Tein virheen, joka pilasi elämäni

Lainaus:

Vierailija kirjoitti:

Tää on se pillutyyppi, kitissyt täällä aiemminkin.

Niin olen. Ap.

Lainaus:

Vierailija kirjoitti:

Kärsimys on ihmisen osa.

Niin taitaakin olla.

Ap

Sodasta palanneista veteraaneista eivät läheskään kaikki selviytyneet normaaliin elämään. Osa kuoli alkoholiin ja huumeisiin pian sodan loputtua. Ap, ota koppi elämästäsi ja nauti siitä mistä voit. Tämä kaikki päättyy joka tapauksessa kuitenkin aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Sodasta palanneista veteraaneista eivät läheskään kaikki selviytyneet normaaliin elämään. Osa kuoli alkoholiin ja huumeisiin pian sodan loputtua. Ap, ota koppi elämästäsi ja nauti siitä mistä voit. Tämä kaikki päättyy joka tapauksessa kuitenkin aikanaan.

En voi, kun elämäni on pilattu.

Ap.

En tiedä kuinka vakava aloittajan terveysvaiva on. Ite oon 22 vuotias nainen ja mulla leikattiin poskiontelot ja silmän hermojen läheltä onteloista kudosta pois synnynnäisen rakennevian aiheuttaman kroonisen poskiontelotulehduksen takia. Mulla tulee useampi vuosi leikkauksen jälkeen satunnaisia rajuja verenvuotoja, tukkoisuutta ja vilustuminen on mulle fyysisesti kidutusta, kun poskiin sattuu niin tajuttomasti.

Mun nuorempi sisko kadehtii mua, ja valittelee aina miten etuoikeutettu ja onnekas mä olen. Hän joutui lopettamaan rakkaan urheiluharrastuksen huipulla synnynnäisen lonkkavian takia, jota mulla taas ei ole. Lisäksi hänellä on astma ja atopia.

Toisaalta taas tunnen ikäiseni naisen, jolla on vakava munuaissairaus ja toinen munuainen kokonaan poistettu. Ei hän anna sen hidastaa itseään.

Vastaavasti äitini työkaverin 6-vuotias lapsenlapsi kuoli rajuun syöpään.

Yritän ajaa näillä esimerkeillä takaa sitä, että kateus ja katkeruus ei kanna pitkälle. Aina on joku jolla menee paremmin, ja joku jolla menee huonommin. Kannattaa yrittää löytää ihmisiä, jotka jaksavat vaikeuksista huolimatta ja kysellä heiltä vinkkejä elämänlaadun parantamiseen. Yllättävän monella on lohduttomuuden hetkiä, joita ei vain näytetä päälle päin.

Äitini noudattaa kiinalaista elämänfilosofiaa: "vaikka maailma loppuisi huomenna, istuttaisin silti tänään kirsikkapuun". Ite olen todella kyyninen ja pessimistinen ja silti kyseinen sanonta koskettaa mua. Älä siis luovuta vielä ja menetä toivoa, etsi vertaistukea ja uusia käytännön apukeinoja. Jos olet vielä mun ikäinen nuori, niin kuka tietää miten lääketiede kehittyy tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodasta palanneista veteraaneista eivät läheskään kaikki selviytyneet normaaliin elämään. Osa kuoli alkoholiin ja huumeisiin pian sodan loputtua. Ap, ota koppi elämästäsi ja nauti siitä mistä voit. Tämä kaikki päättyy joka tapauksessa kuitenkin aikanaan.

En voi, kun elämäni on pilattu.

Ap.

No se on sitten voivoi. Kenenkään elämä ei ole pilalla, asenteesi ja ajattelusi vaan tökkii. Jos haluat ajatella että elämäsi on pilalla ja surkutella loppuelämäsi niin go for it, kuolet joka tapauksessa. Muut eivät tule seurassasi viihtymään asennevammasi vuoksi joten yksinäistä voi kyllä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli syyllisyys painaa...,Nyt on turha itkeä, kun on housuissa. Seuraavaksi mietit, mitä voit tehdä, jotta pystyt elämään hyvää elämään niillä korteilla, mitä sinulla nyt on.

Sehän se, kun en halua näillä korteilla pelata. Ei tästä saa enää hyvää. Olen yrittänyt jo monta vuotta. Joku henkinen este kuitenkin yhä on, että varsinaisesti kuolisin pois. En halua elää enkä uskalla kuolla. Ap

Ap, minulla on hyvin samankaltainen fiilis kuin sinulla, vaikkakin ihan eri syystä. Olen monta vuotta kokenut, että erään suuren menetyksen takia en voi saada elämältä sitä mitä haluan. Kaikkea olen yrittänyt, mutta tilanne ei muutu. Odotan vain sitä, että pääsen täältä pois. Saan koko ajan kuulla, että olen masentunut tai että pitää vain keksiä joku muu merkitys elämälleen, mutta entä jos vain en halua? En koe olevani masentunut tai ahdistunut vaan että tämä elämä näillä mahdollisuuksilla, mitä minulla on jäljellä, ei ole minua varten. En ymmärrä, miksi siitä pitäisi tuntea syyllisyyttä. Sama juttu myös, että kuoleman eteen en uskalla tehdä mitään, itsemurha on kaiken lisäksi epävarma. Toivon vain, että vaikka nukkuessani kävisi jotain, että en aamulla enää heräisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli syyllisyys painaa...,Nyt on turha itkeä, kun on housuissa. Seuraavaksi mietit, mitä voit tehdä, jotta pystyt elämään hyvää elämään niillä korteilla, mitä sinulla nyt on.

Sehän se, kun en halua näillä korteilla pelata. Ei tästä saa enää hyvää. Olen yrittänyt jo monta vuotta. Joku henkinen este kuitenkin yhä on, että varsinaisesti kuolisin pois. En halua elää enkä uskalla kuolla. Ap

Ap, minulla on hyvin samankaltainen fiilis kuin sinulla, vaikkakin ihan eri syystä. Olen monta vuotta kokenut, että erään suuren menetyksen takia en voi saada elämältä sitä mitä haluan. Kaikkea olen yrittänyt, mutta tilanne ei muutu. Odotan vain sitä, että pääsen täältä pois. Saan koko ajan kuulla, että olen masentunut tai että pitää vain keksiä joku muu merkitys elämälleen, mutta entä jos vain en halua? En koe olevani masentunut tai ahdistunut vaan että tämä elämä näillä mahdollisuuksilla, mitä minulla on jäljellä, ei ole minua varten. En ymmärrä, miksi siitä pitäisi tuntea syyllisyyttä. Sama juttu myös, että kuoleman eteen en uskalla tehdä mitään, itsemurha on kaiken lisäksi epävarma. Toivon vain, että vaikka nukkuessani kävisi jotain, että en aamulla enää heräisi.

Ei itsemurha ole epävarma, jos käyttää oikeita menetelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota on elämä. Se jatkuu.

En odottanut, että pääsisin suoraan vanhusten elämäntapaan alle 30-vuotiaana. Odotan jo kuolemaa kuten moni vanhuskin. Enkä voi antaa itselleni anteeksi, koska itse tein väärän ratkaisun. Eri asia jos olisin vaan kävellyt suojatiellä ja joku olisi ajanut mun yli. Ap

Moni tekee vääriä ratkaisuja ja niiden kanssa on vain elettävä. Aika auttaa sinua sopeutumaan.

On kulunut monta vuotta, enkä ole sopeutunut yhtään. Tätä sanotaan varmaan sopeutumishäiriöksi, mutta ei se minusta ole häiriintynyttä jos ei sopeudu huonoon elämään. En halua terapiaan enkä mihinkään ryhmään, en oikeasti usko että mikään auttaa tai että pääsisin yli koskaan. Miten voisin, kun tiedän ettei mikään muutu? Ap

Ei sinun ole pakko elää. Oma on elämäsi.

Ei olekaan pakko elää. Tunnen velvollisuutta, kun ei ole pelkkä oma elämäni vaan olemassaoloni/olemattomuuteni vaikuttaa ratkaisevasti ainakin yhteen toiseen ihmiseen. Olen punninnut, että onko se parempi olla täällä että se ei kärsi kuolemastani, vai onko parempi olla olematta että ei kärsi elämästäni. En löydä mitään hyvää ratkaisua enkä tiedä mikä olisi vähiten paha. Raastaa, että en saa asiaan päätöstä.

Ja oma elämäni se oli myös silloin, kun tein väärän päätöksen. Miksi tein sen, kun tiesin, miten huonosti se voi päättyä? Ap

Teitkö aivan varmasti aivan yksin sen päätöksen sittenkään? Lääkäri varmaan esitteli mahdolliset hoitovaihtoehdot, ja niiden riskit, ja oman suosituksensa. Lääkärilläkin siis on vastuu, jos on suositellut jotain huonoa. 

Ja toisekseen, mikä olisi ollut vaihtoehto? Mitä olisi seurannut, jos et olisi valinnut leikkausta? Ehkä se vaihtoehto olla kokonaan hoitamatta olisi ollut vieläkin pahempi?

Lääkäri on varmasti kertonut vaihtoehdot ja niiden onnistumistodennäköisyydet. Nyt vain kävi ap:n kohdalla valitettava epäonni leikkauksen kohdalla. Ikävää, mutta tällaista sattuu koko ajan ympäri maapalloa ihmisille ja eläimille.

Ap on kuitenkin hengissä. Eikö se ole kuitenkin tärkeintä?

Lakkaa nyt jo trollaamasta, olet surkea ja tylsä

kopio.oikea ap vastasi 12 saakka ja sen jälkeen sen yhden viestin, että joku pelle on kaapannut ketjuni. Kiitos kumminkin asiallisille vastaajille tänään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tää on se pillutyyppi, kitissyt täällä aiemminkin. En muista mihin leikkaus liittyi tarkalleen, mutta sukupuolielimiin jotenkin.

Eikö ole jotenkin turhaa tulla kitisemään, jos ei kuitenkaan anonyymisti halua kertoa, mistä kyse. mitä ihmettä ap saa irti tästä ketjusta, kun kiertelee ja kaartelee. Uskon, että täältä saisi vertaistukeakin, mutta tällainen "enpäs kerro" on lähinnä turhaa trollausta eikä johda mihinkään. 

Veikkaisin että jostain hermovauriosta kysymys?

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa nyt jo trollaamasta, olet surkea ja tylsä

kopio.oikea ap vastasi 12 saakka ja sen jälkeen sen yhden viestin, että joku pelle on kaapannut ketjuni. Kiitos kumminkin asiallisille vastaajille tänään. Ap

Itte esität mua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on se pillutyyppi, kitissyt täällä aiemminkin. En muista mihin leikkaus liittyi tarkalleen, mutta sukupuolielimiin jotenkin.

Eikö ole jotenkin turhaa tulla kitisemään, jos ei kuitenkaan anonyymisti halua kertoa, mistä kyse. mitä ihmettä ap saa irti tästä ketjusta, kun kiertelee ja kaartelee. Uskon, että täältä saisi vertaistukeakin, mutta tällainen "enpäs kerro" on lähinnä turhaa trollausta eikä johda mihinkään. 

En haluu, et mua tunnistetaan.

Ap

Potilasvahingoittunut kirjoitti:

Veikkaisin että jostain hermovauriosta kysymys?

Ei! Tsekkaa ketjua!

Ap

Ei ole ihmistä, joka ei tekisi ikinä virheitä, vahinkoja, jne! Tämä on hyvä muistilause siihen, että kukaan ei voi olla tekemättä vääriä valintoja ollakseen täydellunen. Ihminen on täydellinen vasta, kun myöntää virheellisyytensä. Näin mä ainakin ajattelen.

Hanki apuu oikeesti!

Mis kaikki kesun keskustelijat ovat? Ap, etkö kestä totuutta siitä, että lääkäritkin ovat ihmisiä eivätkä ole mitäön jumalia, jne? Etkö kestä totuutta, että voit saada paremman elämän kunhan yrität ja yrität, etkö vain luovuta ja anna ittelles sellast kuvaa, et kaikki on vaan tyhmää, paskaa, jne?

Vierailija kirjoitti:

Mis kaikki kesun keskustelijat ovat? Ap, etkö kestä totuutta siitä, että lääkäritkin ovat ihmisiä eivätkä ole mitäön jumalia, jne? Etkö kestä totuutta, että voit saada paremman elämän kunhan yrität ja yrität, etkö vain luovuta ja anna ittelles sellast kuvaa, et kaikki on vaan tyhmää, paskaa, jne?

Mene jo pois.

Vierailija kirjoitti:

Menin leikkaukseen, josta tiesin riskit ja tiesin, että en voi elää sen seurauksen kanssa, johon leikkauksessa kerrottiin olevan jopa 30 prosentin mahdollisuus.

Lääkäreiden mielestä leikkaus oli välttämätön. Jälkeenpäin se osoittautui kuitenkin turhaksi.

Olin optimistinen ja ajattelin, että kuulun varmaan ennemmin 70%. Nyt sitten pilasin elämäni loppuiäksi.

Ap, sä tiesit riskit.

+ lääkärit eivät ole jumalia, ja söhön tässä tiesit myös riskit.:D

Et pilannut elämäösi totaalisesti, vaa pilasit elämäsi tähän asti. Nyt on mahdollisuus muuttaa se pysyvästi. Edisty, mutta pienin askelin.