Olen 44 vuotias ja en ole ikinä ollut työttömänä kahta viikkoa pidempään

Kuulostaa kamalalta. Itse en kadehdi työssäkäyviä yhtään, uuvun pelkästä ajatuksesta.

En minäkään. Tai vuonna 1990 kun lama iski, silloin oli takkuista. Jotain kuitenkin tein.

N50

Opettaja opettaa. Oletko mielestäsi jotenkin erityinen tällä saavutuksellasi? Kyllä teillä opettajilla on niin rajoittunut maailmankatsomus kautta aikain. Täältä tullaan, elämä!

Mä 39, enkä koskaan päivääkään työttömänä.

Sama täällä. Sairaanhoitajaksi valmistuin 30 vuotta sitten, ja aina ollut töitä. Nuorempana ehkä liikaakin tuli tehtyä extravuoroja, mutta silloin jaksoi. Veljeni 7 vuotta nuorempi pääsi ammattikoulusta VR:n ratapihalle töihin. Nyt järjestelee junia. Päivääkään ei työttömänä kumpikaan.

Mitään suhteita tai rikkaita vanhempia ei ole ollut. Itse valmistuttuani aloin sinnikkäästi hakea sijaisuuksia ja niitä riitti. Tein todella töitä, liikaakin kun en malttanut pitää lomia vaan siirryin yhdestä sijaisuudesta heti toiseen. Sain hyvän maineen ja minua kyseltiin useampiinkin paikkoihin yhtaikaa. Myöhemmin hain ja sain vakipaikan kunnalta. 

Se rikkaus mitä kotoa saimme oli halu tehdä töitä ja vastenmielisyys kaikenlaiseen tuilla elämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

69 jatkaa: ja kommentillani tarkoitan vain sitä, että työvoimapula-alalla on lähes mahdoton olla työtön.

Kyllä se vain on mahdollista, nimittäin ainakin koneistaja-puolella pulaa on juurikin kokeneista työntekijöistä, ei vasta aikusopistosta valmistuneille kokemattomille työntekijöille töitä löydy. En ole edes mikään 40 - 50 vuotias, ja silti työnhaku tökkää viimeistään haastattelussa kun kysytään alan työkokemuksesta. Ymmärrän kyllä että ei ole yrityksillä aikaa opastaa työntekijää, mutta paha sitä kokemusta hankkia kun töihin ei pääse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni työelämässä paremmin kuin ap:lla 52 vuotiaaksi. Päivääkään en ollut työttömänä sitä ennen. Soittelivat entisiin työpaikkoihin ja tarjosivat uutta, paremmin palkattus duunia.

Sitten iso kansainvälinen firma lopetti toimintansa Suomessa ja kaikki saivat kenkää. 12 päivää olin työtön ja soittivat yhdestä firmasta, että tuutko töihin. No miehän menin. 5 vuotta olin siellä ja sitten sen firman ostivat intialaiset ja antoivat kenkää suomalaisille.

Nyt meni jo puoli vuotta työttömä, kunnes taas soittivat, mutta nyt vuokrafirmasta, josta kertoivat, että asiakasfirma haluaisi juuri minut määräaikaiseen projektiin. Olin hakenut asialasfirmaan juuri samaan projektiin, mutta eivät halunneet minua omille kirjoilleen, vaan ainoastaan vuokrafirman kautta. Osaamiseni siis kiinnosti, mutta 57v ikä oli ilmeisesti riski. Menin töihin, kun sain määrittää itse palkkani. Vuokrafirmassa nikottelivat, että ei heillä ole kyllä yhtään noin suurella palkalla, mutta nikottelu loppui sen jalkeen kun asiakas hyväksyi palkkani ja pari muuta ehtoa.

Näin meni sitten vuoden puolentoista pätkissä töissä ja väliin muutama kuukausi työttömänä 65 vuotiaaksi, jolloin jäin eläkkeelle. Neljä vuokrafirmaa ja kaksi asiakasta tuli tutukdi. Aina niin, että vuokrafirma soitteli asiakkaalta saadun nimen perusteella. Soittelee ne edelleen, mutta enpä viitsi enää tällä iällä ja eläkkeellä ellei tarjota dopivas pätkää ihan kotinurkilla. Muutamia hakemuksia lähettelin työttömänä, mutta yksikään ei johtanut edes haastatteluun.

Ehkäpä tämä tulee vielä tutuksi ap:llekin, kunhan ikää kertyy yli viidenkympin. Ilmeisesti hän on jo saanut kokemusta potkuista kun on joutunut pieniksi hetkiksi työttömäksi. Ennustan, että hetket pitenevät iän myötä ja että ennen pitkää ap tekee avauksen, "mitä teen väärin kun en kelpaa töihin".

Kerrottakoon vielä, että kaikki yhtä aikaa kenkää saaneet ikäiseni kollegat eivät työllistyneet edes lyhyisiin työsuhteisiin, vsikka heillä oli jopa parempi osaaminen kuin minulla. Minä työllistyin arvioni mukaan siksi, että maineeni oli sellainen, että tulen juttuun kaikkien kanssa, olivat he sitten äkkivääriä työkavereita tai hankalia asiakkaita. Muuta selitystä en keksi.

Odottele rauhassa ap. Ennen pitkää tämä mysteeri avautuu sinullekin aivan oman kokemuksen kautta.

Kunnalla vakipaikka aineopettajana. Vaikea nähdä että yyteetä olisi näköpiirissä. Tuo ala on hyvin varma, ei myydä firmaa alta eikä ulkoisteta, ikävä tuottaa pettymys.

Eikö arvoisaa aineopettajaa huolestuta yhä pienenevät sukupolvet ja alhainen syntyvyys?