei todellakaan ole kypsä päättämään elämästään. Enempää perusteluja ei tarvita.