Hain henkilökohtaiseksi avustajaksi ja pääsin haastatteluun

Olen yhdellä psykopaattimummolla ollut avustajana, enkä sen jälkeen ota enää riskiä, että joutuisin toisen samanlaisen avustajaksi. Ennemmin kerään pulloja. Siinä ei sentään kukaan kyseenalaista ihmisarvoani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei. Itse kun kävin kerran haastattelussa (ja sain sen paikan ja lopetin vuoden sisällä), toinen esimiehistä kysyi haastattelun päätteeksi, saisiko halata minua. O.o Halasin toki sitten molempia, mutta eipä ole koskaan kukaan muu esimies tullut kättelyä lähemmäs. :D Tämä työ oli siis firman kautta, eli asiakkaat itse eivät olleet työnantajiani.

Tuo halaaminen saattoi olla testi, koska joskus avustettava saattaa kapsahtaa kaulaan kiitollisena. Siihen pitää siis työn puolesta suhtautua luonnollisena asiana.

Eikö avustajalla ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen? 

Periaatteessa on. Käytännössä ei vaan ole mahdollista olla koskematta, jos esim. puetaan vaatteita, autetaan liikkumisessa jne. Ja joillain on tapana halatakin. Typerää avustajan olisi siitä numeroa tehdä, jos pysytään vain tavallisessa neutraalissa halaamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon miettinyt että minkälainen ihminen siihen työhön suostuu.

No, hyvä että ilmeisesti moni, kun avustajia tarvitaankin paljon.

Minä suostuin mielelläni. Aloitin nykyisen avustettavan kanssa opiskelujeni ohella 5 vuotta sitten. Valmistuttuani sain kokoaikaisen työn muualta, mutta käyn edelleen töissä myös tämän avustettavan luona. Hänellä on tunteja vain 30/kk, joten onnistuu hyvin. Työpäiviin kuuluu kortinpeluuta, juttelua, elokuvissa ja teatterissa käyntiä, ulkoilua, leipomista yms. Eli kaikkea sellaista mitä teen myös kavereideni kanssa. Ei kaikki avustajan paikat ole mitään h'lvettejä, vaikka sellaisiakin toki löytyy.  

Tuo kuulostaa hyvältä. Olen kerran käynyt haastattelussa ja olisin saanut paikan, mutta en kerta kaikkiaan pystynyt siihen. Oli pissatusta ja aika ikävällä tavalla vielä.

Aika ikävällä tavalla? Mitä tarkoitat? -ohis-

En viitsi kertoa yksityiskohtia, mutta se ei ollut pelkästään taluta vessaan tai pissatus pedissä ja pyyhi. Asiakas oli sinällään ok, mutta hänen sairautensa laatu oli ehkä liikaa minulle. Sopii paremmin lähihoitajalle. Oma koulutus aivan muualta. Siellä oli hoitajat vaihtunut tiuhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei. Itse kun kävin kerran haastattelussa (ja sain sen paikan ja lopetin vuoden sisällä), toinen esimiehistä kysyi haastattelun päätteeksi, saisiko halata minua. O.o Halasin toki sitten molempia, mutta eipä ole koskaan kukaan muu esimies tullut kättelyä lähemmäs. :D Tämä työ oli siis firman kautta, eli asiakkaat itse eivät olleet työnantajiani.

Tuo halaaminen saattoi olla testi, koska joskus avustettava saattaa kapsahtaa kaulaan kiitollisena. Siihen pitää siis työn puolesta suhtautua luonnollisena asiana.

Eikö avustajalla ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen? 

Jos avustettava on pyörätuolipotilas, niin miten ihmeessä hänet saa tuoliin / pois tuolista ilman "halaamista"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei. Itse kun kävin kerran haastattelussa (ja sain sen paikan ja lopetin vuoden sisällä), toinen esimiehistä kysyi haastattelun päätteeksi, saisiko halata minua. O.o Halasin toki sitten molempia, mutta eipä ole koskaan kukaan muu esimies tullut kättelyä lähemmäs. :D Tämä työ oli siis firman kautta, eli asiakkaat itse eivät olleet työnantajiani.

Tuo halaaminen saattoi olla testi, koska joskus avustettava saattaa kapsahtaa kaulaan kiitollisena. Siihen pitää siis työn puolesta suhtautua luonnollisena asiana.

Eikö avustajalla ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen? 

Paha vaatia koskemattomuutta, jos pitää avustaa huonosti liikkuvaa ihmistä portaissa tms. Sitä ei oikein koskematta voi tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei. Itse kun kävin kerran haastattelussa (ja sain sen paikan ja lopetin vuoden sisällä), toinen esimiehistä kysyi haastattelun päätteeksi, saisiko halata minua. O.o Halasin toki sitten molempia, mutta eipä ole koskaan kukaan muu esimies tullut kättelyä lähemmäs. :D Tämä työ oli siis firman kautta, eli asiakkaat itse eivät olleet työnantajiani.

Tuo halaaminen saattoi olla testi, koska joskus avustettava saattaa kapsahtaa kaulaan kiitollisena. Siihen pitää siis työn puolesta suhtautua luonnollisena asiana.

Eikö avustajalla ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen? 

Jos avustettava on pyörätuolipotilas, niin miten ihmeessä hänet saa tuoliin / pois tuolista ilman "halaamista"?

Henkilönosturilla. t. pyörätuolissa olevan henkilön avustaja, joka ei ole koskaan halannut avustettavaansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei. Itse kun kävin kerran haastattelussa (ja sain sen paikan ja lopetin vuoden sisällä), toinen esimiehistä kysyi haastattelun päätteeksi, saisiko halata minua. O.o Halasin toki sitten molempia, mutta eipä ole koskaan kukaan muu esimies tullut kättelyä lähemmäs. :D Tämä työ oli siis firman kautta, eli asiakkaat itse eivät olleet työnantajiani.

Tuo halaaminen saattoi olla testi, koska joskus avustettava saattaa kapsahtaa kaulaan kiitollisena. Siihen pitää siis työn puolesta suhtautua luonnollisena asiana.

Eikö avustajalla ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen? 

Jos avustettava on pyörätuolipotilas, niin miten ihmeessä hänet saa tuoliin / pois tuolista ilman "halaamista"?

Ymmärrän että sen itse työn tekeminen vaatii koskettamaan jonkin verran, mutta sitä se ei vaadi että avustettava kapsahtaa kaulaan ihan muuten vain. Ei hänellä sellaiseen pitäisi olla oikeutta. Avustettava hankkikoon maksulliset läheisyyspalvelut muulla tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Minä ryydyin siihen hommaan muutamassa kk:ssa. Ei millään muotoa raskasta! Ei hoitotoimenpiteitä, kodin siivoamista tai muuta, lähinnä vapaa-ajan harrastuksia. Mutta tämä työnantaja! Harvoin on tullut vastaan ihmistä, jolle on niin totaalisesti ilmaa. En käsitä, miten ihminen, joka on hakenut avustajaa, yrittää koko ajan käyttäytyä niin kuin ei avustajaa edes tarvisi, alkaen ihan siitä, ettei edes puhunut minulle...

Ei haluaisi tarvita apua, on introvertti. Tylyähän se on, mutta ei avustettavan tarvitse olla sosiaalinen avustajaa varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ryydyin siihen hommaan muutamassa kk:ssa. Ei millään muotoa raskasta! Ei hoitotoimenpiteitä, kodin siivoamista tai muuta, lähinnä vapaa-ajan harrastuksia. Mutta tämä työnantaja! Harvoin on tullut vastaan ihmistä, jolle on niin totaalisesti ilmaa. En käsitä, miten ihminen, joka on hakenut avustajaa, yrittää koko ajan käyttäytyä niin kuin ei avustajaa edes tarvisi, alkaen ihan siitä, ettei edes puhunut minulle...

Minulle voisi sopia juuri tuollainen avustettava. Nimittäin kohtelisin joka tapauksessa avustettavaa myös ilmana (paitsi jos joudun nostamaan; on se varmaan rankempaa kuin ilmapallon nostaminen). Minähän olisin vain töissä, en ystävänä.

Työasenteella itsekin liikkeellä olin, mutta siinä vaiheessa, kun et tiedä työpäiväsi pituutta, kun sitä ei suostuta sanomaan (ei riitä 3 kertaa kysyminen) tai avustettavan harrastuspaikalla tarvittavista pakollisista varusteista, joista ei sanottu mitään (vieras laji, enkä tajunnut edes kysyä) tai vaikka taksista, joka on tilattu viemään meidät paikkakunnan toiselle puolen, josta minun odotetaan hankkiutuvan itse kotiin, kun julkista paikallisliikennettä ei edes ole, niin se ilmana olo menee sen verta hankalaksi, ettei enää kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ryydyin siihen hommaan muutamassa kk:ssa. Ei millään muotoa raskasta! Ei hoitotoimenpiteitä, kodin siivoamista tai muuta, lähinnä vapaa-ajan harrastuksia. Mutta tämä työnantaja! Harvoin on tullut vastaan ihmistä, jolle on niin totaalisesti ilmaa. En käsitä, miten ihminen, joka on hakenut avustajaa, yrittää koko ajan käyttäytyä niin kuin ei avustajaa edes tarvisi, alkaen ihan siitä, ettei edes puhunut minulle...

Minulle voisi sopia juuri tuollainen avustettava. Nimittäin kohtelisin joka tapauksessa avustettavaa myös ilmana (paitsi jos joudun nostamaan; on se varmaan rankempaa kuin ilmapallon nostaminen). Minähän olisin vain töissä, en ystävänä.

Työasenteella itsekin liikkeellä olin, mutta siinä vaiheessa, kun et tiedä työpäiväsi pituutta, kun sitä ei suostuta sanomaan (ei riitä 3 kertaa kysyminen) tai avustettavan harrastuspaikalla tarvittavista pakollisista varusteista, joista ei sanottu mitään (vieras laji, enkä tajunnut edes kysyä) tai vaikka taksista, joka on tilattu viemään meidät paikkakunnan toiselle puolen, josta minun odotetaan hankkiutuvan itse kotiin, kun julkista paikallisliikennettä ei edes ole, niin se ilmana olo menee sen verta hankalaksi, ettei enää kiinnostanut.

Tuohan on eri asia kuin ilmana oleminen. Työnantajasi rikkoo velvollisuuksiaan. Ei voi olla niin ettet saa tietää työpäivän pituutta etukäteen. Samoin kyllä sinulla pitäisi olla oikeus tietää, missä työ teetetään, jotta tiedät, onnistutko järjestämään kulkemisesi sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei. Itse kun kävin kerran haastattelussa (ja sain sen paikan ja lopetin vuoden sisällä), toinen esimiehistä kysyi haastattelun päätteeksi, saisiko halata minua. O.o Halasin toki sitten molempia, mutta eipä ole koskaan kukaan muu esimies tullut kättelyä lähemmäs. :D Tämä työ oli siis firman kautta, eli asiakkaat itse eivät olleet työnantajiani.

Tuo halaaminen saattoi olla testi, koska joskus avustettava saattaa kapsahtaa kaulaan kiitollisena. Siihen pitää siis työn puolesta suhtautua luonnollisena asiana.

Eikö avustajalla ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen? 

Jos avustettava on pyörätuolipotilas, niin miten ihmeessä hänet saa tuoliin / pois tuolista ilman "halaamista"?

Ymmärrän että sen itse työn tekeminen vaatii koskettamaan jonkin verran, mutta sitä se ei vaadi että avustettava kapsahtaa kaulaan ihan muuten vain. Ei hänellä sellaiseen pitäisi olla oikeutta. Avustettava hankkikoon maksulliset läheisyyspalvelut muulla tavoin.

No sinulla sitä empatiaa riittää :)

Jotta työssä jaksaa, niin autettavan asemaan asettuminen helpottaa kummasti. Ei hänkään haluaisi olla avutettava, mutta on sitä pakon edessä. Sellaisessa tilanteessa tunteet joskus saavat vallan, eikä siihen liity välttämättä mitään seksuaalista. Tämä on ehkä niitä ainoita työeölämän osa-alueita, jossa metoot pitää heittää romukoppaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei. Itse kun kävin kerran haastattelussa (ja sain sen paikan ja lopetin vuoden sisällä), toinen esimiehistä kysyi haastattelun päätteeksi, saisiko halata minua. O.o Halasin toki sitten molempia, mutta eipä ole koskaan kukaan muu esimies tullut kättelyä lähemmäs. :D Tämä työ oli siis firman kautta, eli asiakkaat itse eivät olleet työnantajiani.

Tuo halaaminen saattoi olla testi, koska joskus avustettava saattaa kapsahtaa kaulaan kiitollisena. Siihen pitää siis työn puolesta suhtautua luonnollisena asiana.

Eikö avustajalla ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen? 

Jos avustettava on pyörätuolipotilas, niin miten ihmeessä hänet saa tuoliin / pois tuolista ilman "halaamista"?

Ymmärrän että sen itse työn tekeminen vaatii koskettamaan jonkin verran, mutta sitä se ei vaadi että avustettava kapsahtaa kaulaan ihan muuten vain. Ei hänellä sellaiseen pitäisi olla oikeutta. Avustettava hankkikoon maksulliset läheisyyspalvelut muulla tavoin.

No sinulla sitä empatiaa riittää :)

Jotta työssä jaksaa, niin autettavan asemaan asettuminen helpottaa kummasti. Ei hänkään haluaisi olla avutettava, mutta on sitä pakon edessä. Sellaisessa tilanteessa tunteet joskus saavat vallan, eikä siihen liity välttämättä mitään seksuaalista. Tämä on ehkä niitä ainoita työeölämän osa-alueita, jossa metoot pitää heittää romukoppaan.

Minusta ihan työssä kuin työssä neutraali halaaminen on täysin eri asia kuin mikään metoo. Ihmisillä on vain karannut koskemattomuudet käsistä eivätkä he enää ymmärrä, ettei kaikki koskettaminen ole seksuaalista häirintää.

Keitä ne kuusi ihmistä olivat, jotka haastattelivat? Ja perustelivatko, miksi tarvitaan oikein raati? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei. Itse kun kävin kerran haastattelussa (ja sain sen paikan ja lopetin vuoden sisällä), toinen esimiehistä kysyi haastattelun päätteeksi, saisiko halata minua. O.o Halasin toki sitten molempia, mutta eipä ole koskaan kukaan muu esimies tullut kättelyä lähemmäs. :D Tämä työ oli siis firman kautta, eli asiakkaat itse eivät olleet työnantajiani.

Tuo halaaminen saattoi olla testi, koska joskus avustettava saattaa kapsahtaa kaulaan kiitollisena. Siihen pitää siis työn puolesta suhtautua luonnollisena asiana.

Eikö avustajalla ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen? 

Jos avustettava on pyörätuolipotilas, niin miten ihmeessä hänet saa tuoliin / pois tuolista ilman "halaamista"?

Ymmärrän että sen itse työn tekeminen vaatii koskettamaan jonkin verran, mutta sitä se ei vaadi että avustettava kapsahtaa kaulaan ihan muuten vain. Ei hänellä sellaiseen pitäisi olla oikeutta. Avustettava hankkikoon maksulliset läheisyyspalvelut muulla tavoin.

No sinulla sitä empatiaa riittää :)

Jotta työssä jaksaa, niin autettavan asemaan asettuminen helpottaa kummasti. Ei hänkään haluaisi olla avutettava, mutta on sitä pakon edessä. Sellaisessa tilanteessa tunteet joskus saavat vallan, eikä siihen liity välttämättä mitään seksuaalista. Tämä on ehkä niitä ainoita työeölämän osa-alueita, jossa metoot pitää heittää romukoppaan.

No ei voi työkkäri vaatia minua vastaanottamaan työtä, jossa metoot pitää heittää romukoppaan.

Tiedän etten ole järin empaattinen enkä omasta mielestäni sovellu hoitoalalle ollenkaan, mutta voi vielä sekin päivä tulla että siihen työhön pakotetaan. Silloin kyllä pidän kiinni kaikista lakisääteisistä oikeuksistani, enkä myöskään pinnistele sitä empatiaa itsestäni esiin. (Työntekoa sinänsä vastaan minulla ei ole mitään, ihan hyvin voisin vaikka siivota tai istua kaupan kassalla, mutta hoitoala empatiavaatimuksineen ei vain ole juttuni.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei. Itse kun kävin kerran haastattelussa (ja sain sen paikan ja lopetin vuoden sisällä), toinen esimiehistä kysyi haastattelun päätteeksi, saisiko halata minua. O.o Halasin toki sitten molempia, mutta eipä ole koskaan kukaan muu esimies tullut kättelyä lähemmäs. :D Tämä työ oli siis firman kautta, eli asiakkaat itse eivät olleet työnantajiani.

Tuo halaaminen saattoi olla testi, koska joskus avustettava saattaa kapsahtaa kaulaan kiitollisena. Siihen pitää siis työn puolesta suhtautua luonnollisena asiana.

Eikö avustajalla ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen? 

Jos avustettava on pyörätuolipotilas, niin miten ihmeessä hänet saa tuoliin / pois tuolista ilman "halaamista"?

Ymmärrän että sen itse työn tekeminen vaatii koskettamaan jonkin verran, mutta sitä se ei vaadi että avustettava kapsahtaa kaulaan ihan muuten vain. Ei hänellä sellaiseen pitäisi olla oikeutta. Avustettava hankkikoon maksulliset läheisyyspalvelut muulla tavoin.

No sinulla sitä empatiaa riittää :)

Jotta työssä jaksaa, niin autettavan asemaan asettuminen helpottaa kummasti. Ei hänkään haluaisi olla avutettava, mutta on sitä pakon edessä. Sellaisessa tilanteessa tunteet joskus saavat vallan, eikä siihen liity välttämättä mitään seksuaalista. Tämä on ehkä niitä ainoita työeölämän osa-alueita, jossa metoot pitää heittää romukoppaan.

Minusta ihan työssä kuin työssä neutraali halaaminen on täysin eri asia kuin mikään metoo. Ihmisillä on vain karannut koskemattomuudet käsistä eivätkä he enää ymmärrä, ettei kaikki koskettaminen ole seksuaalista häirintää.

En kyllä halua kosketuksia muutenkaan, muussakaan työssä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei. Itse kun kävin kerran haastattelussa (ja sain sen paikan ja lopetin vuoden sisällä), toinen esimiehistä kysyi haastattelun päätteeksi, saisiko halata minua. O.o Halasin toki sitten molempia, mutta eipä ole koskaan kukaan muu esimies tullut kättelyä lähemmäs. :D Tämä työ oli siis firman kautta, eli asiakkaat itse eivät olleet työnantajiani.

Tuo halaaminen saattoi olla testi, koska joskus avustettava saattaa kapsahtaa kaulaan kiitollisena. Siihen pitää siis työn puolesta suhtautua luonnollisena asiana.

Eikö avustajalla ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen? 

Jos avustettava on pyörätuolipotilas, niin miten ihmeessä hänet saa tuoliin / pois tuolista ilman "halaamista"?

Ymmärrän että sen itse työn tekeminen vaatii koskettamaan jonkin verran, mutta sitä se ei vaadi että avustettava kapsahtaa kaulaan ihan muuten vain. Ei hänellä sellaiseen pitäisi olla oikeutta. Avustettava hankkikoon maksulliset läheisyyspalvelut muulla tavoin.

Vammainen ihminen ei aina ymmärrä mikä on oikein ja mikä ei. Siksi kosketuskammoisten ei kannata hakeutua hoitoalalle. Ei hoitajienkaan toki mitä tahansa koskettelua pidä sietää, mutta halaaminen ei ketään vahingoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei. Itse kun kävin kerran haastattelussa (ja sain sen paikan ja lopetin vuoden sisällä), toinen esimiehistä kysyi haastattelun päätteeksi, saisiko halata minua. O.o Halasin toki sitten molempia, mutta eipä ole koskaan kukaan muu esimies tullut kättelyä lähemmäs. :D Tämä työ oli siis firman kautta, eli asiakkaat itse eivät olleet työnantajiani.

Tuo halaaminen saattoi olla testi, koska joskus avustettava saattaa kapsahtaa kaulaan kiitollisena. Siihen pitää siis työn puolesta suhtautua luonnollisena asiana.

Eikö avustajalla ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen? 

Jos avustettava on pyörätuolipotilas, niin miten ihmeessä hänet saa tuoliin / pois tuolista ilman "halaamista"?

Ymmärrän että sen itse työn tekeminen vaatii koskettamaan jonkin verran, mutta sitä se ei vaadi että avustettava kapsahtaa kaulaan ihan muuten vain. Ei hänellä sellaiseen pitäisi olla oikeutta. Avustettava hankkikoon maksulliset läheisyyspalvelut muulla tavoin.

No sinulla sitä empatiaa riittää :)

Jotta työssä jaksaa, niin autettavan asemaan asettuminen helpottaa kummasti. Ei hänkään haluaisi olla avutettava, mutta on sitä pakon edessä. Sellaisessa tilanteessa tunteet joskus saavat vallan, eikä siihen liity välttämättä mitään seksuaalista. Tämä on ehkä niitä ainoita työeölämän osa-alueita, jossa metoot pitää heittää romukoppaan.

No ei voi työkkäri vaatia minua vastaanottamaan työtä, jossa metoot pitää heittää romukoppaan.

Tiedän etten ole järin empaattinen enkä omasta mielestäni sovellu hoitoalalle ollenkaan, mutta voi vielä sekin päivä tulla että siihen työhön pakotetaan. Silloin kyllä pidän kiinni kaikista lakisääteisistä oikeuksistani, enkä myöskään pinnistele sitä empatiaa itsestäni esiin. (Työntekoa sinänsä vastaan minulla ei ole mitään, ihan hyvin voisin vaikka siivota tai istua kaupan kassalla, mutta hoitoala empatiavaatimuksineen ei vain ole juttuni.)

Ehkä sinun kannattaa pysytellä ihan työttömänä, jos noin pahasti kosketusta kammoksut. Hanki vaikka lääkäriltä lausunto, niin ei työkkärikään nipota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei. Itse kun kävin kerran haastattelussa (ja sain sen paikan ja lopetin vuoden sisällä), toinen esimiehistä kysyi haastattelun päätteeksi, saisiko halata minua. O.o Halasin toki sitten molempia, mutta eipä ole koskaan kukaan muu esimies tullut kättelyä lähemmäs. :D Tämä työ oli siis firman kautta, eli asiakkaat itse eivät olleet työnantajiani.

Tuo halaaminen saattoi olla testi, koska joskus avustettava saattaa kapsahtaa kaulaan kiitollisena. Siihen pitää siis työn puolesta suhtautua luonnollisena asiana.

Eikö avustajalla ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen? 

Jos avustettava on pyörätuolipotilas, niin miten ihmeessä hänet saa tuoliin / pois tuolista ilman "halaamista"?

Ymmärrän että sen itse työn tekeminen vaatii koskettamaan jonkin verran, mutta sitä se ei vaadi että avustettava kapsahtaa kaulaan ihan muuten vain. Ei hänellä sellaiseen pitäisi olla oikeutta. Avustettava hankkikoon maksulliset läheisyyspalvelut muulla tavoin.

No sinulla sitä empatiaa riittää :)

Jotta työssä jaksaa, niin autettavan asemaan asettuminen helpottaa kummasti. Ei hänkään haluaisi olla avutettava, mutta on sitä pakon edessä. Sellaisessa tilanteessa tunteet joskus saavat vallan, eikä siihen liity välttämättä mitään seksuaalista. Tämä on ehkä niitä ainoita työeölämän osa-alueita, jossa metoot pitää heittää romukoppaan.

Minusta ihan työssä kuin työssä neutraali halaaminen on täysin eri asia kuin mikään metoo. Ihmisillä on vain karannut koskemattomuudet käsistä eivätkä he enää ymmärrä, ettei kaikki koskettaminen ole seksuaalista häirintää.

En kyllä halua kosketuksia muutenkaan, muussakaan työssä. 

Kannattaa sitten pysytellä ihan vaan kotona neljän seinän sisällä yksin. Meinaan kaupassakin saattaa joku koskea, HUI!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon miettinyt että minkälainen ihminen siihen työhön suostuu.

No, hyvä että ilmeisesti moni, kun avustajia tarvitaankin paljon.

Minä suostuin mielelläni. Aloitin nykyisen avustettavan kanssa opiskelujeni ohella 5 vuotta sitten. Valmistuttuani sain kokoaikaisen työn muualta, mutta käyn edelleen töissä myös tämän avustettavan luona. Hänellä on tunteja vain 30/kk, joten onnistuu hyvin. Työpäiviin kuuluu kortinpeluuta, juttelua, elokuvissa ja teatterissa käyntiä, ulkoilua, leipomista yms. Eli kaikkea sellaista mitä teen myös kavereideni kanssa. Ei kaikki avustajan paikat ole mitään h'lvettejä, vaikka sellaisiakin toki löytyy.  

Tätä en ole koskaan tajunnut, että miten yhteiskunnalla on varaa maksaa vammaisille vaapaa-ajan avustajia pelaamaan korttia, mutta vanhukset saavat maata vaipoissaan ja ihan sama pääsevätkö ollenkaan ulos tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon miettinyt että minkälainen ihminen siihen työhön suostuu.

No, hyvä että ilmeisesti moni, kun avustajia tarvitaankin paljon.

Minä suostuin mielelläni. Aloitin nykyisen avustettavan kanssa opiskelujeni ohella 5 vuotta sitten. Valmistuttuani sain kokoaikaisen työn muualta, mutta käyn edelleen töissä myös tämän avustettavan luona. Hänellä on tunteja vain 30/kk, joten onnistuu hyvin. Työpäiviin kuuluu kortinpeluuta, juttelua, elokuvissa ja teatterissa käyntiä, ulkoilua, leipomista yms. Eli kaikkea sellaista mitä teen myös kavereideni kanssa. Ei kaikki avustajan paikat ole mitään h'lvettejä, vaikka sellaisiakin toki löytyy.  

Tuo kuulostaa hyvältä. Olen kerran käynyt haastattelussa ja olisin saanut paikan, mutta en kerta kaikkiaan pystynyt siihen. Oli pissatusta ja aika ikävällä tavalla vielä.

Juu, avustettaviinkin mahtuu hyvin monenlaista tapausta. Niin kuin tietysti kaikilla aloilla työnantajiin mahtuu. Kaikki eivät sovi työnantajiksi ja kaikki eivät sovi kaikille aloille. 

Mielestäni avustajan työpaikkojen joukossa on myös sellaisia, joihin oikeasti pitäisi hakea hoitajaa. Joko siksi, että jotkut työtehtävät ovat selkeästi hoidollisia ja ne täytyy osata tehdä juuri oikein tai siksi, että työnantaja ei pysty toimimaan edes työnohjaajana silloinkaan, kun varsinainen työnantaja on joku firma. Laista pitäisi ehkä tehdä jokin hyvin selkokielinen opas, jossa kerrottaisiin, mihin henkilökohtaisen avustajan voi palkata. Se olisi reilua kaikkia osapuolia kohtaan. Tämän asian arviointi ei varmaankaan ole helppoa, mutta se voisi kuitenkin parantaa tilannetta jollakin tavalla.