Lue keskustelun säännöt.
En kestä, täytän kohta 40!
06.02.2019 |
Ja olen ollut yhdynnässä vain yhden miehen kanssa, jonka kanssa seksielämä nykyään kuollut mutta arki pyörii lasten kanssa Ok. Mitä tekisitte tilanteessani?
Kommentit (52)
No minua ei masenna välillä vaan koko ajan tuntuu siltä että elämäni on ohi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi ovat kohta teinejä ja osaavat lämmittää itselleen ruokaa, pestä pyykkinsä itse, kulkea harrastuksiin itse jne. Sulle jää sitten enemmän omaa aikaa. Jossain vaiheessa lapsesi muuttavat omilleen ja saat entistä enemmän tehdä asioita, joita itse haluat. Nyt vaan elät vielä vaihetta, jossa perhe sitoo paljon.
On 10 vuotta siihen että nuorin on teini. Ap
On kyllä uskomatonta tyhmyyttä sulta pukata niitä lapsia vaan maailmaan, vaikka et olisi ilmeisesti yhtäkään edes jaksanut. No, sitä saa mitä tilaa.
T. Yhden teinin äiti, 34v. ja parisuhde voi todella hyvinNiinpä. Saanko kysyä, oletko parisuhteessa lapsesi isän kanssa? Ap
En ole. Kyllä kolmekymppinen ( ja miksei nelikymppinenkin) seuraa löytää. Rohkeasti vaan uuteen elämään ap!
Ap kannattaa totutella viisi vuotta vielä. Kyllä sä alistut tohon rooliin ja ympäristön olosuhteisiin.
Tärkeintä on ajatella niitä lapsia että ovat vähintään 18v.
Lapset kyllä tarvitsevat apua kyllä vielä vanhemmiksikin riippuen yksilöstä.
Lasten takia yrittäisin olla ja sietää tota tilannetta. Ei se muutoskaan mitään muuta. Usko pois.
Minulla meni elämä ihan sekaisin kun vanhemmat erosi juuri kun olin lukion aloittanut.
Kaikki palikat hajosi ja opiskelut meni pilalle. Kesti yli kymmenen vuotta että sain itseni kasaan ja sivussa kuuntelin vanhempien murheita.
Ei lapsien sellaista tarvisisi kuunnella.
Nyt ne lapset on tärkeimpia. Niistä valitettavasti pitää ottaa vastuu, muuten pilaat ehkä heidän elämänsä.
oma elämä syrjään lasten takia kirjoitti:
Ap kannattaa totutella viisi vuotta vielä. Kyllä sä alistut tohon rooliin ja ympäristön olosuhteisiin.
Tärkeintä on ajatella niitä lapsia että ovat vähintään 18v.
Lapset kyllä tarvitsevat apua kyllä vielä vanhemmiksikin riippuen yksilöstä.
Lasten takia yrittäisin olla ja sietää tota tilannetta. Ei se muutoskaan mitään muuta. Usko pois.
Minulla meni elämä ihan sekaisin kun vanhemmat erosi juuri kun olin lukion aloittanut.
Kaikki palikat hajosi ja opiskelut meni pilalle. Kesti yli kymmenen vuotta että sain itseni kasaan ja sivussa kuuntelin vanhempien murheita.
Ei lapsien sellaista tarvisisi kuunnella.
Nyt ne lapset on tärkeimpia. Niistä valitettavasti pitää ottaa vastuu, muuten pilaat ehkä heidän elämänsä.
No sun vanhemmat ovat hoitaneet eronsa ilmeisesti huonosti. Erota voi niin, että lapset eivät ole välikappaleina.
Vierailija kirjoitti:
No minua ei masenna välillä vaan koko ajan tuntuu siltä että elämäni on ohi. Ap
Niinhän se tuossa vaiheessa tuppaakin tuntumaan. Ei se kuitenkaan ole. Ehdit tehdä ja nähdä elämässäsi vielä vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minua ei masenna välillä vaan koko ajan tuntuu siltä että elämäni on ohi. Ap
Niinhän se tuossa vaiheessa tuppaakin tuntumaan. Ei se kuitenkaan ole. Ehdit tehdä ja nähdä elämässäsi vielä vaikka mitä.
Paitsi jos sairastun ja/tai kuolen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
oma elämä syrjään lasten takia kirjoitti:
Ap kannattaa totutella viisi vuotta vielä. Kyllä sä alistut tohon rooliin ja ympäristön olosuhteisiin.
Tärkeintä on ajatella niitä lapsia että ovat vähintään 18v.
Lapset kyllä tarvitsevat apua kyllä vielä vanhemmiksikin riippuen yksilöstä.
Lasten takia yrittäisin olla ja sietää tota tilannetta. Ei se muutoskaan mitään muuta. Usko pois.
Minulla meni elämä ihan sekaisin kun vanhemmat erosi juuri kun olin lukion aloittanut.
Kaikki palikat hajosi ja opiskelut meni pilalle. Kesti yli kymmenen vuotta että sain itseni kasaan ja sivussa kuuntelin vanhempien murheita.
Ei lapsien sellaista tarvisisi kuunnella.
Nyt ne lapset on tärkeimpia. Niistä valitettavasti pitää ottaa vastuu, muuten pilaat ehkä heidän elämänsä.
No sun vanhemmat ovat hoitaneet eronsa ilmeisesti huonosti. Erota voi niin, että lapset eivät ole välikappaleina.
Työssäni olen sen verran näitä nähnyt että ei oikein voi. Se on lapsille kova paikka vaikkeivat näyttäisi sitä ikinä. Se tarkoittaa juurettomuutta ja kodittomuutta. Paikkaa johon ei enää voi mennä. Sitä paikkaa mikä oli lapsuudessa eli äitiä ja isää. On vain kaksi erillään.
Se on lapsille ihan kamalaa.
Mulle iski sama masennus kun Matti kuoli.
Tajusin että olen nyt neljäkymmentä ja mahdollisesti elämäntapojen vuoksi elänyt jo yli puolet elämästäni.
Sitähän se on että elämää on enää jäljellä parhaimmillaan puolet jäljellä ja parhaimmat energisimmät vuosikymmenet on tuhlattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M kirjoitti:
Tule mun kanssa paneskelemaan?
No en v_tussa! Oot pettymys kumminkin..
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Tule mun kanssa paneskelemaan?
No en v_tussa! Oot pettymys kumminkin..
Kerran menin tollaseen tapaamiseen. Jätkä oli suu auki että piere mun suuhun ah ah ah aah. Piere piere mun suuhun ja kuse kans.
Oli kyllä melkonen turn off ja pettymys.
Vanhemmat lapset voivat kuitenkin olla nuorimmaiselle välillä lapsenvahteina ja sinä saat silloin omaa aikaa. Muistan hyvin ajan, kun lapsia ei vielä voinut jättää hetkeksikään keskenään kotiin. Oma aika oli todellakin kortilla ja välillä se masensikin. Kun kuopus meni kouluun, huomasinkin usein olevani yksin kotona, kun lapset olivat kavereineen ulkona. Siitä oman ajan määrä vuosi vuodelta vain kasvoi.