Lue keskustelun säännöt.
Ihailetko jos pariskunta on löytänyt toisensa jo teininä?
08.02.2019 |
Esim. 15-vuotiaana alkaneet seurustella ja pysyneet yhdessä kolmekymppisiksi.
Ajatteletko että mahtavaa, vai että ovat jääneet paljosta paitsi?
Kommentit (58)
Näin lähempänä neljääkymmentä olen sitä mieltä että ei se suhteen pituus vaan laatu.
Itselläni oli pitkä suhde mutta sen jälkeen olleet lyhyemmät huomattavasti laadukkaampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihaile, mutten vähättelekään. Suhteet alkaa, kun ne alkaa ja päättyvät sitten kun päättyvät. Ja olipa elämäntilanne/ihmissuhdehistoria millainen tahansa, aina on jäänyt jostain paitsi, riippuu miltä kantilta katsoo.
Ajattelen, että toivottavasti ovat tyytyväisiä eivätkä haikaile ”kadonneen nuoruuden” perään
En juurikaan. Enemmän ihailen sinkkua, joka on löytänyt tosirakkauden varttuneella iällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen nuorena kohdannut minulle sen oikean. Aikuistuttu yhdessä, hankittu lapset, etsitty omia juttuja ja eletty arkea. Mutta aina rakastettu.
Nyt kun 40 alkaa kolkutella ovella, niin olen todella onnellinen että olen saanut elää vain yhden miehen kanssa <3
Miksi sääliä, ihailla tai muutenkaan reagoida. He ovat valinneet tiensä. Ja mikä "kadotettu nuoruus?" Mitenkä nuoruus katoaa, jos on suhteessa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo oli 19, siitä on 35 vuotta kun tavattiin. Eipä ole kumpikaan katunut tai valittanut :)
Vierailija kirjoitti:
Miksi sääliä, ihailla tai muutenkaan reagoida. He ovat valinneet tiensä. Ja mikä "kadotettu nuoruus?" Mitenkä nuoruus katoaa, jos on suhteessa?!
”Kadotettu nuoruus” on katkera kokemus siitä, että on jäänyt jostain paitsi. Eivät tietenkään kaikki nuorena pariutuneet ajattele niin, mutta sellaisiakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi kaveriani alkoi seurustella 16-vuotiaana ja olivat pidempään yhdessä kuin yksikään muu kaveripiiristäni. Menivät naimisiin kolmekymppisenä ja tekivät lapsen kolmevitosena. Erosivat sitten kuintenkin nelikymppisenä, kun nainen sairastui masennukseen.
Harmi, vaikken minä teini-iässä alkavia suhteita ihailekaan. Isovanhempani ovat varoittavia esimerkkejä, kun ei voinut erota.
Juuh, mun porukat tapas jo alle 15v. Olleet yhdessä vuodesta 1987.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sääliä, ihailla tai muutenkaan reagoida. He ovat valinneet tiensä. Ja mikä "kadotettu nuoruus?" Mitenkä nuoruus katoaa, jos on suhteessa?!
Osalle seurustelu ei tule kysymykseenkään ennen jotain parinkympin ikää, ehkä he katsovat kieroon jos joku pari on alkanut olla yhdessä ja ehkä leikkiä kotiakin niin nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sääliä, ihailla tai muutenkaan reagoida. He ovat valinneet tiensä. Ja mikä "kadotettu nuoruus?" Mitenkä nuoruus katoaa, jos on suhteessa?!
”Kadotettu nuoruus” on katkera kokemus siitä, että on jäänyt jostain paitsi. Eivät tietenkään kaikki nuorena pariutuneet ajattele niin, mutta sellaisiakin on.
Jotkut miettivät jälkeenpäin, että olisi pitänyt opiskella, matkustella, asua ulkomailla ja tehdä monta muuta asiaa, mitä kaverit tekivät. Vaikeaa sitä on keski-ikäisenä takaisin ottaa, vaikka saman voisikin tehdä. Se ei vain tunnu enää samalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä mieltä että jokaisen pitäisi elää hetki yksin aikuisena, ennen kuin alkaa vakavaan suhteeseen.
Mutta en kyllä osaa sääliäkään tai ihannoida teinipareja.
Kyllä ja ei. Tuurista se on kiinni, löytääkö oikeanlaisen ihmisen.
Siksi kyllä ihailen, että pitkä parisuhde vaatii töitä. Sitä on jo nuorena oltu kypsiä ja kykeneväisiä syvään ihmissuhteeseen. Itse en olisi ollut.
Jos ovat onnellisia, se on ärsyttävää. Ovat päässeet liian helpolla. Jos ovat onnettomia niin sekin ärsyttää. Pölkkypäät, eihän se nyt voinut onnistua, antakaa periksi. Nämä on ne rehelliset tunteet. Ja sitten olen jotenkin kateellinen, koska itsekkin rakastuin yläasteella ihan jalat alta tyylillä, enkä saanut häntä.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että toivottavasti ovat tyytyväisiä eivätkä haikaile ”kadonneen nuoruuden” perään
Jossain vaiheessa jompikumpi lähtee etsimään sitä kadotettua nuoruutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että toivottavasti ovat tyytyväisiä eivätkä haikaile ”kadonneen nuoruuden” perään
Jossain vaiheessa jompikumpi lähtee etsimään sitä kadotettua nuoruutta.
Ja jotkut taas lähtee vanhempana etsimään sitä menetettyä nuoruuden rakasta. Elämä on kiero.
Ovat olleet onnekkaita. En mä ajattele että sinkkuelämästä ja treffailuista paitsi jääminen olisi mikään menetys.