Mitä olisit toivonut, että sinulle olisi lapsuudenkodissasi opetettu?

- itsetunto

-raha-asioiden hoito

- sosiaaliset taidot

Rohkeutta ja työelämätaitoja.

Liikunnan iloa.

Rahan käyttöä ja säästämistä. Vanhemmat olivat hosi säästeliäitä ja talous oli aina tasapainossa.

Itse kamppailin itsenäistyttyäni ulosoton ja vrlkojien kanssa enkä osannut yhtään suunnitella nenääni pitemmälke. Sössin huolella.

Kotona ei koskaan puhuttu rahasta.

Järkevää rahankäyttöä. Nyt kaikki menee mikä tuleekin (ja huom, taloutemme tulot ovat selvästi yli keskiarvon, eli ei ole kyse siitä etteikö rahaa tulisi), mitään ei jää säästöön, ja velkaa on. Kadehdin ihmisiä, jotka osaavat elää vähemmilläkin tuloilla niin, että mistään ei tunnu olevan puutetta (ainakaan noin ulkopuolisen silmin), velkaa ei ole, ja säästöt/sijoitukset pikku hiljaa kasvaa. Mutta ilmeisesti en kadehdi tarpeeksi, kun edelleen jatkan vain samaa rataa. Ja valitettavasti puolisoni on aivan samanlainen (tai ehkä se on hyvä että on, muuten hän ei mahdollisesti enää olisikaan puolisoni...).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Röyhkeyttä. Tätä onneksi opin myöhemmin mieheltäni, kiitettävin seurauksin.

Röyhkeydellä on vähän ikävä klangi. - Sen sijaan, jos tarkoitat rröyhkeydellä kykyä ottaa oma tila ja tiedostaa omat vahvuudet ja oman työnsä laatu sen sijaan, ettää sortuisi työnsä tai itsensä tarpeettomaan aliarviointiin ja vähättelyyn, niin ymmärrän, mitä tarkoitat. - Kuinka paljon osaamista jääkään käyttämättä, kun ei uskalleta tai aina tajuta tuoda sitä esille. t. Mies, joka on yrittänyt ja yrittää yhä tsempata kumppaniaan, vaikka en kielläkään häntä olemasta heikkokaan, kun on sen aika. Mutta liiallinen ja alituinen itsensä vähättely ja aliarvioiminen saattaa uskoakseni vain rajoittaa mahdollisuuksiamme toteuttaa omaa potentiaaliamme.

Röyhkeys on ehkä vähän raflaava sana, mutta tuota tarkoitin mitä kirjoitit. En enää osaa vähätellä tekemisiäni ja pidän puoleni. Osaan myös tarvittaessa viedä asioita eteenpäin, jos tunnen saavani huonoa kohtelua. Mieheni sparrasi minua aikoinaan työhaastatteluun tuntikausia ja hänen ansiostaan sain sen. Ehkä tämä röyhkeys tulee miehiltä luonnostaan.

Ohis Ei "röyhkeys"  tule meiltä kaikilta miehiltäkään luonnostaan. Kyllä kumppanini joutuu toisinaan tsemmppaamaan ja kannustamaan minuakin.

Mutta ehkä tai luulatavasti miesten toisinaan tarpeeton uho ja itsensä jalustalle  nostamien ja esille tuominen toisinaan jopa avoimesti kyynerpäätaktiikkaa apuna käyttäen (eli etenemään häikäilemättömästi ja toisia mahd. loukaten) on edelleen kulttuurissamme hyväksytympää kuin naisille.

Rahankäyttö. Äidin kanssa vietettiin aina shoppailipäiviä. Vieläkin hieman koukussa siihen.

Itseluottamusta ja tunteista puhumista

Hoitamaan mielenterveysongelmia.

Puhumista. Ei niin paljon tahtoon taipumista vaan olisi myös annettu tilaa osoittaa oma tahto ja opetella perustelemaan ja puolustamaan itseään. Äiti on vähän kontrollifriikki ja marttyyri, niin olen sitten vasta lähempänä 30v alkanut opettelemaan näitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Röyhkeyttä. Tätä onneksi opin myöhemmin mieheltäni, kiitettävin seurauksin.

Röyhkeydellä on vähän ikävä klangi. - Sen sijaan, jos tarkoitat rröyhkeydellä kykyä ottaa oma tila ja tiedostaa omat vahvuudet ja oman työnsä laatu sen sijaan, ettää sortuisi työnsä tai itsensä tarpeettomaan aliarviointiin ja vähättelyyn, niin ymmärrän, mitä tarkoitat. - Kuinka paljon osaamista jääkään käyttämättä, kun ei uskalleta tai aina tajuta tuoda sitä esille. t. Mies, joka on yrittänyt ja yrittää yhä tsempata kumppaniaan, vaikka en kielläkään häntä olemasta heikkokaan, kun on sen aika. Mutta liiallinen ja alituinen itsensä vähättely ja aliarvioiminen saattaa uskoakseni vain rajoittaa mahdollisuuksiamme toteuttaa omaa potentiaaliamme.

<3

Olisin toivonut, että minulle olisi opetettu parempi asenne työntekoon.

Kotitöiden tekemistä alettiin vaatia minulta säännöllisesti vasta kouluiässä. Olin siis periaatteessa laiskotellut koko siihen astisen elämäni, joten kotityöt tuntuivat suurelta vaivalta, enkä todellakaan aina suostunut tekemään niitä, eivätkä vanhempani pystyneet pakottamaan minua.

Osaan kyllä nykyään tehdä siis kotitöitä, ja pidän kotini ihan kohtuullisen siistinä, mutta kotityöt ovat edelleenkin suuri ponnistus, vaikka ei niissä pitkään mene. Varmaan ne eivät tuntuisi noin raskailta, jos minut olisi laitettu tekemään päivittäin jotain helppoja kotitöitä jo ihan pikkulapsesta saakka, reilusti ennen kouluikää.