Minulla on nyt lopullisesti palannut hermot suomalaisiin.
Itse olen näin yhteiskunnan mielestä eristäytynyt ja syrjäytynyt koska paloi hermot ihmisiin, Suomessa lytätään niin paljon alas ettei ole todellista. Laiskuutta, katkeruutta ja vaikka mitä. Minulla nyt vain paloi hermot tähän negatiiviseen ilmapiiriin.
Syrjäydyin niin että viimeisistä palkoistani sain isoja säästöjä tilille, sit irtisanouduin. Tulin siihen tulokseen että en ole sen arvoinen, ansaitsen parempaa.
Nyt olen niin onnellinen! Saan elää rauhassa, tämän lisäksi teen vapaaehtoistyötä ja olen saanut itseäni kivoihin kansainvälisin piireihin jossa minä itse riitän, saan olla oma itseäni ja kun puhun niin kukaan ei lyttää, näihin tapamisiin saan tulla lakatuissa kynsissä ja hienoissa vaatteissa jotka kehutaan.
Oikeasti jos muut suomalaiset aiheuttavat masennusta ja huonoa oloa sillä että jatkuvasti kritisoidaan, lytätään, kilpaillaan, arvostellaan niin suosittelen lämpimästi etsiä piirejä jossa liikkuu ulkomaalaisia.
Minun ryhmässä on paljon menestyneitä ihmisiä eri puolilla Eurooppa ja Amerikoista. Vannon tuntuu että heidän seurassa olen herännyt jostain painajaisesta, liikutuin kyyneliin kun kerran saan olla kilttien ja mukavien ihmisten kanssa.
Heräsin siihen todellisuuteen että Suomessa henkiset kyvyt, arvot ja mielenterveys ovat rapakunnossa. Minusta on hälyttävää jos ei halu enää olla tekemisissä omien ihmisten kanssa vain koska ovat ylipääsemättömän hankalia ja katellisia.
Kommentit (93)
Tekisin ihan samantyylisen ratkaisun jos olisi rahallisesti mahdollista.
Hyvä jos olet saanut säästettyä niin ison summan että pelkillä pääomatuloilla voit elää loppuelämän, silloin kaikki hyvin.
Ettekö todellakaan kaipaatte iloa ja yhteisöllisyyttä? En vain jaksa uskoa että suomalaiset ovat henkisesti niin priimoja ettei mitään kaivata, meillä on kaikilla tarpeet!
Miksi meidän vanhukset ovat erilaisia kun nuoremmat sukupolvet? He ovat lämpimiä ja ihania ihmisiä, eli kyllä näköjään osattiin ennen vanhaa!!
Vierailija kirjoitti:
Tekisin ihan samantyylisen ratkaisun jos olisi rahallisesti mahdollista.
Hyvä jos olet saanut säästettyä niin ison summan että pelkillä pääomatuloilla voit elää loppuelämän, silloin kaikki hyvin.
tässä taas esimerkki nihkeästä vastakaikusta joka saa pahoinvointia aikaiseksi. Mitä jos tämän sijalle sanotaan että ihanaa, mahtavaa hyvä että oot löytänyt mielekästä tekemistä ilman sen kummempia ennakkoluuloja.
Suomalaiset harjoitelkaa VILPITTÖMYYTTÄ JA SYDÄMMEN SIVISTYSTÄ!! Kun tällaisia vastauksia saa niin en yhtään ymmärrä miksi ihmisillä on huono itsetunto ja jäädään kotiin koska pelätään että joku katsooa pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen suurin piirtein vain ihan mukavia suomalaisia. Miten sinä olet päätynyt tekemisiin vain ilkeiden suomalaisten kanssa?
Ap on itse joku mielisairas äärinegatiivinen henkilö, joka myrkyttää kaiken ympärillään. Nyt yrittää projisoida käytöstään siten että se olisikin muiden aiheuttamaa. Ihme sekoilua tuo aloituskin.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näihin tapamisiin saan tulla lakatuissa kynsissä ja hienoissa vaatteissa jotka kehutaan.
Kiitos päivän nauruista :D
On sinulla elämänsisältö ja tarpeet kun tärkeintä on lakatut kynnet ja vaatteet + kehujen kerjääminen.
Mä ymmärrän ap:n kommentin. Monasti suomalaiset katsoo että "mitä tuokin on turhaan tälläytynyt" kun itse ovat tulleet paikalle kulahtaneessa villapaidassa ja pillifarkuissa. Sen sijaan että voitaisiin oikeasti komplimenteerata asua ja kokonaisuuttta.
Olen myös ap:n kanssa samaa mieltä siitä, että suomalaiset osaavat olla ihmeen kuppikuntaista porukkaa. Polttoaineena toimivat kateus, juoruilu ja kyräily sekä jatkuva negatiivisuus.
Mitä ihmettä? Miksi et kehu toisten lempivaatteita eli heidän pillifarkkujaan ja villapaitojaan? Olet tosi töykeä ihminen, joka ei osaa edes hyviä tapoja!
Mistä se hermo on palannut?
Kiinnostaa, jos minunkin menneet hermoni palasivat kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö todellakaan kaipaatte iloa ja yhteisöllisyyttä? En vain jaksa uskoa että suomalaiset ovat henkisesti niin priimoja ettei mitään kaivata, meillä on kaikilla tarpeet!
Miksi meidän vanhukset ovat erilaisia kun nuoremmat sukupolvet? He ovat lämpimiä ja ihania ihmisiä, eli kyllä näköjään osattiin ennen vanhaa!!
Kyllä minä sinällään kaipaisin iloa ja yhteisöllisyyttä. Mutta en oikein kyllä ole sitä muualtakaan löytänyt. Aika lailla tuntuvat ihmiset lopulta hyvin monissa maissa vetäytyvän sen oman pienen piirinsä kanssa eikä ulkopuolisen ole niin helppo päästä näihin piireihin. Opiskelijana vielä tuli ulkomailla hankittua paljonkin tuttavia mutta kun siirryttiin työelämään ja perustettiin perheitä niin kyllä sielläkin vetäydyttiin enemmän ja enemmän sinne oman perheen piiriin.
Toki kokemuksia ei ole kuin tietyistä maista Euroopassa sekä sitten USA:sta mutta en mitään kauheaa shokkia ole kokenut kun olen palannut Suomeen. AIka laille "perusmeininki" täälläki on nykyään.
Mä tunnen suurimmaksi osaksi mukavia suomalaisia. Sensijaan aika moni ulkomaalainen kehen olen tutustunut on ollut semmoinen seläntakanapuhuja ja selkäänpuukottaja. Ja se turhan puhuminen "OMG I JUST LOVE UR HAIRR!" "OMG WE SHOULD MEET SOMETIME!!" on kerrassaan vastenmielistä.
Mameha kirjoitti:
Kaikilla ulkomaille muuttaneilla on yleensä sellainen kuherruskuukausi sen uuden asuinpaikkansa kanssa. Suomi on perseestä, suomalaiset kateellisia ja kusipäitä, täällä on kaikki paremmin jne.
Yleensä elämä on alussa kuin jatkuvaa lomalla oloa, bileitä ja hauskanpitoa. Joten joo, tottakai se on mukavaa.
Sitten se arki tulee vastaan. Mitä jos tulee terveysongelmia tai ulkomaalaisen puolison kanssa saadut lapset pitäisikin saada hyvään kouluun? Kaikki maksaa, terveys reistailee, elämä ei olekaan pelkkää juhlaa. Työpaikka saattaakin mennä alka, rahat alkavat loppua. Ongelmien edessä on aika yksin, kun ei ne bilekaverit oikeasti välitä. Perhe ja aidot tukiverkot puuttuvat.
Olen seurannut sivusta monen korkeasti koulutetun ulkomaille muuttoa. Yleensä aina on lähdetty isoin toivein ja torvet soiden. Yleensä on tultu nöyränä viimeistään siinä vaiheessa takaisin, kun tarvitaan terveydenhuoltoa tai lapset pitäisi saada kouluun.
Siis eihän tässä puhuttu nyt koulutustasosta tai terveydenhuollosta mitään. Ainoastaan suomalaisten asenteesta muihin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näihin tapamisiin saan tulla lakatuissa kynsissä ja hienoissa vaatteissa jotka kehutaan.
Kiitos päivän nauruista :D
On sinulla elämänsisältö ja tarpeet kun tärkeintä on lakatut kynnet ja vaatteet + kehujen kerjääminen.
Tässä meillä on oikea suomalainen. Ei saa kehua ketään, etteivät vaan ylpisty liikaa.
Voisit miettiä omaa tarvettasi saada kehuja. Miksi tarvitset kehuja, mitä tarvetta se sinussa palvelee? Miksi olet tehnyt itsesi riippuvaiseksi sellaisesta asiasta, jonka vain muut ihmiset voivat sinulle suoda? Miksi tarvitset ihailua muilta? Oletko narsisti?
Miten kehut muita ihmisiä päivän mittaan? Miten kehut heidän vaatteitaan? Entä jos et pidä niistä? Onko se silloin aitoa? Kannattaako epäaitous?
Kun en pidä kynsilakasta niin ilmoitanko kaikille, että hyi, sinullakin on kynsilakkaa O.o
Kehunko kysilakkaa, vaikka väri on oksettava ja kynnet myös? Miksi valehtelisin?
Sen kuulijan egon takiako?
Jos kynsilakkaa käyttävä ihminen arvostaa itseään siksi että hän käyttää kynsilakkaa niin hänen on kehuttava itse itseään.
Kuka opetti sinulle, että kynsilakka olisi millään tavalla hyvä asia? Hirveä määrä eläinkokeita, hirveä määrä kemikaaleja, lakka vahingoittaa kynsiä ja niiden hengittävyyttä, puhumattakaan kynsilakanpoistoaineista. Täysin turha tuskaa aiheuttava ympäristömyrkky. Sitten sinua pitäisi kehua kun käytät sitä, huh?
Vierailija kirjoitti:
Mameha kirjoitti:
Kaikilla ulkomaille muuttaneilla on yleensä sellainen kuherruskuukausi sen uuden asuinpaikkansa kanssa. Suomi on perseestä, suomalaiset kateellisia ja kusipäitä, täällä on kaikki paremmin jne.
Yleensä elämä on alussa kuin jatkuvaa lomalla oloa, bileitä ja hauskanpitoa. Joten joo, tottakai se on mukavaa.
Sitten se arki tulee vastaan. Mitä jos tulee terveysongelmia tai ulkomaalaisen puolison kanssa saadut lapset pitäisikin saada hyvään kouluun? Kaikki maksaa, terveys reistailee, elämä ei olekaan pelkkää juhlaa. Työpaikka saattaakin mennä alka, rahat alkavat loppua. Ongelmien edessä on aika yksin, kun ei ne bilekaverit oikeasti välitä. Perhe ja aidot tukiverkot puuttuvat.
Olen seurannut sivusta monen korkeasti koulutetun ulkomaille muuttoa. Yleensä aina on lähdetty isoin toivein ja torvet soiden. Yleensä on tultu nöyränä viimeistään siinä vaiheessa takaisin, kun tarvitaan terveydenhuoltoa tai lapset pitäisi saada kouluun.
Siis eihän tässä puhuttu nyt koulutustasosta tai terveydenhuollosta mitään. Ainoastaan suomalaisten asenteesta muihin ihmisiin.
Tosiaan, ne ulkomaalaiset kivaihmisethän kustantavat suomalaisten terveydenhuollon Suomessa... Suomalaiset nega-asenneröllit taas eivät kustanna sitä ulkomailla, näinhän se olikin!
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lytätään niin paljon alas ettei ole todellista. Laiskuutta, katkeruutta ja vaikka mitä. Minulla nyt vain paloi hermot tähän negatiiviseen ilmapiiriin.
Oikeasti jos muut suomalaiset aiheuttavat masennusta ja huonoa oloa sillä että jatkuvasti kritisoidaan, lytätään, kilpaillaan, arvostellaan niin suosittelen lämpimästi etsiä piirejä jossa liikkuu ulkomaalaisia.
Heräsin siihen todellisuuteen että Suomessa henkiset kyvyt, arvot ja mielenterveys ovat rapakunnossa. Minusta on hälyttävää jos ei halu enää olla tekemisissä omien ihmisten kanssa vain koska ovat ylipääsemättömän hankalia ja katellisia.
Aika hyvin lyttäät, kritisoit ja arvostelet kaikki suomalaiset. Mutta ehkä se on sitten sitä positiivista ilmapiiriä?
Sehän on vaan hyvä, jos hermot on palannut, ettei ole enää kateissa
Ei auta muu kuin hankkia pelkkä menolippu maahan, jossa kaikki on niiiiiin hyyyvin.
Näillä ulkomaalaisilla on vaan pakko pitää yllä suurempaa kulissia. Et tule ikinä näkemään heidän todellisia ajatuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen ap, tiesin että tulee näin nihkeitä kommentteja, ainoastan 2 osasi täällä keskustella normaalisti.
Mikä tässä nyt on että lytätte ja lopetatte keskustelun trollailemalla? Onko niin vaikeeta pyytää teitä ajattelemaan? Olemmeko me iloisessa ja ihanassa Suomessa missä on paljon iloa, tekemistä ja mielekkyttä?
Se että on eristäytynyt ja itsekseen ei kyllä täytä näitä kriteereita, se että elää ittensä varten on nimenomaan vihje siitä että on itsekäs.
Vaikea keskustella kun ainakin mun elämässä on iloa, tekemistä ja mielekkyyttä ihan täällä rakkaassa Suomessa. Sä haluat, että keskustellaan vain siitä, mikä Suomessa ja suomalaisissa on pielessä? Aika negatiivinen näkökanta sulla jos väität olevasi positiivinen ja iloinen ihminen.
Minä syytän tilanteesta nykyajan ilmiöitä, koska pahansuopuus, "minun mielipiteeni voittaa sinun faktasi" -tyylinen ajattelu, kateellisuus, kyllä ne on lisääntyneet ihan jenkkilässä, englannissa, ranskassa kuin ruotsissakin. Somet ja muu maailmankatsomuksen pinnallistuminen, henkisten arvojen kehittäminen tms ei ole in.
Mutta. Syytän myös nykyistä 40-65v ikäryhmää. Mitä ihmettä tapahtui? 40-65v syyttävät käytöksestään köyhyyttä, alkoholisoituneita vanhempia, huonoa lapsuutta. Mutta heidän vanhemmillaan, eli sota-ajan jäljissä syntyneillä lapsilla varsinkin vasta olikin talousahdinkoa, toivottomat tulevaisuudennäkymät, pelkoa, sodassa kaatuneita omia vanhempia ja sukua, alkoholismia. Eikä heistä tullut tällaisia. Nykyajan mummot ja papat = yhteisöllisyyttä, katsovat silmoin, tervehtivät, osallistuvat yhteiseen hyvään, pyytävät kylään, kävivät kylässä jne. Siis suuri osa, ei tietenkään kaikki.
Nykyiset 40-65v, hirveästi rajattomia tapauksia, kateellisuutta ja katkeruutta, mielenterveyden ongelmia, piinaamista, juoruamista. Tiedän työpaikoilta ja omasta suvusta, sekä entisten ja nykyisten miesystävien suvuista kun heihin on tutustunut, sekä ystävien suvuista ihan jär kyttäviä ihmisiä! Niin katkeria ja sairaita. Kunhan pääsevät mitä tahansa pahaa sanomaan ja varsinkin höykkyyttämään alempiarvoisiaan. Menkää katsomaan kaikkien uutisten älyttömimpiä pipi pääkommentteja, suurin osa tältä ikäryhmältä.
Ja he kasvattivat nämä 80-2000 luvulla syntyneet nuoret, joista iso osa voi huonommin kuin koskaan aikaisemmin henkisesti. Ja fyysisesti.
On hyviä ihmisiä, on ihania 40-65v ja kauniisti käyttäytyviä järkeviä milleniaaleja, mutta tämä pahansisuinen röykkiö pitää eniten ääntä ja kyllähän esimerkiksi suvussa ei tarvitse olla kuin yksi vaikea ihminen, joka pokkuroi kaikkien asiat tai työpaikalla jossa on 30 henkilöä, yksi 3-4 hengen kiusaajaporukka ja kaikilla on paha mieli.
Jotain siinä kohtaa on tapahtunut. Vaikken olekkaan uskovainen, yritän elää kristittyjen arvojen mukaisesti, eli auttaa lähimmäistä, en tuomitse ja niin edelleen. Minä en niin välitä pinnallisista arvoista, jos joku ei vaikka kehu mekkoani, mutta jos täytän vaikka sairaan omaisen jääkaapin, annan kyydin autottomalle tai siivoan koko huushollin jotta puolisoni voi tulla siistiin kotiin ja kukaan ei tajua sanoa kiitos? Ja joka kerta järkytyn siitä.
Moni osaa ajatella vain itseään ja omia asioitaan, vaikka ihminen on tarkoitettu laumasieluksi ja olemaan hyödyllinen osa YHTEISKUNTAA ja perhettään. Toisten ajattelemisesta, ilahduttamisesta ja avusta saa 80% hyvän mielen, ja kun se on täysin tukahdutettu valtaosan toimesta, ei ihme että on paha olla.
Suomen ilmapiiri paranee, kun ap muuttaa pois. Win win situation :)
Suomessa on ystävällisiä ihmisiä riittävästi minulle.
Johtuisikohan se siitä, että olen huono ajatustenlukija?
Hermot palailee pätkittäin