Ihastus. Tulen hulluksi.
Mistä tietää, että mies tykkää minusta? Jospa se on vain kaikille ystävällinen ja mukava?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
M41 kirjoitti:
Aika moni naimisissakaan oleva ei pidä sormuksia. Että useimmat ovat kyllä varattuja. Etsi mieluummin vapaata miestä esim. deittipalstalta. Lisäksi on huono idea pitämään peliä työkavereiden kanssa. Epäammattimaista.
Niin, ja näiden syiden vuoksi olenkin ollut hyvin varovainen tämän asian suhteen.
- ap
Mutta sekään tuskin selviää kysymättä, ja valitettavasti kaikki eivät ole rehellisiä.
Voin pitää peukkuja pystyssä puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M41 kirjoitti:
Aika moni naimisissakaan oleva ei pidä sormuksia. Että useimmat ovat kyllä varattuja. Etsi mieluummin vapaata miestä esim. deittipalstalta. Lisäksi on huono idea pitämään peliä työkavereiden kanssa. Epäammattimaista.
Niin, ja näiden syiden vuoksi olenkin ollut hyvin varovainen tämän asian suhteen.
- ap
Mutta sekään tuskin selviää kysymättä, ja valitettavasti kaikki eivät ole rehellisiä.
Voin pitää peukkuja pystyssä puolestasi.
Kiitos!
- ap
Kyllä ahdisti kun työpaikalle tuli uusi tyyppi: n. 130 kilo keijukainen, työvaatteetkin piti teetättää : D ja itseään täynnä, vähän jotenkin tunnevammainen ja tottakai alkoi heti iskemään. Oli ahdistavaa pysyä herrasmiehenä, suututtamatta, selitellä, kun ihrake iskeytyi kimppuun.
Tottakai otti nokkiinsa. Sitten löysi jonkun ihan hyvännäköisen miehen, niin piti se mukanaan tulla työmaalla muka sattumalta pistäytymään. Lihavaksi läpinäkyvä.
Mitäs teille ihastuneille tänään kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Ei taida tulla mitään. :(
Tämä siis ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä neuvo tuo kysyminen. Ehkä kuitenkin odottelen vielä jonkin aikaa, koska en halua säikyttää mukavaa tyyppiä tiehensä! Kuitenkin pitäisi pystyä tekemään töitä yhdessä.
- ap
Itse taistelen saman asian kanssa, näin miehenä. En haluaisi säikäyttää toista, mutta haluaisin niin kovasti tietää.
Kiitos viestistäsi! Samassa tilanteessa olevia on varmasti paljon.
Jotenkin tunnen itseni ihan hölmöksi. Viime viikolla ajattelin, että toivottavasti en ole ko. henkilön kanssa samassa työvuorossa, koska keskittymiseni herpaantuu. En sitten nähnytkään häntä useaan päivään ja viikonloppuna ajattelin päässeeni ihastumisesta yli. Tänään olimme töissä yhtäaikaa, ja nyt pääni on täynnä hupsuja ajatuksia ja hattaraisia unelmia.
Pitää kai rauhoittua.
- ap
Miksi kiellät tunteesi?
- Koska aikaa on kulunut vasta niin vähän. Mies on erittäin mukava, hauska ja miellyttävän oloinen, mutta kuinka paljon oikeasti tiedän hänestä? Ehkä olen ihastunut vain johonkin mielikuvaan hänestä. En tunne häntä hyvin.
- Olemme työkavereita. En halua säikytellä tai olla liian päällekäyvä tai pilata työilmapiiriä.
- Jonkin verran ajattelen sitäkin, että ehkä en olisi tarpeeksi hyvä hänelle, ehkä hän ei pidä minua kiinnostavana, ehkä en ole riittävästi sitä tai tätä tai tuota... Itsetuntokysymys siis.
- ap
Itse opin vihdoin 48 vuoden iässä, ettei tollasia kannata miettiä. Eikä ainakaan odottaa vielä viikkoa, se kun kääntyy nopeasti kuukaudeksi ja sitten voi olla myöhäistä. Mulla kävi näin, ja väitän vielä mies olevani, hah pikkupoika näemmä.
Hei, kysyi keskiviikkona jutteleen, ja huomena treffit. Olin joo edelliskerralla myöhässä, mutta hänellä tilanne nyt muuttunut. (Edelleen olo kuin pikkupojalla)
48-vuoden ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä neuvo tuo kysyminen. Ehkä kuitenkin odottelen vielä jonkin aikaa, koska en halua säikyttää mukavaa tyyppiä tiehensä! Kuitenkin pitäisi pystyä tekemään töitä yhdessä.
- ap
Itse taistelen saman asian kanssa, näin miehenä. En haluaisi säikäyttää toista, mutta haluaisin niin kovasti tietää.
Kiitos viestistäsi! Samassa tilanteessa olevia on varmasti paljon.
Jotenkin tunnen itseni ihan hölmöksi. Viime viikolla ajattelin, että toivottavasti en ole ko. henkilön kanssa samassa työvuorossa, koska keskittymiseni herpaantuu. En sitten nähnytkään häntä useaan päivään ja viikonloppuna ajattelin päässeeni ihastumisesta yli. Tänään olimme töissä yhtäaikaa, ja nyt pääni on täynnä hupsuja ajatuksia ja hattaraisia unelmia.
Pitää kai rauhoittua.
- ap
Miksi kiellät tunteesi?
- Koska aikaa on kulunut vasta niin vähän. Mies on erittäin mukava, hauska ja miellyttävän oloinen, mutta kuinka paljon oikeasti tiedän hänestä? Ehkä olen ihastunut vain johonkin mielikuvaan hänestä. En tunne häntä hyvin.
- Olemme työkavereita. En halua säikytellä tai olla liian päällekäyvä tai pilata työilmapiiriä.
- Jonkin verran ajattelen sitäkin, että ehkä en olisi tarpeeksi hyvä hänelle, ehkä hän ei pidä minua kiinnostavana, ehkä en ole riittävästi sitä tai tätä tai tuota... Itsetuntokysymys siis.
- ap
Itse opin vihdoin 48 vuoden iässä, ettei tollasia kannata miettiä. Eikä ainakaan odottaa vielä viikkoa, se kun kääntyy nopeasti kuukaudeksi ja sitten voi olla myöhäistä. Mulla kävi näin, ja väitän vielä mies olevani, hah pikkupoika näemmä.
Hei, kysyi keskiviikkona jutteleen, ja huomena treffit. Olin joo edelliskerralla myöhässä, mutta hänellä tilanne nyt muuttunut. (Edelleen olo kuin pikkupojalla)
48-vuoden ikäinen.
Hieno juttu! Onnittelut!
- ap
Vierailija kirjoitti:
Ei taida tulla mitään. :(
Mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida tulla mitään. :(
Mitä tarkoitat?
Mies taitaakin olla minua reilusti nuorempi, siis toodella paljon nuorempi. Olinpas hassu.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä neuvo tuo kysyminen. Ehkä kuitenkin odottelen vielä jonkin aikaa, koska en halua säikyttää mukavaa tyyppiä tiehensä! Kuitenkin pitäisi pystyä tekemään töitä yhdessä.
- ap
Itse taistelen saman asian kanssa, näin miehenä. En haluaisi säikäyttää toista, mutta haluaisin niin kovasti tietää.
Kiitos viestistäsi! Samassa tilanteessa olevia on varmasti paljon.
Jotenkin tunnen itseni ihan hölmöksi. Viime viikolla ajattelin, että toivottavasti en ole ko. henkilön kanssa samassa työvuorossa, koska keskittymiseni herpaantuu. En sitten nähnytkään häntä useaan päivään ja viikonloppuna ajattelin päässeeni ihastumisesta yli. Tänään olimme töissä yhtäaikaa, ja nyt pääni on täynnä hupsuja ajatuksia ja hattaraisia unelmia.
Pitää kai rauhoittua.
- ap
Miksi kiellät tunteesi?
- Koska aikaa on kulunut vasta niin vähän. Mies on erittäin mukava, hauska ja miellyttävän oloinen, mutta kuinka paljon oikeasti tiedän hänestä? Ehkä olen ihastunut vain johonkin mielikuvaan hänestä. En tunne häntä hyvin.
- Olemme työkavereita. En halua säikytellä tai olla liian päällekäyvä tai pilata työilmapiiriä.
- Jonkin verran ajattelen sitäkin, että ehkä en olisi tarpeeksi hyvä hänelle, ehkä hän ei pidä minua kiinnostavana, ehkä en ole riittävästi sitä tai tätä tai tuota... Itsetuntokysymys siis.
- ap
Itse opin vihdoin 48 vuoden iässä, ettei tollasia kannata miettiä. Eikä ainakaan odottaa vielä viikkoa, se kun kääntyy nopeasti kuukaudeksi ja sitten voi olla myöhäistä. Mulla kävi näin, ja väitän vielä mies olevani, hah pikkupoika näemmä.
Hei, kysyi keskiviikkona jutteleen, ja huomena treffit. Olin joo edelliskerralla myöhässä, mutta hänellä tilanne nyt muuttunut. (Edelleen olo kuin pikkupojalla)
48-vuoden ikäinen.
Hieno juttu! Onnittelut!
- ap
Kiitos. Nyt näyttää siis toki lupaavalta, mutta monta on mutkaa vielä ennenkuin voi sanoa mitään varmaa, eikä se kai sittenkään varmaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä neuvo tuo kysyminen. Ehkä kuitenkin odottelen vielä jonkin aikaa, koska en halua säikyttää mukavaa tyyppiä tiehensä! Kuitenkin pitäisi pystyä tekemään töitä yhdessä.
- ap
Itse taistelen saman asian kanssa, näin miehenä. En haluaisi säikäyttää toista, mutta haluaisin niin kovasti tietää.
Kiitos viestistäsi! Samassa tilanteessa olevia on varmasti paljon.
Jotenkin tunnen itseni ihan hölmöksi. Viime viikolla ajattelin, että toivottavasti en ole ko. henkilön kanssa samassa työvuorossa, koska keskittymiseni herpaantuu. En sitten nähnytkään häntä useaan päivään ja viikonloppuna ajattelin päässeeni ihastumisesta yli. Tänään olimme töissä yhtäaikaa, ja nyt pääni on täynnä hupsuja ajatuksia ja hattaraisia unelmia.
Pitää kai rauhoittua.
- ap
Miksi kiellät tunteesi?
- Koska aikaa on kulunut vasta niin vähän. Mies on erittäin mukava, hauska ja miellyttävän oloinen, mutta kuinka paljon oikeasti tiedän hänestä? Ehkä olen ihastunut vain johonkin mielikuvaan hänestä. En tunne häntä hyvin.
- Olemme työkavereita. En halua säikytellä tai olla liian päällekäyvä tai pilata työilmapiiriä.
- Jonkin verran ajattelen sitäkin, että ehkä en olisi tarpeeksi hyvä hänelle, ehkä hän ei pidä minua kiinnostavana, ehkä en ole riittävästi sitä tai tätä tai tuota... Itsetuntokysymys siis.
- ap
Itse opin vihdoin 48 vuoden iässä, ettei tollasia kannata miettiä. Eikä ainakaan odottaa vielä viikkoa, se kun kääntyy nopeasti kuukaudeksi ja sitten voi olla myöhäistä. Mulla kävi näin, ja väitän vielä mies olevani, hah pikkupoika näemmä.
Hei, kysyi keskiviikkona jutteleen, ja huomena treffit. Olin joo edelliskerralla myöhässä, mutta hänellä tilanne nyt muuttunut. (Edelleen olo kuin pikkupojalla)
48-vuoden ikäinen.
Hieno juttu! Onnittelut!
- ap
Kiitos. Nyt näyttää siis toki lupaavalta, mutta monta on mutkaa vielä ennenkuin voi sanoa mitään varmaa, eikä se kai sittenkään varmaa ole.
Miten tarina jatkuu? :)
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä neuvo tuo kysyminen. Ehkä kuitenkin odottelen vielä jonkin aikaa, koska en halua säikyttää mukavaa tyyppiä tiehensä! Kuitenkin pitäisi pystyä tekemään töitä yhdessä.
- ap
Itse taistelen saman asian kanssa, näin miehenä. En haluaisi säikäyttää toista, mutta haluaisin niin kovasti tietää.
Kiitos viestistäsi! Samassa tilanteessa olevia on varmasti paljon.
Jotenkin tunnen itseni ihan hölmöksi. Viime viikolla ajattelin, että toivottavasti en ole ko. henkilön kanssa samassa työvuorossa, koska keskittymiseni herpaantuu. En sitten nähnytkään häntä useaan päivään ja viikonloppuna ajattelin päässeeni ihastumisesta yli. Tänään olimme töissä yhtäaikaa, ja nyt pääni on täynnä hupsuja ajatuksia ja hattaraisia unelmia.
Pitää kai rauhoittua.
- ap
Miksi kiellät tunteesi?
- Koska aikaa on kulunut vasta niin vähän. Mies on erittäin mukava, hauska ja miellyttävän oloinen, mutta kuinka paljon oikeasti tiedän hänestä? Ehkä olen ihastunut vain johonkin mielikuvaan hänestä. En tunne häntä hyvin.
- Olemme työkavereita. En halua säikytellä tai olla liian päällekäyvä tai pilata työilmapiiriä.
- Jonkin verran ajattelen sitäkin, että ehkä en olisi tarpeeksi hyvä hänelle, ehkä hän ei pidä minua kiinnostavana, ehkä en ole riittävästi sitä tai tätä tai tuota... Itsetuntokysymys siis.
- ap
Itse opin vihdoin 48 vuoden iässä, ettei tollasia kannata miettiä. Eikä ainakaan odottaa vielä viikkoa, se kun kääntyy nopeasti kuukaudeksi ja sitten voi olla myöhäistä. Mulla kävi näin, ja väitän vielä mies olevani, hah pikkupoika näemmä.
Hei, kysyi keskiviikkona jutteleen, ja huomena treffit. Olin joo edelliskerralla myöhässä, mutta hänellä tilanne nyt muuttunut. (Edelleen olo kuin pikkupojalla)
48-vuoden ikäinen.
Hieno juttu! Onnittelut!
- ap
Kiitos. Nyt näyttää siis toki lupaavalta, mutta monta on mutkaa vielä ennenkuin voi sanoa mitään varmaa, eikä se kai sittenkään varmaa ole.
Miten tarina jatkuu? :)
- ap
Kolme kertaa istuttu teen merkeissä juttelemassa. Voi olla ettei tule suurta romanssia, mutta sainpahan ainakin tilaisuuden. Neljäskin kerta on alustavasti sovittu. En taida raportoida enempää jollei isompaa tapahdu, mutta kiitos mielenkiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä neuvo tuo kysyminen. Ehkä kuitenkin odottelen vielä jonkin aikaa, koska en halua säikyttää mukavaa tyyppiä tiehensä! Kuitenkin pitäisi pystyä tekemään töitä yhdessä.
- ap
Itse taistelen saman asian kanssa, näin miehenä. En haluaisi säikäyttää toista, mutta haluaisin niin kovasti tietää.
Mitäs jos se onkin ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä neuvo tuo kysyminen. Ehkä kuitenkin odottelen vielä jonkin aikaa, koska en halua säikyttää mukavaa tyyppiä tiehensä! Kuitenkin pitäisi pystyä tekemään töitä yhdessä.
- ap
Itse taistelen saman asian kanssa, näin miehenä. En haluaisi säikäyttää toista, mutta haluaisin niin kovasti tietää.
Mitäs jos se onkin ap?
Olisikin melkoinen sattuma.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä neuvo tuo kysyminen. Ehkä kuitenkin odottelen vielä jonkin aikaa, koska en halua säikyttää mukavaa tyyppiä tiehensä! Kuitenkin pitäisi pystyä tekemään töitä yhdessä.
- ap
Itse taistelen saman asian kanssa, näin miehenä. En haluaisi säikäyttää toista, mutta haluaisin niin kovasti tietää.
Kiitos viestistäsi! Samassa tilanteessa olevia on varmasti paljon.
Jotenkin tunnen itseni ihan hölmöksi. Viime viikolla ajattelin, että toivottavasti en ole ko. henkilön kanssa samassa työvuorossa, koska keskittymiseni herpaantuu. En sitten nähnytkään häntä useaan päivään ja viikonloppuna ajattelin päässeeni ihastumisesta yli. Tänään olimme töissä yhtäaikaa, ja nyt pääni on täynnä hupsuja ajatuksia ja hattaraisia unelmia.
Pitää kai rauhoittua.
- ap
Miksi kiellät tunteesi?
- Koska aikaa on kulunut vasta niin vähän. Mies on erittäin mukava, hauska ja miellyttävän oloinen, mutta kuinka paljon oikeasti tiedän hänestä? Ehkä olen ihastunut vain johonkin mielikuvaan hänestä. En tunne häntä hyvin.
- Olemme työkavereita. En halua säikytellä tai olla liian päällekäyvä tai pilata työilmapiiriä.
- Jonkin verran ajattelen sitäkin, että ehkä en olisi tarpeeksi hyvä hänelle, ehkä hän ei pidä minua kiinnostavana, ehkä en ole riittävästi sitä tai tätä tai tuota... Itsetuntokysymys siis.
- ap
Itse opin vihdoin 48 vuoden iässä, ettei tollasia kannata miettiä. Eikä ainakaan odottaa vielä viikkoa, se kun kääntyy nopeasti kuukaudeksi ja sitten voi olla myöhäistä. Mulla kävi näin, ja väitän vielä mies olevani, hah pikkupoika näemmä.
Hei, kysyi keskiviikkona jutteleen, ja huomena treffit. Olin joo edelliskerralla myöhässä, mutta hänellä tilanne nyt muuttunut. (Edelleen olo kuin pikkupojalla)
48-vuoden ikäinen.
Hieno juttu! Onnittelut!
- ap
Kiitos. Nyt näyttää siis toki lupaavalta, mutta monta on mutkaa vielä ennenkuin voi sanoa mitään varmaa, eikä se kai sittenkään varmaa ole.
Miten tarina jatkuu? :)
- ap
Kolme kertaa istuttu teen merkeissä juttelemassa. Voi olla ettei tule suurta romanssia, mutta sainpahan ainakin tilaisuuden. Neljäskin kerta on alustavasti sovittu. En taida raportoida enempää jollei isompaa tapahdu, mutta kiitos mielenkiinnosta.
Kuulostaa hyvältä. Jos neljäs kerta on jo sovittu, toinen osapuoli on varmaan hyvinkin kiinnostunut?
- ap
HEI
olen jo pitkään kiinostunut yhdestä pojasta\jätkästä miksi nyt ikinä haluaakaan sanua toivon että siellä joku osaisi auttaa
eli olen 12v tyttö suomesta oon ihastunu yhteen poikaan olen ite 6 luokalla ja tämä kyseinen henkilö on siis samalla luokalla kuin minä eli 6 luokalla
haluaisin kovasti tietää tykkääkö tämä henkilö minusta
eli olen kerran kysynyt viestiltä että tykkääköse musta hänellä kesti vastata ainaski 20min eli hän ei kai tiennyt mitä hän vastaa no sit se laitto en mua jäi se vaivaamaan tästä on aikaa noin vuos
ASIAT
- se katsoo mua joka päivä koulussa
-esim tänään pidettiin mun kavereitten kanssa hauskaa niin katsoin ihastustani hän käänsi heti päänsä minuun ja katsoi minua silmiin
-koulussa hän luulee aina että katson sitä hän ainaa osaa katsoa minua suoraan silmiin
- tänään lähdin koulusta nopeaa hän oikeen kiirehti että pääsis mun perään
- hän on yleensä aina pettynyt jos en katso sitä tai en ole koulussas
-mun ihastuksen vanhemmat on aivan hyvii ystävii
-aina kun vaihetaan paikat koulussa hän haluaa joko päästä minua lähemmäksi tai sitten hän menee eteen stuun että ainakun hän kääntyy näkee minut
-olemme pitäneet käsistä kiini 1 kerran joka tapahtui aivan vahingossa
-olemme kummatkin aika ujoja joka on suuri pettymys
- yleensä ihastukseni tekee samoja asioita kuin minä
voisiko joku kertoa mitä tämä meinaa
Olen yrittänyt unohtaa koko asian. Kuitenkin pari päivää sitten tapahtui jotain, mikä sai minut ihastumaan entistä enemmän. Kuin minua olisi lyöty halolla päähän. Voi vitja...
- ap
Niin, ja näiden syiden vuoksi olenkin ollut hyvin varovainen tämän asian suhteen.
- ap