Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä yleensä syödään perheen kesken kotona ja kuinka usein syötte ottaen ystäviä/tuttavia/neigboreita mukaan päivälliselle tai illalliselle?
Dainah Dinneri
06.02.2019 |
Meillä mies kohottaa kulmakarvoja ja lausuu alahuulta raottaen että: "onkoh dainah redih?"
Sitten lapsetkin ryntäävät saliin ja huutavat silmät kirkkaana: "Dainaa dainaa is rediii".
Ja mä oon niinku että "ou mai kaad mai daina is rediii!!!!" Ja mies rummuttaa että "gudigudigudigudi lets iiitah!".
Syömme sitten yhdessä dinneriä ja vastoin yleistä tapaa meillä pidetään töllö auki amerikkalaisittan tuomaan lisätunnelmaa yhteiseeloon. Tyttären ystävä oli kerran syömässä ja mainitsi asiasta että "ai kun kiva kun teillä on tv auki ruokailun ajan". Heidän perheessä isä ihan periaatteesta sulkee tv:n, vaikka muut olisivat eri mieltä asiasta. Silloin usein menee tunnelma pilalle dinneristä.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syödään joka päivä päivällinen yhdessä, viikonlippuna myös aamiainen. Pari kertaa viikossa aikuinen tytör tulee vauvansa kanssa meille syömään.
Kerran kuukaudessa koko perhe (aikuiset lapset perheineen ja/tai anoppi) syömässä, samoin joku ystäväperheistä. Pari kolme kertaa vuodessa isot ruokakekkerit n 20 hengelle (omaa perhettä jo 14 henkeä). Pöydässä viihdytään tuntikausia
Tuollainen on hyvin harvinaista nykyään. Olette ehkä johonkin uskontoon kuuluvia ihmisiä.
Ateisteja 3. polvessa:)
Mutta toiselta puolelta karjalaista ja toiselta puolelta suomenruotsalaista sukua. Molempiin kuuluu vieraanvaraisuus. Sama perintö on siirtynyt myös lasten perheisiin - jo parikymppisinä järjestivät ruokakekkereitä ystävilleen kun muut samanikäiset vetivät pussikaljaa:)
Kuulostaa hauskalta. Olen joskus osallistunut yhteiselle päivälliselle ystävien perheiden kanssa tai sukulaisten kanssa. Hauska tapa.
Itse olen kuitenkin lakkauttanut perinteet ja syömme lähinnä leipää ja milloin mitäkin. Lapset syövät koulussa mitä saavat.
Oikeastaan taloudelliset ongelmat ja jatkuva työttömyys sekä pätkätyöt on johtaneet siihen että monia perinteitä on karsittu pois rajulla kädellä.
Lapsetkaan eivät syö monipuolisesti ja karsastavat erilaisia ruokia. Ei niitä yksinkään jaksa syödä kaikkea montaa päivää. Onneksi sentään koulussa syövät monipuolisesti ja tykkäävät sapuskasta.
Tästä syystä ei käydä ravintoloissakaan. Yleensä saa aina hävetä kamalasti niinä harvoina kertoina kun käymme kerran kahdessa vuodessa jossain syömässä. Lapset eivät osaa istua paikoillaan ja aloittavat riitelyn tai juoksevat pois.
Meillä syödään lähinnä leipiä ja olemme todella laihoja koko perhe.
Lasten mielestä syöminen on myös tylsää ja ottavat sen leivän leikkiin mukaan pihalle.
Kun muistelen omaa lapsuutta niin sääliksi käy että ei ole voitu tarjota monipuolista terveellistä perinnettä lapsille. Onneksi on kouluruokailu.
Yleisesti olemme kyllä keskimäärin muita terveempi perhe ja liikunnallisempi, mutta varmasti hyvä ruoka tekisi meistä vielä parempia muihin nähden, vaikke se ole mikään tarkoitus.
Uskon että lapset oppivat ruokailutavat itsestään myöhemmin mokailujen kautta. Vielä heitä ei oikein voi opettaa mitenkään, kun asenne syömiseen on lähinnä että leikit ja voimistelu keskeytyy ja tylsää on istua paikallaan.
Ruokapöytäkin on laskujen, sanomalehtien ja mainosten seassa. Ei sitä juurikaan kukaan käytä ellei siinä piirretä tai askarrella jotain.
Olemme siis nykyaikainen perhe, joka on hylännyt perinteet liian aikaa vievänä ja liian kalliina lystinä :)
Kirjoitin eilen klo 23.03 tämän kaltaisen viestin vähän siistimmin, joten nyt se tulee hieman rosoisempana tänne, kun en tajunnut kopioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syödään joka päivä päivällinen yhdessä, viikonlippuna myös aamiainen. Pari kertaa viikossa aikuinen tytör tulee vauvansa kanssa meille syömään.
Kerran kuukaudessa koko perhe (aikuiset lapset perheineen ja/tai anoppi) syömässä, samoin joku ystäväperheistä. Pari kolme kertaa vuodessa isot ruokakekkerit n 20 hengelle (omaa perhettä jo 14 henkeä). Pöydässä viihdytään tuntikausia
Tuollainen on hyvin harvinaista nykyään. Olette ehkä johonkin uskontoon kuuluvia ihmisiä.
Ateisteja 3. polvessa:)
Mutta toiselta puolelta karjalaista ja toiselta puolelta suomenruotsalaista sukua. Molempiin kuuluu vieraanvaraisuus. Sama perintö on siirtynyt myös lasten perheisiin - jo parikymppisinä järjestivät ruokakekkereitä ystävilleen kun muut samanikäiset vetivät pussikaljaa:)
Kuulostaa hauskalta. Olen joskus osallistunut yhteiselle päivälliselle ystävien perheiden kanssa tai sukulaisten kanssa. Hauska tapa.
Itse olen kuitenkin lakkauttanut perinteet ja syömme lähinnä leipää ja milloin mitäkin. Lapset syövät koulussa mitä saavat.
Oikeastaan taloudelliset ongelmat ja jatkuva työttömyys sekä pätkätyöt on johtaneet siihen että monia perinteitä on karsittu pois rajulla kädellä.
Lapsetkaan eivät syö monipuolisesti ja karsastavat erilaisia ruokia. Ei niitä yksinkään jaksa syödä kaikkea montaa päivää. Onneksi sentään koulussa syövät monipuolisesti ja tykkäävät sapuskasta.
Tästä syystä ei käydä ravintoloissakaan. Yleensä saa aina hävetä kamalasti niinä harvoina kertoina kun käymme kerran kahdessa vuodessa jossain syömässä. Lapset eivät osaa istua paikoillaan ja aloittavat riitelyn tai juoksevat pois.
Meillä syödään lähinnä leipiä ja olemme todella laihoja koko perhe.
Lasten mielestä syöminen on myös tylsää ja ottavat sen leivän leikkiin mukaan pihalle.
Kun muistelen omaa lapsuutta niin sääliksi käy että ei ole voitu tarjota monipuolista terveellistä perinnettä lapsille. Onneksi on kouluruokailu.
Yleisesti olemme kyllä keskimäärin muita terveempi perhe ja liikunnallisempi, mutta varmasti hyvä ruoka tekisi meistä vielä parempia muihin nähden, vaikke se ole mikään tarkoitus.
Uskon että lapset oppivat ruokailutavat itsestään myöhemmin mokailujen kautta. Vielä heitä ei oikein voi opettaa mitenkään, kun asenne syömiseen on lähinnä että leikit ja voimistelu keskeytyy ja tylsää on istua paikallaan.
Ruokapöytäkin on laskujen, sanomalehtien ja mainosten seassa. Ei sitä juurikaan kukaan käytä ellei siinä piirretä tai askarrella jotain.
Olemme siis nykyaikainen perhe, joka on hylännyt perinteet liian aikaa vievänä ja liian kalliina lystinä :)
Kirjoitin eilen klo 23.03 tämän kaltaisen viestin vähän siistimmin, joten nyt se tulee hieman rosoisempana tänne, kun en tajunnut kopioida.
Todella surullinen kirjoitus.
Kuulostaa samalta kuin yhden tyttäreni hoitolapsiperhe - he tosin olivat varakkaita mutta kotona oli vain leipää. Ruokaa ei laitettu koskaan eikä leivottu. Tyttö sitten toi pikkuisen meille syömään ja leipomaan muutaman kerran kun lapsi oli iltamyöhään saakka nälissään. Tosin äiti söi nekin mukaan laitetut pullat....
Ei hyvä ruoka ole aina rahasta kiinni. Meillä normiruoka (jopa se vieraille tarjoiltu) maksaa max 2€/annos. Esim eilen stroganoffia ja riisiä, siihen salaattia lisukkeeksi (tätä ei ole aina, turhan kallista ja laadutonta näin talvella). Tuohon oli varaa jopa silloin kun olin köyhä yh.
Meillä lapset ja lapsenlapset ovat osallistuneet päivälliselle heti kun osaavat istua syöttötuolissa. 1v3kk:kin syö nyt jo itse nätisti ja seuraa muiden juttelua, 10kk syötetään vielä. Syötyään lapset saavat nousta pöydästä. Ikinä ei ole ollut riitelyä, nirsoilua tai ongelmia omassa tai ravintolan pöydässä.
Toisaalta, ihan sama mitä syö mutta sosiaalisena tapahtumana älyttömän tärkeää minun mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syödään joka päivä päivällinen yhdessä, viikonlippuna myös aamiainen. Pari kertaa viikossa aikuinen tytör tulee vauvansa kanssa meille syömään.
Kerran kuukaudessa koko perhe (aikuiset lapset perheineen ja/tai anoppi) syömässä, samoin joku ystäväperheistä. Pari kolme kertaa vuodessa isot ruokakekkerit n 20 hengelle (omaa perhettä jo 14 henkeä). Pöydässä viihdytään tuntikausia
Tuollainen on hyvin harvinaista nykyään. Olette ehkä johonkin uskontoon kuuluvia ihmisiä.
Ateisteja 3. polvessa:)
Mutta toiselta puolelta karjalaista ja toiselta puolelta suomenruotsalaista sukua. Molempiin kuuluu vieraanvaraisuus. Sama perintö on siirtynyt myös lasten perheisiin - jo parikymppisinä järjestivät ruokakekkereitä ystävilleen kun muut samanikäiset vetivät pussikaljaa:)
Kuulostaa hauskalta. Olen joskus osallistunut yhteiselle päivälliselle ystävien perheiden kanssa tai sukulaisten kanssa. Hauska tapa.
Itse olen kuitenkin lakkauttanut perinteet ja syömme lähinnä leipää ja milloin mitäkin. Lapset syövät koulussa mitä saavat.
Oikeastaan taloudelliset ongelmat ja jatkuva työttömyys sekä pätkätyöt on johtaneet siihen että monia perinteitä on karsittu pois rajulla kädellä.
Lapsetkaan eivät syö monipuolisesti ja karsastavat erilaisia ruokia. Ei niitä yksinkään jaksa syödä kaikkea montaa päivää. Onneksi sentään koulussa syövät monipuolisesti ja tykkäävät sapuskasta.
Tästä syystä ei käydä ravintoloissakaan. Yleensä saa aina hävetä kamalasti niinä harvoina kertoina kun käymme kerran kahdessa vuodessa jossain syömässä. Lapset eivät osaa istua paikoillaan ja aloittavat riitelyn tai juoksevat pois.
Meillä syödään lähinnä leipiä ja olemme todella laihoja koko perhe.
Lasten mielestä syöminen on myös tylsää ja ottavat sen leivän leikkiin mukaan pihalle.
Kun muistelen omaa lapsuutta niin sääliksi käy että ei ole voitu tarjota monipuolista terveellistä perinnettä lapsille. Onneksi on kouluruokailu.
Yleisesti olemme kyllä keskimäärin muita terveempi perhe ja liikunnallisempi, mutta varmasti hyvä ruoka tekisi meistä vielä parempia muihin nähden, vaikke se ole mikään tarkoitus.
Uskon että lapset oppivat ruokailutavat itsestään myöhemmin mokailujen kautta. Vielä heitä ei oikein voi opettaa mitenkään, kun asenne syömiseen on lähinnä että leikit ja voimistelu keskeytyy ja tylsää on istua paikallaan.
Ruokapöytäkin on laskujen, sanomalehtien ja mainosten seassa. Ei sitä juurikaan kukaan käytä ellei siinä piirretä tai askarrella jotain.
Olemme siis nykyaikainen perhe, joka on hylännyt perinteet liian aikaa vievänä ja liian kalliina lystinä :)
Kirjoitin eilen klo 23.03 tämän kaltaisen viestin vähän siistimmin, joten nyt se tulee hieman rosoisempana tänne, kun en tajunnut kopioida.
Todella surullinen kirjoitus.
Kuulostaa samalta kuin yhden tyttäreni hoitolapsiperhe - he tosin olivat varakkaita mutta kotona oli vain leipää. Ruokaa ei laitettu koskaan eikä leivottu. Tyttö sitten toi pikkuisen meille syömään ja leipomaan muutaman kerran kun lapsi oli iltamyöhään saakka nälissään. Tosin äiti söi nekin mukaan laitetut pullat....
Ei hyvä ruoka ole aina rahasta kiinni. Meillä normiruoka (jopa se vieraille tarjoiltu) maksaa max 2€/annos. Esim eilen stroganoffia ja riisiä, siihen salaattia lisukkeeksi (tätä ei ole aina, turhan kallista ja laadutonta näin talvella). Tuohon oli varaa jopa silloin kun olin köyhä yh.
Meillä lapset ja lapsenlapset ovat osallistuneet päivälliselle heti kun osaavat istua syöttötuolissa. 1v3kk:kin syö nyt jo itse nätisti ja seuraa muiden juttelua, 10kk syötetään vielä. Syötyään lapset saavat nousta pöydästä. Ikinä ei ole ollut riitelyä, nirsoilua tai ongelmia omassa tai ravintolan pöydässä.
Toisaalta, ihan sama mitä syö mutta sosiaalisena tapahtumana älyttömän tärkeää minun mielestäni.
Aika on rahaa. Teen käännöksiä kotikonelta yli 12h päivässä. Kuukauden tulot on tuolloin noin 700-900e.
Ei ole aikaa alkaa tehdä mitään "mealeja". Ja opettajan töitä ei ole tarjolla ja ei enää onneksi kiinnosta se meteli. Meidän perheellä ei ole teoriassakaan missään mielessä mahdollista tuollaiseen. Mun työpäivät on usein todellisuudess + 4h, koska käännöstoimistot mokailee usein.
Ei meillä ole yksinkertaisesti aikaa tai rahaa laittaa mitään päivällisiä. Se on leipä lähinnä tai yksittäiset hedelmät. Luulen että tulevaisuudessa perheissä ei oikeasti syödä enää milloinkaan yhteisiä ruokailuja. Meillä siis ei ole edes viikonloppuisin aikaa, koska teen hommia myös viikonloput 7 päivänä viikossa.
Tykkään kääntämisestä, mutta palkkaus on tosi huono. Opettajaksi en enää pystyisi. Olen ollut niin monta vuotta työttömänä niistä hommista. Hiljaisuudessa työskentely on ihanaa.
Ei varaa ravintoloihin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syödään joka päivä päivällinen yhdessä, viikonlippuna myös aamiainen. Pari kertaa viikossa aikuinen tytör tulee vauvansa kanssa meille syömään.
Kerran kuukaudessa koko perhe (aikuiset lapset perheineen ja/tai anoppi) syömässä, samoin joku ystäväperheistä. Pari kolme kertaa vuodessa isot ruokakekkerit n 20 hengelle (omaa perhettä jo 14 henkeä). Pöydässä viihdytään tuntikausia
Tuollainen on hyvin harvinaista nykyään. Olette ehkä johonkin uskontoon kuuluvia ihmisiä.
Ateisteja 3. polvessa:)
Mutta toiselta puolelta karjalaista ja toiselta puolelta suomenruotsalaista sukua. Molempiin kuuluu vieraanvaraisuus. Sama perintö on siirtynyt myös lasten perheisiin - jo parikymppisinä järjestivät ruokakekkereitä ystävilleen kun muut samanikäiset vetivät pussikaljaa:)
Kuulostaa hauskalta. Olen joskus osallistunut yhteiselle päivälliselle ystävien perheiden kanssa tai sukulaisten kanssa. Hauska tapa.
Itse olen kuitenkin lakkauttanut perinteet ja syömme lähinnä leipää ja milloin mitäkin. Lapset syövät koulussa mitä saavat.
Oikeastaan taloudelliset ongelmat ja jatkuva työttömyys sekä pätkätyöt on johtaneet siihen että monia perinteitä on karsittu pois rajulla kädellä.
Lapsetkaan eivät syö monipuolisesti ja karsastavat erilaisia ruokia. Ei niitä yksinkään jaksa syödä kaikkea montaa päivää. Onneksi sentään koulussa syövät monipuolisesti ja tykkäävät sapuskasta.
Tästä syystä ei käydä ravintoloissakaan. Yleensä saa aina hävetä kamalasti niinä harvoina kertoina kun käymme kerran kahdessa vuodessa jossain syömässä. Lapset eivät osaa istua paikoillaan ja aloittavat riitelyn tai juoksevat pois.
Meillä syödään lähinnä leipiä ja olemme todella laihoja koko perhe.
Lasten mielestä syöminen on myös tylsää ja ottavat sen leivän leikkiin mukaan pihalle.
Kun muistelen omaa lapsuutta niin sääliksi käy että ei ole voitu tarjota monipuolista terveellistä perinnettä lapsille. Onneksi on kouluruokailu.
Yleisesti olemme kyllä keskimäärin muita terveempi perhe ja liikunnallisempi, mutta varmasti hyvä ruoka tekisi meistä vielä parempia muihin nähden, vaikke se ole mikään tarkoitus.
Uskon että lapset oppivat ruokailutavat itsestään myöhemmin mokailujen kautta. Vielä heitä ei oikein voi opettaa mitenkään, kun asenne syömiseen on lähinnä että leikit ja voimistelu keskeytyy ja tylsää on istua paikallaan.
Ruokapöytäkin on laskujen, sanomalehtien ja mainosten seassa. Ei sitä juurikaan kukaan käytä ellei siinä piirretä tai askarrella jotain.
Olemme siis nykyaikainen perhe, joka on hylännyt perinteet liian aikaa vievänä ja liian kalliina lystinä :)
Kirjoitin eilen klo 23.03 tämän kaltaisen viestin vähän siistimmin, joten nyt se tulee hieman rosoisempana tänne, kun en tajunnut kopioida.
Todella surullinen kirjoitus.
Kuulostaa samalta kuin yhden tyttäreni hoitolapsiperhe - he tosin olivat varakkaita mutta kotona oli vain leipää. Ruokaa ei laitettu koskaan eikä leivottu. Tyttö sitten toi pikkuisen meille syömään ja leipomaan muutaman kerran kun lapsi oli iltamyöhään saakka nälissään. Tosin äiti söi nekin mukaan laitetut pullat....
Ei hyvä ruoka ole aina rahasta kiinni. Meillä normiruoka (jopa se vieraille tarjoiltu) maksaa max 2€/annos. Esim eilen stroganoffia ja riisiä, siihen salaattia lisukkeeksi (tätä ei ole aina, turhan kallista ja laadutonta näin talvella). Tuohon oli varaa jopa silloin kun olin köyhä yh.
Meillä lapset ja lapsenlapset ovat osallistuneet päivälliselle heti kun osaavat istua syöttötuolissa. 1v3kk:kin syö nyt jo itse nätisti ja seuraa muiden juttelua, 10kk syötetään vielä. Syötyään lapset saavat nousta pöydästä. Ikinä ei ole ollut riitelyä, nirsoilua tai ongelmia omassa tai ravintolan pöydässä.
Toisaalta, ihan sama mitä syö mutta sosiaalisena tapahtumana älyttömän tärkeää minun mielestäni.
Aika on rahaa. Teen käännöksiä kotikonelta yli 12h päivässä. Kuukauden tulot on tuolloin noin 700-900e.
Ei ole aikaa alkaa tehdä mitään "mealeja". Ja opettajan töitä ei ole tarjolla ja ei enää onneksi kiinnosta se meteli. Meidän perheellä ei ole teoriassakaan missään mielessä mahdollista tuollaiseen. Mun työpäivät on usein todellisuudess + 4h, koska käännöstoimistot mokailee usein.
Ei meillä ole yksinkertaisesti aikaa tai rahaa laittaa mitään päivällisiä. Se on leipä lähinnä tai yksittäiset hedelmät. Luulen että tulevaisuudessa perheissä ei oikeasti syödä enää milloinkaan yhteisiä ruokailuja. Meillä siis ei ole edes viikonloppuisin aikaa, koska teen hommia myös viikonloput 7 päivänä viikossa.
Tykkään kääntämisestä, mutta palkkaus on tosi huono. Opettajaksi en enää pystyisi. Olen ollut niin monta vuotta työttömänä niistä hommista. Hiljaisuudessa työskentely on ihanaa.
Totta, mun työpäivät matkoineen ja kaupassakäynteineen on vaan 10h, illalla teen sitten etänä loput 21>, viikonloput vapaat. Ja mulla on myös mies ja lapset jotka osallistuvat. Se joka ei ole esim työmatkalla hoitaa hommat.
Meille tuo oikea ruoka on niin tärkeää ettei siitä kyllä luovuta ikinä. Voileipään ei ole tarvinnut vielä 59v aikana tyytyä
Ateisteja 3. polvessa:)
Mutta toiselta puolelta karjalaista ja toiselta puolelta suomenruotsalaista sukua. Molempiin kuuluu vieraanvaraisuus. Sama perintö on siirtynyt myös lasten perheisiin - jo parikymppisinä järjestivät ruokakekkereitä ystävilleen kun muut samanikäiset vetivät pussikaljaa:)