Lue keskustelun säännöt.
Itsekäs isovanhempi kuolemansairas ja mikään ei muuti
Josmi
03.02.2019 |
Itsekäs isovanhempi on yhteydessä omaan lapseen ja lapsenlapsiin max 3 krt vuodessa. Käy vain lasten synttäreillä tosin ei huomioi lapsia silloinkaan muuten kuin ostamalla sen lahjan minkä lapsi pyytää. Muuten ei osoita mitään huomiota ja ihmettelee kun lapsi vierastaa, nuorin lapsi ihmetellyt kuka tuo on. Isovanhempi eläkkeellä eikä osallistu päiväkodin isovanhempien päivään , ei halua tulla muuten käymään , ei ole koskaan halunnut auttaa jos vanhempainilta että edes silloin voisi tunnin katsoa lapsenlasta että molemmat vanhemmat pääsisivät keskusteluun. Minä en ole sellainen isovanhempi on tokaissut vain. En tiedä riittääkö hänelle tosiaan sellainen kiiltokuvaisovanhemmuus että saa lapsesta kuvan kerran vuodessa ja ostaa lahjat. Olen todella pettynyt. Isovanhempi haluaa olla rauhassa ja eristäytyy mielellään maalle niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista vaikka muuten asuisi lähellä. Tosin aivan sama missä on jos ei halua olla yhteydessä.
Nyt isovanhempi on vakavasti sairastunut ja elää enää muutamia viikkoja tai kuukausia. Tästäkään ei saatu tietoa kuin viime tipassa koska ei halunnut kertoa. Kuvittelin että hän haluaisi olla yhteydessä nyt viime aikoina lapsenlapsiin mutta edelleen on itsekäs. Haluaa vain katsoa telkkarista omia ohjelmiaan , ei halua kotiapua vaan odottaa että nyt hoidetaan hänet kotona. Hae sitä tätä ja tota kaupasta tms. Lapset voivat katsoa padia samalla kun hän katsoo omia ohjelmiaan jos käydään kylässä. Viime kerran jälkeen lapset sanoivat ettei halua edes mennä isovanhemmalleen kun siellä on tylsää isovanhempi taisi sanoa vain moi heille. Muuten ei huomioinut. Joskus jos huomioi käyttäytyy ja puhuu kuin he olisivat 2 vuotiaita ja lapset ovat että hä. Sitten sanoo ehkä nämä lapset ovat erilaisia kun eivät hänen jutuistaan syty. Sekin on siis lasten syy.
Ehkä kuvittelin että kuolemansairaana elämänarvot jotenkin muuttuisivat hänellä ja kirkastuisi se mikä on tärkeää mutta ei. Ei halua puhua sairaudestaan yhtään , ei tulevasta kuolemasta, haluaa vain nautiskella olostaan. En tiedä mitähän tästä pitäisi ajatella. Lapsia en ajatellut enää viedä käymään turhaan kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Itsekin haen huomiota jota en saa. Kuitenkaa ei luonne anna olematta periksi käymättä katsomassa.
Jos hän ei olisi sairastunut en edelleenkään näkisi häntä koska olisi liian kiireinen omissa asioissaan. Kun hän kuolee lapsenlapset tuskin jäävät häntä kaipaamaan.
En olisi uskonut että omat lapsenlapset eivät kiinnosta isovanhempaa , oman lapsensa hoidatti kuitenkin omillaan.
Kommentit (134)
Ette nyt suostu hyppyytykseen. Ostakoon kotiapua, ei teillä oo velvollisuutta hoitaa. Lapsen lapsilla varsinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa toisen olla. Ei sitä kiinnosta.
Itsekäs p*ka aikoo vielä kuolla - ihan kiusallaan... Onpas teillä arvot vinksallaan!
Hän ei ole kiinnostunut lapsistanne. Eivät kaikki ole näitä ihanneisovanhempia, miksi pitäisi väkisellä
luonnettaan muuttaa? Hyväksy asia äläkä odota muuta.
Täydellisen psykopaatin se kuoleva on kyllä onnistunut kasvattamaan. Ap:lla lienee sama kohtalo omien lastensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinullahan on hyvä tilanne!
Ei kaikkia kiinnosta osallistua toisten elämään. Ja heillä on oikeus olla juuri sellaisia kuin ovat.
Minä en keksi mitään sanottavaa veljieni lapsille, joten siksi olen hiljaa heidän kohdallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi kyllä kuulla tarinan toinen puoli. Kun toinen on kuolemassa, yleensä lähimmäiseltä tulee vähän enemmän tukea huolimatta siitä, mitä ristiriitoja on ollut. Kuolevalla ei ole ensimmäisenä mielessä miten huomioisi lapsia ja sinua.
Vastenmielinen aloitus. Kuolemansairas tarkoittaa syöpää. Siihen kuuluu kovat kivut ja vahvat kipulääkkeet ja halu vain olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulitko todella kuoleman lähestyessä ihmisen muuttuvan? Kyllä ne vaikeat luonteet vaan ovat viimeisillään entistä vaikeampia... Silti ihan hyvien käytöstapojen takia ainakin itse pitäisin yhteyttä, ei ole liikaa vaadittu piipahtaa hetki vierailulla lasten kanssa, kuunnella kaikki paska ja nyökytellä päälle. Ei asioista tarvitse olla samaa mieltä, mutta turha niistä on mieltänsä pahoittaa. Lapsille voidaan selittää että kivut tekevät ihmisestä kärttyisen ja huonosti käyttääntyvän..
No, annat olla omissa oloissaan etkä huomioi mitenkään. Pian se jo potkaisee tyhjä, sillä siitä pääset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän on se anoppi joka ei saanut pitää vauvaa sylissään. Osti vauvalle vaatteita joita ei koskaan puettu vauvan ylle. Haaveili vauvan ulkoiluttamisesta ostamissaan vaunuissa-mutta sitä päivää ei tullut. Annetaan hänen olla rauhassa-ei hän teidän apuanne kaipaa. Ei kannata perinnön toivossa enää pitää yhteyttä.
Isovanhempi on luultavasti sielultaan vela, mutta sitä sukupolvea, jotka hankki lapsia, koska "pakko kun kaikki muutkin tekee niin".
Anna olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kaikki ole niin kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Ikävää, mutta paras hyväksyä. En näe miksi veisit lapsiasi tapaamaan häntä. Auta sen verran kuin koet tarpeelliseksi. Jos hän ei ole ollut sinua/puolisoasi kohtaan kamala vanhempi niin auttaisin kyllä sen verran kuin pystyisin.- tosin hän ei mielestäni voi vaatia että lapset palvelevat häntä niin että kotiasuminen mahdollistuu vaikka se ei oikeastaan olisi mahdollista.
Olen kyllä rakastanut lapsiani, mutta inhosin kaikkea sitä oheistoiminaa eli päiväkodin teennäisiä vanhempainiltoja yms.
Eli jos minulta odotetaan mummona, että minun pitää käydä jossain teennäisissä isovanhempien päivillä päiväkodin tätien töllisteltävänä, niin voi hel**tti.
Toisaalta, kuolemansairaalla on kyllä oikeus käpertyä kuolemaan rauhassa, ilman, että siinä on joku vinkumassa huomiota. Sen muutaman viikon saa kyllä elää ihan niin kuin haluaa.
Melkein kuin oma tilanne. Käyn vain velvollisuudentunnosta katsomassa. Lapset touhuaa omiaan kun käymme mummolassa. Ovat itsekkäitä vanhuksia , asuvat omasta halustaan kaukana ja haluavat olla rauhassa.
Mummo esittelee kyllä mielellään lasten kuvia kylillä ja kehuskelee tuntemattomille lapsenlapsia ja mummouttaan. Totuus kuitenkin että ei ole mitenkään arjessa mukana ja näemme muutaman kerran vuodessa minun aloitteesta ja aina heillä. Eivät tule ikinä käymään meillä.
Naapurinkin vanhukset tuntevat meidän lapset paremmin kuin omat vanhempani.
Mummo Kehuskelee myös että ei kukaan heidänkään lapsia hoitanut että ovansa omat hoitaneet.
Vielä ovat kunnossa mutta hoitokotiin saavat mennä jos kunto heikkenee. En koe velvollisuudeksi saattohoitaa heitä. Ovat myös sanoneet että eivät tule ikinä muuttamaan lähemmäs omia lapsiaan joten saavat myös pärjätä sairastuessa aika omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinullahan on hyvä tilanne!
Ei kaikkia kiinnosta osallistua toisten elämään. Ja heillä on oikeus olla juuri sellaisia kuin ovat.
Mulla särähti korvaan tuo ettei halua puhua kuolemastaan, voi apua mitä sä et tajua.
Moni ei halua ja se on normaalia.
Helpompi vaan kuolla sitten kun aika tulee.
Jokainen hoitaa tämän asian omalla tavallaan eikä niin kuin sinä ajattelet.
Anna toisen nauttia elämästä jos siihen pystyy.
Nyt ei sovi sun olla itsekäs jos toinen tekee kuolemaa. Ei ole välittänyt lapsenlapsistaan mutta se on nyt ohi. Kuolevalle voi olla armollinen. Nyt ei ole aika näpäyttää tai kostaa, kohta kaikki on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempi on luultavasti sielultaan vela, mutta sitä sukupolvea, jotka hankki lapsia, koska "pakko kun kaikki muutkin tekee niin".
Anna olla.
Tämä.Näin se menee.Nyt sitten kuitenkin odottaa että ap passaisi ja hoitaisi loppuajan. Ap kirjoittamaasi ymmärrän täysin.Meillä taas appivanhemmat välinpitämättömiä.Katsotaan kun kunto alkaa reistailla, mitä sillon tapahtuu.Vai voisiko odottaa että hoitaisivat itsensä ja asiansa jatkossakin? Ei heitä kiinnosta pahemmin omat lapset ja vielä vähemmän lapsenlapset.Syntyivät väärään aikaan.Kaikki tekivät lapsia sillon.
Moni joutui hankkimaan lapsia sosiaalisen paineen ja ehkäisyn puutteellisuuden takia, vaikka ei olisi lapsiperheen elämää halunnut. Yleensä kyse ei ole itsekkyydestä vaan perinnöllisestä mielen laadusta, jossa lapset eivät tuo iloa ja onnea elämään. Älkää syyllistäkö lapsista rasittuvaa ihmistä siitä että hän rasittuu.
Sama juttu omien vanhempien kanssa. Eivät soita lapsenlapsilleen koskaan tms.
Eivät halua. Syytä en tiedä.