En ole eläissäni pelannut yhtään ainoaa tietsikkapeliä- Mitä en ole oppinut ja mistä jäin paitsi? Kysy mitä vaan minulta

Vierailija kirjoitti:

Itse olen luovalla alalla ja kyllä siihen yksi syy juuri olivat pelit. Lapsena pelasin Final Fantasya (etenkin VII oli kova juttu) ja ihastelin sitä grafiikkaa ja välivideoita. Miten onkin voitu luoda tarina näin kauniiseen muotoon? Rakastin myös Pokemon-pelejä, Tekkeniä, Spyroa... katsoin myös mielelläni, kun veljeni pelasi, vaikka peli olisikin ollut sellainen minulle vähemmän kiinnostava. Näin aikuisena samaa hurmiota minulle aiheutti mm. Horizon Zero Dawn.

Eihän se välttämättä kaikkia kiinnosta, eikä tarvitsekaan. Olen todella visuaalinen ihminen, joten itse seurailen monia pelejä usein myös ihan tyylillisessä mielessä. Tämä normielämä osaa välillä olla niin tylsää, että on mukava haaveilla omaa elämää suuremmista asioista pelien, tarinoiden ja kauniin taiteen keskellä. Omat vanhempani eivät esim. ole ymmärtäneet meidän lasten kiinnostusta peleihin, mutta ovat kyllä myöntäneet, että niiden kautta meille lapsille on kehittynyt hyvä mielikuvitus, koordinaatiokyky ja kielipää. Ja onhan se hauskaakin vielä :)

N25

wow, eli peleistä voi seurata jotain kivaa oikeissa hyppysissä myöskin. Olen ap ja sain tästä kiinni hyvinkin.

Olen viisikymppinen mies ja voisin kai sanoa, että ensimmäistä sukupolvea, jolla oli mahdollisuus harrastaa tietokonepelejä.

Pelien pelaamine on hauska harrastus, mutta harrastuksena se on muiden sisällä harrastettavien harraststen tasolla. Eli en usko, että kukaan oikeasti menettää mitään suurta, jos ei koskaan ole pelannut tietokonepelejä.

Ihan samalla tavalla kun kukaan ei ole menettänyt mitään, jos ei ole koskaan ratkaisut sanaristikoita tai sudokuja. 

Harmitonta ajanvietettä, joka parhaimillaan tuo sosiaalsia suhteita. Me paelataan noin 10 - 15 hengen porukalla yhdessä pelejä ja höpistään luureihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen viisikymppinen mies ja voisin kai sanoa, että ensimmäistä sukupolvea, jolla oli mahdollisuus harrastaa tietokonepelejä.

Pelien pelaamine on hauska harrastus, mutta harrastuksena se on muiden sisällä harrastettavien harraststen tasolla. Eli en usko, että kukaan oikeasti menettää mitään suurta, jos ei koskaan ole pelannut tietokonepelejä.

Ihan samalla tavalla kun kukaan ei ole menettänyt mitään, jos ei ole koskaan ratkaisut sanaristikoita tai sudokuja. 

Harmitonta ajanvietettä, joka parhaimillaan tuo sosiaalsia suhteita. Me paelataan noin 10 - 15 hengen porukalla yhdessä pelejä ja höpistään luureihin.

Mutta mielikuvitus , kielitaito ja sorminäppäryys kuitenkin voivat koheta ? Olen ap ja haravoin pelaamisen hyötyjä ja mahdollista menetystä tai sitten ei. Mulla on ollut kuva että ne voivat vahingoittaakin hermostoa luomalla reaktiotapoja jotka voivat aktivoitua esim tappalutilanteen tultua kohdalla.

Miten on?

Vierailija kirjoitti:

Minä olin 90-luvulla ja 2000-luvulla se outolintu, ainoa penska ja myöhemmin nuori, joka EI pelannut mitään pelejä. En pleikkarilla tai tietokoneella. En Nintendolla tai Sonicilla. Tottakai minä kokeilin kun kaikki kylän muutkin pennut pelasi, mutta en vain saanut siitä mitään irti. Lapsuus meni ulkona leikkiessä kaverin kanssa, onneksi hänkin oli samanlainen kuin minä eikä juurikaan pelannut, jonkinverran kuitenkin. 

Sensijaan olen aivan koukussa joihin tv-sarjoihin. Saan niistä niin paljon irti. En kuitenkaan huoli katsottavakseni mitä tahansa ohjelmaa, makuni on erittäin nuuka. Mutta jos pelaajat saavat sitä vastaavaa irti peleistään kuin minä hyvin tehdyistä tv-sarjoista, ymmärrän heitä.

Minulle videopelit ovat parhaimmillaan elokuvien katsomiseen verrattava lähes maaginen kokemus, mutta lisänä saan osallistua tapahtumien kulkuun itse. Siksi rakastan videopelien antamia mahdollisuuksia! Vertauksesi tv-sarjojen seuraamiseesi oli ihana.

N21

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen viisikymppinen mies ja voisin kai sanoa, että ensimmäistä sukupolvea, jolla oli mahdollisuus harrastaa tietokonepelejä.

Pelien pelaamine on hauska harrastus, mutta harrastuksena se on muiden sisällä harrastettavien harraststen tasolla. Eli en usko, että kukaan oikeasti menettää mitään suurta, jos ei koskaan ole pelannut tietokonepelejä.

Ihan samalla tavalla kun kukaan ei ole menettänyt mitään, jos ei ole koskaan ratkaisut sanaristikoita tai sudokuja. 

Harmitonta ajanvietettä, joka parhaimillaan tuo sosiaalsia suhteita. Me paelataan noin 10 - 15 hengen porukalla yhdessä pelejä ja höpistään luureihin.

Mutta mielikuvitus , kielitaito ja sorminäppäryys kuitenkin voivat koheta ? Olen ap ja haravoin pelaamisen hyötyjä ja mahdollista menetystä tai sitten ei. Mulla on ollut kuva että ne voivat vahingoittaakin hermostoa luomalla reaktiotapoja jotka voivat aktivoitua esim tappalutilanteen tultua kohdalla.

Miten on?

Ja istä me tiedämme ettei peliteollisuus ole sellaisissa käsissä joka suorastaan toivoo räjähtävämpää sukupolvea esim sotateollisuus, joka tarvitsee sitä että uusi sukupolvi harjaantuu koneitten käyttöön, esm robottitappaja dronien ja muitten käyttöön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen viisikymppinen mies ja voisin kai sanoa, että ensimmäistä sukupolvea, jolla oli mahdollisuus harrastaa tietokonepelejä.

Pelien pelaamine on hauska harrastus, mutta harrastuksena se on muiden sisällä harrastettavien harraststen tasolla. Eli en usko, että kukaan oikeasti menettää mitään suurta, jos ei koskaan ole pelannut tietokonepelejä.

Ihan samalla tavalla kun kukaan ei ole menettänyt mitään, jos ei ole koskaan ratkaisut sanaristikoita tai sudokuja. 

Harmitonta ajanvietettä, joka parhaimillaan tuo sosiaalsia suhteita. Me paelataan noin 10 - 15 hengen porukalla yhdessä pelejä ja höpistään luureihin.

Mutta mielikuvitus , kielitaito ja sorminäppäryys kuitenkin voivat koheta ? Olen ap ja haravoin pelaamisen hyötyjä ja mahdollista menetystä tai sitten ei. Mulla on ollut kuva että ne voivat vahingoittaakin hermostoa luomalla reaktiotapoja jotka voivat aktivoitua esim tappalutilanteen tultua kohdalla.

Miten on?

Ainakin elokuvia on tullut katseltua vähän liiankin kanssa jos kuvittelet muuttuvasi sohvaperunasta terminaattoriksi tetristä pelaamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan harrastanut balettia tai taitoluistelua. Haluatko kysyä jotain?

Kone on kuitenkin aina kone ja koko sen hallinta sinulla tavallaan. Koetko sellaisten lajien harrastamisen työlääksi tai vaikeaksi joissa on oltava suhteessa oikeisiin ihmisiin ja opittava kokonaisvaltaisempia taitoja kuin istua ja liikutella sormia ja käsiä?

Myös keho on kone; biologinen sellainen, ja se on paljon monimutkaisempi kuin yksikään tietokone tai pelikonsoli. Yleensä pelaaminen on kuitenkin paljon enemmän kuin vain "istumista ja sormien ja käsien liikuttamista". Oletko kuullut esim. strategiapeleistä?

Vastauksena kysymykseesi: en koe. Viihdyn usein paremmin yksin ja kaikki ihmiset eivät minua kiinnosta. Tanssiminen kiinnostaisi jos voisin olla taas nuori ja terve. Joukkuelajien kiinnostus kitkettiin koulun liikuntatunneilla.

Oletteko noiden tappajarobottijuttujenne kanssa tosissanne? Jäitä hattuun, aikuiset ihmiset ja järki käteen, tuo on yhtä harhaista kuin joku salaliittoteoriahörhöily.

Pelaamiselle oikea vertailukohde on musiikin kuuntelu tai elokuvien katseleminen, ei mikään tappamisen opettelu. Juu onhan niitä väkivaltaisia pelejä, mutta niin on väkivaltaista musiikkiakin ja vaikka sotaelokuvia olemassa.

Ette välttämättä missaa ns. mitään pelejä pelaamattomina, samaan tyyliin kuin ette missaa tavallaan mitään jos ette katso elokuvia. Jokainen saa jostakin kulttuurimuodosta ne omat juttunsa.

T. Pelailija 35 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen viisikymppinen mies ja voisin kai sanoa, että ensimmäistä sukupolvea, jolla oli mahdollisuus harrastaa tietokonepelejä.

Pelien pelaamine on hauska harrastus, mutta harrastuksena se on muiden sisällä harrastettavien harraststen tasolla. Eli en usko, että kukaan oikeasti menettää mitään suurta, jos ei koskaan ole pelannut tietokonepelejä.

Ihan samalla tavalla kun kukaan ei ole menettänyt mitään, jos ei ole koskaan ratkaisut sanaristikoita tai sudokuja. 

Harmitonta ajanvietettä, joka parhaimillaan tuo sosiaalsia suhteita. Me paelataan noin 10 - 15 hengen porukalla yhdessä pelejä ja höpistään luureihin.

Mutta mielikuvitus , kielitaito ja sorminäppäryys kuitenkin voivat koheta ? Olen ap ja haravoin pelaamisen hyötyjä ja mahdollista menetystä tai sitten ei. Mulla on ollut kuva että ne voivat vahingoittaakin hermostoa luomalla reaktiotapoja jotka voivat aktivoitua esim tappalutilanteen tultua kohdalla.

Miten on?

Ainakin elokuvia on tullut katseltua vähän liiankin kanssa jos kuvittelet muuttuvasi sohvaperunasta terminaattoriksi tetristä pelaamalla.

;) Kiva vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko noiden tappajarobottijuttujenne kanssa tosissanne? Jäitä hattuun, aikuiset ihmiset ja järki käteen, tuo on yhtä harhaista kuin joku salaliittoteoriahörhöily.

Pelaamiselle oikea vertailukohde on musiikin kuuntelu tai elokuvien katseleminen, ei mikään tappamisen opettelu. Juu onhan niitä väkivaltaisia pelejä, mutta niin on väkivaltaista musiikkiakin ja vaikka sotaelokuvia olemassa.

Ette välttämättä missaa ns. mitään pelejä pelaamattomina, samaan tyyliin kuin ette missaa tavallaan mitään jos ette katso elokuvia. Jokainen saa jostakin kulttuurimuodosta ne omat juttunsa.

T. Pelailija 35 v.

Yhtä lailla on olemassa mm se USAn kehittämä 60-70 l jo kone jolla voi syöttää ääniä päähän. Älkääkä naurako sellainen koje todella oli ja on ja toimii ääniaalloilla jotenkin. Site sanottiin Jumalan ääni koneeksi. koska kapteeni joka sai näin päähänsä äänenä käskyn ohjata laivaa tiettyyn suuntaan pelästyi alkuun himuisesti. Periaatteessa voisi musiikilla ja muulla hienovirittelyllä ohjata kokonaisia kansojakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan harrastanut balettia tai taitoluistelua. Haluatko kysyä jotain?

Kone on kuitenkin aina kone ja koko sen hallinta sinulla tavallaan. Koetko sellaisten lajien harrastamisen työlääksi tai vaikeaksi joissa on oltava suhteessa oikeisiin ihmisiin ja opittava kokonaisvaltaisempia taitoja kuin istua ja liikutella sormia ja käsiä?

Myös keho on kone; biologinen sellainen, ja se on paljon monimutkaisempi kuin yksikään tietokone tai pelikonsoli. Yleensä pelaaminen on kuitenkin paljon enemmän kuin vain "istumista ja sormien ja käsien liikuttamista". Oletko kuullut esim. strategiapeleistä?

Vastauksena kysymykseesi: en koe. Viihdyn usein paremmin yksin ja kaikki ihmiset eivät minua kiinnosta. Tanssiminen kiinnostaisi jos voisin olla taas nuori ja terve. Joukkuelajien kiinnostus kitkettiin koulun liikuntatunneilla.

Hm? Kehon ajatteleminen koneena on minusta yksiulotteista koska koneet kuitenkin pelaavat 0I periaatteilla ja loogisesti suoraviivaisuudella. Ihmismielen syvyys on kuitenkin eri luokkaa esm. et määrää mitä unia edes näet ja kehen rakastut jne.. Mutta ok.

Kerro noista strategiapeleistä. Koulun liikkatunnit kyllä tappoivat monen hiihtäjän ainakin alkuunsa.Kyllä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole varmasti käynyt jääkiipeilemässä tai harrastanut telemark-hiihtoakaan. Molemmille löytyy todella intohimoiset harrastajansa, jotka eivät vaihtaisi harrastustaan mistään hinnasta, mutta ei se tarkoita, että kaikkien pitää sitä tehdä.

Purjehtiminen, vesihiihto, sukututkimuksen tekeminen, sanaristikot (tai vaikeammat, piilosanat), bändiharrastus jne.

Miksi tietokonepelit ovat sinun silmissäsi sellaisessa erityisasemassa, että niitä "pitäisi harrastaa"?

No kun ne just eivät ole. Uskon että pelien kehitäjillä on oma syynsä ollut kehittää yhä vaan väkivaltaisempia pelejä ja se viimeistään piti mut poissa niistä kokonaan. En halua hermostoni ja aivojeni opettelevan tappamaan.

No miksi tulet sitten kyselemään tietokonepeleistä tänne, jos niitä ei mielestäsi pidä harrastaa? Sen kun olet pelaamatta. Löytyy sitä splatter-elokuvillekin intohimoiset harrastajansa, varmasti oppivat siinäkin jotain, mutta ei niitä kaikkien tarvitse siksi katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan harrastanut balettia tai taitoluistelua. Haluatko kysyä jotain?

Kone on kuitenkin aina kone ja koko sen hallinta sinulla tavallaan. Koetko sellaisten lajien harrastamisen työlääksi tai vaikeaksi joissa on oltava suhteessa oikeisiin ihmisiin ja opittava kokonaisvaltaisempia taitoja kuin istua ja liikutella sormia ja käsiä?

Aika moni muukin harrastus, kuin tietokoneet, konsolipelit, on ei-fyysinen. Ja jos ei ole harrastanut balettia tai taitoluistelua, on silti voinut harrastaa vaikka pesäpalloa tai lumilautailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole varmasti käynyt jääkiipeilemässä tai harrastanut telemark-hiihtoakaan. Molemmille löytyy todella intohimoiset harrastajansa, jotka eivät vaihtaisi harrastustaan mistään hinnasta, mutta ei se tarkoita, että kaikkien pitää sitä tehdä.

Purjehtiminen, vesihiihto, sukututkimuksen tekeminen, sanaristikot (tai vaikeammat, piilosanat), bändiharrastus jne.

Miksi tietokonepelit ovat sinun silmissäsi sellaisessa erityisasemassa, että niitä "pitäisi harrastaa"?

No kun ne just eivät ole. Uskon että pelien kehitäjillä on oma syynsä ollut kehittää yhä vaan väkivaltaisempia pelejä ja se viimeistään piti mut poissa niistä kokonaan. En halua hermostoni ja aivojeni opettelevan tappamaan.

Sama ilmiö näkyy tv-sarjoissa. Tsekkaapa joku 70-luvun poliisisarja ja sitten nykyajan saman genren edustaja. Sadismia ja väkivallalla herkuttelua näkyy huomattavasti enemmän. Entinen on pakko aina ylittää jotta massaa kuluttavatkin katsojat / pelaajat jaksavat yhä sävähtää.

Varsinaiseen aloitukseen: en usko että ap on jäänyt paljosta paitsi ja jossain määrin itse asiassa kadehdin ap:tä. Minulle pelaamisesta on vuosien varrella ollut todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä. Se on ollut paljolti välttelykäyttäytymistä eli olen paennut yksin huoneessani/kämpässäni pelimaailmaan ahdistuksen ja pahanolon tunteita joiden aiheuttajalle olisi pitänyt tehdä jotain. Vaikka välttelykäyttäytymistä voi harjoittaa vaikka käpylehmillä, sanoisin että tarkoituksella addiktoiviksi tehdyt pelit ovat aika ilmiselvä esimerkki tuotteesta jonka äärelle monet menevät pakoon pahaa oloa vaikka oikeasti kannattaisi yrittää järjestää elämäänsä siedettävämmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä aloitusta. Mitä piti kysyä?

No kysyä sellaiselta jotain jolla on tietsikkapelineitsyys tallella:)?

Ei ollut kovin neutraali, tuo ap:n kysymyksen asettelu. Tietokonepelaamisesta olisi voinut lähteä keskustelemaan esim. siten, että mitä haittoja siitä on ja mitä se hyvää se tuottaa harrastajalleen.

Ap:n kysymyksestä paistoi läpi, että hän asetti kyseenalaiseksi sen, että tietokonepelaamisessa voisi olla mitään hyvää. Itse olen kyllä sitä mieltä, että harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita ei nyt vain voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Ei pyöräilyssäkään ole mitään järkeä, kun tullaan yleensä aina samaan paikkaan takaisin. Toki monessa asiassa voi olla selkeitä huonoja puolia, kuten heliskiin lumivyöryvaarat tai tietokonepelaamisen aiheuttama peliriippuvuus, mutta pohjimmiltaan kaikki on ihan yhtä turhaa tai tärkeää.

(En ole pelannut 90-luvun jälkeen oikeastaan ollenkaan tietokone- tai konsolipelejä, mutta pidän lautapeleistä ja harrastan aktiivisesti liikuntaa, jos sillä on mitään merkitystä miten mielipiteitäni tulkitaan)

En ole minäkään pelannut yhtään tietokonepeliä. Pasianssinkin pelaan mieluummin korteilla, jos yleensä edes pelaan. Viime aikoina ei ole tullut pelatuksi.

Vähän sama kuin kysyisi mistä olen jäänyt paitsi jos en ole eläessäni lukenyt yhtäkään kirjaa, nähnyt yhtäkään elokuvaa, käynyt koskaan teatterissa jne.

Mitä sitä nyt kulttuurista oppii.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin kysyisi mistä olen jäänyt paitsi jos en ole eläessäni lukenyt yhtäkään kirjaa, nähnyt yhtäkään elokuvaa, käynyt koskaan teatterissa jne.

Mitä sitä nyt kulttuurista oppii.

Vähän epäilen kyllä, että vauvapalstan keskivertolukija ei ihan hirveästi kirjoja lueskele, mitä nyt näitä viestejä ja järjenjuoksua täällä seuraa.