Lue keskustelun säännöt.
Kun sinä nainen tai mies sisustat yhteistä kotianne
Sisustus qullippi
07.02.2019 |
niin otatteko huomioon myös toisen toiveet? Teettekö oman päänne mukaan joko liian maskuliinisen tai feminiimisen sisustuksen?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen muuttamassa naisen kanssa yhteen. Mua ei vaan kiinnosta sisustus. Hän saa tehdä, mitä lystää, kunhan värit ei ole semmoisia, mitä inhoan ja hän huomioi sen, että mä olen se, joka kuitenkin kantaa raskaat asiat.
Mulle merkitsee lähinnä käytännöllisyys. En oikein osaa hahmottaa, mikä sitten olisi feminiinistä ja mikä maskuliinista sisustusta, enkä edes välitä.
Olen asunut vuosikaudet yksin, eikä mulla sinänsä ole mitään sisustusta.
Mulla sama...seurustelen nyt kohta neljän kuukauden ajan ja seurustelukumppani on yleensä viikonloppuna mun luona. Hän on sitten ehdotellut jotain uusia sisustusratkaisuja ja ollaan jopa kierrelty kirppareita katselemassa joitain kivoja sisustuselementtejä mun taloon. Ihan sama, hän saa sisustaa, minä tietty maksan kun kyseessä on mun koti. Mulla on lähinnä käytännöllistä (ja koiraystävällistä) Ikeaa, mukavuus voittaa esteettisyyden -periaatteella.
Niin ja siis minä olen nainen ja seurustelukumppani on mies. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä päätetään yhdessä. Mies viimeksi halusi ostaa pari pientä taulua ja niitä sitten mietittiin yhdessä mihin laitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Seurusteluaikana ennen yhteistä asuntoa miehelläni roikkui makuuhuoneen ikkunassa muovipussi peittämässä sitä kohtaa mistä aurinko ärsyttävästi paistoi aamulla. Se kertoo varmaan tarpeeksi siitä miten paljon häntä kiinnostaa asunnon sisustus, joten mielipiteensä kyselyistä huolimatta asuntomme on sisustettu täysin minun makuni mukaan.
Että mä sain hekotuskohtauksen, niin käytännöllistä! Oikeasti, mitä sillä verhoilla tekee kun muovipussilakin pärjää :D Mun poika on sentään astetta edellä sisustuksessa, sillä roikkuu päiväpeitto klasilla.
Vierailija kirjoitti:
"Yhdessä päätetään".
Juupa juu, kyllä nämä tiedetään. Jos mies ehdottaisi auton moottorista tehtyä sohvapöytää niin yksikään nainen ei sitä live-love-laugh-tähtityyny-sisustustikas-tuikkukuppi-kämppäänsä ikikuuna päivänä hyväksyisi.
Älkää jaksako valehdella.
Jos mies haluaa kotiin kamalan painavia huonekaluja, joita on vaikea siirrellä ja pitää puhtaana, niin mies saa niiden osalta hoitaa myös siivouksen. Minä en niitä nostele, että pystyn siivoamaan.
Me päätetään yhdessä. Aina ei olla yhdessä kaupassa, mutta esim. kun halusin ostaa uuden suihkuverhon, niin lähetin miehelle kaupasta kuvia, mitä vaihtoehtoja olin ajatellut. Mies valitsi sitten mieluisimman. Ei ollut minun suosikkini, mutta ei myöskään minulle niin kauhean tärkeä asia, niin annoin miehen päättää.
Edellisessä kodissa olimme ainakin 7 vuotta kokonaan ilman verhoja, kun emme verhokaupassa löytäneet yhteistä säveltä. Oli vaan niin erilainen maku. Jossain vaiheessa löysimme sitten molempia miellyttävät verhot ja ostimme ne. Siitä muutama vuosi eteenpäin ostimme toiset verhot ja vaihdoimme ne vanhojen paikalle. Tässä kohtaa lapsi protestoi, että miksi ostimme verhot kun meillä oli jo verhot!
Minusta kodin pitää olla sellainen, missä molemmat viihtyvät. Olen nähnyt näitäkin perheitä, missä mies ei suostu myymään vaimolle osuutta talostaan ja sitten vaimo on siellä kuin vieras ulkopuolinen, joka ei voi yhtään laittaa kotia oman näköiseksi ja kärsii siellä 20+ vuotta vanhassa keittiössä kun mies ei halua remontoida eikä vaimokaan halua omilla rahoillaan toisen taloa laittaa. Kyllä puolisoilla pitää olla tasavertainen omistusosuus (tai ainakin kohtuullinen, ei tarvitse välttämättä olla 50/50) ja mahdollisuus vaikuttaa siihen, miltä yhteinen koti näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avomies päättää. Olen sanonut sille että tekee mitä tykkää ja laittaa miten tykkää, koska mua ei kiinnosta pskaakaan. Kerran halusin yhet kissataulut, ja toki kyllä sain laittaa :D Mutta koska mua ei kiinnosta sisustusasiat, on vaan helpotus että häntä kiinnostaa. Kai asunnossa normien mukaan "kuuluu" olla muutakin kun sänky, telkkari ja kissan kiipeilypuita, varmaan just sen verran jaksaisin ite laittaa jos yksin asuisin.
Mun miehellä on kyllä mielipiteensä sisustuksesta ja ihan hyvä silmäkin mutta tyylinsä on minun makuun aivan liian askeettinen - ja minun tyylini hänestä turhan rönsyilevä ja runsas :D
Jonkinlainen kompromissi siis kyseessä, kohtuullisen onnistunutkin kun kumpikin viihtyy. Joistain asioista mies ei halua tinkiä, kuten nyt viimeksi sohvaa ostaessa siitä että alta pitää pystyä helposti imuroimaan koska muuten se jää enimmäkseen tekemättä, yleensä kuitenkin molemmille sopiva kompromissi löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin mielelläni huomioon toisen toiveet, mutta mies ei ole ilmaissut kysyttäessäkään että sellaisia olisi. Hän sanoo ettei edes huomaa sellaisia asioita eikä välitä niistä. Joten kyllä meillä on aika lailla pelkästään minun tyylistäni tästä syystä. Vaikka nainen olenkin, tyylini ei ole perinteisen feminiininen, meillä on paljon geometrisia muotoja, punaista, valkoista, mustaa ja hopeaa jne.
Kyllä tuo nimenomaan nykyään on feminiinistä. Maskuliinista on sellainen saluunatyyli ja hirvensarvet ja iso kotiteatterisysteemi
Minua käy aina sääliksi miehet niissä karmeissa live-love-laugh-tähtityyny-sisustustikas-tuikkukuppi-kämppäänsä (lainaus hauskasta esimerkistä aiempaa =) Kuka äijä, tai no, nainenkaan voi oikeasti sanoa pitävänsä niistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä päätän. Miehellä on niin auttamattoman huono maku ettei sitä voi päästää sisustamaan. Hän siivoaa, minä järjestelen ja sisustan
Sisustamme mieheni kanssa yhdessä :-) joillekin ehdotuksilleni mieheni on suoraan sanonut ei ja minä hänen ehdotuksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yhdessä päätetään".
Juupa juu, kyllä nämä tiedetään. Jos mies ehdottaisi auton moottorista tehtyä sohvapöytää niin yksikään nainen ei sitä live-love-laugh-tähtityyny-sisustustikas-tuikkukuppi-kämppäänsä ikikuuna päivänä hyväksyisi.
Älkää jaksako valehdella.
Miksi se moottorimies pariutuu tuikkukuppinaisen kanssa? En vaan jaksa ymmärtää. Jos kerran niin syvästi inhoaa tähtityynyjä ja tuikkukuppeja niin minkä maailman takia pitää hakeutua yhteen juuri sellaisen naisen kanssa?
Todistit juuri väitteeni "yhdessä päättämisestä".
Mitä toi kysymys edes tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua käy aina sääliksi miehet niissä karmeissa live-love-laugh-tähtityyny-sisustustikas-tuikkukuppi-kämppäänsä (lainaus hauskasta esimerkistä aiempaa =) Kuka äijä, tai no, nainenkaan voi oikeasti sanoa pitävänsä niistä..
No ei ne äijät varmaan tykkääkkään, mutta kun niille on ihan sama mitä niissä tyynyissä lukee kunhan vaan joku tyyny päänalle rihjattavaksi löytyy :D
No mä naisena inhoan kans noita tommosia enkä meille niitä ottaisi vaikka pyssyllä uhattais.
Asiasta toiseen, mua suuresti ihmetyttää joidenkin kommenttien alapeukut, että niinkuin mitä niissä alapeukutetaan? Kun ei itte toimi samalla tavalla?
Vierailija kirjoitti:
"Yhdessä päätetään".
Juupa juu, kyllä nämä tiedetään. Jos mies ehdottaisi auton moottorista tehtyä sohvapöytää niin yksikään nainen ei sitä live-love-laugh-tähtityyny-sisustustikas-tuikkukuppi-kämppäänsä ikikuuna päivänä hyväksyisi.
Älkää jaksako valehdella.
Niin naisiahan on vaan yhdenlaisia 🙄
Itselläni ainakin on jopa maskuliinisempi maku kuin miehelläni. Ja kyllä, sisustamme yhdessä ja lopputulos on juuri siksi niin hyvä.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen muuttamassa naisen kanssa yhteen. Mua ei vaan kiinnosta sisustus. Hän saa tehdä, mitä lystää, kunhan värit ei ole semmoisia, mitä inhoan ja hän huomioi sen, että mä olen se, joka kuitenkin kantaa raskaat asiat.
Mulle merkitsee lähinnä käytännöllisyys. En oikein osaa hahmottaa, mikä sitten olisi feminiinistä ja mikä maskuliinista sisustusta, enkä edes välitä.
Olen asunut vuosikaudet yksin, eikä mulla sinänsä ole mitään sisustusta.
Mulla sama...seurustelen nyt kohta neljän kuukauden ajan ja seurustelukumppani on yleensä viikonloppuna mun luona. Hän on sitten ehdotellut jotain uusia sisustusratkaisuja ja ollaan jopa kierrelty kirppareita katselemassa joitain kivoja sisustuselementtejä mun taloon. Ihan sama, hän saa sisustaa, minä tietty maksan kun kyseessä on mun koti. Mulla on lähinnä käytännöllistä (ja koiraystävällistä) Ikeaa, mukavuus voittaa esteettisyyden -periaatteella.
Niin ja siis minä olen nainen ja seurustelukumppani on mies. :)
Joo, ei nämä tosiaan sukupuolesta ole kiinni. Toiset vain välittää esteettisyydestä enemmän kuin toiset.
Mulla on jotain sukulaisten vanhoja huonekaluja ja tavaroita, joista sanottiin, että ne varmaan on liian naisellisia tai mummomaisia mulle, mutta en mä vain näe mitään sellaista. Kunhan toimivat, niin otan, jos tarvitsen.
Joillain mun tavaroillani on kuulemma kuitenkin porttikielto meidän uuteen kämppään.
Hyväksytän valintani miehellä ja tähän asti kaikki on kelvannut. Mielestäni kotimme on aika unisex. Luonnonmateriaaleja opinnoissa ja vähän "midcentury modern" tyyppistä, tyylikästä sisustamista muttei ihan vimpan päälle viitsitä laittaakaan vielä lasten ollessa pieniä. Kivaa ja viihtyisää lähinnä. En sietäisi erittäin maskuliinista sisustamista, mutten sen puoleen ihan teinitytön vaaleanroosaa ja pastellipehmoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yhdessä päätetään".
Juupa juu, kyllä nämä tiedetään. Jos mies ehdottaisi auton moottorista tehtyä sohvapöytää niin yksikään nainen ei sitä live-love-laugh-tähtityyny-sisustustikas-tuikkukuppi-kämppäänsä ikikuuna päivänä hyväksyisi.
Älkää jaksako valehdella.
Miksi se moottorimies pariutuu tuikkukuppinaisen kanssa? En vaan jaksa ymmärtää. Jos kerran niin syvästi inhoaa tähtityynyjä ja tuikkukuppeja niin minkä maailman takia pitää hakeutua yhteen juuri sellaisen naisen kanssa?
Todistit juuri väitteeni "yhdessä päättämisestä".
Selitä. Minun maailmassani se menee niin, että kun kaksi ihmistä kiinnostuu toisistaan, niin he alkavat seurustella. Seurustelun aikana he huomaavat, sopivatko he yhteen. Sisustusmaku ei luultavasti ole niitä tärkeimpiä kysymyksiä, mutta jos jo silloin huomaa, että ei pysty kuvittelemaankaan asuvansa saman katon alla, niin eikö ole parempi erota. Molemmat voivat etsiä sellaisen puolison, jonka kanssa on riittävän samanlainen maku.
Jos puolisollani olisi ollut yhdetkin hirvensarvet seinällä tai puolipaneelia ja massiivihuonekalut, niin en minä olisi ajatellut, että hänen makunsa varmaan muuttuu kunhan ollaan yhdessä, vaan olisin vetänyt omat johtopäätökseni ja etsinyt itselleni paremmin sopivan kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen muuttamassa naisen kanssa yhteen. Mua ei vaan kiinnosta sisustus. Hän saa tehdä, mitä lystää, kunhan värit ei ole semmoisia, mitä inhoan ja hän huomioi sen, että mä olen se, joka kuitenkin kantaa raskaat asiat.
Mulle merkitsee lähinnä käytännöllisyys. En oikein osaa hahmottaa, mikä sitten olisi feminiinistä ja mikä maskuliinista sisustusta, enkä edes välitä.
Olen asunut vuosikaudet yksin, eikä mulla sinänsä ole mitään sisustusta.
Mulla sama...seurustelen nyt kohta neljän kuukauden ajan ja seurustelukumppani on yleensä viikonloppuna mun luona. Hän on sitten ehdotellut jotain uusia sisustusratkaisuja ja ollaan jopa kierrelty kirppareita katselemassa joitain kivoja sisustuselementtejä mun taloon. Ihan sama, hän saa sisustaa, minä tietty maksan kun kyseessä on mun koti. Mulla on lähinnä käytännöllistä (ja koiraystävällistä) Ikeaa, mukavuus voittaa esteettisyyden -periaatteella.
Niin ja siis minä olen nainen ja seurustelukumppani on mies. :)
Joo, ei nämä tosiaan sukupuolesta ole kiinni. Toiset vain välittää esteettisyydestä enemmän kuin toiset.
Mulla on jotain sukulaisten vanhoja huonekaluja ja tavaroita, joista sanottiin, että ne varmaan on liian naisellisia tai mummomaisia mulle, mutta en mä vain näe mitään sellaista. Kunhan toimivat, niin otan, jos tarvitsen.
Joillain mun tavaroillani on kuulemma kuitenkin porttikielto meidän uuteen kämppään.
Näinhän se menee. Miehen tavarat joutaa aina kaatopaikalle tai kiertoon ja sitten "yhdessä päätetään"
hankkia se geneerinen jokanaisen sisustus tähtityynyineen ja valkoiseksi maalattuine huonekaluineen.
Miksi se moottorimies pariutuu tuikkukuppinaisen kanssa? En vaan jaksa ymmärtää. Jos kerran niin syvästi inhoaa tähtityynyjä ja tuikkukuppeja niin minkä maailman takia pitää hakeutua yhteen juuri sellaisen naisen kanssa?