Lue keskustelun säännöt.
Morjensta! Asiaa uusperheellisten ongelmista sietää puolison lasta.
04.02.2019 |
Heissan!
Olemme seurustelleet puolisoni kanssa muutaman vuoden. Alkuun tulin hänen vaativan lapsensa kanssa oikein hyvin juttuun. Meillä oli hauskaa, laitoin häntä nukkumaan(monesti jopa lapsen omasta pyynnöstä).
MUTTA!
Nyt kun puolisoni lapsineen on muuttanut meille (minulla siis myös lapsi. Samanikäinen kuin puolisollani) on ongelmat alkaneet.
Lapset jakavat huoneen keskenään. Kertaakaan en ole saanut mennä iltasatua lukemaan kun tämä pikku tyranni on kotona. Puolisoni pitää aina lukea satu ja paijata ipana uneen. Oma lapseni nätisti hyväksyy järjestelyn. Molemmat lapset ovat siis 6v. Puolisoni lapsi ei kestä häviämistä yhtään. Usein kun mukulat pelaavat keskenään ja tämä kiistapukari häviää niin parku tulee.
Minua ja mun sääntöjä mollataan monta kertaa päivässä. Mun lapsi on tuolle riitapukarille kuin jalokivi. Mutta auta armias jos riitapukarille sanotaan vastaan niin heti tulee itku.
Koirakin on ihan perseestä jos se ei toimi riitapukarin mielen mukaan.
Puolisoni koittaa kyllä pitää kuria, mutta ei ikinä koskaan toteuta uhkauksiaan. Jankkaa uhkauksilla niin monta kertaa että lapsi tottelee. Ja taas ollaan 10 minuutin päästä samassa tilanteessa. Riitapukari kiukuttelee esimerkiksi siitä että pitää pukeutua.
Mun hermot ei kestä!
Kiitos ja anteeksi!
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap
Eli olet tuntenut uuden puolisosi kaksi vuotta ja lapset on pakotettu kuvioon ja nyt jo asutte yhdessä.
Asiallisempaa olisi ollut seurustella se kaksi vuotta ennen kuin edes tapaat ko lapsen.
Tyypillistä minäminäminää.
Luitko aiemman kommenttini? Aivan mainiosti olisin voinut asua yksin vaikka seuraavat viisi vuotta. Puolisoni joutui myymään asuntonsa ja siksi oli uusi koti tarpeen. Ja jos sun mukuloille ei se kaksi vuotta ole tarpeeksi tutustua uusiin tyyppeihin niin suosittelen katsomaan peiliin ja viskaamaan sen "KUINKA OLLA SUOMALAINEN JYYRÄ" kirjan takkaan!
Minä olen ydinperheen äiti.
Aivan naurettavaa minäminäminäkitinää.
Onpa harvinaisen naurettava perustelu. Miksi sen piti asuntonsa myydä? Miksei se voinut ostaa uutta? MIkä ihmeen marttyyritarina tämäkn on?
En ole AP mutta sanon tälle uusperheen äidille että kaikki ei ole noin mustavalkoista tässä elämässä. Sama kuvio voi olla vielä sinullakin edessä, miten suu sitten pannaan? Vai voitko olla varma että miehesi haluaa olla kanssasi maailman tappiin asti? Ja jos ei halua niin haluatko Itse olla yksin miehesi lähdettyä? Kai se asuntokin on myytävä jos sen toinen omistaja niin haluaa. Ei aikuinen voi antaa kuusivuotiaan päättää perheen tärkeistä asioista vaan aikuiset päättävät. Ja lapsi kyllä sopeutuu ajan kanssa, rakkaudella. Ja jos ei sopeudu niin sitten täytyy hakea ulkopuolista apua. Tsemppiä AP.lle!
Ei se aikuinen voi myöskään sitoutua perheeseensä sanomalla
- otin nuo tänne kun ne oli kodittomia
- minun kämpässäni on näitä asukkaita
- kakara on aina ollut kamala
- jos ei se ala olla kunnolla, minä häivynTässä ei ole sitoutumisen tai sopeutumisen häivääkään. Tsemppiä lapselle! Pidän pekkuja ertä vika kohta tulee pian.
Ööö, miksi ei voi sanoa? Jos noin asiat kerran ovat.
Koska kolmevuotias lapsi ei voi olla läpeensä paha ja kamala. Koska tuo ei ole mikään pohja perheelle.
Kuka tahansa terve ihmienn kapinoisi moista ääliötä vastaan. Tsemppaan lasta täysillä!
En ole lukenut ketjua ihan tarkasti, mutta onko ap sanonut, että lapsi on läpeensä paha koko ajan?
Ei, en usko lapsen olevan ”paha”, mutta minä olen nähnyt aika paljon ”kamalia” lapsia. Kaverini on eskariope, ja kyllä ne tarinat niistä lapsista on järkyttäviä.
Mutta ei, ei kukaan kamala ole 24/7.
On sanonut. Että lapsi on ollut koko ajan syntymäpaha.
Minä olen kuule yläkoulun ope, omia lapsia on kolme ja vaihtareita meillä on asunut viisi, enkä ole tavannut yhtään kamalaa lasta. Sen sijaan törkeän huonoihin vanhempiin olen törmännyt. Ja muuten tosi moneen kyykyttävään äiti/isäpuoleen.
Ja minä olen kasvatustieteilijä, tuo kaverini eskariope on sekä lto että luokanope. Ja on omia lapsiakin.
Ja olen nähnyt rasittavia lapsia ison liudan. Kai heille kaikille jonkun diagnoosin voisi lätkäistä.
Ei tarvitse tehdä lasten kamaluudesta tabua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä eriarvoinen kohtelu perheen sisällä? Passaisitko ydinperheessä sisaruksista toista, totuttaisit siihen että hän ei osaa eikä pysty itse? Sehän on kamala karhunpalvelus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap
Eli olet tuntenut uuden puolisosi kaksi vuotta ja lapset on pakotettu kuvioon ja nyt jo asutte yhdessä.
Asiallisempaa olisi ollut seurustella se kaksi vuotta ennen kuin edes tapaat ko lapsen.
Tyypillistä minäminäminää.
Luitko aiemman kommenttini? Aivan mainiosti olisin voinut asua yksin vaikka seuraavat viisi vuotta. Puolisoni joutui myymään asuntonsa ja siksi oli uusi koti tarpeen. Ja jos sun mukuloille ei se kaksi vuotta ole tarpeeksi tutustua uusiin tyyppeihin niin suosittelen katsomaan peiliin ja viskaamaan sen "KUINKA OLLA SUOMALAINEN JYYRÄ" kirjan takkaan!
Minä olen ydinperheen äiti.
Aivan naurettavaa minäminäminäkitinää.
Onpa harvinaisen naurettava perustelu. Miksi sen piti asuntonsa myydä? Miksei se voinut ostaa uutta? MIkä ihmeen marttyyritarina tämäkn on?
En ole AP mutta sanon tälle uusperheen äidille että kaikki ei ole noin mustavalkoista tässä elämässä. Sama kuvio voi olla vielä sinullakin edessä, miten suu sitten pannaan? Vai voitko olla varma että miehesi haluaa olla kanssasi maailman tappiin asti? Ja jos ei halua niin haluatko Itse olla yksin miehesi lähdettyä? Kai se asuntokin on myytävä jos sen toinen omistaja niin haluaa. Ei aikuinen voi antaa kuusivuotiaan päättää perheen tärkeistä asioista vaan aikuiset päättävät. Ja lapsi kyllä sopeutuu ajan kanssa, rakkaudella. Ja jos ei sopeudu niin sitten täytyy hakea ulkopuolista apua. Tsemppiä AP.lle!
Ei se aikuinen voi myöskään sitoutua perheeseensä sanomalla
- otin nuo tänne kun ne oli kodittomia
- minun kämpässäni on näitä asukkaita
- kakara on aina ollut kamala
- jos ei se ala olla kunnolla, minä häivynTässä ei ole sitoutumisen tai sopeutumisen häivääkään. Tsemppiä lapselle! Pidän pekkuja ertä vika kohta tulee pian.
Ööö, miksi ei voi sanoa? Jos noin asiat kerran ovat.
Koska kolmevuotias lapsi ei voi olla läpeensä paha ja kamala. Koska tuo ei ole mikään pohja perheelle.
Kuka tahansa terve ihmienn kapinoisi moista ääliötä vastaan. Tsemppaan lasta täysillä!
En ole lukenut ketjua ihan tarkasti, mutta onko ap sanonut, että lapsi on läpeensä paha koko ajan?
Ei, en usko lapsen olevan ”paha”, mutta minä olen nähnyt aika paljon ”kamalia” lapsia. Kaverini on eskariope, ja kyllä ne tarinat niistä lapsista on järkyttäviä.
Mutta ei, ei kukaan kamala ole 24/7.
On sanonut. Että lapsi on ollut koko ajan syntymäpaha.
Minä olen kuule yläkoulun ope, omia lapsia on kolme ja vaihtareita meillä on asunut viisi, enkä ole tavannut yhtään kamalaa lasta. Sen sijaan törkeän huonoihin vanhempiin olen törmännyt. Ja muuten tosi moneen kyykyttävään äiti/isäpuoleen.
Ja minä olen kasvatustieteilijä, tuo kaverini eskariope on sekä lto että luokanope. Ja on omia lapsiakin.
Ja olen nähnyt rasittavia lapsia ison liudan. Kai heille kaikille jonkun diagnoosin voisi lätkäistä.
Ei tarvitse tehdä lasten kamaluudesta tabua.
Pelkkä teoria ei pätevöitä. Tuttusi on väätässä ammatissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap
Eli olet tuntenut uuden puolisosi kaksi vuotta ja lapset on pakotettu kuvioon ja nyt jo asutte yhdessä.
Asiallisempaa olisi ollut seurustella se kaksi vuotta ennen kuin edes tapaat ko lapsen.
Tyypillistä minäminäminää.
Luitko aiemman kommenttini? Aivan mainiosti olisin voinut asua yksin vaikka seuraavat viisi vuotta. Puolisoni joutui myymään asuntonsa ja siksi oli uusi koti tarpeen. Ja jos sun mukuloille ei se kaksi vuotta ole tarpeeksi tutustua uusiin tyyppeihin niin suosittelen katsomaan peiliin ja viskaamaan sen "KUINKA OLLA SUOMALAINEN JYYRÄ" kirjan takkaan!
Minä olen ydinperheen äiti.
Aivan naurettavaa minäminäminäkitinää.
Onpa harvinaisen naurettava perustelu. Miksi sen piti asuntonsa myydä? Miksei se voinut ostaa uutta? MIkä ihmeen marttyyritarina tämäkn on?
En ole AP mutta sanon tälle uusperheen äidille että kaikki ei ole noin mustavalkoista tässä elämässä. Sama kuvio voi olla vielä sinullakin edessä, miten suu sitten pannaan? Vai voitko olla varma että miehesi haluaa olla kanssasi maailman tappiin asti? Ja jos ei halua niin haluatko Itse olla yksin miehesi lähdettyä? Kai se asuntokin on myytävä jos sen toinen omistaja niin haluaa. Ei aikuinen voi antaa kuusivuotiaan päättää perheen tärkeistä asioista vaan aikuiset päättävät. Ja lapsi kyllä sopeutuu ajan kanssa, rakkaudella. Ja jos ei sopeudu niin sitten täytyy hakea ulkopuolista apua. Tsemppiä AP.lle!
Ei se aikuinen voi myöskään sitoutua perheeseensä sanomalla
- otin nuo tänne kun ne oli kodittomia
- minun kämpässäni on näitä asukkaita
- kakara on aina ollut kamala
- jos ei se ala olla kunnolla, minä häivynTässä ei ole sitoutumisen tai sopeutumisen häivääkään. Tsemppiä lapselle! Pidän pekkuja ertä vika kohta tulee pian.
Ööö, miksi ei voi sanoa? Jos noin asiat kerran ovat.
Koska kolmevuotias lapsi ei voi olla läpeensä paha ja kamala. Koska tuo ei ole mikään pohja perheelle.
Kuka tahansa terve ihmienn kapinoisi moista ääliötä vastaan. Tsemppaan lasta täysillä!
En ole lukenut ketjua ihan tarkasti, mutta onko ap sanonut, että lapsi on läpeensä paha koko ajan?
Ei, en usko lapsen olevan ”paha”, mutta minä olen nähnyt aika paljon ”kamalia” lapsia. Kaverini on eskariope, ja kyllä ne tarinat niistä lapsista on järkyttäviä.
Mutta ei, ei kukaan kamala ole 24/7.
On sanonut. Että lapsi on ollut koko ajan syntymäpaha.
Minä olen kuule yläkoulun ope, omia lapsia on kolme ja vaihtareita meillä on asunut viisi, enkä ole tavannut yhtään kamalaa lasta. Sen sijaan törkeän huonoihin vanhempiin olen törmännyt. Ja muuten tosi moneen kyykyttävään äiti/isäpuoleen.
Ja minä olen kasvatustieteilijä, tuo kaverini eskariope on sekä lto että luokanope. Ja on omia lapsiakin.
Ja olen nähnyt rasittavia lapsia ison liudan. Kai heille kaikille jonkun diagnoosin voisi lätkäistä.
Ei tarvitse tehdä lasten kamaluudesta tabua.
Pelkkä teoria ei pätevöitä. Tuttusi on väätässä ammatissa.
Kaverini on samaa mieltä. Hän on ollut työelämässä jo 30 vuotta sitten ja paljastaa vihaavansa niitä lapsia. Se rääväsuisuus vain lisääntyy vuosien myötä. Ihan konkreettisia esimerkkejä kertoo.
En ole koskaan tavannut toista yhtä pätevää lapsiasiantuntijaa. Hänellä on myös lastenhuollosta ammattipätevyys, eli hänelle on sijoitettu niitä kaikista vaikeimpia ja ongelmallisempia. Tätä en spesifioi milloin tämä oli.
Vissiin se menee niin, että rajansa on kaikella. Kun riittävästi näkee, niin kamelin selkä katkeaa.
Ap[/quote]
Te olette siis seurustelleet muutaman vuoden, niinhän alussa kirjoitit. Lapsi on nyt 6 v. Kuinka kauan tämän puolisosi erosta on? Ette kai te heti alkaneet seurustella, kun heille ero myönnettiin, vai olitko kuvioissa jo sitä ennen?
Joten jos kuvitellaan, että tapasitte vasta n. vuoden kuluttua siitä heidän erostaan, niin lapsi on ollut kolmevuotias silloin. Sitä ennen siis lapsi, alle kolmevuotias! , on terrorisoinut perhettään jo mainitsemillasi tavoilla.
En ihan jaksa uskoa, että niin pieni lapsi voi mitenkään terrorisoida perhettään, omia vanhempiaan. Lateletko nyt omiasi?[/quote]
Tottakai kolmevee voi terrorisoida jos vaan vanhemmat antaa näin tapahtua! Kuvitellaan nyt vaikka tilanne ihan automarketissa. Kolme vee kiljuu että tahtoo pois kaupasta niin että keuhkot pullahtaa pihalle. Vanhemmat poistuvat aina kun näin tapahtuu joten se 3 vee tajuaa että näin tästä veemäisestä kauppakärristä pääsee pois. Tälläisestä /vastaavasta terrorismista meidän keississä on kyse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minä olen kuule yläkoulun ope..."
Lol, repesin!!!!
Alko inhottaa nämä kommentit.. Tsemppiä AP!
Itse en ole äiti enkä äitipuolikaan, mutta kasvanut useammassakin vanhempieni rakentamassa uusperheessä, ja kyllä käy tunteisiin kun palstamammat on jokaisessa tän tyyppisessä keskustelussa mollaamassa ja puhumassa miten yksikään lapsiraukka ei tuollaista ansaitse. Hei newsflash teille, vaikka projisoitte oman avioerosta johtuvan pettymyksenne täällä palstalla muihin ja niihin omiinkin lapsiin, ei ne kaikki kärsi uusperheestä. Sori vaan, osa meistä tykkäsi kun vaikka isi oli onnellinen. Ja äitipuolestakin tulee vaan sitä läheisempi, mitä rehellisempi uskaltaa olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä taitaa olla aika monta sen "open" kirjoittamaa aika ikävääkin kommenttia, hänellä taitaa olla jotain omia traumoja uusperheisiin liittyen. Ja täytyy todeta että nainen on naiselle susi.
Plus että minäkään en tosiaan pidä puolisoni lasta millään tapaa pahana. Ehkä vaan potentiaalisena tulevana koulukiusaajana koska ei osaa missään hävitä saatikka olla huonompi kuin muut ja ilmaisee sen mollaamalla niitä muita huonoiksi. Tai jos häviää ni parkuu heti
😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minä en muiden lapsia ala kasvattamaan"
Siis mitä h'lvettiä?? Perustat uusperheen, mutta et aio osallistua lapsen kasvattamiseen. Huom! uusPERHEEN. Ei tietenkään pidä kenen tahansa lapsia alkaa kasvattamaan, mutta jos muodostetaan perhe, kyllä silloin kasvatusvastuu on ihan molemmilla perheen aikuisilla. Ei siinä voi ajatella mitään "minä kasvatan minun lapseni ja sinä sinun". Perheessä ollaan ME ja kaikki osallistuvat tasavertaisesti. Jos ei halua toisten lapsia kasvattaa, ei pidä muuttaa samaan osoitteeseen niiden lasten kanssa.
Mun käy kyllä tässä kuviossa sääliksi molempia lapsia, mutta eniten ap:n. Ap, sun lapsella oli siis ennen oma huone. Sitten sä toit teidän kotiin asumaan uuden miehesi. Tän miehen lapsi käyttäytyy törkeästi, dominoi isäänsä ja isänsä kautta sinua, ja haukkuu sinua riippatissiksi ja tytärtäsi hitaaksi ja ettei hän osaa puhua kunnolla - ja sun mielestä on ihan ok pakottaa lapsesi asumaan samaan huoneeseen tämän lapsen kanssa, hänen omaan huoneeseensa, ja nyt sun lapsi raukka ei halua enää edes nukkua siellä. Sä itse et kestä lasta mutta oman lapsesi täytyy vaan jakaa.huonekin hänen kanssaan. Ja mies vielä komentelee häntä vaikka omansa käyttäytyy paljon huonommin! Tajuatko mitkä jäljet tuollainen jättää lapseen?? Mä olisin viheltänyt pelin poikki jo aikaa sitten. Se, ettei lapsesi valita avoimesti voi johtua siitä että hän on niin kiltti tai alistettu. Se ei tarkoita että olisi ok pistää hänet kestämään mitä tahansa p*skaa. Ja se on SUN vastuulla.suojella omaa lastasi, ei päivitellä miten kamala se.toisen lapsi on. Muuttakaa erilleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan ymmärrettävää että joskus pari päätyy eroon mutta mielestäni pitäisi ajatella lasta ennenkuin muutetaan yhteen uuden kumppanin kanssa. Seurustelu missä asutaan omissa kodeissa on olisi ok varsinkin jos lapsen ei tarvitse tutustua uuteen kumppaniin vielä pitkään pitkään aikaan. Yhteen muutto olisi ajankohtaista mielestäni vasta useamman vuoden seurustelun jälkeen. Pitäisi nimittäin muistaa että lapset alkavat yleensä vasta vuoden päästä työstämään vanhempiensa avioeroa sen tapahtumisesta alkaen. Puhutaan siis pitkistä ajoista eli vuosista. Sorry, innostuin. Teidän on ehdottomasti keskusteltalta miehesi kanssa että saatte samat säännöt kaikille ja käytöksen paremmaksi lapsella
Missä kasvatustieteen opuksessa opetetaan että on kamalia lapsia jotka on syntymäpahoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap
Eli olet tuntenut uuden puolisosi kaksi vuotta ja lapset on pakotettu kuvioon ja nyt jo asutte yhdessä.
Asiallisempaa olisi ollut seurustella se kaksi vuotta ennen kuin edes tapaat ko lapsen.
Tyypillistä minäminäminää.
Luitko aiemman kommenttini? Aivan mainiosti olisin voinut asua yksin vaikka seuraavat viisi vuotta. Puolisoni joutui myymään asuntonsa ja siksi oli uusi koti tarpeen. Ja jos sun mukuloille ei se kaksi vuotta ole tarpeeksi tutustua uusiin tyyppeihin niin suosittelen katsomaan peiliin ja viskaamaan sen "KUINKA OLLA SUOMALAINEN JYYRÄ" kirjan takkaan!
Minä olen ydinperheen äiti.
Aivan naurettavaa minäminäminäkitinää.
Onpa harvinaisen naurettava perustelu. Miksi sen piti asuntonsa myydä? Miksei se voinut ostaa uutta? MIkä ihmeen marttyyritarina tämäkn on?
En ole AP mutta sanon tälle uusperheen äidille että kaikki ei ole noin mustavalkoista tässä elämässä. Sama kuvio voi olla vielä sinullakin edessä, miten suu sitten pannaan? Vai voitko olla varma että miehesi haluaa olla kanssasi maailman tappiin asti? Ja jos ei halua niin haluatko Itse olla yksin miehesi lähdettyä? Kai se asuntokin on myytävä jos sen toinen omistaja niin haluaa. Ei aikuinen voi antaa kuusivuotiaan päättää perheen tärkeistä asioista vaan aikuiset päättävät. Ja lapsi kyllä sopeutuu ajan kanssa, rakkaudella. Ja jos ei sopeudu niin sitten täytyy hakea ulkopuolista apua. Tsemppiä AP.lle!
Ei se aikuinen voi myöskään sitoutua perheeseensä sanomalla
- otin nuo tänne kun ne oli kodittomia
- minun kämpässäni on näitä asukkaita
- kakara on aina ollut kamala
- jos ei se ala olla kunnolla, minä häivynTässä ei ole sitoutumisen tai sopeutumisen häivääkään. Tsemppiä lapselle! Pidän pekkuja ertä vika kohta tulee pian.
Ööö, miksi ei voi sanoa? Jos noin asiat kerran ovat.
Koska kolmevuotias lapsi ei voi olla läpeensä paha ja kamala. Koska tuo ei ole mikään pohja perheelle.
Kuka tahansa terve ihmienn kapinoisi moista ääliötä vastaan. Tsemppaan lasta täysillä!
En ole lukenut ketjua ihan tarkasti, mutta onko ap sanonut, että lapsi on läpeensä paha koko ajan?
Ei, en usko lapsen olevan ”paha”, mutta minä olen nähnyt aika paljon ”kamalia” lapsia. Kaverini on eskariope, ja kyllä ne tarinat niistä lapsista on järkyttäviä.
Mutta ei, ei kukaan kamala ole 24/7.
On sanonut. Että lapsi on ollut koko ajan syntymäpaha.
Minä olen kuule yläkoulun ope, omia lapsia on kolme ja vaihtareita meillä on asunut viisi, enkä ole tavannut yhtään kamalaa lasta. Sen sijaan törkeän huonoihin vanhempiin olen törmännyt. Ja muuten tosi moneen kyykyttävään äiti/isäpuoleen.
Ja minä olen kasvatustieteilijä, tuo kaverini eskariope on sekä lto että luokanope. Ja on omia lapsiakin.
Ja olen nähnyt rasittavia lapsia ison liudan. Kai heille kaikille jonkun diagnoosin voisi lätkäistä.Ei tarvitse tehdä lasten kamaluudesta tabua.
Pelkkä teoria ei pätevöitä. Tuttusi on väätässä ammatissa.
Kaverini on samaa mieltä. Hän on ollut työelämässä jo 30 vuotta sitten ja paljastaa vihaavansa niitä lapsia. Se rääväsuisuus vain lisääntyy vuosien myötä. Ihan konkreettisia esimerkkejä kertoo.
En ole koskaan tavannut toista yhtä pätevää lapsiasiantuntijaa. Hänellä on myös lastenhuollosta ammattipätevyys, eli hänelle on sijoitettu niitä kaikista vaikeimpia ja ongelmallisempia. Tätä en spesifioi milloin tämä oli.
Vissiin se menee niin, että rajansa on kaikella. Kun riittävästi näkee, niin kamelin selkä katkeaa.
Ohis, mutta cred flashing anonyymilla palstalla on niin turhaa, turhempaa on vain tämä "kaverin puolesta" cred flashing.
Vierailija kirjoitti:
Missä kasvatustieteen opuksessa opetetaan että on kamalia lapsia jotka on syntymäpahoja?
Tulee mieleen erinäisten uskonnollisten lahkojen opit. "Perisynti asuu meissä jokaisessa..."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap
Eli olet tuntenut uuden puolisosi kaksi vuotta ja lapset on pakotettu kuvioon ja nyt jo asutte yhdessä.
Asiallisempaa olisi ollut seurustella se kaksi vuotta ennen kuin edes tapaat ko lapsen.
Tyypillistä minäminäminää.
Luitko aiemman kommenttini? Aivan mainiosti olisin voinut asua yksin vaikka seuraavat viisi vuotta. Puolisoni joutui myymään asuntonsa ja siksi oli uusi koti tarpeen. Ja jos sun mukuloille ei se kaksi vuotta ole tarpeeksi tutustua uusiin tyyppeihin niin suosittelen katsomaan peiliin ja viskaamaan sen "KUINKA OLLA SUOMALAINEN JYYRÄ" kirjan takkaan!
Minä olen ydinperheen äiti.
Aivan naurettavaa minäminäminäkitinää.
Onpa harvinaisen naurettava perustelu. Miksi sen piti asuntonsa myydä? Miksei se voinut ostaa uutta? MIkä ihmeen marttyyritarina tämäkn on?
En ole AP mutta sanon tälle uusperheen äidille että kaikki ei ole noin mustavalkoista tässä elämässä. Sama kuvio voi olla vielä sinullakin edessä, miten suu sitten pannaan? Vai voitko olla varma että miehesi haluaa olla kanssasi maailman tappiin asti? Ja jos ei halua niin haluatko Itse olla yksin miehesi lähdettyä? Kai se asuntokin on myytävä jos sen toinen omistaja niin haluaa. Ei aikuinen voi antaa kuusivuotiaan päättää perheen tärkeistä asioista vaan aikuiset päättävät. Ja lapsi kyllä sopeutuu ajan kanssa, rakkaudella. Ja jos ei sopeudu niin sitten täytyy hakea ulkopuolista apua. Tsemppiä AP.lle!
Ei se aikuinen voi myöskään sitoutua perheeseensä sanomalla
- otin nuo tänne kun ne oli kodittomia
- minun kämpässäni on näitä asukkaita
- kakara on aina ollut kamala
- jos ei se ala olla kunnolla, minä häivynTässä ei ole sitoutumisen tai sopeutumisen häivääkään. Tsemppiä lapselle! Pidän pekkuja ertä vika kohta tulee pian.
Ööö, miksi ei voi sanoa? Jos noin asiat kerran ovat.
Koska kolmevuotias lapsi ei voi olla läpeensä paha ja kamala. Koska tuo ei ole mikään pohja perheelle.
Kuka tahansa terve ihmienn kapinoisi moista ääliötä vastaan. Tsemppaan lasta täysillä!
En ole lukenut ketjua ihan tarkasti, mutta onko ap sanonut, että lapsi on läpeensä paha koko ajan?
Ei, en usko lapsen olevan ”paha”, mutta minä olen nähnyt aika paljon ”kamalia” lapsia. Kaverini on eskariope, ja kyllä ne tarinat niistä lapsista on järkyttäviä.
Mutta ei, ei kukaan kamala ole 24/7.
On sanonut. Että lapsi on ollut koko ajan syntymäpaha.
Minä olen kuule yläkoulun ope, omia lapsia on kolme ja vaihtareita meillä on asunut viisi, enkä ole tavannut yhtään kamalaa lasta. Sen sijaan törkeän huonoihin vanhempiin olen törmännyt. Ja muuten tosi moneen kyykyttävään äiti/isäpuoleen.
Ja minä olen kasvatustieteilijä, tuo kaverini eskariope on sekä lto että luokanope. Ja on omia lapsiakin.
Ja olen nähnyt rasittavia lapsia ison liudan. Kai heille kaikille jonkun diagnoosin voisi lätkäistä.Ei tarvitse tehdä lasten kamaluudesta tabua.
Pelkkä teoria ei pätevöitä. Tuttusi on väätässä ammatissa.
Kaverini on samaa mieltä. Hän on ollut työelämässä jo 30 vuotta sitten ja paljastaa vihaavansa niitä lapsia. Se rääväsuisuus vain lisääntyy vuosien myötä. Ihan konkreettisia esimerkkejä kertoo.
En ole koskaan tavannut toista yhtä pätevää lapsiasiantuntijaa. Hänellä on myös lastenhuollosta ammattipätevyys, eli hänelle on sijoitettu niitä kaikista vaikeimpia ja ongelmallisempia. Tätä en spesifioi milloin tämä oli.
Vissiin se menee niin, että rajansa on kaikella. Kun riittävästi näkee, niin kamelin selkä katkeaa.
Ohis, mutta cred flashing anonyymilla palstalla on niin turhaa, turhempaa on vain tämä "kaverin puolesta" cred flashing.
Väärässä työssä on ko mestari. Ja tää teoreetikko on vain nolo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap
Eli olet tuntenut uuden puolisosi kaksi vuotta ja lapset on pakotettu kuvioon ja nyt jo asutte yhdessä.
Asiallisempaa olisi ollut seurustella se kaksi vuotta ennen kuin edes tapaat ko lapsen.
Tyypillistä minäminäminää.
Luitko aiemman kommenttini? Aivan mainiosti olisin voinut asua yksin vaikka seuraavat viisi vuotta. Puolisoni joutui myymään asuntonsa ja siksi oli uusi koti tarpeen. Ja jos sun mukuloille ei se kaksi vuotta ole tarpeeksi tutustua uusiin tyyppeihin niin suosittelen katsomaan peiliin ja viskaamaan sen "KUINKA OLLA SUOMALAINEN JYYRÄ" kirjan takkaan!
Minä olen ydinperheen äiti.
Aivan naurettavaa minäminäminäkitinää.
Onpa harvinaisen naurettava perustelu. Miksi sen piti asuntonsa myydä? Miksei se voinut ostaa uutta? MIkä ihmeen marttyyritarina tämäkn on?
En ole AP mutta sanon tälle uusperheen äidille että kaikki ei ole noin mustavalkoista tässä elämässä. Sama kuvio voi olla vielä sinullakin edessä, miten suu sitten pannaan? Vai voitko olla varma että miehesi haluaa olla kanssasi maailman tappiin asti? Ja jos ei halua niin haluatko Itse olla yksin miehesi lähdettyä? Kai se asuntokin on myytävä jos sen toinen omistaja niin haluaa. Ei aikuinen voi antaa kuusivuotiaan päättää perheen tärkeistä asioista vaan aikuiset päättävät. Ja lapsi kyllä sopeutuu ajan kanssa, rakkaudella. Ja jos ei sopeudu niin sitten täytyy hakea ulkopuolista apua. Tsemppiä AP.lle!
Ei se aikuinen voi myöskään sitoutua perheeseensä sanomalla
- otin nuo tänne kun ne oli kodittomia
- minun kämpässäni on näitä asukkaita
- kakara on aina ollut kamala
- jos ei se ala olla kunnolla, minä häivynTässä ei ole sitoutumisen tai sopeutumisen häivääkään. Tsemppiä lapselle! Pidän pekkuja ertä vika kohta tulee pian.
Ööö, miksi ei voi sanoa? Jos noin asiat kerran ovat.
Koska kolmevuotias lapsi ei voi olla läpeensä paha ja kamala. Koska tuo ei ole mikään pohja perheelle.
Kuka tahansa terve ihmienn kapinoisi moista ääliötä vastaan. Tsemppaan lasta täysillä!
En ole lukenut ketjua ihan tarkasti, mutta onko ap sanonut, että lapsi on läpeensä paha koko ajan?
Ei, en usko lapsen olevan ”paha”, mutta minä olen nähnyt aika paljon ”kamalia” lapsia. Kaverini on eskariope, ja kyllä ne tarinat niistä lapsista on järkyttäviä.
Mutta ei, ei kukaan kamala ole 24/7.
On sanonut. Että lapsi on ollut koko ajan syntymäpaha.
Minä olen kuule yläkoulun ope, omia lapsia on kolme ja vaihtareita meillä on asunut viisi, enkä ole tavannut yhtään kamalaa lasta. Sen sijaan törkeän huonoihin vanhempiin olen törmännyt. Ja muuten tosi moneen kyykyttävään äiti/isäpuoleen.
Ja minä olen kasvatustieteilijä, tuo kaverini eskariope on sekä lto että luokanope. Ja on omia lapsiakin.
Ja olen nähnyt rasittavia lapsia ison liudan. Kai heille kaikille jonkun diagnoosin voisi lätkäistä.Ei tarvitse tehdä lasten kamaluudesta tabua.
Pelkkä teoria ei pätevöitä. Tuttusi on väätässä ammatissa.
Kaverini on samaa mieltä. Hän on ollut työelämässä jo 30 vuotta sitten ja paljastaa vihaavansa niitä lapsia. Se rääväsuisuus vain lisääntyy vuosien myötä. Ihan konkreettisia esimerkkejä kertoo.
En ole koskaan tavannut toista yhtä pätevää lapsiasiantuntijaa. Hänellä on myös lastenhuollosta ammattipätevyys, eli hänelle on sijoitettu niitä kaikista vaikeimpia ja ongelmallisempia. Tätä en spesifioi milloin tämä oli.
Vissiin se menee niin, että rajansa on kaikella. Kun riittävästi näkee, niin kamelin selkä katkeaa.
Ohis, mutta cred flashing anonyymilla palstalla on niin turhaa, turhempaa on vain tämä "kaverin puolesta" cred flashing.
Väärässä työssä on ko mestari. Ja tää teoreetikko on vain nolo.
Näin ohiksena totean, että nolointa loppupeleissä on kuitenkin se, että kasvattaa lapsia tai av-mammoja häpäisemällä.
Vierailija kirjoitti:
Plus että minäkään en tosiaan pidä puolisoni lasta millään tapaa pahana. Ehkä vaan potentiaalisena tulevana koulukiusaajana koska ei osaa missään hävitä saatikka olla huonompi kuin muut ja ilmaisee sen mollaamalla niitä muita huonoiksi. Tai jos häviää ni parkuu heti
😔
Kuuluu ikään. Tuohon auttaa se että tilanteita käydään rauhallisesti läpi vaikka pettymyksiä tulee. Sanoitetaan tunteet ja kerrotaan lapselle että muita ei saa haukkua koska se loukkaa toista- ei vaikka kiukuttaa. Ja sitten vaan aikaa.. menee ohi.
Se että 6-vuotias on huono häviämään ja kiukustuu siitä ei ole mikään ennustava merkki koulukiusaajaksi kasvamisesta.
Ap:n lapsi tosiaan vaikuttaa hieman alistetulta; joka ei uskalla todellisia tuntojaan esille tuoda. Siitä kielii myös ne hallitsemattomat raivokohtaukset jossa tavaroita lentelee. Lapsi ei ole saanut näyttää avoimesti kiukun tunteita eikä ole oppinut käsittelemään niitä rakentavasti. Kun tilanne käy sitten lopulta sietämättömäksi; lapsi purkautuu kuin tulivuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap
Eli olet tuntenut uuden puolisosi kaksi vuotta ja lapset on pakotettu kuvioon ja nyt jo asutte yhdessä.
Asiallisempaa olisi ollut seurustella se kaksi vuotta ennen kuin edes tapaat ko lapsen.
Tyypillistä minäminäminää.
Luitko aiemman kommenttini? Aivan mainiosti olisin voinut asua yksin vaikka seuraavat viisi vuotta. Puolisoni joutui myymään asuntonsa ja siksi oli uusi koti tarpeen. Ja jos sun mukuloille ei se kaksi vuotta ole tarpeeksi tutustua uusiin tyyppeihin niin suosittelen katsomaan peiliin ja viskaamaan sen "KUINKA OLLA SUOMALAINEN JYYRÄ" kirjan takkaan!
Minä olen ydinperheen äiti.
Aivan naurettavaa minäminäminäkitinää.
Onpa harvinaisen naurettava perustelu. Miksi sen piti asuntonsa myydä? Miksei se voinut ostaa uutta? MIkä ihmeen marttyyritarina tämäkn on?
En ole AP mutta sanon tälle uusperheen äidille että kaikki ei ole noin mustavalkoista tässä elämässä. Sama kuvio voi olla vielä sinullakin edessä, miten suu sitten pannaan? Vai voitko olla varma että miehesi haluaa olla kanssasi maailman tappiin asti? Ja jos ei halua niin haluatko Itse olla yksin miehesi lähdettyä? Kai se asuntokin on myytävä jos sen toinen omistaja niin haluaa. Ei aikuinen voi antaa kuusivuotiaan päättää perheen tärkeistä asioista vaan aikuiset päättävät. Ja lapsi kyllä sopeutuu ajan kanssa, rakkaudella. Ja jos ei sopeudu niin sitten täytyy hakea ulkopuolista apua. Tsemppiä AP.lle!
Ei se aikuinen voi myöskään sitoutua perheeseensä sanomalla
- otin nuo tänne kun ne oli kodittomia
- minun kämpässäni on näitä asukkaita
- kakara on aina ollut kamala
- jos ei se ala olla kunnolla, minä häivynTässä ei ole sitoutumisen tai sopeutumisen häivääkään. Tsemppiä lapselle! Pidän pekkuja ertä vika kohta tulee pian.
Ööö, miksi ei voi sanoa? Jos noin asiat kerran ovat.
Koska kolmevuotias lapsi ei voi olla läpeensä paha ja kamala. Koska tuo ei ole mikään pohja perheelle.
Kuka tahansa terve ihmienn kapinoisi moista ääliötä vastaan. Tsemppaan lasta täysillä!
En ole lukenut ketjua ihan tarkasti, mutta onko ap sanonut, että lapsi on läpeensä paha koko ajan?
Ei, en usko lapsen olevan ”paha”, mutta minä olen nähnyt aika paljon ”kamalia” lapsia. Kaverini on eskariope, ja kyllä ne tarinat niistä lapsista on järkyttäviä.
Mutta ei, ei kukaan kamala ole 24/7.
On sanonut. Että lapsi on ollut koko ajan syntymäpaha.
Minä olen kuule yläkoulun ope, omia lapsia on kolme ja vaihtareita meillä on asunut viisi, enkä ole tavannut yhtään kamalaa lasta. Sen sijaan törkeän huonoihin vanhempiin olen törmännyt. Ja muuten tosi moneen kyykyttävään äiti/isäpuoleen.
Ja minä olen kasvatustieteilijä, tuo kaverini eskariope on sekä lto että luokanope. Ja on omia lapsiakin.
Ja olen nähnyt rasittavia lapsia ison liudan. Kai heille kaikille jonkun diagnoosin voisi lätkäistä.Ei tarvitse tehdä lasten kamaluudesta tabua.
Pelkkä teoria ei pätevöitä. Tuttusi on väätässä ammatissa.
Kaverini on samaa mieltä. Hän on ollut työelämässä jo 30 vuotta sitten ja paljastaa vihaavansa niitä lapsia. Se rääväsuisuus vain lisääntyy vuosien myötä. Ihan konkreettisia esimerkkejä kertoo.
En ole koskaan tavannut toista yhtä pätevää lapsiasiantuntijaa. Hänellä on myös lastenhuollosta ammattipätevyys, eli hänelle on sijoitettu niitä kaikista vaikeimpia ja ongelmallisempia. Tätä en spesifioi milloin tämä oli.
Vissiin se menee niin, että rajansa on kaikella. Kun riittävästi näkee, niin kamelin selkä katkeaa.
Ohis, mutta cred flashing anonyymilla palstalla on niin turhaa, turhempaa on vain tämä "kaverin puolesta" cred flashing.
Väärässä työssä on ko mestari. Ja tää teoreetikko on vain nolo.
Näin ohiksena totean, että nolointa loppupeleissä on kuitenkin se, että kasvattaa lapsia tai av-mammoja häpäisemällä.
Ei. Kyllä tuo vihaaminen on viel pahempaa.
Koska kolmevuotias lapsi ei voi olla läpeensä paha ja kamala. Koska tuo ei ole mikään pohja perheelle.
Kuka tahansa terve ihmienn kapinoisi moista ääliötä vastaan. Tsemppaan lasta täysillä!
En ole lukenut ketjua ihan tarkasti, mutta onko ap sanonut, että lapsi on läpeensä paha koko ajan?
Ei, en usko lapsen olevan ”paha”, mutta minä olen nähnyt aika paljon ”kamalia” lapsia. Kaverini on eskariope, ja kyllä ne tarinat niistä lapsista on järkyttäviä.
Mutta ei, ei kukaan kamala ole 24/7.
On sanonut. Että lapsi on ollut koko ajan syntymäpaha.
Minä olen kuule yläkoulun ope, omia lapsia on kolme ja vaihtareita meillä on asunut viisi, enkä ole tavannut yhtään kamalaa lasta. Sen sijaan törkeän huonoihin vanhempiin olen törmännyt. Ja muuten tosi moneen kyykyttävään äiti/isäpuoleen.