Tein virheen, joka pilasi elämäni
Menin leikkaukseen, josta tiesin riskit ja tiesin, että en voi elää sen seurauksen kanssa, johon leikkauksessa kerrottiin olevan jopa 30 prosentin mahdollisuus.
Lääkäreiden mielestä leikkaus oli välttämätön. Jälkeenpäin se osoittautui kuitenkin turhaksi.
Olin optimistinen ja ajattelin, että kuulun varmaan ennemmin 70%. Nyt sitten pilasin elämäni loppuiäksi.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Tuota on elämä. Se jatkuu.
En odottanut, että pääsisin suoraan vanhusten elämäntapaan alle 30-vuotiaana. Odotan jo kuolemaa kuten moni vanhuskin. Enkä voi antaa itselleni anteeksi, koska itse tein väärän ratkaisun. Eri asia jos olisin vaan kävellyt suojatiellä ja joku olisi ajanut mun yli. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kertoa tarkemmin?
Mitä haluaisit tietää? En kerro, mikä seuraus on. Mutta se pilaa sosiaalisen ja seksielämäni ja rajoittaa monessa asiassa. Ap
Ei tarvitse tehdä aloitusta, jos ei aio enempää avata.
Voi kirjoittaa vaikka omaan päiväkirjaan.
Eli syyllisyys painaa...,Nyt on turha itkeä, kun on housuissa. Seuraavaksi mietit, mitä voit tehdä, jotta pystyt elämään hyvää elämään niillä korteilla, mitä sinulla nyt on.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tehdä aloitusta, jos ei aio enempää avata.
Voi kirjoittaa vaikka omaan päiväkirjaan.
Kenellekään ei valitettavasti ole valtuuksia määrätä, kuka voi tehdä aloituksen ja mistä. Täällä ei todellakaan kannata kertoa kaikkia yksityiskohtia kaikesta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota on elämä. Se jatkuu.
En odottanut, että pääsisin suoraan vanhusten elämäntapaan alle 30-vuotiaana. Odotan jo kuolemaa kuten moni vanhuskin. Enkä voi antaa itselleni anteeksi, koska itse tein väärän ratkaisun. Eri asia jos olisin vaan kävellyt suojatiellä ja joku olisi ajanut mun yli. Ap
Moni tekee vääriä ratkaisuja ja niiden kanssa on vain elettävä. Aika auttaa sinua sopeutumaan.
Kiinnostaisi tietää, miksi oli lääkäreiden mielestä välttämätön, eikä sitten ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Voiko tehdä korjausleikkausta?
Ai vitsi, toihan on hyvä idea. Jos olis vaan jollekin tullut mieleen. Ei voi kuule tehdä, jos voisi niin olisi varmaan tehty?! Ap
Saitko avanteen vai virtsapussin? Ei sua kukaan tunnista, et oo todellakaan ainoa jolle näin käy. Elämä jatkuu. Tsemiä!
Vierailija kirjoitti:
Eli syyllisyys painaa...,Nyt on turha itkeä, kun on housuissa. Seuraavaksi mietit, mitä voit tehdä, jotta pystyt elämään hyvää elämään niillä korteilla, mitä sinulla nyt on.
Sehän se, kun en halua näillä korteilla pelata. Ei tästä saa enää hyvää. Olen yrittänyt jo monta vuotta. Joku henkinen este kuitenkin yhä on, että varsinaisesti kuolisin pois. En halua elää enkä uskalla kuolla. Ap
Jaahas. Ei pilaa elämääsi totaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli syyllisyys painaa...,Nyt on turha itkeä, kun on housuissa. Seuraavaksi mietit, mitä voit tehdä, jotta pystyt elämään hyvää elämään niillä korteilla, mitä sinulla nyt on.
Sehän se, kun en halua näillä korteilla pelata. Ei tästä saa enää hyvää. Olen yrittänyt jo monta vuotta. Joku henkinen este kuitenkin yhä on, että varsinaisesti kuolisin pois. En halua elää enkä uskalla kuolla. Ap
Siinä tapauksessa ainoa vaihtoehto on kärsiä, ellet ole valmis hakemaan itsellesi apua esimerkiksi terapiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tehdä korjausleikkausta?
Ai vitsi, toihan on hyvä idea. Jos olis vaan jollekin tullut mieleen. Ei voi kuule tehdä, jos voisi niin olisi varmaan tehty?! Ap
Harvoja asiallisia kommentteja, mitä olet tähän ketjuun saanut, ja annat tuollaisen vastauksen.
No, jatkan samalla linjalla, kuin sinäkin: haistele sitten sitä avannepussiasi lopun elämääsi ja opi elämään asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tehdä aloitusta, jos ei aio enempää avata.
Voi kirjoittaa vaikka omaan päiväkirjaan.
Ap ei halua kertoa tarkemmin, mutta jos tarvitset konkretiaa samastuaksesi, niin esim. joissain suolistoon liittyvissä leikkauksissa on riski, että suolta joudutaan poistamaan ja potilas saa avanteen. Suolistoon liittyvien vaivojen poistumisen sijasta elää siis loppuelämänsä avanteen kanssa.
Ap, jos tästä on kysymys, suosittelen hakemaan vertaistukea esim. kolmannelta sektorilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota on elämä. Se jatkuu.
En odottanut, että pääsisin suoraan vanhusten elämäntapaan alle 30-vuotiaana. Odotan jo kuolemaa kuten moni vanhuskin. Enkä voi antaa itselleni anteeksi, koska itse tein väärän ratkaisun. Eri asia jos olisin vaan kävellyt suojatiellä ja joku olisi ajanut mun yli. Ap
Moni tekee vääriä ratkaisuja ja niiden kanssa on vain elettävä. Aika auttaa sinua sopeutumaan.
On kulunut monta vuotta, enkä ole sopeutunut yhtään. Tätä sanotaan varmaan sopeutumishäiriöksi, mutta ei se minusta ole häiriintynyttä jos ei sopeudu huonoon elämään. En halua terapiaan enkä mihinkään ryhmään, en oikeasti usko että mikään auttaa tai että pääsisin yli koskaan. Miten voisin, kun tiedän ettei mikään muutu? Ap
Tuota on elämä. Se jatkuu.