Yksinäinen vanhuus ja Lenita

Ongelmahan voi olla se, että ystävätkin ovat vanhoja ja huonokuntoisia.

Lenitan tuntien - hänellehän oli aina tärkeää myös ulkoinen habitus - hän ei jaksanut enää pitää peruukkeja ja meikkejä lähemmäs 9-kymppisenä ja yksinkertaisesti päätti viettää loput vuotensa hiljaisuudessa, yksin. Toinen vaihtoehto voi olla vaikea sairaus, esim. muistisairaus. Uskon hänen tahtoneen tätä itse. Lenita oli lahjakas ja fiksu, mutta erittäin ylpeä ja ulkoisesta habituksestaan tarkka nainen.

Hän on myös voinut ihan itse haluta olla yksin. Silloin on täydellistä kunnioituksen puutetta yrittää tunkea väkisin kylään. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelmahan voi olla se, että ystävätkin ovat vanhoja ja huonokuntoisia.

Vanhempani kohdalla en odotakaan näiden vanhojen ja huono kuntoisten vierailuja vaan heidän, jotka itse ajelevat autolla ja käyvät teatterissa ja konserteissa  itsenäisesti ja tekivät sitä ennen myös vanhempani kanssa.

Ap

Me vanhuksetkin olemme erilaisia ja siksi kaikki eivät ole seurankipeitä kaiken päivää. Kaikki tekemiset kotosalla kestävät nykyään kauan ja kaikenlaisia askareita on tehtävä päivittäin. Joskus ärsyttää oikein kun puhelin piippaa monta kerta päivässä kun viestejä tulee. Olin nuorena ja vielä eläkkeen ekat 10 vuottakin nk. menevä ja matkustelin ja tapasin jatkuvasti ystäviä ja kutsuin heitä kotiini syömään kun kokkaan mielelläni. Nyt 76 vuotiaana on jo eri asia. Ei oikein viitsisi edes kahvia keittää kun joku tulee käymään. Eikä pälpättää jonkun kanssa puolta tuntia enempää. Uskokaa tai älkää siinä väsyy ikäihminen. Parasta on oma rauha, saa lukea, selailla nettiä, mennä kävelyille jos sää sallii. Välillä katsella telkkariakin. Kerran viikossa käyn ostosreissun ja katselen kaupunkia ja menen kahvilaan istuskelemaan hetkeksi. Viime vuonna tuli eräs sukulainen "kylään" viikoksi, suoraan sanoen kutsui itsensä. Oli paljon rasittavampi viikko kuin osasin arvatakaan, toista kertaa ei tule kysymykseenkään ja hän ei edes ollut yökylässä mutta muutaman kerran jouduin tekemään ruokaa ja se oli rasittavaa hommaa. Minua ei huvittanut mennä joka päivä johonkin ristoranteen syömään näet vaikka sukulainen esitti kutsun ja maksoi viulut. Lenitalla oli vaiherikas ja luultavasti hyvä elämä. Minua ei ainakaan yhtään ihmetytä, että halusi olla omassa rauhassaan loppuvuotensa kun oli jo noinkin iäkäs. Tietenkin on vanhuksia, jotka eivät osaa päivääkään olla ilman seuraa.... niin, me ihmiset ollaan erilaisia ja toivottavasti nuoremmat polvet ymmärtävät tämän - ei ole aina kysymys yksinäisyydestä vaan omasta rauhasta. 

Niin, ehkä ne lähimmät ystävät olivat niitä, jotka eivät ole antaneet kommentteja julkisuuteen. Ilmeisesti Lenitan toivetta kunnioittaen. 

Äitini kuollessa tuntui ikävälle laittaa kuolinimoitukselle: ystävät. Ei hänellä ollut yhtään ystävää. Toki osittain myös omaa valintaansa, mutta silti. Mutta kun kuuluu laittaa: ystävät. Itselleni olisi riittänyt meidän lasten ja lastenlasten nimet ja sukulaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Lenitan tuntien - hänellehän oli aina tärkeää myös ulkoinen habitus - hän ei jaksanut enää pitää peruukkeja ja meikkejä lähemmäs 9-kymppisenä ja yksinkertaisesti päätti viettää loput vuotensa hiljaisuudessa, yksin. Toinen vaihtoehto voi olla vaikea sairaus, esim. muistisairaus. Uskon hänen tahtoneen tätä itse. Lenita oli lahjakas ja fiksu, mutta erittäin ylpeä ja ulkoisesta habituksestaan tarkka nainen.

Tuskin hän täysin yksin on edes ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuollessa tuntui ikävälle laittaa kuolinimoitukselle: ystävät. Ei hänellä ollut yhtään ystävää. Toki osittain myös omaa valintaansa, mutta silti. Mutta kun kuuluu laittaa: ystävät. Itselleni olisi riittänyt meidän lasten ja lastenlasten nimet ja sukulaiset. 

Ei läheskään kaikissa kuolinilmoituksissa ole mainintaa ystävistä.

ot

Vierailija kirjoitti:

Ongelmahan voi olla se, että ystävätkin ovat vanhoja ja huonokuntoisia.

Hänellä oli laaja ystäväpiiri pitkin ulkomaita. Oli kaikenikäisiä ystäviä..  Hyvin seurallinen ja pidetty. 🌹🌹🌹

Vierailija kirjoitti:

Hän on myös voinut ihan itse haluta olla yksin. Silloin on täydellistä kunnioituksen puutetta yrittää tunkea väkisin kylään. 

Tarvitseeko kylässä käydä? Olisivat edes soittaneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuollessa tuntui ikävälle laittaa kuolinimoitukselle: ystävät. Ei hänellä ollut yhtään ystävää. Toki osittain myös omaa valintaansa, mutta silti. Mutta kun kuuluu laittaa: ystävät. Itselleni olisi riittänyt meidän lasten ja lastenlasten nimet ja sukulaiset. 

Ei läheskään kaikissa kuolinilmoituksissa ole mainintaa ystävistä.

ot

Eitietenkään mikään yleinen tapa laittaa ystäviä kuolinilmoitukseen...