Lue keskustelun säännöt.
Alan vaihto ja uudelleen kouluttautuminen 28 -vuotiaana
02.02.2019 |
En oikein tiedä mihin muualle voisin kirjoittaa tästä.
Olen vaihtamassa alaa ja pääsin jo kouluun, mutta mietityttää oma ikä. En halua mennä enempää yksityiskohtiin, mutta kyseessä on STEM -ala ja koulutus kestää kolme vuotta, eli olen 31 -vuotias valmistuttuani. Koulu on kansainvälinen ja se tarjoaa paljon eri työskentelymahdollisuuksia ulkomailla. Onko 31 -vuotias liian vanha olemaan "vasta valmistunut"? Onko minulla mitään mahdollisuutta saada vakituista työtä?
Onko täällä muita ns. "myöhään" valmistuneita? Oliko sinulla vaikeuksia löytää töitä?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Sori mutta amis on idi.ooteille
Menisit sinäkin töihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori mutta amis on idi.ooteille
STEM? Amis?
Isäni vaihtoi alaa nelikymppisenä ja oli valmistuessaan 50 -vuotias eikä töistä ei ole ollut pulaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ap sua 10 vuotta vanhempi ja aloitin juuri tammikuussa uuden ammatin opinnot, olen yli 40 kun joskus valmistun. Usko työllistymiseen on kova ja motivaatio korkealla.
Valitettavasti työpaikkoja ei jaeta uskon voimalla eikä siinä motivaatio auta, kun nuoremmat ajavat oikealta ohi.
Ei meiltä ainakaan yli 30-vuotiaat työllistyneet omalle alalle, vaikka kuinka olisivat olleet hyviä. Parikymppiset vie paikat.
Joo, mutta STEM -aloilla se ei ihan noin mene. Harvinaisempaa on löytää alle 30 -vuotias alalta.
Kiitos paljon kaikille vastanneille! :)
Ilmeisesti siis kolmekymppinen STEM-alalla on vielä vasta nuori, eli ihan turhaan stressaan tästä!
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauroin vedet silmissä tälle aloitukselle. Työuraa kuitenkin vielä 40 vuotta jäljellä.
Miettikää nyt itsekin jos olisitte HR tyyppejä. Ottaisitteko mieluummin 40v naisen joka on perhevapaansa jo pitänyt vai 20v naisen jolla nuo vuodet on vasta edessä? Ei kannata siis pitää itsestään selvyyteenä että mihin suuntaan tuo ikärasismi suuntautuu. Eri asia on jos 60v valmistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 35 v ja sain vakituisen työpaikan ennen kuin olin edes virallisesti valmistunut.
Olet joku päivä 31 v joka tapauksessa. Jos et enää koskaan saa töitä niin ei se ainakaan tuosta koulutuksesta johdu. Eli yhtä hyvin voit käydä sen, 25- vuotiaaksi et muutu millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikää nyt itsekin jos olisitte HR tyyppejä. Ottaisitteko mieluummin 40v naisen joka on perhevapaansa jo pitänyt vai 20v naisen jolla nuo vuodet on vasta edessä? Ei kannata siis pitää itsestään selvyyteenä että mihin suuntaan tuo ikärasismi suuntautuu. Eri asia on jos 60v valmistuu.
Erillinen HR on vain isoissa yrityksissä, ja niille äitiyslomakuviot ovat pisara meressä.
Kaikki yritykset haluavat riveihinsä nälkäisiä, dynaamisia ja edustavia nuoria, ei mitään 40 vuotta täyttäneitä kääkkiä jotka vasta aloittelevat uraansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin 35-vuotiaana uuden ammatin opiskelun. Kuvittelin olevani koko porukan vanhin, mutta lisäkseni oli ainakin 10 muuta, jotka alanvaihtajia. Opiskelutovereideni ikähaarukka oli 20-50, ihan hyvin minäkin sinne solahdin. Varmasti sinäkin omaasi, ap :)
Lisäksi sain todella arvokasta kokemusta eri-ikäisten kanssa toimimisesta, sen huomasi että ihmisiä me kaikki olimme riippumatta siitä kuinka paljon ikää on mittarissa. Yksilöistä se enemmän oli kiinni kuinka hyvin tulimme juttuun.
Sori, mutta mitä olit tehnyt 35-vuotiaaksi saakka jos vasta tuolloin sait ekan kerran kokemusta muusta kuin omasta viiteryhmästäsi? Et ilmeisesti ole päivääkään ollut töissä etkä aikaisemminkaan opiskellut mitään?
En nyt tarkkaan viitsi täällä avata, mutta ylemmän korkeakoulututkinnon olin hankkinut sekä sen alan hommia tehnyt, opiskeluissa vain aika homogeeninen opiskeluporukka iän suhteen ja muutenkin verrattain itsenäistä, työ myöskin hyvin itsenäistä pitkälti. Uusi alani oli huomattavasti sosiaalisempi niin opiskelujen kuin työtehtävien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 29-vuotias ja minulla on ennestaan 2 ammattia ja nyt valmistun tänä vuonna AMK:sta, josta jatkan todennäköisesti yliopistoon :D Et siis ole liian vanha!
Itselläni on ollut kaikenlaista elämänmuutosta ja kaiken keskellä on silti tehty töitä ja opiskeltu mm. olen ollut kotona lasten lanssa yhteensä n. 3 vuotta, sitten taas päässyt opiskelemaan jne.
Uskon, että niin kauan kun ihminen jaksaa kouluttautua ja on motivoitunut, niin miksi ei. En usko, että opintoni jäisivät pelkästään yliopistosta valmistumisen jälkeenkään.
Ja se talous? Hyvin on pärjätty! Meillä on lainojen sijasta säästöjä. Tietenkin asuntolaina löytyy, mutten ole aikanaan nostanut kuin siihen ensimmäiseen ammattiini opintolainaa ja olin silloin siis 10 vuotta nuorempi ja laina tietty maksettu jo pois.
Mielestäni vanhempien ja etenkin perheellisten tulee miettiä miten opiskelun rahoittaa - yleensä monella saattaa olla jo vakkaripaikka, joten se on yleensä turva, MUTTA esim. omassa AMK-tutkinnossa on 2 kk kestäviä harjoitteluita ja olen huomannut että muutama perheellinen koulukaveri on vähän kusessa kun ei voi olla sekä harjoittelussa että töissä ja kun niitä palkallisia harjoitteluita ei juurikaan ole, joten pitäisi olla 2 kk rahaton, jos ei ole esim. muita pääomatuloja kuten minulla, jotka turvaavat sen 2 kk... :/Harjoittelut ovat osa opintoja ja kuuluvat opintotuen piiriin.
2 lapsen äidille joku vähän päälle 300 euron tuki ei mielestäni ole mikään hurraamisen aihe.
Jos esim. lyhentää miehen kanssa puoliksi 600 euron asuntolainaa, menee jo siihen lainaan tuo koko tuki :D Sitten jos laittaa vielä puoliksi kaikki muut laskut ja menot niin, miten tuo 300 euroa riittää?
En sitten tiedä, jos on esim. vakituinen työpaikka ja sit pitäis olla 2 kk harjoittelussa että saako sitä opintolainaa muka nostettua 2 kuukauden ajaksi, kun sit harjoittelun päättyessä onkin taas omissa vakitöissään?
Täällä tosiaan yksi, joka on myös vierestä seurannut työkaverin hermoilua, kun kohta pitäisi lähteä harjoitteluun.
Ja jatkan vielä: nuo harjoittelut eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä varsinkaan sosiaali- ja terveysalalla: itse varasin 6 kk ennen harjoittelua harjoittelupaikan, yksi yritti varata 4 kk aiemmin toisesta paikasta, niin oli se jo liian myöhään.
Eli haasteeksi muodostuukin se, että pitäisi tyyliin 1 v ennen harjoittelua olla kartalla minne harjoitteluun menee - sitten jos saa opintojen alussa hyväksilukuja ja meneekin koko HOPS ympäri, niin siinähän sitten tasapainoilet mitä teet seuraavaksi ja milloin olet missäkin + omat työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi itselläni viimeinen harjoittelu kohta pulkassa ja viimeiset kurssitkin menossa, vähän meinaa loppuvaiheen nuupahdus iskeä ja samaan aikaan hirveä jännitys, miten tulevat työkuviot tulevat menemään ja pääsenkö jo seuraavana keväänä jatkamaan opintoja yliopistoon.
T. Opiskelu on kivaa :)
Toi loppuvaiheen yskähtely tuntui tosi rankalta. Muistelen, kun purin hammasta opparin kanssa ja pakersin vikoja kursseja. Tuntui, että ne viimeiset kurssit kestivät ikuisuuden.
Höpöhöpö noita sun mietteitä. Itselläni eka tutkinto 32v ja siitä ylempi korkeakoulututkinto lähempänä neljääkymppiä. Töitä ollut koko ajan. Ei sulla oo mitään hätää.
Pfft, meidän ryhmässä on yksi +40 vuotias, todellisuus tietysti tulee vastaan että ei häntä palkata, mutta parempi kuin kotisohvalle linnottautuminen ja itsekki ole 33 vuotias ja innostuin opiskeleen vielä tässä vaiheessa, mutta minulla onkin suunnitelmana oma toiminimi, yritän saada ensin kaiken olennaisen perus tiedon alasta.
Riippuu ihan täysin alasta mitä meinaa opiskella että on teoreettisia mahdollisuuksia, esim lääkis onjo pakko aloittaa teini vaiheessa valmistelut siihen suuntaa ja lukion kautta.