Varattuun sekaantumisesta ja eroista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai se on eri asia. Ensimmäisessä vaihtoehdossa valehdellaan, vehkeillään selän takana, rikotaan luottamus ja nöyryytetään tahallaan toista. Toisessa vaihtoehdossa ei. Tietenkin se vaikuttaa eron kulkuun ja eron jälkeisiin tapahtumiin, mm. huoltajuusasioihin. Mun kanssa ei sujuisi mikään hyvässä yhteishengessä ja -työssä, jos pettämisen kautta tulisi ero. Olisin yhtä viddumainen ja epäluotettava kuin mieskin olisi ollut mua kohtaan.

Kuulostat kyllä juuri sen tyyppiseltä ihmiseltä, että aivan varmasti ottaisit miehen uuden suhteen ihan hyvin, vaikka se alkaisikin vasta sinulle tehdyn eroilmoituksen jälkeen. Ihan varmasti juu....ja lehmätkin lentää.

Olen ottanutkin, tosin se suhde ei alkanut kahden viikon kuluttua entisen suhteen päättymisestä vaan noin vuoden kuluttua. Jotkut osaavat viettää hetkisen aikaa itsekseenkin, käyden eron mielessään loppuun.

Kyllä, mutta ei ole mitään syytä erityisesti olla yksin, jos on tavannut elämänsä rakkauden. Eri asia, jos hyppii suhteista toiseen tai käyttää uutta suhdetta laastarina siksi, että olisi vain joku.

Jep, sen elämän rakkauden tunnistaa kesken toisen suhteen parin viikon paneskelun jälkeen. Totta. Sori kun en ymmärtänyt.

Niin. Joskus sen elämän rakkauden tunnistaa ensinäkemältä. Sellaistakin tässä elämässä tapahtuu silloin tällöin. Kävi mm. itselleni. Ja kävi juuri noin, että tunsimme kauan (vuosia) ennen eroja.

Ja useimmiten ero tästä elämän rakkaudesta tulee parissa kuukaudessa, niin nähty työpaikoilla kunhan ensin saatiin perheet rikki.

Tuota noin. Ihmisiä ei voi omistaa eikä varata. Varaaminen on kolmivuotiaan, itsekkään taaperon tapa jäsentää maailmaa. Hän varaa kaiken, mitä näkee, vaikkei tekisi sillä mitään. Se liittyy heikkoon perusturvallisuuden tunteeseen ja surkeaan itsetuntoon.

Parisuhteiden ei ole tarkoitus olla ikuisia, vaikka joku uskonlahko niin yrittää väittääkin. Sama lahko väittää, että nainen on miestä huonompi ja että homous on jotain, mitä Jumala kammoaa. Tämä lahko on kuitenkin luonut jumalan omaksi pikkumaiseksi ja typeräksi kuvakseen eikä toisin päin.

Rakkaus on aina hieno asia. Sitä pitää vaalia, eikä se omista, kerskaa, kadehdi tai muistele kärsimäänsä pahaa. Näinkin sen lahkon kirjassa sanotaan, vaikka harva tajuaa, mitä sillä tarkoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai se on eri asia. Ensimmäisessä vaihtoehdossa valehdellaan, vehkeillään selän takana, rikotaan luottamus ja nöyryytetään tahallaan toista. Toisessa vaihtoehdossa ei. Tietenkin se vaikuttaa eron kulkuun ja eron jälkeisiin tapahtumiin, mm. huoltajuusasioihin. Mun kanssa ei sujuisi mikään hyvässä yhteishengessä ja -työssä, jos pettämisen kautta tulisi ero. Olisin yhtä viddumainen ja epäluotettava kuin mieskin olisi ollut mua kohtaan.

Kuulostat kyllä juuri sen tyyppiseltä ihmiseltä, että aivan varmasti ottaisit miehen uuden suhteen ihan hyvin, vaikka se alkaisikin vasta sinulle tehdyn eroilmoituksen jälkeen. Ihan varmasti juu....ja lehmätkin lentää.

Olen ottanutkin, tosin se suhde ei alkanut kahden viikon kuluttua entisen suhteen päättymisestä vaan noin vuoden kuluttua. Jotkut osaavat viettää hetkisen aikaa itsekseenkin, käyden eron mielessään loppuun.

Kyllä, mutta ei ole mitään syytä erityisesti olla yksin, jos on tavannut elämänsä rakkauden. Eri asia, jos hyppii suhteista toiseen tai käyttää uutta suhdetta laastarina siksi, että olisi vain joku.

Jep, sen elämän rakkauden tunnistaa kesken toisen suhteen parin viikon paneskelun jälkeen. Totta. Sori kun en ymmärtänyt.

Niin. Joskus sen elämän rakkauden tunnistaa ensinäkemältä. Sellaistakin tässä elämässä tapahtuu silloin tällöin. Kävi mm. itselleni. Ja kävi juuri noin, että tunsimme kauan (vuosia) ennen eroja.

Ja useimmiten ero tästä elämän rakkaudesta tulee parissa kuukaudessa, niin nähty työpaikoilla kunhan ensin saatiin perheet rikki.

Olet ihminen, jolle on pelkkää mustaa ja valkoista. Tekee niin tai näin, tekee aina väärin jos se poikkeaa mielipiteestäsi. Elämässä on myös harmaan sävyjä..jotkut liitot onnistuu, toiset ei. Jotkut rakkaudet on todellisia, toiset loppuu kuin seinään. Se on elämää se.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa siten miten pitäisi toimia fiksusti. Olen varattu, mutta varmaan jo pari vuotta ollut rakastunut toiseen mieheen jota näen pakosta säännöllisesti. Ajan myötä ihastus ei ole mennyt ohi, vaan ennemminkin tunne on syventynyt. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut, vielä, vaikka tiedän että tunne on molemminpuoleinen. Missä kohtaa minun olisi pitänyt kertoa miehelleni? Miten loukkaisin häntä vähiten?

Kai ymmärrät, että ihastuminen on ihan eri asia kuin suhteen aloittaminen. Miten tiedät, että tunne on molemminpuolinen, jos mitään ei ole tapahtunut?

Fiksuinta tuossa on nyt jättää mies, jos aiot hänet kuitenkin jättää. Vasta kun ero on kunnolla setvitty, alat lähestyä ihastustasi. Ja sinun pitää ottaa se riski, että se ei koskaan johda mihinkään. Sen riskin kartoittamisen takia et saa enää roikottaa nykyistä miestäsi. Eronne ei saa siis olla riippuvainen siitä, huoliiko toinen mies sinut vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai se on eri asia. Ensimmäisessä vaihtoehdossa valehdellaan, vehkeillään selän takana, rikotaan luottamus ja nöyryytetään tahallaan toista. Toisessa vaihtoehdossa ei. Tietenkin se vaikuttaa eron kulkuun ja eron jälkeisiin tapahtumiin, mm. huoltajuusasioihin. Mun kanssa ei sujuisi mikään hyvässä yhteishengessä ja -työssä, jos pettämisen kautta tulisi ero. Olisin yhtä viddumainen ja epäluotettava kuin mieskin olisi ollut mua kohtaan.

Kuulostat kyllä juuri sen tyyppiseltä ihmiseltä, että aivan varmasti ottaisit miehen uuden suhteen ihan hyvin, vaikka se alkaisikin vasta sinulle tehdyn eroilmoituksen jälkeen. Ihan varmasti juu....ja lehmätkin lentää.

Olen ottanutkin, tosin se suhde ei alkanut kahden viikon kuluttua entisen suhteen päättymisestä vaan noin vuoden kuluttua. Jotkut osaavat viettää hetkisen aikaa itsekseenkin, käyden eron mielessään loppuun.

Kyllä, mutta ei ole mitään syytä erityisesti olla yksin, jos on tavannut elämänsä rakkauden. Eri asia, jos hyppii suhteista toiseen tai käyttää uutta suhdetta laastarina siksi, että olisi vain joku.

Jep, sen elämän rakkauden tunnistaa kesken toisen suhteen parin viikon paneskelun jälkeen. Totta. Sori kun en ymmärtänyt.

Niin. Joskus sen elämän rakkauden tunnistaa ensinäkemältä. Sellaistakin tässä elämässä tapahtuu silloin tällöin. Kävi mm. itselleni. Ja kävi juuri noin, että tunsimme kauan (vuosia) ennen eroja.

Ja useimmiten ero tästä elämän rakkaudesta tulee parissa kuukaudessa, niin nähty työpaikoilla kunhan ensin saatiin perheet rikki.

Olet ihminen, jolle on pelkkää mustaa ja valkoista. Tekee niin tai näin, tekee aina väärin jos se poikkeaa mielipiteestäsi. Elämässä on myös harmaan sävyjä..jotkut liitot onnistuu, toiset ei. Jotkut rakkaudet on todellisia, toiset loppuu kuin seinään. Se on elämää se.

Ehkä ei kannata sitten puhua elämän rakkaudesta ja heilua mielihalujen mukaan minne sattuu, jos käsittää, että suhde voi loppua kuin seinään.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kysymystä. Eihän noissa juurikaan ole eroa, mutta sehän johtuu nimenomaan siitä, että ennen eroa on jo tapahtunut jotain. Jos taas voi hyvällä omatunnolla sanoa, että mitään ei ole tapahtunut, ei se seurustelukaan noin äkkiä eron jälkeen ala. Siinäkin fiksu osaa ottaa hetken iisisti ennen kuin edes aloittaa mitään sutinoita.

Eli aloittajalla on tuossa nyt väärä ajatus. Tuolla ei tarkoiteta suhteen aloittamista tai sen julki tuomista vaan ylipäätään sitä, että aletaan ylipäätään katselemaan muita naisia. Tästä on vielä pitkä matka suhteen aloittamiseen. (Normaaleilla ihmisillä, hötkyilijät sitten erikseen )

Et halua ymmärtää kysymystä.

Tapaat ihmisen, rakastut päätä pahkaa, olette molemmat varattuja. Yritätte vuosia laannuttaa tunnetta mutta se ei onnistu. Lopulta toteat, että on viisainta luovuttaa ja erota ja yrittää suhdetta tämän rakkauden kohteen kanssa. Ei siinä silloin tarvita mitään kuukausien harkinta-aikaa alkaako seurustella vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kysymystä. Eihän noissa juurikaan ole eroa, mutta sehän johtuu nimenomaan siitä, että ennen eroa on jo tapahtunut jotain. Jos taas voi hyvällä omatunnolla sanoa, että mitään ei ole tapahtunut, ei se seurustelukaan noin äkkiä eron jälkeen ala. Siinäkin fiksu osaa ottaa hetken iisisti ennen kuin edes aloittaa mitään sutinoita.

Eli aloittajalla on tuossa nyt väärä ajatus. Tuolla ei tarkoiteta suhteen aloittamista tai sen julki tuomista vaan ylipäätään sitä, että aletaan ylipäätään katselemaan muita naisia. Tästä on vielä pitkä matka suhteen aloittamiseen. (Normaaleilla ihmisillä, hötkyilijät sitten erikseen )

Et halua ymmärtää kysymystä.

Tapaat ihmisen, rakastut päätä pahkaa, olette molemmat varattuja. Yritätte vuosia laannuttaa tunnetta mutta se ei onnistu. Lopulta toteat, että on viisainta luovuttaa ja erota ja yrittää suhdetta tämän rakkauden kohteen kanssa. Ei siinä silloin tarvita mitään kuukausien harkinta-aikaa alkaako seurustella vai ei.

Kyllä tarvitaan sen eron käsittelyyn. Jos on oikeasta rakkaudesta kyse, ei ole muutamalla kuukaudella merkitystä.

Ja jos oikeasti mitään ei ole tapahtunut, eihän siihen suhteeseen noin vain ryhdytä. Pitäähän ensin lähestyä sitä toista ihmistä ja kysyä hänen meininkejään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kysymystä. Eihän noissa juurikaan ole eroa, mutta sehän johtuu nimenomaan siitä, että ennen eroa on jo tapahtunut jotain. Jos taas voi hyvällä omatunnolla sanoa, että mitään ei ole tapahtunut, ei se seurustelukaan noin äkkiä eron jälkeen ala. Siinäkin fiksu osaa ottaa hetken iisisti ennen kuin edes aloittaa mitään sutinoita.

Eli aloittajalla on tuossa nyt väärä ajatus. Tuolla ei tarkoiteta suhteen aloittamista tai sen julki tuomista vaan ylipäätään sitä, että aletaan ylipäätään katselemaan muita naisia. Tästä on vielä pitkä matka suhteen aloittamiseen. (Normaaleilla ihmisillä, hötkyilijät sitten erikseen )

Et halua ymmärtää kysymystä.

Tapaat ihmisen, rakastut päätä pahkaa, olette molemmat varattuja. Yritätte vuosia laannuttaa tunnetta mutta se ei onnistu. Lopulta toteat, että on viisainta luovuttaa ja erota ja yrittää suhdetta tämän rakkauden kohteen kanssa. Ei siinä silloin tarvita mitään kuukausien harkinta-aikaa alkaako seurustella vai ei.

Kyllä tarvitaan sen eron käsittelyyn. Jos on oikeasta rakkaudesta kyse, ei ole muutamalla kuukaudella merkitystä.

Nih, sinä ehkä tarvitset aikaa eron käsittelyyn, mutta miehesi on käsitellyt sen jo ennen hakemuksen tekoa. Jos hän on peräti muuttanut pitkä aika sitten eri osoitteeseen, mitään harkinta-aikaa ei edes tarvita, vaan erossa asumisaika katsotaan harkinta-ajaksi.

Et sinä sen toisen tunteita ja elämää sanele, sori vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kysymystä. Eihän noissa juurikaan ole eroa, mutta sehän johtuu nimenomaan siitä, että ennen eroa on jo tapahtunut jotain. Jos taas voi hyvällä omatunnolla sanoa, että mitään ei ole tapahtunut, ei se seurustelukaan noin äkkiä eron jälkeen ala. Siinäkin fiksu osaa ottaa hetken iisisti ennen kuin edes aloittaa mitään sutinoita.

Eli aloittajalla on tuossa nyt väärä ajatus. Tuolla ei tarkoiteta suhteen aloittamista tai sen julki tuomista vaan ylipäätään sitä, että aletaan ylipäätään katselemaan muita naisia. Tästä on vielä pitkä matka suhteen aloittamiseen. (Normaaleilla ihmisillä, hötkyilijät sitten erikseen )

Et halua ymmärtää kysymystä.

Tapaat ihmisen, rakastut päätä pahkaa, olette molemmat varattuja. Yritätte vuosia laannuttaa tunnetta mutta se ei onnistu. Lopulta toteat, että on viisainta luovuttaa ja erota ja yrittää suhdetta tämän rakkauden kohteen kanssa. Ei siinä silloin tarvita mitään kuukausien harkinta-aikaa alkaako seurustella vai ei.

Kyllä tarvitaan sen eron käsittelyyn. Jos on oikeasta rakkaudesta kyse, ei ole muutamalla kuukaudella merkitystä.

Kyllä tuo on ihan ihmis- ja tilannekohtaista, mitä aikoja tarvitaan. Loppujen lopuksi erossa voi olla hyvin vähän käsiteltävää enää mielessään, toisilla taas kestää vuosia. Myöskin päinvastoin voi ajatella, että mitä se parin kuukauden pakollinen ”suruaika” muuttaa?

Minusta tuo harkinta-aika on naurettava jäänne. Jos ja kun eroon päädytään, voisi olla vaikka kuukauden mittainen käsittelyaika erolle, ja sen puitteissa voisi eron hakija omalla ilmoituksellaan katkaista prosessin.

Samoin ap on naurettava käyttäessään käsitettä "varattuun sekaantuminen". Varattu tarkoittaa omistamista; toista ihmistä ei voi omistaa.

Sekaantuminen taas on tuttu rikoslain seksuaalirikoksista: alaikäiseen sekaantuminen, eläimeen sekaantuminen. Näissä se, johon sekaannutaan, on hierarkiassa alempi ja avuttomampi. Onko ap:n "varattu mies" jotenkin alempiarvoinen tai heikompi?

"Aviorikosta" ei ole rikoslaissa olemassa enää. Se esiintyy vain historiankirjoissa ja uskonnollisissa teksteissä ja niissä on kyse toisen omistamisesta, joka siis on ihmisoikeuksien julistuksessa ja kansainvälisissä sopimuksissa sekä maan lainsäädännössä kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo harkinta-aika on naurettava jäänne. Jos ja kun eroon päädytään, voisi olla vaikka kuukauden mittainen käsittelyaika erolle, ja sen puitteissa voisi eron hakija omalla ilmoituksellaan katkaista prosessin.

Samoin ap on naurettava käyttäessään käsitettä "varattuun sekaantuminen". Varattu tarkoittaa omistamista; toista ihmistä ei voi omistaa.

Sekaantuminen taas on tuttu rikoslain seksuaalirikoksista: alaikäiseen sekaantuminen, eläimeen sekaantuminen. Näissä se, johon sekaannutaan, on hierarkiassa alempi ja avuttomampi. Onko ap:n "varattu mies" jotenkin alempiarvoinen tai heikompi?

"Aviorikosta" ei ole rikoslaissa olemassa enää. Se esiintyy vain historiankirjoissa ja uskonnollisissa teksteissä ja niissä on kyse toisen omistamisesta, joka siis on ihmisoikeuksien julistuksessa ja kansainvälisissä sopimuksissa sekä maan lainsäädännössä kielletty.

Ei ole mikään pakko ryhtyä monogamiseen parisuhteeseen, jos oma näkemys uskollisuuteen on tuo että se on kauheaa omistamista ja alistamista. Teille sopii avoimet suhteet paremmin. Ainut mitä on pyydetty, niin olisitte rehellisiä noista ajatuksistanne jo suhteen alussa, niin ei tarvitse täysin yhteensopimattomien ihmisten tuhlata aikaansa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kysymystä. Eihän noissa juurikaan ole eroa, mutta sehän johtuu nimenomaan siitä, että ennen eroa on jo tapahtunut jotain. Jos taas voi hyvällä omatunnolla sanoa, että mitään ei ole tapahtunut, ei se seurustelukaan noin äkkiä eron jälkeen ala. Siinäkin fiksu osaa ottaa hetken iisisti ennen kuin edes aloittaa mitään sutinoita.

Eli aloittajalla on tuossa nyt väärä ajatus. Tuolla ei tarkoiteta suhteen aloittamista tai sen julki tuomista vaan ylipäätään sitä, että aletaan ylipäätään katselemaan muita naisia. Tästä on vielä pitkä matka suhteen aloittamiseen. (Normaaleilla ihmisillä, hötkyilijät sitten erikseen )

Et halua ymmärtää kysymystä.

Tapaat ihmisen, rakastut päätä pahkaa, olette molemmat varattuja. Yritätte vuosia laannuttaa tunnetta mutta se ei onnistu. Lopulta toteat, että on viisainta luovuttaa ja erota ja yrittää suhdetta tämän rakkauden kohteen kanssa. Ei siinä silloin tarvita mitään kuukausien harkinta-aikaa alkaako seurustella vai ei.

Kyllä tarvitaan sen eron käsittelyyn. Jos on oikeasta rakkaudesta kyse, ei ole muutamalla kuukaudella merkitystä.

Nih, sinä ehkä tarvitset aikaa eron käsittelyyn, mutta miehesi on käsitellyt sen jo ennen hakemuksen tekoa. Jos hän on peräti muuttanut pitkä aika sitten eri osoitteeseen, mitään harkinta-aikaa ei edes tarvita, vaan erossa asumisaika katsotaan harkinta-ajaksi.

Et sinä sen toisen tunteita ja elämää sanele, sori vaan.

No eiköhän jo siinä vaiheessa kun on muutettu eri osoitteeseen voi jo olettaa, että toista osapuolta on informoitu tulevasta erosta. En ymmärrä, mistä sinä nyt yhtäkkiä vedit tuon avioeron harkinta-ajan tähän, kun puhuttiin ajasta eroaikeista kertomisen ja uuden suhteen julkistamisen välillä.

Vaikka sinä olisit miten valmis uuteen suhteeseen, pitää sinun käsitellä asiat exän kanssa. Siitähän tässä nyt puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kysymystä. Eihän noissa juurikaan ole eroa, mutta sehän johtuu nimenomaan siitä, että ennen eroa on jo tapahtunut jotain. Jos taas voi hyvällä omatunnolla sanoa, että mitään ei ole tapahtunut, ei se seurustelukaan noin äkkiä eron jälkeen ala. Siinäkin fiksu osaa ottaa hetken iisisti ennen kuin edes aloittaa mitään sutinoita.

Eli aloittajalla on tuossa nyt väärä ajatus. Tuolla ei tarkoiteta suhteen aloittamista tai sen julki tuomista vaan ylipäätään sitä, että aletaan ylipäätään katselemaan muita naisia. Tästä on vielä pitkä matka suhteen aloittamiseen. (Normaaleilla ihmisillä, hötkyilijät sitten erikseen )

Et halua ymmärtää kysymystä.

Tapaat ihmisen, rakastut päätä pahkaa, olette molemmat varattuja. Yritätte vuosia laannuttaa tunnetta mutta se ei onnistu. Lopulta toteat, että on viisainta luovuttaa ja erota ja yrittää suhdetta tämän rakkauden kohteen kanssa. Ei siinä silloin tarvita mitään kuukausien harkinta-aikaa alkaako seurustella vai ei.

Kyllä tarvitaan sen eron käsittelyyn. Jos on oikeasta rakkaudesta kyse, ei ole muutamalla kuukaudella merkitystä.

Kyllä tuo on ihan ihmis- ja tilannekohtaista, mitä aikoja tarvitaan. Loppujen lopuksi erossa voi olla hyvin vähän käsiteltävää enää mielessään, toisilla taas kestää vuosia. Myöskin päinvastoin voi ajatella, että mitä se parin kuukauden pakollinen ”suruaika” muuttaa?

Ai mitä muuttaa? Eikö tämän ketjun aihe ollut se, että sillä odottamisella annetaan jätetylle tilaa ja aikaa käsitelöä ylipäätään se tieto, että toinen haluaa erota ja vasta sen jälkeen julkistetaan niitä uusia suhteita. Pointti oli siis jätetyn huomioiminen eikä se, miten se sinua auttaisi. Jos sinä ilman ennakkovaroitusta jätät toisen, kyllä sinä olet hänelle sen pienen hengähdystauon olet velkaa ennen kuin kaadat sen uuden suhteenkin vielä siihen käsiteltäväksi. Tietenkään tämä ei koske niitä, jotka eivät kykene empatiaan ja heille tämä on mahdotonta käsittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kysymystä. Eihän noissa juurikaan ole eroa, mutta sehän johtuu nimenomaan siitä, että ennen eroa on jo tapahtunut jotain. Jos taas voi hyvällä omatunnolla sanoa, että mitään ei ole tapahtunut, ei se seurustelukaan noin äkkiä eron jälkeen ala. Siinäkin fiksu osaa ottaa hetken iisisti ennen kuin edes aloittaa mitään sutinoita.

Eli aloittajalla on tuossa nyt väärä ajatus. Tuolla ei tarkoiteta suhteen aloittamista tai sen julki tuomista vaan ylipäätään sitä, että aletaan ylipäätään katselemaan muita naisia. Tästä on vielä pitkä matka suhteen aloittamiseen. (Normaaleilla ihmisillä, hötkyilijät sitten erikseen )

Et halua ymmärtää kysymystä.

Tapaat ihmisen, rakastut päätä pahkaa, olette molemmat varattuja. Yritätte vuosia laannuttaa tunnetta mutta se ei onnistu. Lopulta toteat, että on viisainta luovuttaa ja erota ja yrittää suhdetta tämän rakkauden kohteen kanssa. Ei siinä silloin tarvita mitään kuukausien harkinta-aikaa alkaako seurustella vai ei.

Kyllä tarvitaan sen eron käsittelyyn. Jos on oikeasta rakkaudesta kyse, ei ole muutamalla kuukaudella merkitystä.

Nih, sinä ehkä tarvitset aikaa eron käsittelyyn, mutta miehesi on käsitellyt sen jo ennen hakemuksen tekoa. Jos hän on peräti muuttanut pitkä aika sitten eri osoitteeseen, mitään harkinta-aikaa ei edes tarvita, vaan erossa asumisaika katsotaan harkinta-ajaksi.

Et sinä sen toisen tunteita ja elämää sanele, sori vaan.

Etkä sinä sen toisen. Jos itse olet miettinyt eroa kaksi vuotta ja jätetylle annat miettimisaikaa viikon, koska itse olet jo asian mielessäsi käsitellyt, eikö tilanne ole vähän epäreilu. Odotat, että sille jätetylle riittää se sinun määrittelemäsi aika, vaikka itse olet saanut miettiä ihan rauhassa.

Mun mies ei pettänyt exäänsä kanssani. Erosi ennen kuin meidän suhde alkoi. Mutta ei ex uskonut, koska mies oli tuntenut minut jo vuosia. Ja ikävintä oli se, että ex käytti lapsia koston välineenä.

Vierailija kirjoitti:

Tapasimme mieheni kanssa kaksi vuotta hänen eronsa jälkeen. Ainakin minulle asia kerrottiin näin, enkä näe mitään syytä olla uskomatta asiaan. Hänen eksänsä otti asian todella, todella pahasti. Edelleen saan kuulla olevani perheenrikkojahuora, joka varasti hänen miehensä. Ainoastaan ihastumiseni mieheeni esti minua lähtemästä suhteesta. Olemme nyt olleet yhdessä kaksi vuotta ja toinen draama odottaa, olen raskaana. Ilmeisesti eksä ei vielä tiedä. 

Sinulle kerrottiin?!? XD *ROLFMAO* Kuinka tyhmä pitää ihmisen olla? Jos sinua haukutaan perheenrikkojaksi, kannattaa vetää johtopäätökset. Sori, ei tuo sinunkaan syy ole, mutta sinisilmäisyydestä saat maksaa kyllä aika kovaa hintaa, kun on vielä muksukin tuloillaan. Irti et enää pääse.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei pettänyt exäänsä kanssani. Erosi ennen kuin meidän suhde alkoi. Mutta ei ex uskonut, koska mies oli tuntenut minut jo vuosia. Ja ikävintä oli se, että ex käytti lapsia koston välineenä.

Ja miksiköhän mies erosi? Tadaa! Kauanko kesti ennenkuin teidän suhde alkoi? Veikkaan, että voidaan laskea päivissä, korkeintaan kuukausissa. Kyllä silloin on jo ollut takaraivossa, mitä tuleman pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasimme mieheni kanssa kaksi vuotta hänen eronsa jälkeen. Ainakin minulle asia kerrottiin näin, enkä näe mitään syytä olla uskomatta asiaan. Hänen eksänsä otti asian todella, todella pahasti. Edelleen saan kuulla olevani perheenrikkojahuora, joka varasti hänen miehensä. Ainoastaan ihastumiseni mieheeni esti minua lähtemästä suhteesta. Olemme nyt olleet yhdessä kaksi vuotta ja toinen draama odottaa, olen raskaana. Ilmeisesti eksä ei vielä tiedä. 

Sinulle kerrottiin?!? XD *ROLFMAO* Kuinka tyhmä pitää ihmisen olla? Jos sinua haukutaan perheenrikkojaksi, kannattaa vetää johtopäätökset. Sori, ei tuo sinunkaan syy ole, mutta sinisilmäisyydestä saat maksaa kyllä aika kovaa hintaa, kun on vielä muksukin tuloillaan. Irti et enää pääse.

Minulla on lähipiirissä tilanne, jossa pari on eronnut ja siitä reilun vuoden päästä mies on löytänyt uuden naisen. Ex-vaimo haukkuu uutta perheenrikkojaksi. Ainoa johtopäätös minkä siitä kukaan asian tunteva vetää on, että ex-vaimo on katkera hullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei pettänyt exäänsä kanssani. Erosi ennen kuin meidän suhde alkoi. Mutta ei ex uskonut, koska mies oli tuntenut minut jo vuosia. Ja ikävintä oli se, että ex käytti lapsia koston välineenä.

Ja miksiköhän mies erosi? Tadaa! Kauanko kesti ennenkuin teidän suhde alkoi? Veikkaan, että voidaan laskea päivissä, korkeintaan kuukausissa. Kyllä silloin on jo ollut takaraivossa, mitä tuleman pitää.

Mitä sitten, vaikka on ollutkin jo takaraivossa mitä tuleman pitää? Kukaan järkevä ihminen tuskin tekee eropäätöstä yhtäkkiä vaan sitä kypsytellään pidemmän aikaa ja mietitään miten suhteen saisi sittenkin toimimaan. Jossain vaiheessa sitä huomaa ettei homma toimi, vaikka miten itse ja puoliso yrittäisi ja itse asiassa muut ihmiset/joku tietty ihminen kiinnostaa enemmän kuin se oma puoliso. Kun on ratkaisustaan varma, vastuullinen aikuinen ilmoittaa puolisolleen erosta ja kun käytännön järjestelyt on hoidettu (esim muutettu erilleen) on vapaa tapailemaan muita.

Minulle erosta ylipääseminen kestää pitkään, noin vuoden, vaikka olen molemmissa eroissa ollut eroa halunnut osapuoli. En silti odota, että exäni pitäisi samalla tapaa käydä läpi tunteitaan ja eroa vaan, kun ero on selvä, niin ex-puoliso on vapaa.