Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä yleensä syödään perheen kesken kotona ja kuinka usein syötte ottaen ystäviä/tuttavia/neigboreita mukaan päivälliselle tai illalliselle?
Dainah Dinneri
06.02.2019 |
Meillä mies kohottaa kulmakarvoja ja lausuu alahuulta raottaen että: "onkoh dainah redih?"
Sitten lapsetkin ryntäävät saliin ja huutavat silmät kirkkaana: "Dainaa dainaa is rediii".
Ja mä oon niinku että "ou mai kaad mai daina is rediii!!!!" Ja mies rummuttaa että "gudigudigudigudi lets iiitah!".
Syömme sitten yhdessä dinneriä ja vastoin yleistä tapaa meillä pidetään töllö auki amerikkalaisittan tuomaan lisätunnelmaa yhteiseeloon. Tyttären ystävä oli kerran syömässä ja mainitsi asiasta että "ai kun kiva kun teillä on tv auki ruokailun ajan". Heidän perheessä isä ihan periaatteesta sulkee tv:n, vaikka muut olisivat eri mieltä asiasta. Silloin usein menee tunnelma pilalle dinneristä.
Kommentit (25)
Mitä kieli toi on mitä sä ap puhut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kieli toi on mitä sä ap puhut?
Taitavat olla puolisi amerikkalainen perhe. Näitähän on jo Suomessakin.
Puhuvat puoliksi suomea ja englantia sekaisin ja tekevät biinads badder voileipiä.
Meillä syödään vain viikonloppuna yhdessä. Nykyään on ulkoistettu mäkkäriin, kun ei jaksa kotona sotkea keittiötä ja helpompi näin.
On niin paljon töitä. Nyt ruokkiksella syön ihan tavallisen leivän. Ei oikein ole aikaa muuhun kuin leipään. Lapset syö leipää koulun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kieli toi on mitä sä ap puhut?
Taitavat olla puolisi amerikkalainen perhe. Näitähän on jo Suomessakin.
Puhuvat puoliksi suomea ja englantia sekaisin ja tekevät biinads badder voileipiä.
Huh huh. En ole koskaan kuullutkaan tuollaisista.
Mä pyydän neigborit joskus maksalaatikolle. Itse en syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kieli toi on mitä sä ap puhut?
Taitavat olla puolisi amerikkalainen perhe. Näitähän on jo Suomessakin.
Puhuvat puoliksi suomea ja englantia sekaisin ja tekevät biinads badder voileipiä.
Huh huh. En ole koskaan kuullutkaan tuollaisista.
Lol, oisko maapähkinävoikkuleita? :D
Vierailija kirjoitti:
Sköödediföö föfföö
poodikoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Söimme illallisen. Yritin venyttää sitä mutta venytettynäkin kesti vaivaiset 17min. Jokaisella perheenjäsenellä oli kiire omiin iltapuuhiinsa. Poika lähti melkein heti koneelle. Söi noin viitisen minuuttia ja tytär häipyi myös, tuskin söi mitään ja me isännän kanssa jäimme ihmettelemään että aika turha tuo illallinen on.
Ajattelin kokeilla tänään tätä nostalgista koko perheen illallista kuten 80-luvulla omassa perheessä oli. Ei se enää vain toimi.
Meidän pöydässä ei ole syönyt, eikä tule ikinä syömään mitää * ee*eri bureja!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syödään joka päivä päivällinen yhdessä, viikonlippuna myös aamiainen. Pari kertaa viikossa aikuinen tytör tulee vauvansa kanssa meille syömään.
Kerran kuukaudessa koko perhe (aikuiset lapset perheineen ja/tai anoppi) syömässä, samoin joku ystäväperheistä. Pari kolme kertaa vuodessa isot ruokakekkerit n 20 hengelle (omaa perhettä jo 14 henkeä). Pöydässä viihdytään tuntikausia
Vierailija kirjoitti:
Syödään joka päivä päivällinen yhdessä, viikonlippuna myös aamiainen. Pari kertaa viikossa aikuinen tytör tulee vauvansa kanssa meille syömään.
Kerran kuukaudessa koko perhe (aikuiset lapset perheineen ja/tai anoppi) syömässä, samoin joku ystäväperheistä. Pari kolme kertaa vuodessa isot ruokakekkerit n 20 hengelle (omaa perhettä jo 14 henkeä). Pöydässä viihdytään tuntikausia
Tuollainen on hyvin harvinaista nykyään. Olette ehkä johonkin uskontoon kuuluvia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kieli toi on mitä sä ap puhut?
Taitavat olla puolisi amerikkalainen perhe. Näitähän on jo Suomessakin.
Puhuvat puoliksi suomea ja englantia sekaisin ja tekevät biinads badder voileipiä.
Kuinka ihmeessa voi peanut butter vaantya tuollaiseen muotoon? Ei ole ihme etta suomalaisten englantia on vaikea ymmartaa.
Dainah on kai sitten diner joka ei tarkoita paivallista. Neighbor, ei neibor.
Syödään päivittäin päivällinen yhdessä, myös lapsen iltapalalle kokoonnutaan kaikki pöytään, vaikka aikuiset ei välttämättä syökään mitään. Viikonloppuisin myös aamiaiset ja lounaat syödään useimmiten kaikki yhdessä.
TV ei ole päällä ruokailun aikana, paitsi korkeintaan 2 kertaa vuoteen, jos menossa joku tosi tärkeä urheilujuttu. Myöskään puhelimet ei kuulu ruokapöytään.
Vieraita meillä käy syömässä vaihdellen, sukulaisia ja ystäviä, ehkä kerran kuukaudessa keskimäärin.
Käymme aika paljon myös ulkona syömässä lapsen kanssa, ei roskaruokaa, vaan pienissä kivoissa yksityisomisteisissa paikoissa, joissa ei ole leikkipaikkoja tms. Suurin osa ravintolakäynneistä on ihan "arkisia", emmekä juo esim viiniä kuin erityisiltoina.
Näin olemme tehneet lapsen vauva-ajoista lähtien, ja nyt osa tutuista ihmettelee, miten meidän lapsi osaa käyttäytyä pöydässä ja syö lähes kaikkea.
Luultavasti olemme vain onnekkaita, kun sattui kohdalle tuollainen lapsi, mutta uskon, että joku vaikutus on ollut johdonmukaisella toimintatavalla.
Arvostamme hyvää ruokaa :)
Päivällinen ja iltapala joka päivä yhdessä. Iltapalaa en aina syö itse, mutta istun lasten kanssa pöytään joka tapauksessa. Viikonloppuisin kaikki ruuat yhdessä, joko kotona tai jossain muualla. Ruokin kaikki muutkin meillä ruoka-aikaan olevat, ystävät, sukulaiset, lasten kaverit ym. Eikä olla uskovaisia, tykätään ruuasta ja se on hyvä hetki laittaa kännykät ja telkkari pois ja keskittyä itse asiaan
Joka päivä syödään päivällinen yhdessä. Ihan meidän normaaliarkea. Ei telkkaria, jutellaan. Jos sattuu tulemaan naapurin lapsia hakemaan leikkimään, kysytään pöytään - kun ovat yleensä syöneet, voi tulla vaikka mehulasilliselle, jos haluavat, ja liittyä jutusteluun.
Muksut kattavat apuna pöytää ja myös laittavat astioita pois, alle kouluikäisinä kyllä kykyjensä mukaan.
Viikonloppuina myös aamiainen, brunssi tai lounas ovat yhteisiä ruokailuja. Tietenkin, joskushan on yhdessä istuttava alas ja juteltava päivän juttuja, ja ruokahetki on kiva rauhoittaa.
Välillä pannaan kynttilät ja servetit perustiistainakin, ehkä lasi alkoholitonta viiniä aikuisille, jos sattuu olemaan ja on hyvää ruokaa. Viikonloppuisin aina koetetaan vähän ottaa ruokailuun vähän tuiketta, vaikkapa kynttilöin. Kiva, jos lapsetkin oppivat syömään niin, ettei se ole vain polttoaineen tankkausta...
Joskus käydään ravintolassa, on käyty pienestä asti, jotta lapset oppisivat olemaan kunnolla ravintolassakin, ja osaavat muutenkin ruokailutavat. Itseäni ahdisti teininä, kun joskus jouduin ns. paremmalle illalliselle, enkä oikein tiennyt, kuinka pitää olla. Jospa omat lapseni olisivat luontevia ja nauttisivat illallisista myös ravintolassa ja vieraassa seurassa, kun on tullut jo osaksi elämää pienestä asti, rennosti omalla perheellä nautiskellen.
Ei sillä väliä, onko yön yli haudutettua pataa vai kaupan kalapullia hollandaisekastikkeella. Ruoka on minulle kunnioitettava asia, joten sen ääreen malttaa kotona rauhoittua, ja perushalvasta ruoastakin, vaikka uuniipuurosta, saa kauniin päivällisen. Katkeaa kiirekin hetkeksi. Töissä kun ruokailu jää sivuun, eväiksi seisten työn lomassa, joten kotona on kiva keskittyä aterialle yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syödään joka päivä päivällinen yhdessä, viikonlippuna myös aamiainen. Pari kertaa viikossa aikuinen tytör tulee vauvansa kanssa meille syömään.
Kerran kuukaudessa koko perhe (aikuiset lapset perheineen ja/tai anoppi) syömässä, samoin joku ystäväperheistä. Pari kolme kertaa vuodessa isot ruokakekkerit n 20 hengelle (omaa perhettä jo 14 henkeä). Pöydässä viihdytään tuntikausia
Tuollainen on hyvin harvinaista nykyään. Olette ehkä johonkin uskontoon kuuluvia ihmisiä.
Heh, kuinka niin? Me olemme alakouluikäisten työssä käyvät ruuhkavuosivanhemnat, ja kyllä meilläkin syödään yhdessä usein. Ei tosin ole aikuisia kavereita, mutta omia kaveriperheitö tai lasten kavereita. Sehän on kivaa!
Edelleen syödään joka päivä yhdessä, sekä aamiainen että päivällinen. Lapsista asuu enää yksi kotona, aikaisemmin oli koulujen ja harrastusten takia aikamoinen aikatauluttaminen että saatiin koko perhe yhdessä pöydän ääreen.
Yhä vielä jos joku nousee aikaisemmin kuin muut, minä nousen mukaan kahvipöytään juttelemaan.
Yhteiset ruokahetket ovat ihan parasta laatuaikaa, jutellaan, nauretaan, tehdään Hesarin tietovisa, kerrotaan kuulumiset. Puhelinta selataan myös, mutta yleensä siitä etsitään jotain tietoa keskusteluun liittyen.
Minä muuten luulin, että ap on Remu 😁
Ei suomalaiset enää syö yhdessä mitään.
Säännölliset ruoka-ajat vähentävät lihavuutta ja nykyään on siirrytty siihen että jokainen syö jotain vähän väliä.
Tähän on tultu.