Lue keskustelun säännöt.
Itsekäs isovanhempi kuolemansairas ja mikään ei muuti
Josmi
03.02.2019 |
Itsekäs isovanhempi on yhteydessä omaan lapseen ja lapsenlapsiin max 3 krt vuodessa. Käy vain lasten synttäreillä tosin ei huomioi lapsia silloinkaan muuten kuin ostamalla sen lahjan minkä lapsi pyytää. Muuten ei osoita mitään huomiota ja ihmettelee kun lapsi vierastaa, nuorin lapsi ihmetellyt kuka tuo on. Isovanhempi eläkkeellä eikä osallistu päiväkodin isovanhempien päivään , ei halua tulla muuten käymään , ei ole koskaan halunnut auttaa jos vanhempainilta että edes silloin voisi tunnin katsoa lapsenlasta että molemmat vanhemmat pääsisivät keskusteluun. Minä en ole sellainen isovanhempi on tokaissut vain. En tiedä riittääkö hänelle tosiaan sellainen kiiltokuvaisovanhemmuus että saa lapsesta kuvan kerran vuodessa ja ostaa lahjat. Olen todella pettynyt. Isovanhempi haluaa olla rauhassa ja eristäytyy mielellään maalle niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista vaikka muuten asuisi lähellä. Tosin aivan sama missä on jos ei halua olla yhteydessä.
Nyt isovanhempi on vakavasti sairastunut ja elää enää muutamia viikkoja tai kuukausia. Tästäkään ei saatu tietoa kuin viime tipassa koska ei halunnut kertoa. Kuvittelin että hän haluaisi olla yhteydessä nyt viime aikoina lapsenlapsiin mutta edelleen on itsekäs. Haluaa vain katsoa telkkarista omia ohjelmiaan , ei halua kotiapua vaan odottaa että nyt hoidetaan hänet kotona. Hae sitä tätä ja tota kaupasta tms. Lapset voivat katsoa padia samalla kun hän katsoo omia ohjelmiaan jos käydään kylässä. Viime kerran jälkeen lapset sanoivat ettei halua edes mennä isovanhemmalleen kun siellä on tylsää isovanhempi taisi sanoa vain moi heille. Muuten ei huomioinut. Joskus jos huomioi käyttäytyy ja puhuu kuin he olisivat 2 vuotiaita ja lapset ovat että hä. Sitten sanoo ehkä nämä lapset ovat erilaisia kun eivät hänen jutuistaan syty. Sekin on siis lasten syy.
Ehkä kuvittelin että kuolemansairaana elämänarvot jotenkin muuttuisivat hänellä ja kirkastuisi se mikä on tärkeää mutta ei. Ei halua puhua sairaudestaan yhtään , ei tulevasta kuolemasta, haluaa vain nautiskella olostaan. En tiedä mitähän tästä pitäisi ajatella. Lapsia en ajatellut enää viedä käymään turhaan kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Itsekin haen huomiota jota en saa. Kuitenkaa ei luonne anna olematta periksi käymättä katsomassa.
Jos hän ei olisi sairastunut en edelleenkään näkisi häntä koska olisi liian kiireinen omissa asioissaan. Kun hän kuolee lapsenlapset tuskin jäävät häntä kaipaamaan.
En olisi uskonut että omat lapsenlapset eivät kiinnosta isovanhempaa , oman lapsensa hoidatti kuitenkin omillaan.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kyllä kuulla tarinan toinen puoli. Kun toinen on kuolemassa, yleensä lähimmäiseltä tulee vähän enemmän tukea huolimatta siitä, mitä ristiriitoja on ollut. Kuolevalla ei ole ensimmäisenä mielessä miten huomioisi lapsia ja sinua.
Ja vielä vähemmän koska ei ole koskaan huomioinuttkaan.Eihän se vanha koira enää temppuja opi.Oletan että ap.lta on odotettu ihan eri käytöstä läpi elämän,kun mitä tämä sukulainen suvaitsee itseltään. Tietty nyt on mitta täysi kun lopussakaan ei sukulainen käytöstään paranna. Vähä niinkuin viiminen mahdollisuus ryhdistäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin anopin jäätyä hiljattain leskeksi, mankuu nyt lapsiamme käymään, teinejä ovat. Koskaan ei ole hoitanut heitä eikä muutenkaan välittänyt.
Eli turha pyllistää kun paskat on housussa.
Sitä haluaisi uskoa omista vanhemmistaan hyvää, ja onhan se karua, kun huomaa, että ei siellä ole ”ketään kotona”, se oma vanhempi todella on juusåri niinp*ska kuin mitä sen käytöskin on ollut.
Lapsena oltiin paljon mummolassa, ja siitä sitä oppi ajattelemaan, että isovanhemmille lapsenlapset ovat ilo ja mummola kuuluu lasten elämään. Vasta omien lasten myötä huomaa, että ei se niin ollut. Tämä oma äiti on vaan yksilönä sellainen, että mitä vähemmän näkee lapsia, sen parempi. Mummona ei siis juuri ollenkaan, kun ei edes äitinä kovin paljoa.
Lapsena sitä jousti vanhempien työn takia loputtomiin. Siivosi, kävi kaupassa, laittoi ruokaa. Mitä ei lapset pystyneet, sen mummi auttoi. Sitä ajatteli, että tämä on ok, koska aikuisten työ on tosi tärkeää, ja perheen elättämistä täytyy tukea. Kunnes sitten itse vanhempana humaa, että edelleen pitäisi joustaa loputtomiin vanhemman menojen takia. Jos ei vanhemman työn takia niin sen eläkeläisrientojen. Ei puhettakaan, että vanhempi tukisi aikuisen perheellisen lapsensa työssäkäyntiä auttamalla kodin tai lasten kanssa, ehei. Päin vastoin, lukemattomat puhelut on vastaanotettu työpöydän ääressä ja kärsivällisesti selitetty eläkeikäisille äidille, että ei en voi lähteä nyt sinua kuskaamaan tai seuraksesi kävelylle, katsos kun minulla on tässä työpäivä kesken. Ei, minä en voi lähteä puolilta päivin töistä, koska sinä haluat nyt minun kuskipalveluani kunnon kaunis ilmakin. Ei, en voi nyt tulla, koska pitää hakea lapset töiden jälkeen ja laittaa niille ruoka.
Kaikesta huolimatta sitä jotenkin toivoo, että jonain päivänä se äitsykkä tai iskä muuttuu ”normaaliksi”. Koska eihän tuollainen itsekkyys ole normaalia. On aika kova pala huomata, että nyt se kuolee tai kuoli jo, eikä se ikinä tajunnut, millainen p*ska se oikein olikaan, koko ikänsä.
Porvoossako tällaisia isovanhempia?
Vierailija kirjoitti:
Porvoossako tällaisia isovanhempia?
Ei, valitettavasti niitä on suomenmaa pullollaan. Itsekäs sukupolvi, olet varmaan kuullut puhuttavan heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekäs sukupolvi ja itsekäs sukupolvi. No katsokaapas mitä seuraavat polvet TEISTÄ sanovat. Oletteko te nyt ihan varmasti äärettömän epäitsekkäitä? Joku tässä nyt mättää, syytetään yksilöitä, vaikka syy on aikakauden. Ajat muuttuvat ja ihmisten on vaan elettävä niissä muutoksissa. Yhteen aikaan oli töitä ja sitä piti tehdä ja paljon, laittaa lapset hoitoon minne sai, kun ei ollut päiväkoteja eikä perhepäivähoitajia. Eli isovanhemmat hoiti paljon, myös muut sukulaiset.
Sanovatko teidän lapsenne ja lapsenlapsenne teitä itsekkäiksi, kun ette olleet lastenne kanssa aidosti läsnä, vaan työnsitte heidät kaikenmaailman pelimaailmoihin ja annoitte heidän liikkua iltaisin ulkona, vaikka siellä oli huumekauppiaita ja raiskaajia? Koskaan ei ole huumeita ollut nuorille ja lapsille tarjolla näin helposti kuin nykyään. Miten ihmeessä te olette päästäneet asiat sellaiseen pisteeseen? Entäs jos teitä tosiaan tullaan myöhemmin syyttämään itsekkyydestä, kun ette poistaneet lappuja silmiltänne ja muuttaneet maailmantilannetta?
Otatteko sitten kiltisti syyt niskoillenne, kun teitä tullaan syyttämään löperyydestä ja sinisilmäisyydestä ja itsekkyydestä, kun ette omilta asioiltanne ehtineet ettekä viitsineet puuttua maailman kahvaan?
Ap:lle sanoisin, että on jokseenkin rumaa kirjoittaa tänne kuolemansairaasta ihmisestä ja vielä viimeiseksi häntä moittia elämäntavastaan, johon hänellä ihmisenä on ollut täysi oikeus. Kaikki ei ole mitään lasten hoivaajia luonnostaan eikä jaksa lasten kanssa olla. Aikanaan on tullut ne lapset hankituksi, koska silloin niin tehtiin, se oli vain oletuksena eikä siihen puututtu, ja kukaties ne lapset on kuitenkin edes suurinpiirtein asianmukaisesti hoidettu. Sen pidemmälle ei tarvitse jaksaa. Se ei ole mikään velvoitus. Monet on erakkoja luonteeltaan ja voivat elää onnellisemmin, kun saavat viimeinkin toteuttaa omaa itseään, huolehtikoot muut omista asioistaan. En saanut kirjoituksestasi selkoa, vaatiiko tämä sairas ihminen nyt erityistä huolenpitoa, mutta ehkä inhimillisyyden nimissä hänelle voisi apuakin antaa. Hän ai varmaan ole sitä teiltä elämässään muulloin kaivannut. Mikä katkeruus sinua itseäsi tässä rienaa?
Ap on erittäin itsekäs.
Jos hänen äitinsä on kerran kuolemansairas, ap:n kuuluu kysyä, jaksaako hän lastenlasten vierailua, vai haluaisiko hän ap:n tulevan yksin.
Ap:n äidillä on varmasti kipuja ja pelkoja nyt. Empaattinen auttaisi minkä pystyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä rakastanut lapsiani, mutta inhosin kaikkea sitä oheistoiminaa eli päiväkodin teennäisiä vanhempainiltoja yms.
Eli jos minulta odotetaan mummona, että minun pitää käydä jossain teennäisissä isovanhempien päivillä päiväkodin tätien töllisteltävänä, niin voi hel**tti.
Toisaalta, kuolemansairaalla on kyllä oikeus käpertyä kuolemaan rauhassa, ilman, että siinä on joku vinkumassa huomiota. Sen muutaman viikon saa kyllä elää ihan niin kuin haluaa.
Ainahan tämä ihminen on saanut olla rauhassa,ap,n kirjotuksista päätellen.Ei mikään ole muuttunut vaikka viimeisiä vetelee. Ap nyt vain haluaisi että sukupolvet kohtaisivat ja tutustuisivat ennen kun liian myöhäistä.Ap,mulle tuli vähän mieleen narsku mutta myös toi Asperger kun luin kuvaustasi sukulaisestasi.
Mutta myös hyvä kirjoitus sielullisesti velasta.
Minusta ap:llä on joku epäempaattinen diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs sukupolvi ja itsekäs sukupolvi. No katsokaapas mitä seuraavat polvet TEISTÄ sanovat. Oletteko te nyt ihan varmasti äärettömän epäitsekkäitä? Joku tässä nyt mättää, syytetään yksilöitä, vaikka syy on aikakauden. Ajat muuttuvat ja ihmisten on vaan elettävä niissä muutoksissa. Yhteen aikaan oli töitä ja sitä piti tehdä ja paljon, laittaa lapset hoitoon minne sai, kun ei ollut päiväkoteja eikä perhepäivähoitajia. Eli isovanhemmat hoiti paljon, myös muut sukulaiset.
Sanovatko teidän lapsenne ja lapsenlapsenne teitä itsekkäiksi, kun ette olleet lastenne kanssa aidosti läsnä, vaan työnsitte heidät kaikenmaailman pelimaailmoihin ja annoitte heidän liikkua iltaisin ulkona, vaikka siellä oli huumekauppiaita ja raiskaajia? Koskaan ei ole huumeita ollut nuorille ja lapsille tarjolla näin helposti kuin nykyään. Miten ihmeessä te olette päästäneet asiat sellaiseen pisteeseen? Entäs jos teitä tosiaan tullaan myöhemmin syyttämään itsekkyydestä, kun ette poistaneet lappuja silmiltänne ja muuttaneet maailmantilannetta?
Otatteko sitten kiltisti syyt niskoillenne, kun teitä tullaan syyttämään löperyydestä ja sinisilmäisyydestä ja itsekkyydestä, kun ette omilta asioiltanne ehtineet ettekä viitsineet puuttua maailman kahvaan?
Ap:lle sanoisin, että on jokseenkin rumaa kirjoittaa tänne kuolemansairaasta ihmisestä ja vielä viimeiseksi häntä moittia elämäntavastaan, johon hänellä ihmisenä on ollut täysi oikeus. Kaikki ei ole mitään lasten hoivaajia luonnostaan eikä jaksa lasten kanssa olla. Aikanaan on tullut ne lapset hankituksi, koska silloin niin tehtiin, se oli vain oletuksena eikä siihen puututtu, ja kukaties ne lapset on kuitenkin edes suurinpiirtein asianmukaisesti hoidettu. Sen pidemmälle ei tarvitse jaksaa. Se ei ole mikään velvoitus. Monet on erakkoja luonteeltaan ja voivat elää onnellisemmin, kun saavat viimeinkin toteuttaa omaa itseään, huolehtikoot muut omista asioistaan. En saanut kirjoituksestasi selkoa, vaatiiko tämä sairas ihminen nyt erityistä huolenpitoa, mutta ehkä inhimillisyyden nimissä hänelle voisi apuakin antaa. Hän ai varmaan ole sitä teiltä elämässään muulloin kaivannut. Mikä katkeruus sinua itseäsi tässä rienaa?
Aikamoisia oletuksia. Me nykyvanhemmat ollaan kyllä oltu lastemme kanssa, on tehty asioita yhdessä, on viety ja haettu ja harrastettu. Ihan eri tavalla kuin omassa lapsuudessa. Isovanhemmilla nuo lapset eivät ole olleet, kun ei itsekästä sukupolvea kiinnosta. Eivätkä nuo käytä huumeita, eihän nykynuoret käytä edes alkoholia. Ovat järkyttävän tervehenkisiä.
Se oli silloin 80-luvulla kun avainlapset joivat pusikoissa perjantaisin, ja vanhempansa joivat kotona tai kylillä. Ei nykyään.
Nykyvanhemmat tekevät myös itse omat kotityönsä. Milloin olet viimeksi nähnyt lapsen kaupassa ostamassa perheen ruokia? Kyllä kaupassa teinejä näkee, mutta ne ostavat vain itselleen herkkuja. Ei kellään alaikäisellä ole ostoskorissa leipää, maitoa ja jauhelihaa. Sellaiset ostokset ovat aikuisten hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmistä ja hänen ajatusmaailmaa ei voi muuttaa. Edes verisukulaisuus ei takaa lämmintä suhdetta. Näin se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs sukupolvi ja itsekäs sukupolvi. No katsokaapas mitä seuraavat polvet TEISTÄ sanovat. Oletteko te nyt ihan varmasti äärettömän epäitsekkäitä? Joku tässä nyt mättää, syytetään yksilöitä, vaikka syy on aikakauden. Ajat muuttuvat ja ihmisten on vaan elettävä niissä muutoksissa. Yhteen aikaan oli töitä ja sitä piti tehdä ja paljon, laittaa lapset hoitoon minne sai, kun ei ollut päiväkoteja eikä perhepäivähoitajia. Eli isovanhemmat hoiti paljon, myös muut sukulaiset.
Sanovatko teidän lapsenne ja lapsenlapsenne teitä itsekkäiksi, kun ette olleet lastenne kanssa aidosti läsnä, vaan työnsitte heidät kaikenmaailman pelimaailmoihin ja annoitte heidän liikkua iltaisin ulkona, vaikka siellä oli huumekauppiaita ja raiskaajia? Koskaan ei ole huumeita ollut nuorille ja lapsille tarjolla näin helposti kuin nykyään. Miten ihmeessä te olette päästäneet asiat sellaiseen pisteeseen? Entäs jos teitä tosiaan tullaan myöhemmin syyttämään itsekkyydestä, kun ette poistaneet lappuja silmiltänne ja muuttaneet maailmantilannetta?
Otatteko sitten kiltisti syyt niskoillenne, kun teitä tullaan syyttämään löperyydestä ja sinisilmäisyydestä ja itsekkyydestä, kun ette omilta asioiltanne ehtineet ettekä viitsineet puuttua maailman kahvaan?
Ap:lle sanoisin, että on jokseenkin rumaa kirjoittaa tänne kuolemansairaasta ihmisestä ja vielä viimeiseksi häntä moittia elämäntavastaan, johon hänellä ihmisenä on ollut täysi oikeus. Kaikki ei ole mitään lasten hoivaajia luonnostaan eikä jaksa lasten kanssa olla. Aikanaan on tullut ne lapset hankituksi, koska silloin niin tehtiin, se oli vain oletuksena eikä siihen puututtu, ja kukaties ne lapset on kuitenkin edes suurinpiirtein asianmukaisesti hoidettu. Sen pidemmälle ei tarvitse jaksaa. Se ei ole mikään velvoitus. Monet on erakkoja luonteeltaan ja voivat elää onnellisemmin, kun saavat viimeinkin toteuttaa omaa itseään, huolehtikoot muut omista asioistaan. En saanut kirjoituksestasi selkoa, vaatiiko tämä sairas ihminen nyt erityistä huolenpitoa, mutta ehkä inhimillisyyden nimissä hänelle voisi apuakin antaa. Hän ai varmaan ole sitä teiltä elämässään muulloin kaivannut. Mikä katkeruus sinua itseäsi tässä rienaa?
Aikamoisia oletuksia. Me nykyvanhemmat ollaan kyllä oltu lastemme kanssa, on tehty asioita yhdessä, on viety ja haettu ja harrastettu. Ihan eri tavalla kuin omassa lapsuudessa. Isovanhemmilla nuo lapset eivät ole olleet, kun ei itsekästä sukupolvea kiinnosta. Eivätkä nuo käytä huumeita, eihän nykynuoret käytä edes alkoholia. Ovat järkyttävän tervehenkisiä.
Se oli silloin 80-luvulla kun avainlapset joivat pusikoissa perjantaisin, ja vanhempansa joivat kotona tai kylillä. Ei nykyään.
Nykyvanhemmat tekevät myös itse omat kotityönsä. Milloin olet viimeksi nähnyt lapsen kaupassa ostamassa perheen ruokia? Kyllä kaupassa teinejä näkee, mutta ne ostavat vain itselleen herkkuja. Ei kellään alaikäisellä ole ostoskorissa leipää, maitoa ja jauhelihaa. Sellaiset ostokset ovat aikuisten hommaa.
Sinun lapsesi varmaankin valittavat, kun " ei meidän paska-vanhemmat opettaneet tekemään kotitöitä, ei edes arjen kauppaostoksia tekemään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikai isovanhemmalla ole mutään velvollisuutta olla kiinnostunut lapsistasi, ilmeisesti kuitenkin ihan asiallisesti käyttäytyy eikä ole tarkoituksella ilkeä. Pitäisikö kuolevan ihmisen siis sinun mielestäsi esittää jotain mitä ei ole? Eli kiinnostunutta isovanhempaa? Hänelle on nyt kyllä ensiarvoisen tärkeää pitää huolta omasta jaksamisestaan ja siihen tuossa vaiheessa kuulluu, ettei tarvitse tehdä juurikaan asioita joista ei pidä. Nyt jos koskaan olisi läheistenkin aika alkaa hyväksyä hänet sellaisena kuin on, eikä yrittää tunkea johonkin ihannemummomuottiin.
Onpa itsekäs kun ei apuasi huoli, ap.
En minäkään halua tuppautuvia hönöjä ympärilleni, vielä vähemmän niiden lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikai isovanhemmalla ole mutään velvollisuutta olla kiinnostunut lapsistasi, ilmeisesti kuitenkin ihan asiallisesti käyttäytyy eikä ole tarkoituksella ilkeä. Pitäisikö kuolevan ihmisen siis sinun mielestäsi esittää jotain mitä ei ole? Eli kiinnostunutta isovanhempaa? Hänelle on nyt kyllä ensiarvoisen tärkeää pitää huolta omasta jaksamisestaan ja siihen tuossa vaiheessa kuulluu, ettei tarvitse tehdä juurikaan asioita joista ei pidä. Nyt jos koskaan olisi läheistenkin aika alkaa hyväksyä hänet sellaisena kuin on, eikä yrittää tunkea johonkin ihannemummomuottiin.
Miksi on tärkeää pitää huolta JAKSAMISESTAAN kun kumminkin kuolee ihan pian? Eikö nyt tuossa kohtaa viimeistään kannattaisi ajatella jotain muutakin kuin minäminäminää?
Vierailija kirjoitti:
Onpa itsekäs kun ei apuasi huoli, ap.
En minäkään halua tuppautuvia hönöjä ympärilleni, vielä vähemmän niiden lapsia.
Ookeiii, sun mielestäsi sunnomat lapset on ”tuppautuvia hönöjä” ja omat lapsenlapset jotain ”niiden lapsia”. Hmm. Toivottavasti et hirveästi odota apua arjessasi sukulaisilta, kun omat vomat ehtyvät.
Minä olisin enemmän huolissani nyt aloittajan jaksamisesta kuin tulevan vainajan. Meinaan, että tuon loppuvaiheen jälkeen aloittajan niskaan jää hautajaiset, perunkirjoitukset, pesänselvitykset, vainajan kämpän siivous ja asioiden järjestely, ja tietysti suru siitä äidistä, jota ei enää ole, sekä siitä äidistä, jota ei koskaan ollutkaan. Ja samalla edelleen pitää pitää hyvää huolta lapsista, käydä töissä ja hoitaa kaikki oman elämänsä askareet.
Eikä tässä nyt yhtään auta se, että äityli keskittyy vain itseensä ja käyttäytyy loukkaavasti, oli se nyt sitten tahatonta tai tahallista.
Ei ihmisluonto pehmene iän myötä. Yleensä vain kovettuu vanhemmiten. Hyvä että sentään ostaa lahjaksi mitä on pyydetty. Omalla kohdalla kun kertoo mitä ei ainakaan halua niin sen takuulla saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs sukupolvi ja itsekäs sukupolvi. No katsokaapas mitä seuraavat polvet TEISTÄ sanovat. Oletteko te nyt ihan varmasti äärettömän epäitsekkäitä? Joku tässä nyt mättää, syytetään yksilöitä, vaikka syy on aikakauden. Ajat muuttuvat ja ihmisten on vaan elettävä niissä muutoksissa. Yhteen aikaan oli töitä ja sitä piti tehdä ja paljon, laittaa lapset hoitoon minne sai, kun ei ollut päiväkoteja eikä perhepäivähoitajia. Eli isovanhemmat hoiti paljon, myös muut sukulaiset.
Sanovatko teidän lapsenne ja lapsenlapsenne teitä itsekkäiksi, kun ette olleet lastenne kanssa aidosti läsnä, vaan työnsitte heidät kaikenmaailman pelimaailmoihin ja annoitte heidän liikkua iltaisin ulkona, vaikka siellä oli huumekauppiaita ja raiskaajia? Koskaan ei ole huumeita ollut nuorille ja lapsille tarjolla näin helposti kuin nykyään. Miten ihmeessä te olette päästäneet asiat sellaiseen pisteeseen? Entäs jos teitä tosiaan tullaan myöhemmin syyttämään itsekkyydestä, kun ette poistaneet lappuja silmiltänne ja muuttaneet maailmantilannetta?
Otatteko sitten kiltisti syyt niskoillenne, kun teitä tullaan syyttämään löperyydestä ja sinisilmäisyydestä ja itsekkyydestä, kun ette omilta asioiltanne ehtineet ettekä viitsineet puuttua maailman kahvaan?
Ap:lle sanoisin, että on jokseenkin rumaa kirjoittaa tänne kuolemansairaasta ihmisestä ja vielä viimeiseksi häntä moittia elämäntavastaan, johon hänellä ihmisenä on ollut täysi oikeus. Kaikki ei ole mitään lasten hoivaajia luonnostaan eikä jaksa lasten kanssa olla. Aikanaan on tullut ne lapset hankituksi, koska silloin niin tehtiin, se oli vain oletuksena eikä siihen puututtu, ja kukaties ne lapset on kuitenkin edes suurinpiirtein asianmukaisesti hoidettu. Sen pidemmälle ei tarvitse jaksaa. Se ei ole mikään velvoitus. Monet on erakkoja luonteeltaan ja voivat elää onnellisemmin, kun saavat viimeinkin toteuttaa omaa itseään, huolehtikoot muut omista asioistaan. En saanut kirjoituksestasi selkoa, vaatiiko tämä sairas ihminen nyt erityistä huolenpitoa, mutta ehkä inhimillisyyden nimissä hänelle voisi apuakin antaa. Hän ai varmaan ole sitä teiltä elämässään muulloin kaivannut. Mikä katkeruus sinua itseäsi tässä rienaa?
Aikamoisia oletuksia. Me nykyvanhemmat ollaan kyllä oltu lastemme kanssa, on tehty asioita yhdessä, on viety ja haettu ja harrastettu. Ihan eri tavalla kuin omassa lapsuudessa. Isovanhemmilla nuo lapset eivät ole olleet, kun ei itsekästä sukupolvea kiinnosta. Eivätkä nuo käytä huumeita, eihän nykynuoret käytä edes alkoholia. Ovat järkyttävän tervehenkisiä.
Se oli silloin 80-luvulla kun avainlapset joivat pusikoissa perjantaisin, ja vanhempansa joivat kotona tai kylillä. Ei nykyään.
Nykyvanhemmat tekevät myös itse omat kotityönsä. Milloin olet viimeksi nähnyt lapsen kaupassa ostamassa perheen ruokia? Kyllä kaupassa teinejä näkee, mutta ne ostavat vain itselleen herkkuja. Ei kellään alaikäisellä ole ostoskorissa leipää, maitoa ja jauhelihaa. Sellaiset ostokset ovat aikuisten hommaa.
Oletuksia nuo ovat sinullakin. Kaikkina aikoina on ollut hyviä ja huonoja vanhempia. Haluan vain tuoda esiin sen, että kukaan ei voi mitään maailman kehitykselle ja sille, miten missäkin aikakaudessa ihmiset elävät, kuka mitenkin. On elettävä niissä puitteissa, minkä maailma antaa.
Joka ikinen sukupolvi voi syyttää edellisiä polvia jostakin. Halutessaan löytää aina syyn omista vanhemmistaan tai isovanhemmistaan tai kokonaisista sukupolvista, jotka tekivät väärin lapsiaan kohtaan. Myös sinä tulet olemaan tämän myrskyn keskipisteessä, kunhan vaan tarpeeksi elät. Kukaan ei yleisellä tasolla kiitä sinua siitä, että hoidit lapsesi hyvin ja olit heille läsnä. Sen sijaan joudut sillä samalla yleisellä tasolla edustamaan koko sukupolveasi syytettynä siitä, että tässä ajassa kasvaa lapsia ja nuoria, joilla menee huonosti, joilla ei ole töitä, joilla ei ole tulevaisuutta. Et välty tästä.
Väität, että nykyään eivät vanhemmat juo eivätkä lapset ja nuoret myöskään. Väitteesi on täysin kestämätön, kun tätä tapahtuu kaiken aikaa koko maassa. Eihän tarvitse kuin poliisi-tv:tä katsoa, niin näkee kylmää todellisuutta. Huumeongelmista puhumattakaan.
En ole koskaan nähnyt lapsia kaupassa ostamassa perheelle ruokaa, en minään vuosikymmenenä, minkä olen elänyt.
Nykyvanhemmilla on paremmat mahdollisuudet ohjata lapsiaan harrastusten pariin, sehän on päivänselvää, koska näitä harrastusmahdollisuuksia on tarjolla. Luuletko, että 60-luvulla lapsille ja nuorille oli tarjolla samat mahdollisuudet? Ei todellakaan, kenties isoimmissa kaupungeissa oli jo jotain, mutta hyvin suuri osa ihmisistä asui muualla. Minun kotipaikkakunnallani ei ollut yhtään mitään, edes koulun kautta ei tarjottu mitään. Totta kai lapsia nyt viedään harrastuksiin, kun niitä on. Mutta totuus on myös se, että ei kaikkia viedä nytkään eikä kaikkia kannusteta kotonakaan yhtään mihinkään. Olen lukenut, että jo päiväkoti-ikäisissä on selviä syrjäytyjiä. Tämä aika tekee vielä sen, että näiden menestyjien ja syrjään jäävien erot tulevat olemaan niin isot, että se vain lisää syrjäytymistä. Ei yhteiskunnan tulevaisuus niin hirveän hyvältä näytä, jos vain osa kansasta voi hyvin ja toinen, suurempi osa voi huonosti. Siitä ei kannattaisi kenenkään olla ylpeä.
Tämä on aika outo ketju. Ei oikein tiedä, mitä sanoa.
Ainahan tämä ihminen on saanut olla rauhassa,ap,n kirjotuksista päätellen.Ei mikään ole muuttunut vaikka viimeisiä vetelee. Ap nyt vain haluaisi että sukupolvet kohtaisivat ja tutustuisivat ennen kun liian myöhäistä.Ap,mulle tuli vähän mieleen narsku mutta myös toi Asperger kun luin kuvaustasi sukulaisestasi.
Mutta myös hyvä kirjoitus sielullisesti velasta.