Miten ottaa teinitytön pyöristyminen nätisti puheeksi? Tänään tyttö "lintsasi" luvallani lääkärin jälkeen ja menimme vaateostoksille

Mikä just tässä aloituksessa on erityisen provoa? Tänään ollut mm. Ketju jossa "poikien äiti" väittää kaikkien vihaavan poikalapsia

Et todellakaan ota asiaa mitenkään puheeksi. Teini tajuaa kyllä asian itsekin, tajuaa varmasti että on isompi kuin useimmat muut ikäisensä. Tuossa iässä on muutenkin huono itsetunto ja ulkonäköpaineita. Miten paljon onkaan tarinoita siitä, että kouluterkkarin tai muun (asiallisetkin) sanat ovat laukaisseet nuorella syömishäiriön. Tarjoat kotona terveellistä ruokaa ja kysyt mukaan lenkille (vaikka tuskin lähtee). Jos teini kitisee terveellisistä ruuista, niin anna kitistä. Sinä olet vanhempi etkä saa pelätä konflikteja. Terveellinen ruoka on tärkeää kaikille, ei vain läskeille, jotta keho saa tarvitsemansa. Mehujen ja limsojen juontia voit rajoittaa sillä verukkeella, että hampaat menevät paskaksi. Happamat julmat aiheuttavat eroosiota, eikä kiillevaurioita saa jälkikäteen enää korjattua.

Jätäppä kuule sanomatta. Kyllä hän on varmaan tuossa iässä jo aika tietoinen kehostaan ja seuraavien vuosien aikana varmaan havahtuu tilanteeseen ja tekee jotain. Ja jos ei tee niin sitten ei tee pyytämälläkään.

Ihan vihonviimeistä alkaa lapsensa ulkomuotoa kommentoimaan. Sitä paitsi tuon pituiselle joku 80kg ei ole mitään hirveää ylipainoa. Jos tulee 10kg lisää niin sitten joo. Olen itse 170cm ja painan 82kg. En ole läski. Läskiä ON, mutta en ole lihava. Vaatteet m-l ja ihan täysin normaalin näköinen ja kokoinen olen.

Lapsesi ikäinen lisäksi vielä kasvaa muutenkin monella tapaa. Tulee lisää aikuisen naisen muotoja ym, kyllä se pyöristyminen siinä kuule tasaantuu. Kun taas se saattaa vituttaa lopun ikää jos menet tuossa ikävaiheessa vihjaamaan että perseesi on liian leveä.

Jos lasagne on tytön lempiruoka, voisitko salavihkaa tuunata lasagnea hieman kevyemmäksi? Vähärasvaisempaa jauhelihaa, tonnikalaa tai nyhtökauraa, sekaan runsaasti porkkanaraastetta ja paprikasuikaleita, korvaa osa levyistä kesäkurpitsalla tai munakoisolla, kastikkeeksi vain tomaattipohjainen, juustoraastetta vain päälle. Kunnolla mausteita, niin ei maistu liian terveelliselle. :) Ja kunnon vetäytyminen uunista tullessa ennen syömistä. Älä kerro likalle, mikä lasagnessa on erilaista, niin saattaa ihan oikeasti jopa mennä läpi. Vastaavat vinkit muihin lempiruokiin. Ei lihapullat sinänsä lihota, vaan se, mitä niiden kanssa ja paljonko. Lautaselle aina puolet (lempi)kasviksia, sama se alkuunsa vaikka olisi vain kurkkua, kunhan on.

Voit myös antaa teinin huutaa aikansa ”vääränlaisista” ruuista. Ei siihen kuole, vaikka teinin huuto onkin prkln rasittavaa. Huudettuaan syö kyllä lopulta, jos ei ole muuta tarjolla.

Minäkin miettisin, voiko taustalla olla joku emotionaalinen kriisi, jota nuori koittaa ratkoa syömällä herkkuja pahaan oloonsa.

Vierailija kirjoitti:

Jätäppä kuule sanomatta. Kyllä hän on varmaan tuossa iässä jo aika tietoinen kehostaan ja seuraavien vuosien aikana varmaan havahtuu tilanteeseen ja tekee jotain. Ja jos ei tee niin sitten ei tee pyytämälläkään.

Ihan vihonviimeistä alkaa lapsensa ulkomuotoa kommentoimaan. Sitä paitsi tuon pituiselle joku 80kg ei ole mitään hirveää ylipainoa. Jos tulee 10kg lisää niin sitten joo. Olen itse 170cm ja painan 82kg. En ole läski. Läskiä ON, mutta en ole lihava. Vaatteet m-l ja ihan täysin normaalin näköinen ja kokoinen olen.

Lapsesi ikäinen lisäksi vielä kasvaa muutenkin monella tapaa. Tulee lisää aikuisen naisen muotoja ym, kyllä se pyöristyminen siinä kuule tasaantuu. Kun taas se saattaa vituttaa lopun ikää jos menet tuossa ikävaiheessa vihjaamaan että perseesi on liian leveä.

P.S. Koita luoda me-henkeä tyttären kanssa ja tyttöjen juttuja. Heitä yhteinen haaste kesäkunnosta. Lenkkejä ja hyvää ruokaa. Ehkä jää koukkuun.

Ei millään pahalla, mutta lapsesi kuulostaa omalta 3-vuotiaaltani noiden herkkuraivojen ja ruoalle yököttelyjen suhteen. Nyt olisi syytä vain tehdä terveellisiä ja kevyitä ruokia, ehkö se aluksi on lapsella leipälinjaa mutta jossain vaiheessa alkaa maistua. Testatkaa paahdettuja kikherneita ja itse tehtyjä ranskalaisia (vain kikherneitä ja juureksia sekä mausteita ja HIEMAN öljyä). Falafeleja, tacosalaattia, tortilloja... Leiväksi ruisleipää ja jääkaappiin vain yhtä lajia päällysteitä (leikkelettä tai juustoa ja toki kasviksia). Herkkuna marjat ja kermavaahto on jo paljon parempi kuin mokkapalat.

Älä missään nimessä koskaan huomauta painosta vaan ottakaa se koko perheen elämäntapana. Herkuttelun olisi syytä pysyä sallittuna eikä vetää heti överiksi, ettei mitään sokeriherkkuja vaan ainoastaan pikkuisen parempia vaihtoehtoja.

Siis teini haistattelee sulle, diivailee, nyrpistelee ja erakoituu, ja sä olet sen *kiloista* huolissasi? Ja sä palkitset kaiken antamalla lintsata, shoppailureissuilla ja herkuilla? Siinä on prioriteetit kunnossa!

Vierailija kirjoitti:

Meillä syödään paljon kasviksia sekä kalaa (enkä puhu nyt kalapuikoista),  tyttö ei tykkää kummastakaan. Aina pitäisi olla lasagnea (ei missään nimessä kasvisversiota) tai lihapullia.  Kerran tein pitsan kukkakaalipohjaan ja tuli hirveä huuto että olen huijannut häntä, yäk, tilatkaa pitsa ! Joskus syö vain leipää kun (taas) oli mukamas niin pahaa ruokaa.  Jääkaapissa on aina kannu maustettua vettä janoon, mutta kinuaa mehua ja joskus ostaa niitä halpoja purkkeja omalla rahallaan, sekä pöydällä hedelmiä pikkunälkään mutta sivuuttaa ne kuin ei näkisikään. 

Ai niin ja ikä unohtui jos sillä jotain merkitystä on eli 16 vuotta. 

Aloittaja

Edelleenkin, sinä olet vastuussa. Ihan sama, mitä lapsi huutaa tai kinuaa, sinä et tilaa pitsaa, et osta sipsejä ja energiajuomaa jne. Lisäksi voisi olla hyvä miettiä, mikä on taustalla, jos ennen liikunnallinen ja hoikka tyttö on nykyyän ylipainoinen ja kiukutteleva sohvaperuna. Taustalla ei välttämättä ole pelkkä murrosikä. Ainakin omaan korvaan kuulostaa että kotona ja/tai koulussa on nyt jotain isommin pielessä ja tärkeintä olisi selvittää se. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä syödään paljon kasviksia sekä kalaa (enkä puhu nyt kalapuikoista),  tyttö ei tykkää kummastakaan. Aina pitäisi olla lasagnea (ei missään nimessä kasvisversiota) tai lihapullia.  Kerran tein pitsan kukkakaalipohjaan ja tuli hirveä huuto että olen huijannut häntä, yäk, tilatkaa pitsa ! Joskus syö vain leipää kun (taas) oli mukamas niin pahaa ruokaa.  Jääkaapissa on aina kannu maustettua vettä janoon, mutta kinuaa mehua ja joskus ostaa niitä halpoja purkkeja omalla rahallaan, sekä pöydällä hedelmiä pikkunälkään mutta sivuuttaa ne kuin ei näkisikään. 

Ai niin ja ikä unohtui jos sillä jotain merkitystä on eli 16 vuotta. 

Aloittaja

Voit ottaa tytön mukaan ateriasuunnitteluun. Painotat hänelle, että leivällä ei korvata lämpimiä aterioita, ja nyt on keksittävä hänelle maistuvia ruokia. Jos teini ehdottaa epäterveellisiä aterioita, voit kyseenalaistaa ne. Mistä saadaan vitamiinit, jos syödään pelkkää lasagnea? Mitä mieltä hän on, tehdäänkö erillinen kasvislisuke vai muutetaanko lasagnen koostumusta? Mitenkäs, kun kalaa pitäisi syödä kerran viikossa - minkälainen kala-ateria tehdään? Älä puhu teinille ruokien keveydestä tai lihottavuudesta, ainoastaan niiden sisältämistä ravintoaineista ja terveellisyydestä.

Minulle tuli mieleen, että ovatko kukkakaali, muut kasvikset ja kalaruuat tulleet perheenne ruokavalioon vasta viime vuosina? Jos teini on kasvanut muusilla ja nakkikastikkeella ja tottunut koko lapsuutensa toisenlaiseen ruokaan, voi hänellä olla suuria sopeutumisvaikeuksia, jos perheen äiti on kokenut terveysherätyksen vasta hiljattain.

Njaa. Kotona aloittaisin siitä, että tekisin normaalia ruokaa puhtaista raaka-aineista, eikä mitään korvikkeita. Jos kerran kuussa on pizzaa, niin sitten aitoa sellaista.

Maistuvaa ruokaa, joka pitää nälän loitolla, silloin mielikin on parempi.

Tietenkään noita raivareita ei tarvitse katsella,

eihän tyttö enää mikään uhmaikäinen ole.

Tyttö selvästi haluaa olla mieluummin ylipainoinen kuin luopua herkuista. Et voi tehdä muuta kuin jättää herkut ostamasta ja lopettaa rahan antamisen.

Itsekin olen sitä mieltä, että olisi hyvä selvittää onko taustalla jotain muutakin. Jos tyttö on ennen ollut hoikka ja liikunnallinen ja nyt vain istuu huoneessaan eikä kavereitakaan ole, niin ei se paino olisi minun ensimmäinen huolenaiheeni... Vaan se, miten tyttö voi henkisesti. Voihan sitä ruveta kiristyslinjalle ja takavarikoida kaikki tytön tavarat, mutta se tuskin parantaa hänen henkistä vointiaan.

Tuossa tilanteessa riittää kun jättää vain ne energiajuomat ja sipsit pois ja vaihtaa veteen, hedelmiin ja kasviksiin. Anna tytön vaikka valita mitä hedelmiä ja kasviksia kotiin haluaa. Ota kauppaan mukaan ja anna ostaa vaikka jotain kalliimpia erikoishedelmiä, eli kokeilla uusia hedelmämakuja, jos ei rahasta ole pula.

Suosittelen ettet huomauta painosta etkä puhu laihdutuskuurista. Minä itse kuulun näihin, jolle terkkari huomautteli painosta 15-vuotiaana, vaikka painoindeksi oli aikuisten laskurin mukaan hieman vajaa 22. Siitähän seurasi 10 vuotta kestänyt rankka laihdutuskuuri ja terveys meni lopullisesti.

Kyllä tyttö tietää että on lihavampi kuin muut. Se että ahdistui noin vaateostoksilla, kertoo jo paljon. itse lihavana lapsena ja nuorena sekä teininä voin sanoa että aikuisten puuttuminen asiaan vain pahentaa oloa eikä se auta tippaakaan. Koska laihtumien yms halu lähtee itsestä. ei siitä mitä toiset sanoo. Sinuna keskittyisin siihen, että tsemppaat tyttöä ja koitat saada hänet omaksumaan terveen itsetunnon!! näytät että hyäksyt hänet sellaisena kuin hän on. Voi olla vaikeaa tytölle jos äiti on hoikka ja liikunnallinen ja itse ei ole. Pelkästään siitä voi tulla ahdistusta ja pahaa mieltä sillä tytär usein kuitenkin vertaa itseään muiden lisäksi äitiinsä. Saatat huomaamattasi tuoda esille omaa liikunnallisuutta ja hyvää kroppaasi yms mikä voi olla jo valmiiksi kehostaan epävarmalle nuorelle naiselle liikaa. Mitä sitten voit tehdä? Pidä huoli, että teillä on perus ruokailu kunnossa, mutta ei mitään salaatin tuputusta tai sellaista! Voit koittaa jutella tyttärelle ja kysyä miten menee (ilman että se liittyy mitenkään hänen painoonsa). Voisit vaikka sanoa, että sinusta olis mukavaa jos hän lähtisi sun seuraksesi vaikka sinne kävelylle, uimaan tai salille. Ei niin, että nyt PITÄÄ lähteä liikkumaan! tai että tytön pitäisi nyt liikkua että laihtuu tms. tiedät varmaan kyllä mitä tarkoitan. Pitää olla hienovarainen ja kannustava. Häntä saatetaan kiusata koulussa, ja se voi olla kova paikka. itseäni kiusattiin koko ala- ja yläaste painosta (enkä ollut silloin kuin suunnilleen varmaan saman kokoinen kuin tyttäresi) mutta en uskaltanut koskaan kertao sitä vanhemmille koska häpesin asiaa. No nyt myöhemmin sitten kärsin edelleen huonosta itsetunnosta ja käyn terapiassa purkamassa kiusaamisen jättämiä haavoja. Laihtunut sentään ole, mutta se lähti itsestäni. vuosien muiden yritettyä muutuin vain kapinallisemmaksi ja en halunnut tehdä asialle mitään. Vasta sitten, kuin asia lähti omasta tahdostani sain tehtyä muutoksen. Tärkeintä on se, että hyväksyt tytön vaikka hän olisi kokoa XL etkä nujerra hänen itsetuntoa. se on pahin mitä voit tehdä. Toki saa ja pitää puuttua jos menee sairaanloiseksi mutta muuten pienellä ylipainollakaan ei ole väliä loppupelissä. 

Ohis mutta sitä voi olla vähän pyöreä eikä kuitenkaan sellainen joka ohittaa kaiken terveellisen. Meillä menee kaikki, hedelmät, kasvikset, sipsiä ja suklaa.

Vierailija kirjoitti:

Minun poika elää peleillä ja pitsalla. Kaljaakin jo   ostan että sitten miehistyy. Mieskin sanoo että sitten tulee naisia kun on oikein iso ja näkyy kauas.

Olet vuoden äiti kandidaatti selvästikin.

Vierailija kirjoitti:

Njaa. Kotona aloittaisin siitä, että tekisin normaalia ruokaa puhtaista raaka-aineista, eikä mitään korvikkeita. Jos kerran kuussa on pizzaa, niin sitten aitoa sellaista.

Maistuvaa ruokaa, joka pitää nälän loitolla, silloin mielikin on parempi.

Tietenkään noita raivareita ei tarvitse katsella,

eihän tyttö enää mikään uhmaikäinen ole.

Juurikin näin. Pitsa pitsana, mutta harvoin. Ei mitään pelleilyfitnesshurahduskorvikkeita. Oisko tässä nyt äiti hurahtanut kuntosalitreenaukseen ja terveysblogien mukasuperterveellisiin ruokaohjeisiin ja teini sitten kapinoisi äidin hurahdusta vastaan.

Syökää siellä kotona nyt ihan normaalia ruokaa - myös sitä ihan oikeaa pitsaa ja lasagnea, mutta harvoin. Kunhan katsotte, että sen valtaosan ajasta ruoka on terveellistä. Valitkaa kasviksista ne, joista tyttö pitää ja siinä muodossa, missä hän niistä pitää. Ota tyttö mukaan suunnitellemaan yhteisiä syömisiä ja laittamaan ruokaa. Ja unohda kaikki Superkevyet-Mutta-Ihan-Yhtä-Hyvät (no eivät ole) ruoan korvikkeet, kuten kukkakaalipitsat ja kesäkurpitsapastat. Äläkä tee siitä ruoasta ja kuntosalista ja terveellisyydestä mitään elämää isompaa numeroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö on siis noin 168cm pitkä ja painoa en osaa arvioida, paitsi että sitä on liikaa. Ehkä 80 kg? Ei tahdo mitään harrastuksia. Kavereita ei juurikaan ole, lähinnä nyhjää huoneessaan ja somettaa.

Siis äitinä annat hänen viettää kaikki illat omassa huoneessaan energiajuomaa litkien ja sipsiä mussuttaen?

Aloita katsomalla pitkään peiliin ja sen jälkeen ala vaatimaan häneltä asioita. Vanhemmuus on sitä että lapselle pidetään myös kuria, koska lapsi ei osaa pitää sitä itse.

Missähän isän vastuu taas on, unohtunut? Ei äiti ole mikään ainut vastuullinen ruuasta ym yksin.

Kerro hänen olevan ylipainoinen ja olisi syytä laihduttaa. Pumpulissa ei kannata lapsia kasvattaa.

Oma äitinhän lupasi maksaa minulle jos laihdun. En ollut kovinkaan suuri vielä silloin, pikkuisen vaan pläski. Jätti ikuiset arvet, ja kokemuksen, etten kelpaa äidilleni sellaisena kuin olen (siihen on muitakin syitä). Painon kanssa ollut siitä saakka vaikeaa.

Ole hienovarainen, äläkä missään tapauksessa anna tytölle aihetta koskaan uskoa, että hän on sinulle vääränlainen, vaikka painaisi kuinka paljon tahansa. Terveellä itsetunnolla painonhallinta onnistuu, murretulla ei.