Varattuun sekaantumisesta ja eroista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei pettänyt exäänsä kanssani. Erosi ennen kuin meidän suhde alkoi. Mutta ei ex uskonut, koska mies oli tuntenut minut jo vuosia. Ja ikävintä oli se, että ex käytti lapsia koston välineenä.

Ja miksiköhän mies erosi? Tadaa! Kauanko kesti ennenkuin teidän suhde alkoi? Veikkaan, että voidaan laskea päivissä, korkeintaan kuukausissa. Kyllä silloin on jo ollut takaraivossa, mitä tuleman pitää.

Mitä sitten, vaikka on ollutkin jo takaraivossa mitä tuleman pitää? Kukaan järkevä ihminen tuskin tekee eropäätöstä yhtäkkiä vaan sitä kypsytellään pidemmän aikaa ja mietitään miten suhteen saisi sittenkin toimimaan. Jossain vaiheessa sitä huomaa ettei homma toimi, vaikka miten itse ja puoliso yrittäisi ja itse asiassa muut ihmiset/joku tietty ihminen kiinnostaa enemmän kuin se oma puoliso. Kun on ratkaisustaan varma, vastuullinen aikuinen ilmoittaa puolisolleen erosta ja kun käytännön järjestelyt on hoidettu (esim muutettu erilleen) on vapaa tapailemaan muita.

Minulle erosta ylipääseminen kestää pitkään, noin vuoden, vaikka olen molemmissa eroissa ollut eroa halunnut osapuoli. En silti odota, että exäni pitäisi samalla tapaa käydä läpi tunteitaan ja eroa vaan, kun ero on selvä, niin ex-puoliso on vapaa.

Sinä puhut nyt eri asiasta kuin tuo toinen vastaaja. Sinä puhut siitä, että mies on harkinnut eroa ennen kuin kertoi eroaikeistaan (näinhän se kai kaikilla toivottavasti menee), tuo toinen vastaaja puhui siitä, että suhdetta oli jo harkittu ennen eroaikeista kertomista (eli jotain sutinaa on jo ollut). 

Ilmeisesti syyllisen etsintä on jokin yksinkertaisten defenssi. Mieluummin onnellinen ero vaikka kymmenen vuoden välein kuin kidutus loppuiäksi, kiitos.

Kovasti on vanhoillista arvomaailmaa tällä palstalla. On naisia, joiden mielestä miehen seksuaalisuus on vaimon omaisuutta, ja auta armias, jos joku mies väittäisi samaa - hänet lynkattaisiin. On lynkattukin, sillä näitäkin teelusikalla järkeä saaneita näkee palstalla.

Hitto, alan kohta ymmärtää heteromiehiä. Ja ikisinkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti syyllisen etsintä on jokin yksinkertaisten defenssi. Mieluummin onnellinen ero vaikka kymmenen vuoden välein kuin kidutus loppuiäksi, kiitos.

Kovasti on vanhoillista arvomaailmaa tällä palstalla. On naisia, joiden mielestä miehen seksuaalisuus on vaimon omaisuutta, ja auta armias, jos joku mies väittäisi samaa - hänet lynkattaisiin. On lynkattukin, sillä näitäkin teelusikalla järkeä saaneita näkee palstalla.

Hitto, alan kohta ymmärtää heteromiehiä. Ja ikisinkkuja.

Mitähän sinä nyt selität? Kukaan ei ole tässä nyt omimassa toisen seksuaalisuutta. Sen kun paneskelette ketä sattuu, mutta älkää sitten esittäkö uskollista. 

Täällä taas jauhetaan ihan asian vierestä. Aloittaja kysyi onko väliä erotaanko pettämällä, vai erotaanko suoraselkäisesti. Muutama ketjuun vastasikin asiallisesti ja siitä sitten lähti tämä ihme vääntö asiaan. Totuus on että pettämällä tehty ero sattuu enemmän ja tämä on näköjään asia, jota nämä pettäjät eivät vaan voi hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemusta molemmista ja voin sanoa, että pettämisellä tehty ero satutti huomattavasti enemmän. Yrittääkö täällä nyt nämä pettäjät/varattuihin sekaantujat ihan oikeasti selittää, että pettämällä jättäminen ei satuta enempää kuin suoraselkäinen ero. Totuuden tietää vain se petetty, ei pettäjä.

No jos oikein mietit asiaa, uskon että tiedät sisimmässäsi, että se olisi satuttanut ihan yhtälailla jos mies olisi ilmoittanut erosta ja hänellä olisi ollut välittömästi uusi suhde. Eiköhän siitä jokainen ymmärrä, että ne kaksi ovat tunteneet jo kauemmin.

Ero tuossa on kuitenkin se että siinä annetaan selvä viesti että en haluaisi loukata sinua, mutta nyt on käynyt niin että olen rakastunut toiseen. Kun toinen vaihtoehto on se että en kunnioita sinua yhtään, valehtelen sinulle ja välitän vain itsestäni. Kummallakin tavalla ero tuntuu pahalta, mutta tuo rehellinen tapa on sellainen mistä vielä voi ymmärtää että toinen ei halunnut satuttaa aivan tahallaan.

Vierailija kirjoitti:

Kommentoisiko joku ”pettämisen kautta eroaminen on kuvottavaa”- vaahtoaja tätä? Ottaisitteko sitten eron hyvin ja miettisitte loppuelämänne, kuinka mies oli teitä kohtaan hyvä, kun erosi ensin ja otti sitten vasta uuden?

No kyllä huomattavasti suoraselkäisempää olis toimia niin että eroaa ensin!! Niin mun eksä teki ja arvostan sitä.

Eikö se sitä paitsi tunnu kivemmalta aloittaa se uusi suhde ihan avoimesti, kävellä kadulla sen uuden kanssa luikkimatta piiloon kun tuttuja tulee vastaan? Eikö se luo koko uuden suhteen päälle aika ikävän varjon jos se pitää aloittaa rumalla tavalla?

Lakukisu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se mies ylipäätään kattelee muita?

Jotain perustavanlaatuista ongelmaa pitää olla suhteessa.

Siksi he erosivat.

Ero sattuu, mutta ei ketään voi pakottaa pysymään onnettomassa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun niin moni on sitä mieltä, että miksei ensin eroa ja sitten aloita uutta suhdetta, niin kysymys kuuluu että sittenkö ero tuntuisi vähemmän pahalta ja mies suoraselkäiseltä, jos toimittaisiin yllä mainitulla tavalla?

Ei se tuntuisi. Ihmisistä vaan tuntuu hetkellisesti helpommalta syyttää muita. Mutta mikään muu ei auta kipuun, tai auta toipumaan erosta kun se että käsittelee asian ja ymmärtää oman osuutensa suhteen dynamiikassa ja erossa.

Sinne johonkin välitilaan jäävät ovat näitä, jotka suuntaavan oman tuskansa vihana "kaikkiin miehiin", tai "kaikkiin naisiin", "kaikkiin pettäjiin", tai "kaikkiin punahiuksisiin".

Kyllähän ihan hyvistäkin suhteista erotaan eikä vain onnettomista.

Hetkellisesti helpommalta syyttää muita? Ei tosiaankaan. Siinä ei ole mitään helppoa syyttää muita, viha on kaikista raskain tunne maailmassa. Paljon helpompaa on syyttää itseään, vaikkei olisi aihettakaan. Aina ei myöskään ole omaa osuutta erossa, toinen voi erota vaikka vain siksi, että rakastuu toiseen. Ilman että puoliso olisi tehnyt jotain väärin.

up