Lue keskustelun säännöt.
Minulla on nyt lopullisesti palannut hermot suomalaisiin.
06.02.2019 |
Itse olen näin yhteiskunnan mielestä eristäytynyt ja syrjäytynyt koska paloi hermot ihmisiin, Suomessa lytätään niin paljon alas ettei ole todellista. Laiskuutta, katkeruutta ja vaikka mitä. Minulla nyt vain paloi hermot tähän negatiiviseen ilmapiiriin.
Syrjäydyin niin että viimeisistä palkoistani sain isoja säästöjä tilille, sit irtisanouduin. Tulin siihen tulokseen että en ole sen arvoinen, ansaitsen parempaa.
Nyt olen niin onnellinen! Saan elää rauhassa, tämän lisäksi teen vapaaehtoistyötä ja olen saanut itseäni kivoihin kansainvälisin piireihin jossa minä itse riitän, saan olla oma itseäni ja kun puhun niin kukaan ei lyttää, näihin tapamisiin saan tulla lakatuissa kynsissä ja hienoissa vaatteissa jotka kehutaan.
Oikeasti jos muut suomalaiset aiheuttavat masennusta ja huonoa oloa sillä että jatkuvasti kritisoidaan, lytätään, kilpaillaan, arvostellaan niin suosittelen lämpimästi etsiä piirejä jossa liikkuu ulkomaalaisia.
Minun ryhmässä on paljon menestyneitä ihmisiä eri puolilla Eurooppa ja Amerikoista. Vannon tuntuu että heidän seurassa olen herännyt jostain painajaisesta, liikutuin kyyneliin kun kerran saan olla kilttien ja mukavien ihmisten kanssa.
Heräsin siihen todellisuuteen että Suomessa henkiset kyvyt, arvot ja mielenterveys ovat rapakunnossa. Minusta on hälyttävää jos ei halu enää olla tekemisissä omien ihmisten kanssa vain koska ovat ylipääsemättömän hankalia ja katellisia.
Kommentit (93)
Olen ap, en halua olla provosoiva ja nyt haluan haasta teidät siihen että saadanko me kunnollinen keskustelu aikaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhyy yhyy!! Viini ja matkustelu on parasta!!
Suosittelen samaa, lattaripiireissä ei aiheudu mitään tunnekuohuntaa saati selkäänpuukotuksia!
Ap on siis ehta rassisti.
Muista äänestää persuja keväällä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tulossa samaan tulokseen kuin ap. Surettaa aivan valtavasti kuinka ihmiset pitävät toisinsa uhkana täällä meillä. Mietin että miksi elämänmielekkyys on laskenut. Eihän yksin voi lopullisesti itsensä kehittää ja muuttaa asenteita ilman että muut tulevat vastaan. On kuormittavaa ja raskasta olla tässä nihkeässä ilmapiirissä. Olen sen verran vanha että muistan vielä kuink 90 luvulla ihmiset auttoivat toisinsa, oli aikaa toisilleen, näkyi iloa ja naurua.
Nykyään ei halu edes lapsilleen heittää vitsejä kun heti mulkoillaan, ihmiset ovat kireitä kuin viulunkieliä.
Minulla on samankaltaisia kokemuksia, rapussa asuu argentinalainen pariskunta, ovat kutsunneet kylään, näyttänyt tanssiliikkeitä, ovat tuoneet vähän sielua elämääni.
Niin samaa mieltä sun kanssa ap. Itse olen vaan liian väsynyt etsiäkseni uusia piirejä ja toisaalta viihdyn kyllä todella hyvin itseksenikin eli ei haittaa. Suomalaisten moukkien kanssa en kuitenkaan välitä olla enää tekemisissä, sillä niin harva on normaali ja aidosti mukava. Jotenkin outoa, että silti jatkamme tätä saamaa negapskaa vaikka suurin osa voi huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua manaamista. Palstan onkaloiden saavuttaminen vain. Ap puhuu asiaa kirjoittaen. Nämä onkalot ovat rađícaalisia ja toxisia.
Vierailija kirjoitti:
näihin tapamisiin saan tulla lakatuissa kynsissä ja hienoissa vaatteissa jotka kehutaan.
Kiitos päivän nauruista :D
On sinulla elämänsisältö ja tarpeet kun tärkeintä on lakatut kynnet ja vaatteet + kehujen kerjääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenneongelma.
Minulla ainakin on joka päivä syytä iloon ja hymyilyyn. Ihan ilman lakattuja kynsiä ja argentiinalaistansseja.
Aloitus on varmaan jonkun yläasteikäisen kirjoitus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ap, tiesin että tulee näin nihkeitä kommentteja, ainoastan 2 osasi täällä keskustella normaalisti.
Mikä tässä nyt on että lytätte ja lopetatte keskustelun trollailemalla? Onko niin vaikeeta pyytää teitä ajattelemaan? Olemmeko me iloisessa ja ihanassa Suomessa missä on paljon iloa, tekemistä ja mielekkyttä?
Se että on eristäytynyt ja itsekseen ei kyllä täytä näitä kriteereita, se että elää ittensä varten on nimenomaan vihje siitä että on itsekäs.
Minä tunnen suurin piirtein vain ihan mukavia suomalaisia. Miten sinä olet päätynyt tekemisiin vain ilkeiden suomalaisten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ap, tiesin että tulee näin nihkeitä kommentteja, ainoastan 2 osasi täällä keskustella normaalisti.
Mikä tässä nyt on että lytätte ja lopetatte keskustelun trollailemalla? Onko niin vaikeeta pyytää teitä ajattelemaan? Olemmeko me iloisessa ja ihanassa Suomessa missä on paljon iloa, tekemistä ja mielekkyttä?
Se että on eristäytynyt ja itsekseen ei kyllä täytä näitä kriteereita, se että elää ittensä varten on nimenomaan vihje siitä että on itsekäs.
Ap puhuu/kirjoittaa/kommunikoi
De Facto eikä puolla blaa...blaa...blaa... Mikä on suomen tulevaisuus radiķaałisíssa marginaaleissa jos tälläinen De Facto tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näihin tapamisiin saan tulla lakatuissa kynsissä ja hienoissa vaatteissa jotka kehutaan.
Kiitos päivän nauruista :D
On sinulla elämänsisältö ja tarpeet kun tärkeintä on lakatut kynnet ja vaatteet + kehujen kerjääminen.
Mä ymmärrän ap:n kommentin. Monasti suomalaiset katsoo että "mitä tuokin on turhaan tälläytynyt" kun itse ovat tulleet paikalle kulahtaneessa villapaidassa ja pillifarkuissa. Sen sijaan että voitaisiin oikeasti komplimenteerata asua ja kokonaisuuttta.
Olen myös ap:n kanssa samaa mieltä siitä, että suomalaiset osaavat olla ihmeen kuppikuntaista porukkaa. Polttoaineena toimivat kateus, juoruilu ja kyräily sekä jatkuva negatiivisuus.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on varmaan jonkun yläasteikäisen kirjoitus?
Ehkä Pihlan?
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen suurin piirtein vain ihan mukavia suomalaisia. Miten sinä olet päätynyt tekemisiin vain ilkeiden suomalaisten kanssa?
Onhan toki niitäkin ihania ihmisiä jolla ei ole tarvetta tuomita ja myrkyttää. Edelleenkin koen että ilmapiiri on Suomessa, nihkeä, negatiivinen ja kireä. Se näivettää kaiken. Monet ulkomaalaisetkin ovat tätä huomanneet ja nauravat niin että suu halkee, heidän mielestä tämä on semmonen pieni söpö kansa jonka pitäisi aikustua.
Kaikilla ulkomaille muuttaneilla on yleensä sellainen kuherruskuukausi sen uuden asuinpaikkansa kanssa. Suomi on perseestä, suomalaiset kateellisia ja kusipäitä, täällä on kaikki paremmin jne.
Yleensä elämä on alussa kuin jatkuvaa lomalla oloa, bileitä ja hauskanpitoa. Joten joo, tottakai se on mukavaa.
Sitten se arki tulee vastaan. Mitä jos tulee terveysongelmia tai ulkomaalaisen puolison kanssa saadut lapset pitäisikin saada hyvään kouluun? Kaikki maksaa, terveys reistailee, elämä ei olekaan pelkkää juhlaa. Työpaikka saattaakin mennä alka, rahat alkavat loppua. Ongelmien edessä on aika yksin, kun ei ne bilekaverit oikeasti välitä. Perhe ja aidot tukiverkot puuttuvat.
Olen seurannut sivusta monen korkeasti koulutetun ulkomaille muuttoa. Yleensä aina on lähdetty isoin toivein ja torvet soiden. Yleensä on tultu nöyränä viimeistään siinä vaiheessa takaisin, kun tarvitaan terveydenhuoltoa tai lapset pitäisi saada kouluun.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näihin tapamisiin saan tulla lakatuissa kynsissä ja hienoissa vaatteissa jotka kehutaan.
Kiitos päivän nauruista :D
On sinulla elämänsisältö ja tarpeet kun tärkeintä on lakatut kynnet ja vaatteet + kehujen kerjääminen.
Tässä meillä on oikea suomalainen. Ei saa kehua ketään, etteivät vaan ylpisty liikaa.
jöö