Kun sinä nainen tai mies sisustat yhteistä kotianne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Yhdessä päätetään".  

Juupa juu, kyllä nämä tiedetään. Jos mies ehdottaisi auton moottorista tehtyä sohvapöytää niin yksikään nainen ei sitä live-love-laugh-tähtityyny-sisustustikas-tuikkukuppi-kämppäänsä ikikuuna päivänä hyväksyisi. 

Älkää jaksako valehdella. 

Miksi se moottorimies pariutuu tuikkukuppinaisen kanssa? En vaan jaksa ymmärtää. Jos kerran niin syvästi inhoaa tähtityynyjä ja tuikkukuppeja niin minkä maailman takia pitää hakeutua yhteen juuri sellaisen naisen kanssa?

Todistit juuri väitteeni "yhdessä päättämisestä". 

Selitä. Minun maailmassani se menee niin, että kun kaksi ihmistä kiinnostuu toisistaan, niin he alkavat seurustella. Seurustelun aikana he huomaavat, sopivatko he yhteen. Sisustusmaku ei luultavasti ole niitä tärkeimpiä kysymyksiä, mutta jos jo silloin huomaa, että ei pysty kuvittelemaankaan asuvansa saman  katon alla, niin eikö ole parempi erota. Molemmat voivat etsiä sellaisen puolison, jonka kanssa on riittävän samanlainen maku.

Jos puolisollani olisi ollut yhdetkin hirvensarvet seinällä tai puolipaneelia ja massiivihuonekalut, niin en minä olisi ajatellut, että hänen makunsa varmaan muuttuu kunhan ollaan yhdessä, vaan olisin vetänyt omat johtopäätökseni ja etsinyt itselleni paremmin sopivan kumppanin.

Eli naiset valitsevat kumppaninsa statuksen, varakkuuden ja ulkonäön sekä horoskoopin lisäksi myös

sisustusmaun perusteella?

Ja naiset ei ole pinnallisia? 

Älä myöskään kommenttisi jälkeen tule väittämään että sisustuksesta päätetään yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen muuttamassa naisen kanssa yhteen. Mua ei vaan kiinnosta sisustus. Hän saa tehdä, mitä lystää, kunhan värit ei ole semmoisia, mitä inhoan ja hän huomioi sen, että mä olen se, joka kuitenkin kantaa raskaat asiat.

Mulle merkitsee lähinnä käytännöllisyys. En oikein osaa hahmottaa, mikä sitten olisi feminiinistä ja mikä maskuliinista sisustusta, enkä edes välitä.

Olen asunut vuosikaudet yksin, eikä mulla sinänsä ole mitään sisustusta.

Mulla sama...seurustelen nyt kohta neljän kuukauden ajan ja seurustelukumppani on yleensä viikonloppuna mun luona. Hän on sitten ehdotellut jotain uusia sisustusratkaisuja ja ollaan jopa kierrelty kirppareita katselemassa joitain kivoja sisustuselementtejä mun taloon. Ihan sama, hän saa sisustaa, minä tietty maksan kun kyseessä on mun koti. Mulla on lähinnä käytännöllistä (ja koiraystävällistä) Ikeaa, mukavuus voittaa esteettisyyden -periaatteella. 

Niin ja siis minä olen nainen ja seurustelukumppani on mies. :) 

Joo, ei nämä tosiaan sukupuolesta ole kiinni. Toiset vain välittää esteettisyydestä enemmän kuin toiset.

Mulla on jotain sukulaisten vanhoja huonekaluja ja tavaroita, joista sanottiin, että ne varmaan on liian naisellisia tai mummomaisia mulle, mutta en mä vain näe mitään sellaista. Kunhan toimivat, niin otan, jos tarvitsen.

Joillain mun tavaroillani on kuulemma kuitenkin porttikielto meidän uuteen kämppään.

Näinhän se menee. Miehen tavarat joutaa aina kaatopaikalle tai kiertoon ja sitten "yhdessä päätetään"

hankkia se geneerinen jokanaisen sisustus tähtityynyineen ja valkoiseksi maalattuine huonekaluineen. 

Ovatko miehet siis miehiä vai hiiriä? Miten kukaan voisi kunnioittaa miestä, joka ei saa suutaan auki? Tämän palstan saavat miehet kyllä näyttämään tosi noloilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Yhdessä päätetään".  

Juupa juu, kyllä nämä tiedetään. Jos mies ehdottaisi auton moottorista tehtyä sohvapöytää niin yksikään nainen ei sitä live-love-laugh-tähtityyny-sisustustikas-tuikkukuppi-kämppäänsä ikikuuna päivänä hyväksyisi. 

Älkää jaksako valehdella. 

Miksi se moottorimies pariutuu tuikkukuppinaisen kanssa? En vaan jaksa ymmärtää. Jos kerran niin syvästi inhoaa tähtityynyjä ja tuikkukuppeja niin minkä maailman takia pitää hakeutua yhteen juuri sellaisen naisen kanssa?

Todistit juuri väitteeni "yhdessä päättämisestä". 

Selitä. Minun maailmassani se menee niin, että kun kaksi ihmistä kiinnostuu toisistaan, niin he alkavat seurustella. Seurustelun aikana he huomaavat, sopivatko he yhteen. Sisustusmaku ei luultavasti ole niitä tärkeimpiä kysymyksiä, mutta jos jo silloin huomaa, että ei pysty kuvittelemaankaan asuvansa saman  katon alla, niin eikö ole parempi erota. Molemmat voivat etsiä sellaisen puolison, jonka kanssa on riittävän samanlainen maku.

Jos puolisollani olisi ollut yhdetkin hirvensarvet seinällä tai puolipaneelia ja massiivihuonekalut, niin en minä olisi ajatellut, että hänen makunsa varmaan muuttuu kunhan ollaan yhdessä, vaan olisin vetänyt omat johtopäätökseni ja etsinyt itselleni paremmin sopivan kumppanin.

Eli naiset valitsevat kumppaninsa statuksen, varakkuuden ja ulkonäön sekä horoskoopin lisäksi myös

sisustusmaun perusteella?

Ja naiset ei ole pinnallisia? 

Älä myöskään kommenttisi jälkeen tule väittämään että sisustuksesta päätetään yhdessä. 

Meillä päätetään sisustuksesta yhdessä. Et ilmeisesti ymmärtänyt lukemaasi. Minä muutin yhteen miehen kanssa, jolla oli samanlainen maku kuin itselläni.

Jos sinun mielestäsi sisustusmaku EI ole olennainen asia kumppaninvalinnassa, niin silloinhan ne tuikkukipot eivät häiritse sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen muuttamassa naisen kanssa yhteen. Mua ei vaan kiinnosta sisustus. Hän saa tehdä, mitä lystää, kunhan värit ei ole semmoisia, mitä inhoan ja hän huomioi sen, että mä olen se, joka kuitenkin kantaa raskaat asiat.

Mulle merkitsee lähinnä käytännöllisyys. En oikein osaa hahmottaa, mikä sitten olisi feminiinistä ja mikä maskuliinista sisustusta, enkä edes välitä.

Olen asunut vuosikaudet yksin, eikä mulla sinänsä ole mitään sisustusta.

Mulla sama...seurustelen nyt kohta neljän kuukauden ajan ja seurustelukumppani on yleensä viikonloppuna mun luona. Hän on sitten ehdotellut jotain uusia sisustusratkaisuja ja ollaan jopa kierrelty kirppareita katselemassa joitain kivoja sisustuselementtejä mun taloon. Ihan sama, hän saa sisustaa, minä tietty maksan kun kyseessä on mun koti. Mulla on lähinnä käytännöllistä (ja koiraystävällistä) Ikeaa, mukavuus voittaa esteettisyyden -periaatteella. 

Niin ja siis minä olen nainen ja seurustelukumppani on mies. :) 

Joo, ei nämä tosiaan sukupuolesta ole kiinni. Toiset vain välittää esteettisyydestä enemmän kuin toiset.

Mulla on jotain sukulaisten vanhoja huonekaluja ja tavaroita, joista sanottiin, että ne varmaan on liian naisellisia tai mummomaisia mulle, mutta en mä vain näe mitään sellaista. Kunhan toimivat, niin otan, jos tarvitsen.

Joillain mun tavaroillani on kuulemma kuitenkin porttikielto meidän uuteen kämppään.

Näinhän se menee. Miehen tavarat joutaa aina kaatopaikalle tai kiertoon ja sitten "yhdessä päätetään"

hankkia se geneerinen jokanaisen sisustus tähtityynyineen ja valkoiseksi maalattuine huonekaluineen. 

Jaha, jollain on mennyt sukset ristiin yhden pissaliisakampaajan kanssa ja nyt kiukuttaa kun "kaikki naiset". Sen vuoksi alapeukkukin pamahtaa heti jos joku kehtaa väittää, että "meillä on kotona ihan kivaa ja yhdessä ollaan päätetty" tai varsinkin jos kommentoi "meillä on kotona ihan kivaa, minun miestä ei kiinnosta sisustus". -eri (nainen joka inhoaa tähtityynyjä eikä pidä ylivalkoista käytännöllisenä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Yhdessä päätetään".  

Juupa juu, kyllä nämä tiedetään. Jos mies ehdottaisi auton moottorista tehtyä sohvapöytää niin yksikään nainen ei sitä live-love-laugh-tähtityyny-sisustustikas-tuikkukuppi-kämppäänsä ikikuuna päivänä hyväksyisi. 

Älkää jaksako valehdella. 

Miksi se moottorimies pariutuu tuikkukuppinaisen kanssa? En vaan jaksa ymmärtää. Jos kerran niin syvästi inhoaa tähtityynyjä ja tuikkukuppeja niin minkä maailman takia pitää hakeutua yhteen juuri sellaisen naisen kanssa?

Todistit juuri väitteeni "yhdessä päättämisestä". 

Selitä. Minun maailmassani se menee niin, että kun kaksi ihmistä kiinnostuu toisistaan, niin he alkavat seurustella. Seurustelun aikana he huomaavat, sopivatko he yhteen. Sisustusmaku ei luultavasti ole niitä tärkeimpiä kysymyksiä, mutta jos jo silloin huomaa, että ei pysty kuvittelemaankaan asuvansa saman  katon alla, niin eikö ole parempi erota. Molemmat voivat etsiä sellaisen puolison, jonka kanssa on riittävän samanlainen maku.

Jos puolisollani olisi ollut yhdetkin hirvensarvet seinällä tai puolipaneelia ja massiivihuonekalut, niin en minä olisi ajatellut, että hänen makunsa varmaan muuttuu kunhan ollaan yhdessä, vaan olisin vetänyt omat johtopäätökseni ja etsinyt itselleni paremmin sopivan kumppanin.

Eli naiset valitsevat kumppaninsa statuksen, varakkuuden ja ulkonäön sekä horoskoopin lisäksi myös

sisustusmaun perusteella?

Ja naiset ei ole pinnallisia? 

Älä myöskään kommenttisi jälkeen tule väittämään että sisustuksesta päätetään yhdessä. 

Meillä päätetään sisustuksesta yhdessä. Et ilmeisesti ymmärtänyt lukemaasi. Minä muutin yhteen miehen kanssa, jolla oli samanlainen maku kuin itselläni.

Jos sinun mielestäsi sisustusmaku EI ole olennainen asia kumppaninvalinnassa, niin silloinhan ne tuikkukipot eivät häiritse sinua.

Eli edelleenkin pidät kiinni vain omasta maustasi, miehen mielipiteestä piittaamatta.

Mikä edelleenkin todistaa väitteeni oikeaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen muuttamassa naisen kanssa yhteen. Mua ei vaan kiinnosta sisustus. Hän saa tehdä, mitä lystää, kunhan värit ei ole semmoisia, mitä inhoan ja hän huomioi sen, että mä olen se, joka kuitenkin kantaa raskaat asiat.

Mulle merkitsee lähinnä käytännöllisyys. En oikein osaa hahmottaa, mikä sitten olisi feminiinistä ja mikä maskuliinista sisustusta, enkä edes välitä.

Olen asunut vuosikaudet yksin, eikä mulla sinänsä ole mitään sisustusta.

Mulla sama...seurustelen nyt kohta neljän kuukauden ajan ja seurustelukumppani on yleensä viikonloppuna mun luona. Hän on sitten ehdotellut jotain uusia sisustusratkaisuja ja ollaan jopa kierrelty kirppareita katselemassa joitain kivoja sisustuselementtejä mun taloon. Ihan sama, hän saa sisustaa, minä tietty maksan kun kyseessä on mun koti. Mulla on lähinnä käytännöllistä (ja koiraystävällistä) Ikeaa, mukavuus voittaa esteettisyyden -periaatteella. 

Niin ja siis minä olen nainen ja seurustelukumppani on mies. :) 

Joo, ei nämä tosiaan sukupuolesta ole kiinni. Toiset vain välittää esteettisyydestä enemmän kuin toiset.

Mulla on jotain sukulaisten vanhoja huonekaluja ja tavaroita, joista sanottiin, että ne varmaan on liian naisellisia tai mummomaisia mulle, mutta en mä vain näe mitään sellaista. Kunhan toimivat, niin otan, jos tarvitsen.

Joillain mun tavaroillani on kuulemma kuitenkin porttikielto meidän uuteen kämppään.

Näinhän se menee. Miehen tavarat joutaa aina kaatopaikalle tai kiertoon ja sitten "yhdessä päätetään"

hankkia se geneerinen jokanaisen sisustus tähtityynyineen ja valkoiseksi maalattuine huonekaluineen. 

Jaha, jollain on mennyt sukset ristiin yhden pissaliisakampaajan kanssa ja nyt kiukuttaa kun "kaikki naiset". Sen vuoksi alapeukkukin pamahtaa heti jos joku kehtaa väittää, että "meillä on kotona ihan kivaa ja yhdessä ollaan päätetty" tai varsinkin jos kommentoi "meillä on kotona ihan kivaa, minun miestä ei kiinnosta sisustus". -eri (nainen joka inhoaa tähtityynyjä eikä pidä ylivalkoista käytännöllisenä)

Palstamamman argumentit loppuu -> mennäänpä henkilökohtaisuuksiin.

Kuinka yllättävää. Tämä on kyllä aivan yleistä tietoa, vaikka muuta koitatkin väittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen muuttamassa naisen kanssa yhteen. Mua ei vaan kiinnosta sisustus. Hän saa tehdä, mitä lystää, kunhan värit ei ole semmoisia, mitä inhoan ja hän huomioi sen, että mä olen se, joka kuitenkin kantaa raskaat asiat.

Mulle merkitsee lähinnä käytännöllisyys. En oikein osaa hahmottaa, mikä sitten olisi feminiinistä ja mikä maskuliinista sisustusta, enkä edes välitä.

Olen asunut vuosikaudet yksin, eikä mulla sinänsä ole mitään sisustusta.

Mulla sama...seurustelen nyt kohta neljän kuukauden ajan ja seurustelukumppani on yleensä viikonloppuna mun luona. Hän on sitten ehdotellut jotain uusia sisustusratkaisuja ja ollaan jopa kierrelty kirppareita katselemassa joitain kivoja sisustuselementtejä mun taloon. Ihan sama, hän saa sisustaa, minä tietty maksan kun kyseessä on mun koti. Mulla on lähinnä käytännöllistä (ja koiraystävällistä) Ikeaa, mukavuus voittaa esteettisyyden -periaatteella. 

Niin ja siis minä olen nainen ja seurustelukumppani on mies. :) 

Joo, ei nämä tosiaan sukupuolesta ole kiinni. Toiset vain välittää esteettisyydestä enemmän kuin toiset.

Mulla on jotain sukulaisten vanhoja huonekaluja ja tavaroita, joista sanottiin, että ne varmaan on liian naisellisia tai mummomaisia mulle, mutta en mä vain näe mitään sellaista. Kunhan toimivat, niin otan, jos tarvitsen.

Joillain mun tavaroillani on kuulemma kuitenkin porttikielto meidän uuteen kämppään.

Näinhän se menee. Miehen tavarat joutaa aina kaatopaikalle tai kiertoon ja sitten "yhdessä päätetään"

hankkia se geneerinen jokanaisen sisustus tähtityynyineen ja valkoiseksi maalattuine huonekaluineen. 

No jaa, mulle se on ihan sama, kunhan noille menetetyille tavaroille on joku vastine.

En kyllä antaisi periksi, jos joku tällainen juttu olisi mulle tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen muuttamassa naisen kanssa yhteen. Mua ei vaan kiinnosta sisustus. Hän saa tehdä, mitä lystää, kunhan värit ei ole semmoisia, mitä inhoan ja hän huomioi sen, että mä olen se, joka kuitenkin kantaa raskaat asiat.

Mulle merkitsee lähinnä käytännöllisyys. En oikein osaa hahmottaa, mikä sitten olisi feminiinistä ja mikä maskuliinista sisustusta, enkä edes välitä.

Olen asunut vuosikaudet yksin, eikä mulla sinänsä ole mitään sisustusta.

Mulla sama...seurustelen nyt kohta neljän kuukauden ajan ja seurustelukumppani on yleensä viikonloppuna mun luona. Hän on sitten ehdotellut jotain uusia sisustusratkaisuja ja ollaan jopa kierrelty kirppareita katselemassa joitain kivoja sisustuselementtejä mun taloon. Ihan sama, hän saa sisustaa, minä tietty maksan kun kyseessä on mun koti. Mulla on lähinnä käytännöllistä (ja koiraystävällistä) Ikeaa, mukavuus voittaa esteettisyyden -periaatteella. 

Niin ja siis minä olen nainen ja seurustelukumppani on mies. :) 

Joo, ei nämä tosiaan sukupuolesta ole kiinni. Toiset vain välittää esteettisyydestä enemmän kuin toiset.

Mulla on jotain sukulaisten vanhoja huonekaluja ja tavaroita, joista sanottiin, että ne varmaan on liian naisellisia tai mummomaisia mulle, mutta en mä vain näe mitään sellaista. Kunhan toimivat, niin otan, jos tarvitsen.

Joillain mun tavaroillani on kuulemma kuitenkin porttikielto meidän uuteen kämppään.

Näinhän se menee. Miehen tavarat joutaa aina kaatopaikalle tai kiertoon ja sitten "yhdessä päätetään"

hankkia se geneerinen jokanaisen sisustus tähtityynyineen ja valkoiseksi maalattuine huonekaluineen. 

Ovatko miehet siis miehiä vai hiiriä? Miten kukaan voisi kunnioittaa miestä, joka ei saa suutaan auki? Tämän palstan saavat miehet kyllä näyttämään tosi noloilta.

"Narsisti mies ei anna minun sisustaa, mitä teen?"

Onnekseni olen homo.