Mikä siinä on että ihmiset on melkein kuin katkeria jos joku on tehnyt elämässään toisin kuin he ja on siihen tyytyväinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti ois ainakin ollut katkera, jos mä oisin vain elellyt jossain paratiisisaarella pääomatuloillani, kun hänen elämänsä oli paskaa köyhäilyä.

t.kristallikissa

Ja sit jos siellä ois tullut jotain elämän normaaleja vastoinkäymisiä, tää pask.ah.uora ei ois halunnut olla tukena, hän ei siis henkisesti rakastanut minua. Hän ansaitsee julkisen pas.kateurastuksen ja sen kuulutuksen, että tässä menee pas.kainen ihminen, joka vihasi omaa lastaan!

t.kristallikissa

Minusta tuntuu että voisit hyötyä suuresti jostakin psykiatrista. Sinä pilaat itse oman elämäsi, ja siitä et kuitenkaan voi syyttää muita. Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse voi olla myös arvomaailmasta: ennen vauraus liittyi työntekoon, ja työtä tehtiin. Maalla on yhä miehiä jotka tekee fyysistä työtä, ja kädenjälki näkyy.

Vauraus on selkänahasta kiinni.

Loogista jos eivät jaksa ymmärtää kun joku hipsterinpimpula lällättelee että mä en ainakaan mee ikinä töihin! Jotka nauraa niille joiden työstä verotettu raha sen chillailun mahdollistaa.

Jokainen näkee asian omasta kulmastaan.

Miten niin loogista? Loogista olla ahdasmielinen idi.ootti? Sais itse hävetä ja tuollainen pask pitää turpansa tukossa, vaikka ajattelisikin omia aivovammmaisia ajatuksiaan.

t.kristallikissa

Olet ilmeisesti nuorempaa polvea ja kaupunkilainen, jonka ei ole tarvinnut tehdä työtä. On loogista että näet asiat vain itsesi kannalta, kuten jokainen näkee.

Jos haluat että sinut otetaan vakavasti ja tulet kuulluksi, kannattaa opetella kirjoittamaan ilman tunnekuohua.

Niin kauan kuin nimität muita idiootiksi ja paskoiksi, kerrot olevasi puolustuskannalla kaikelle.

Ja siten et koskaan pääse huonosta olostasi.

Sulla ja SUNLAISILLAS, joka jo kättelyssä julistaa osaavansa nähdä asiat vain omalta kantiltaan ei ole MITÄÄN tekemistä mun huonon oloni lähtemisen kanssa. Sä olet se suoli, paska ja persereikä, johon paha olo puretaan.

Ja totta, olen KAUPUNKILAINEN, PERIJÄTÄR, JA RIKAS, eikä MULLE työnteko OLE KOSKAAN ollut mikään henkiinjäämis- eikä edes ihmisarvokysymys.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti ois ainakin ollut katkera, jos mä oisin vain elellyt jossain paratiisisaarella pääomatuloillani, kun hänen elämänsä oli paskaa köyhäilyä.

t.kristallikissa

Ja sit jos siellä ois tullut jotain elämän normaaleja vastoinkäymisiä, tää pask.ah.uora ei ois halunnut olla tukena, hän ei siis henkisesti rakastanut minua. Hän ansaitsee julkisen pas.kateurastuksen ja sen kuulutuksen, että tässä menee pas.kainen ihminen, joka vihasi omaa lastaan!

t.kristallikissa

Minusta tuntuu että voisit hyötyä suuresti jostakin psykiatrista. Sinä pilaat itse oman elämäsi, ja siitä et kuitenkaan voi syyttää muita. Ohis

Se on muiden syy, jos MÄ en saa sitä korjattua, se EI OLE MUN SYYTÄNI, tajuatko, idi.ootti? Mä yritän kyllä.

t.kristallikissa

ihmiset ovat katkeria, koska olen tyytyväinen elämiseen toimeentulotuella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Minulle ollaan katkeria siitä kun en ole halunnut mennä naimisiin ja tehdä lapsia.

En tosiaan osaa sanoa.

Joo näin päin se näkyy myös! Itsellä tosiaan vain noin päin kokemus että ulkopuolisten mielestä olimme tyhmiä kun emme laskeneet kalenterista tarpeeksi suurta määrää vuosia ennen vakavampaa sitoutumista ja perhettä. Mentiin naimisiin alle vuoden jälkeen tapaamisesta ja esikoinen syntyi 2 vuoden jälkeen.

Ja monesti näkee sitäkin että jos joku ei halua naimisiin tai ei halua lasta (tai ei halua matkustella tai mitä ikinä), niin ihmiset tulevat ja kertovat että " voi voi kun elät onnetonta elämää jos et toteuta omassa elämässäsi sitä mistä minäkin unelmoin". Miten ei jotkut ymmärrä että eri ihmisillä on eri unelmat ja kiinnostuksenkohteet? Ihan samalla tavalla kun kaikki ei unelmoi maailmanympärimatkoista, niin kaikki ei unelmoi perheestä ja lapsista.

ap

Muistan kun aloimme miehen kanssa seurustelemaan 18 vuotiaina ja meillä omat unelmat. Mies halusi oman ravintolan ja minä halusin lääkäriksi lastensairaalaan. Tiedettiin molemmat mitä se vaatii. Mies lähti ranskaan silloin hakemaan ranskalaisen keittiön koulutuksen. Siinäkään eu yksikään meidän kaveri tsempannu sitä tai toivottanu onnea ja hyvää matkaa.. Kaikki haukku, että mitä järkeä lähteä sinne asti ja mitä siitäkin tulee. Minulle vttuiltiin, että miten jaksat alkaa lukea vuosia lääkäriksi ja sitten ehkä erikoistua kaiken päälle.

Toi aika meni ja valmistuttiin molemmat.  Mies perusti ravintolan, niin hänen avajaisiin ei tullut yksikään kaveri ja ne tuomitsi sen ravintolan jo konkurssiin ekana päivänä. Niitä vtutti se kun mieheni toteutti omaa unelmaa ja he eivät itse tehneet elämässään mitään. Minä alotin lääkärin työt ja aloin kanssa saada enemmän moitteita, että onko nyt kivaa kun on hyvä palkka jne.. Aivan käsittämätöntä jauhantaa. Meillä e ole lapsia, koska minä en voi saada niitä. Enkä ole kertonut syytä kavereille, koska en jaksa kuunnella sitä, että olen viallinen. Ennemmin kuuntelen, että meillä ei ole lapsia sen takia, koska meillähän on nämä hienot urat ja aikaa ei jää perheelle. Ennemmin matkustelee ja asuu isossa kämpässä kahdestaan.. Tota minä kuuntelen ennemmin, kun kertoisin totuuden heille.

Olemme vuosien saatossa muutenkin vähentäneet tota kaveripiirin tapaamista, vaikka on siellä hienoja ihmisiä myös. Ei me olla esim uuteen kämppään kutsuttu ketään kyläilemään. Nyt ollaan 42v ja miehellä on edelleen sama ravintola ja avannu kaksi muuta toisille paikkakunnille. Sille on kaksi sanonut, että ihme ettei noi ole mennyt konkkaan... He eivät suostu ymmärtämään, että joku osaa asiansa tehdä oikein. He odottavat sitä hetkeä kun pääsevät avautumaan jos ovet menisi kiinni.

Helppoahan sun on lässyttää, kun ei ole kotoa lannistettu tai muuten vaan on eväät sellaiset, että olet noin "vapaa". Se on lahja, etkä pärjää siis muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse voi olla myös arvomaailmasta: ennen vauraus liittyi työntekoon, ja työtä tehtiin. Maalla on yhä miehiä jotka tekee fyysistä työtä, ja kädenjälki näkyy.

Vauraus on selkänahasta kiinni.

Loogista jos eivät jaksa ymmärtää kun joku hipsterinpimpula lällättelee että mä en ainakaan mee ikinä töihin! Jotka nauraa niille joiden työstä verotettu raha sen chillailun mahdollistaa.

Jokainen näkee asian omasta kulmastaan.

Miten niin loogista? Loogista olla ahdasmielinen idi.ootti? Sais itse hävetä ja tuollainen pask pitää turpansa tukossa, vaikka ajattelisikin omia aivovammmaisia ajatuksiaan.

t.kristallikissa

Olet ilmeisesti nuorempaa polvea ja kaupunkilainen, jonka ei ole tarvinnut tehdä työtä. On loogista että näet asiat vain itsesi kannalta, kuten jokainen näkee.

Jos haluat että sinut otetaan vakavasti ja tulet kuulluksi, kannattaa opetella kirjoittamaan ilman tunnekuohua.

Niin kauan kuin nimität muita idiootiksi ja paskoiksi, kerrot olevasi puolustuskannalla kaikelle.

Ja siten et koskaan pääse huonosta olostasi.

Sulla ja SUNLAISILLAS, joka jo kättelyssä julistaa osaavansa nähdä asiat vain omalta kantiltaan ei ole MITÄÄN tekemistä mun huonon oloni lähtemisen kanssa. Sä olet se suoli, paska ja persereikä, johon paha olo puretaan.

Ja totta, olen KAUPUNKILAINEN, PERIJÄTÄR, JA RIKAS, eikä MULLE työnteko OLE KOSKAAN ollut mikään henkiinjäämis- eikä edes ihmisarvokysymys.

t.kristallikissa

Äitini olisi sopinut arvostaa sitä, ja kannustaa sellaiseen, minkä tämä asema tuo tullessaan, mutta ei. Hän teki kaikkensa viedäkseen sen minulta. Ja etten hyötyisi siitä HENKISESTI.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse voi olla myös arvomaailmasta: ennen vauraus liittyi työntekoon, ja työtä tehtiin. Maalla on yhä miehiä jotka tekee fyysistä työtä, ja kädenjälki näkyy.

Vauraus on selkänahasta kiinni.

Loogista jos eivät jaksa ymmärtää kun joku hipsterinpimpula lällättelee että mä en ainakaan mee ikinä töihin! Jotka nauraa niille joiden työstä verotettu raha sen chillailun mahdollistaa.

Jokainen näkee asian omasta kulmastaan.

Miten niin loogista? Loogista olla ahdasmielinen idi.ootti? Sais itse hävetä ja tuollainen pask pitää turpansa tukossa, vaikka ajattelisikin omia aivovammmaisia ajatuksiaan.

t.kristallikissa

Olet ilmeisesti nuorempaa polvea ja kaupunkilainen, jonka ei ole tarvinnut tehdä työtä. On loogista että näet asiat vain itsesi kannalta, kuten jokainen näkee.

Jos haluat että sinut otetaan vakavasti ja tulet kuulluksi, kannattaa opetella kirjoittamaan ilman tunnekuohua.

Niin kauan kuin nimität muita idiootiksi ja paskoiksi, kerrot olevasi puolustuskannalla kaikelle.

Ja siten et koskaan pääse huonosta olostasi.

Ja mitä pahaa on olla puolustuskannalla? Kaltaisesi pa.skaisluu.serit eivät osaa asettua asemaani?

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse voi olla myös arvomaailmasta: ennen vauraus liittyi työntekoon, ja työtä tehtiin. Maalla on yhä miehiä jotka tekee fyysistä työtä, ja kädenjälki näkyy.

Vauraus on selkänahasta kiinni.

Loogista jos eivät jaksa ymmärtää kun joku hipsterinpimpula lällättelee että mä en ainakaan mee ikinä töihin! Jotka nauraa niille joiden työstä verotettu raha sen chillailun mahdollistaa.

Jokainen näkee asian omasta kulmastaan.

Miten niin loogista? Loogista olla ahdasmielinen idi.ootti? Sais itse hävetä ja tuollainen pask pitää turpansa tukossa, vaikka ajattelisikin omia aivovammmaisia ajatuksiaan.

t.kristallikissa

Olet ilmeisesti nuorempaa polvea ja kaupunkilainen, jonka ei ole tarvinnut tehdä työtä. On loogista että näet asiat vain itsesi kannalta, kuten jokainen näkee.

Jos haluat että sinut otetaan vakavasti ja tulet kuulluksi, kannattaa opetella kirjoittamaan ilman tunnekuohua.

Niin kauan kuin nimität muita idiootiksi ja paskoiksi, kerrot olevasi puolustuskannalla kaikelle.

Ja siten et koskaan pääse huonosta olostasi.

Ja mitä pahaa on olla puolustuskannalla? Kaltaisesi pa.skaisluu.serit eivät osaa asettua asemaani?

t.kristallikissa

Ja tukea?

Jos joku on puolustuskannalla, niin ehkä hän, v*ttupää, joka sä siis olet, tarvitsisi tukea!? Mutta ei, sä oot niin vajaa, ettet tajua sitä.

t.kristallikissa

No, olen villi ja vapaa pätkätyöläinen, ja ihmissuhteissa vähän ailahtelevainen, eli miehet vaihtuvat ehkä vähän useammin kuin joillain vakiintuneilla kavereillani. Tykkään myös matkustaa impulsiivisesti, eli saatan lähteä talveksi Kaakkois-Aasiaan, jos siltä tuntuu. Kaverini, joilla on vakiintuneet parisuhteet, asuntolaina, ja lapsia, kommentoivat asioitani siihen tyyliin että olen saanut vaikutelman, että he eivät ole ihan tyytyväisiä tapaansa elää. Että olisiko aika vakiintua ja päläpälä. Miksi kun ei yhtään huvita? Tykkään elää näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse voi olla myös arvomaailmasta: ennen vauraus liittyi työntekoon, ja työtä tehtiin. Maalla on yhä miehiä jotka tekee fyysistä työtä, ja kädenjälki näkyy.

Vauraus on selkänahasta kiinni.

Loogista jos eivät jaksa ymmärtää kun joku hipsterinpimpula lällättelee että mä en ainakaan mee ikinä töihin! Jotka nauraa niille joiden työstä verotettu raha sen chillailun mahdollistaa.

Jokainen näkee asian omasta kulmastaan.

Miten niin loogista? Loogista olla ahdasmielinen idi.ootti? Sais itse hävetä ja tuollainen pask pitää turpansa tukossa, vaikka ajattelisikin omia aivovammmaisia ajatuksiaan.

t.kristallikissa

Olet ilmeisesti nuorempaa polvea ja kaupunkilainen, jonka ei ole tarvinnut tehdä työtä. On loogista että näet asiat vain itsesi kannalta, kuten jokainen näkee.

Jos haluat että sinut otetaan vakavasti ja tulet kuulluksi, kannattaa opetella kirjoittamaan ilman tunnekuohua.

Niin kauan kuin nimität muita idiootiksi ja paskoiksi, kerrot olevasi puolustuskannalla kaikelle.

Ja siten et koskaan pääse huonosta olostasi.

Mitä pahaa on puolustuskannalla olossa? Se tuo sinusta esiin saalistajan? Pahimmat puolesi? Joudut näyttämään muille, se tihkuukin sinusta hallitsemattasi läpi, että oootkin joku paska, etkä hyveihminwn, mikä sä itse luulet olevasi?

t.kristallikissa

Hyveihminen, eli sellaista itsestään kuvitteleva, ei oikeasti hyveellinen ihminen siis, joutui lähtemään ketjusta, koska ei osaa keskustella puolustuskannalla olevien kanssa? Surkimus.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Minulle ollaan katkeria siitä kun en ole halunnut mennä naimisiin ja tehdä lapsia.

En tosiaan osaa sanoa.

Joo näin päin se näkyy myös! Itsellä tosiaan vain noin päin kokemus että ulkopuolisten mielestä olimme tyhmiä kun emme laskeneet kalenterista tarpeeksi suurta määrää vuosia ennen vakavampaa sitoutumista ja perhettä. Mentiin naimisiin alle vuoden jälkeen tapaamisesta ja esikoinen syntyi 2 vuoden jälkeen.

Ja monesti näkee sitäkin että jos joku ei halua naimisiin tai ei halua lasta (tai ei halua matkustella tai mitä ikinä), niin ihmiset tulevat ja kertovat että " voi voi kun elät onnetonta elämää jos et toteuta omassa elämässäsi sitä mistä minäkin unelmoin". Miten ei jotkut ymmärrä että eri ihmisillä on eri unelmat ja kiinnostuksenkohteet? Ihan samalla tavalla kun kaikki ei unelmoi maailmanympärimatkoista, niin kaikki ei unelmoi perheestä ja lapsista.

ap

Muistan kun aloimme miehen kanssa seurustelemaan 18 vuotiaina ja meillä omat unelmat. Mies halusi oman ravintolan ja minä halusin lääkäriksi lastensairaalaan. Tiedettiin molemmat mitä se vaatii. Mies lähti ranskaan silloin hakemaan ranskalaisen keittiön koulutuksen. Siinäkään eu yksikään meidän kaveri tsempannu sitä tai toivottanu onnea ja hyvää matkaa.. Kaikki haukku, että mitä järkeä lähteä sinne asti ja mitä siitäkin tulee. Minulle vttuiltiin, että miten jaksat alkaa lukea vuosia lääkäriksi ja sitten ehkä erikoistua kaiken päälle.

Toi aika meni ja valmistuttiin molemmat.  Mies perusti ravintolan, niin hänen avajaisiin ei tullut yksikään kaveri ja ne tuomitsi sen ravintolan jo konkurssiin ekana päivänä. Niitä vtutti se kun mieheni toteutti omaa unelmaa ja he eivät itse tehneet elämässään mitään. Minä alotin lääkärin työt ja aloin kanssa saada enemmän moitteita, että onko nyt kivaa kun on hyvä palkka jne.. Aivan käsittämätöntä jauhantaa. Meillä e ole lapsia, koska minä en voi saada niitä. Enkä ole kertonut syytä kavereille, koska en jaksa kuunnella sitä, että olen viallinen. Ennemmin kuuntelen, että meillä ei ole lapsia sen takia, koska meillähän on nämä hienot urat ja aikaa ei jää perheelle. Ennemmin matkustelee ja asuu isossa kämpässä kahdestaan.. Tota minä kuuntelen ennemmin, kun kertoisin totuuden heille.

Olemme vuosien saatossa muutenkin vähentäneet tota kaveripiirin tapaamista, vaikka on siellä hienoja ihmisiä myös. Ei me olla esim uuteen kämppään kutsuttu ketään kyläilemään. Nyt ollaan 42v ja miehellä on edelleen sama ravintola ja avannu kaksi muuta toisille paikkakunnille. Sille on kaksi sanonut, että ihme ettei noi ole mennyt konkkaan... He eivät suostu ymmärtämään, että joku osaa asiansa tehdä oikein. He odottavat sitä hetkeä kun pääsevät avautumaan jos ovet menisi kiinni.

Helppoahan sun on lässyttää, kun ei ole kotoa lannistettu tai muuten vaan on eväät sellaiset, että olet noin "vapaa". Se on lahja, etkä pärjää siis muiden kanssa.

No sen verran voin tähän vastata, että olen kasvanut lastenkodissa ja minulle ei ole tarjottimella annettu yhtään mitään. Olen alkoholistiperheen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Minulle ollaan katkeria siitä kun en ole halunnut mennä naimisiin ja tehdä lapsia.

En tosiaan osaa sanoa.

Joo näin päin se näkyy myös! Itsellä tosiaan vain noin päin kokemus että ulkopuolisten mielestä olimme tyhmiä kun emme laskeneet kalenterista tarpeeksi suurta määrää vuosia ennen vakavampaa sitoutumista ja perhettä. Mentiin naimisiin alle vuoden jälkeen tapaamisesta ja esikoinen syntyi 2 vuoden jälkeen.

Ja monesti näkee sitäkin että jos joku ei halua naimisiin tai ei halua lasta (tai ei halua matkustella tai mitä ikinä), niin ihmiset tulevat ja kertovat että " voi voi kun elät onnetonta elämää jos et toteuta omassa elämässäsi sitä mistä minäkin unelmoin". Miten ei jotkut ymmärrä että eri ihmisillä on eri unelmat ja kiinnostuksenkohteet? Ihan samalla tavalla kun kaikki ei unelmoi maailmanympärimatkoista, niin kaikki ei unelmoi perheestä ja lapsista.

ap

Muistan kun aloimme miehen kanssa seurustelemaan 18 vuotiaina ja meillä omat unelmat. Mies halusi oman ravintolan ja minä halusin lääkäriksi lastensairaalaan. Tiedettiin molemmat mitä se vaatii. Mies lähti ranskaan silloin hakemaan ranskalaisen keittiön koulutuksen. Siinäkään eu yksikään meidän kaveri tsempannu sitä tai toivottanu onnea ja hyvää matkaa.. Kaikki haukku, että mitä järkeä lähteä sinne asti ja mitä siitäkin tulee. Minulle vttuiltiin, että miten jaksat alkaa lukea vuosia lääkäriksi ja sitten ehkä erikoistua kaiken päälle.

Toi aika meni ja valmistuttiin molemmat.  Mies perusti ravintolan, niin hänen avajaisiin ei tullut yksikään kaveri ja ne tuomitsi sen ravintolan jo konkurssiin ekana päivänä. Niitä vtutti se kun mieheni toteutti omaa unelmaa ja he eivät itse tehneet elämässään mitään. Minä alotin lääkärin työt ja aloin kanssa saada enemmän moitteita, että onko nyt kivaa kun on hyvä palkka jne.. Aivan käsittämätöntä jauhantaa. Meillä e ole lapsia, koska minä en voi saada niitä. Enkä ole kertonut syytä kavereille, koska en jaksa kuunnella sitä, että olen viallinen. Ennemmin kuuntelen, että meillä ei ole lapsia sen takia, koska meillähän on nämä hienot urat ja aikaa ei jää perheelle. Ennemmin matkustelee ja asuu isossa kämpässä kahdestaan.. Tota minä kuuntelen ennemmin, kun kertoisin totuuden heille.

Olemme vuosien saatossa muutenkin vähentäneet tota kaveripiirin tapaamista, vaikka on siellä hienoja ihmisiä myös. Ei me olla esim uuteen kämppään kutsuttu ketään kyläilemään. Nyt ollaan 42v ja miehellä on edelleen sama ravintola ja avannu kaksi muuta toisille paikkakunnille. Sille on kaksi sanonut, että ihme ettei noi ole mennyt konkkaan... He eivät suostu ymmärtämään, että joku osaa asiansa tehdä oikein. He odottavat sitä hetkeä kun pääsevät avautumaan jos ovet menisi kiinni.

Helppoahan sun on lässyttää, kun ei ole kotoa lannistettu tai muuten vaan on eväät sellaiset, että olet noin "vapaa". Se on lahja, etkä pärjää siis muiden kanssa.

No sen verran voin tähän vastata, että olen kasvanut lastenkodissa ja minulle ei ole tarjottimella annettu yhtään mitään. Olen alkoholistiperheen lapsi.

Niin no, vapaampi kuitenkin, ei ole kukaan ehtinyt opettaa miten pitää elää. Etkä osaa olla muiden ystävä, sellainen vika sussa kuitenkin on. Et osaa auttaa esim. heitä vapautumaan joistain heidän nuo toimet estävistä ajatuksista. Tuskin hekään ajattelevat olevansa onnettomia, mutta saattaahan se kirpaista, kun on aina kotona sanottu että. Sulle ei ole. Mutta mitäs sä siitä mitään tietäisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Minulle ollaan katkeria siitä kun en ole halunnut mennä naimisiin ja tehdä lapsia.

En tosiaan osaa sanoa.

Joo näin päin se näkyy myös! Itsellä tosiaan vain noin päin kokemus että ulkopuolisten mielestä olimme tyhmiä kun emme laskeneet kalenterista tarpeeksi suurta määrää vuosia ennen vakavampaa sitoutumista ja perhettä. Mentiin naimisiin alle vuoden jälkeen tapaamisesta ja esikoinen syntyi 2 vuoden jälkeen.

Ja monesti näkee sitäkin että jos joku ei halua naimisiin tai ei halua lasta (tai ei halua matkustella tai mitä ikinä), niin ihmiset tulevat ja kertovat että " voi voi kun elät onnetonta elämää jos et toteuta omassa elämässäsi sitä mistä minäkin unelmoin". Miten ei jotkut ymmärrä että eri ihmisillä on eri unelmat ja kiinnostuksenkohteet? Ihan samalla tavalla kun kaikki ei unelmoi maailmanympärimatkoista, niin kaikki ei unelmoi perheestä ja lapsista.

ap

Muistan kun aloimme miehen kanssa seurustelemaan 18 vuotiaina ja meillä omat unelmat. Mies halusi oman ravintolan ja minä halusin lääkäriksi lastensairaalaan. Tiedettiin molemmat mitä se vaatii. Mies lähti ranskaan silloin hakemaan ranskalaisen keittiön koulutuksen. Siinäkään eu yksikään meidän kaveri tsempannu sitä tai toivottanu onnea ja hyvää matkaa.. Kaikki haukku, että mitä järkeä lähteä sinne asti ja mitä siitäkin tulee. Minulle vttuiltiin, että miten jaksat alkaa lukea vuosia lääkäriksi ja sitten ehkä erikoistua kaiken päälle.

Toi aika meni ja valmistuttiin molemmat.  Mies perusti ravintolan, niin hänen avajaisiin ei tullut yksikään kaveri ja ne tuomitsi sen ravintolan jo konkurssiin ekana päivänä. Niitä vtutti se kun mieheni toteutti omaa unelmaa ja he eivät itse tehneet elämässään mitään. Minä alotin lääkärin työt ja aloin kanssa saada enemmän moitteita, että onko nyt kivaa kun on hyvä palkka jne.. Aivan käsittämätöntä jauhantaa. Meillä e ole lapsia, koska minä en voi saada niitä. Enkä ole kertonut syytä kavereille, koska en jaksa kuunnella sitä, että olen viallinen. Ennemmin kuuntelen, että meillä ei ole lapsia sen takia, koska meillähän on nämä hienot urat ja aikaa ei jää perheelle. Ennemmin matkustelee ja asuu isossa kämpässä kahdestaan.. Tota minä kuuntelen ennemmin, kun kertoisin totuuden heille.

Olemme vuosien saatossa muutenkin vähentäneet tota kaveripiirin tapaamista, vaikka on siellä hienoja ihmisiä myös. Ei me olla esim uuteen kämppään kutsuttu ketään kyläilemään. Nyt ollaan 42v ja miehellä on edelleen sama ravintola ja avannu kaksi muuta toisille paikkakunnille. Sille on kaksi sanonut, että ihme ettei noi ole mennyt konkkaan... He eivät suostu ymmärtämään, että joku osaa asiansa tehdä oikein. He odottavat sitä hetkeä kun pääsevät avautumaan jos ovet menisi kiinni.

Helppoahan sun on lässyttää, kun ei ole kotoa lannistettu tai muuten vaan on eväät sellaiset, että olet noin "vapaa". Se on lahja, etkä pärjää siis muiden kanssa.

No sen verran voin tähän vastata, että olen kasvanut lastenkodissa ja minulle ei ole tarjottimella annettu yhtään mitään. Olen alkoholistiperheen lapsi.

Sä olet siksi olevinasi jotain, kun et ole lapsena ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Minulle ollaan katkeria siitä kun en ole halunnut mennä naimisiin ja tehdä lapsia.

En tosiaan osaa sanoa.

Joo näin päin se näkyy myös! Itsellä tosiaan vain noin päin kokemus että ulkopuolisten mielestä olimme tyhmiä kun emme laskeneet kalenterista tarpeeksi suurta määrää vuosia ennen vakavampaa sitoutumista ja perhettä. Mentiin naimisiin alle vuoden jälkeen tapaamisesta ja esikoinen syntyi 2 vuoden jälkeen.

Ja monesti näkee sitäkin että jos joku ei halua naimisiin tai ei halua lasta (tai ei halua matkustella tai mitä ikinä), niin ihmiset tulevat ja kertovat että " voi voi kun elät onnetonta elämää jos et toteuta omassa elämässäsi sitä mistä minäkin unelmoin". Miten ei jotkut ymmärrä että eri ihmisillä on eri unelmat ja kiinnostuksenkohteet? Ihan samalla tavalla kun kaikki ei unelmoi maailmanympärimatkoista, niin kaikki ei unelmoi perheestä ja lapsista.

ap

Muistan kun aloimme miehen kanssa seurustelemaan 18 vuotiaina ja meillä omat unelmat. Mies halusi oman ravintolan ja minä halusin lääkäriksi lastensairaalaan. Tiedettiin molemmat mitä se vaatii. Mies lähti ranskaan silloin hakemaan ranskalaisen keittiön koulutuksen. Siinäkään eu yksikään meidän kaveri tsempannu sitä tai toivottanu onnea ja hyvää matkaa.. Kaikki haukku, että mitä järkeä lähteä sinne asti ja mitä siitäkin tulee. Minulle vttuiltiin, että miten jaksat alkaa lukea vuosia lääkäriksi ja sitten ehkä erikoistua kaiken päälle.

Toi aika meni ja valmistuttiin molemmat.  Mies perusti ravintolan, niin hänen avajaisiin ei tullut yksikään kaveri ja ne tuomitsi sen ravintolan jo konkurssiin ekana päivänä. Niitä vtutti se kun mieheni toteutti omaa unelmaa ja he eivät itse tehneet elämässään mitään. Minä alotin lääkärin työt ja aloin kanssa saada enemmän moitteita, että onko nyt kivaa kun on hyvä palkka jne.. Aivan käsittämätöntä jauhantaa. Meillä e ole lapsia, koska minä en voi saada niitä. Enkä ole kertonut syytä kavereille, koska en jaksa kuunnella sitä, että olen viallinen. Ennemmin kuuntelen, että meillä ei ole lapsia sen takia, koska meillähän on nämä hienot urat ja aikaa ei jää perheelle. Ennemmin matkustelee ja asuu isossa kämpässä kahdestaan.. Tota minä kuuntelen ennemmin, kun kertoisin totuuden heille.

Olemme vuosien saatossa muutenkin vähentäneet tota kaveripiirin tapaamista, vaikka on siellä hienoja ihmisiä myös. Ei me olla esim uuteen kämppään kutsuttu ketään kyläilemään. Nyt ollaan 42v ja miehellä on edelleen sama ravintola ja avannu kaksi muuta toisille paikkakunnille. Sille on kaksi sanonut, että ihme ettei noi ole mennyt konkkaan... He eivät suostu ymmärtämään, että joku osaa asiansa tehdä oikein. He odottavat sitä hetkeä kun pääsevät avautumaan jos ovet menisi kiinni.

Helppoahan sun on lässyttää, kun ei ole kotoa lannistettu tai muuten vaan on eväät sellaiset, että olet noin "vapaa". Se on lahja, etkä pärjää siis muiden kanssa.

No sen verran voin tähän vastata, että olen kasvanut lastenkodissa ja minulle ei ole tarjottimella annettu yhtään mitään. Olen alkoholistiperheen lapsi.

Tiedän yhden onnellisen perheellisen naislääkärin, joka kuoli jotain vuosi sitten. Ei auttanut, että oli varmaan hieno elämä.

Mä myös en jaksa enää tutustua uusiin ihmisiin kun kovasti muita kiinnostaa meidän lapsimäärä(5kpl) ja rahatilanne..itellä ei tulis mieleenkään kysyä keltään päin naamaa esim.paljon sun mies tienaa kun teillä on niin paljon lapsia tai ootteko uskossa tai kuunella huokailua, että minä en kyllä jaksais noin paljon lapsia..oon vaan todennu et onnex sun ei tarvii👎Matkustellaan myös paljon ja en suostu ottamaan ilmastostressiä, mun osalta se on pilattu jo tällä lapsimäärällä.. ehkä oon ikävä ihminen kun en hirveesti jaksa selitellä valintojani.. mutta ihmettelen välillä miten kiivaastikkin jaksetaan puuttua toisten valintoihin..toinen on just tuo lapsettomuus..ystäväni täytti just 30 ja juhlissaan sanoi et parasta on kun pääsee nyt sterilisaatioon niin luoja et porukka pahoitti siitä mielen ja hirvee jankkaus et kyllä sun mieli muuttuu😳

Vierailija kirjoitti:

ihmiset ovat katkeria, koska olen tyytyväinen elämiseen toimeentulotuella.

Ihmiset, jotka eivät ole tyytyväisiä omaan elämäänsä, ovat katkeria niille, jotka ovat tyytyväisiä omaansa. Varsinkin, jos elämäntavoissa ja valinnoissa on iso ero tyytymättömän ja tyytyväisen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoin minulle. Asun hyvin vaatimattomasti, enkä ole hankkinut lapsia tai lemmikkejä. Rahaa jää jopa säästöön josta tunnutaan olevan katkeria. Jotenkin suomalaiseen normiin kuuluu omakotitalo, avioliitto ja pari lasta sekä kauhea velkataakka :P

Sehän hienoa, että tyydyt vähään ja vaatimattomaan.

Minulla on kaksi jo aikuista lasta, asun mukavasti ja erittäin tilavasti yksin ja rahaa jää säästöön. Nautin, kun saan viettää aikaa lasteni perheiden kanssa, lastenlapset ovat parasta minun tämänhetkisessä elämässäni, poikani perheen vauva on niin ihana, mummi on aivan hurmaantunut. Oi onnea! ❤️

Tyydyt? Vähään ja vaatimattomaan? Sehän on vain sun mielestä vähän ja vaatimatonta, ja sun mielestä tyytymistä. Ja kaikki eivät edes saa nähdä lapsenlapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Minulle ollaan katkeria siitä kun en ole halunnut mennä naimisiin ja tehdä lapsia.

En tosiaan osaa sanoa.

Joo näin päin se näkyy myös! Itsellä tosiaan vain noin päin kokemus että ulkopuolisten mielestä olimme tyhmiä kun emme laskeneet kalenterista tarpeeksi suurta määrää vuosia ennen vakavampaa sitoutumista ja perhettä. Mentiin naimisiin alle vuoden jälkeen tapaamisesta ja esikoinen syntyi 2 vuoden jälkeen.

Ja monesti näkee sitäkin että jos joku ei halua naimisiin tai ei halua lasta (tai ei halua matkustella tai mitä ikinä), niin ihmiset tulevat ja kertovat että " voi voi kun elät onnetonta elämää jos et toteuta omassa elämässäsi sitä mistä minäkin unelmoin". Miten ei jotkut ymmärrä että eri ihmisillä on eri unelmat ja kiinnostuksenkohteet? Ihan samalla tavalla kun kaikki ei unelmoi maailmanympärimatkoista, niin kaikki ei unelmoi perheestä ja lapsista.

ap

Muistan kun aloimme miehen kanssa seurustelemaan 18 vuotiaina ja meillä omat unelmat. Mies halusi oman ravintolan ja minä halusin lääkäriksi lastensairaalaan. Tiedettiin molemmat mitä se vaatii. Mies lähti ranskaan silloin hakemaan ranskalaisen keittiön koulutuksen. Siinäkään eu yksikään meidän kaveri tsempannu sitä tai toivottanu onnea ja hyvää matkaa.. Kaikki haukku, että mitä järkeä lähteä sinne asti ja mitä siitäkin tulee. Minulle vttuiltiin, että miten jaksat alkaa lukea vuosia lääkäriksi ja sitten ehkä erikoistua kaiken päälle.

Toi aika meni ja valmistuttiin molemmat.  Mies perusti ravintolan, niin hänen avajaisiin ei tullut yksikään kaveri ja ne tuomitsi sen ravintolan jo konkurssiin ekana päivänä. Niitä vtutti se kun mieheni toteutti omaa unelmaa ja he eivät itse tehneet elämässään mitään. Minä alotin lääkärin työt ja aloin kanssa saada enemmän moitteita, että onko nyt kivaa kun on hyvä palkka jne.. Aivan käsittämätöntä jauhantaa. Meillä e ole lapsia, koska minä en voi saada niitä. Enkä ole kertonut syytä kavereille, koska en jaksa kuunnella sitä, että olen viallinen. Ennemmin kuuntelen, että meillä ei ole lapsia sen takia, koska meillähän on nämä hienot urat ja aikaa ei jää perheelle. Ennemmin matkustelee ja asuu isossa kämpässä kahdestaan.. Tota minä kuuntelen ennemmin, kun kertoisin totuuden heille.

Olemme vuosien saatossa muutenkin vähentäneet tota kaveripiirin tapaamista, vaikka on siellä hienoja ihmisiä myös. Ei me olla esim uuteen kämppään kutsuttu ketään kyläilemään. Nyt ollaan 42v ja miehellä on edelleen sama ravintola ja avannu kaksi muuta toisille paikkakunnille. Sille on kaksi sanonut, että ihme ettei noi ole mennyt konkkaan... He eivät suostu ymmärtämään, että joku osaa asiansa tehdä oikein. He odottavat sitä hetkeä kun pääsevät avautumaan jos ovet menisi kiinni.

Eihän nuo ole kavereita. Kateellisia kyttääjiä vain.

Minäpä olenkin onnellinen eikä sille oikein voi ketään mitään. Tykkään olla ahkera, mikä lienee suurin syy tyytyväisyyteeni. Olen myös tehnyt huomion että laiskat ihmiset jotka vaativat muilta enemmän, mitä ovat valmiit itse tekemään, ovat onnettomia. Valtaosa vaatijista ovat näitä. Oma lukunsa ovat muiden syyttelijät, jotka eivät ole koskaan elämässä tyytyväisiä ennen kuin he ottavat vastuun omasta elämästään. Miten voi koskaan olla onnellinen jos oma onnettomuus on aina muiden syytä, eihän tätä silloin voi itse muuttaa ja on helppo olla uhri.