Mitä kaikkia olet VARASTANUT

Veikkauksen kynän R-kioskilta.Näen siitä vieläkin painajaisia,vaikka se oli vahinko.

Koulusta sakset, liimaa, kyniä.

Kaupasta stringit ja rannerenkaan. Olin n. 13v ja kaverin kanssa oltiin shoppailemassa. Muistaakseni yhdessä päätettiin pölliä jotain. Ihan älytöntä, olisi meillä ollut rahaakin mukana.

Ruokakaupassa kevennettiin samaisen kaverin kanssa irtokarkkipussia. Tästä jäätiin kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Hotelleissa otan käytävillä olevista siivouskärryistä (kun siivooja on huoneissa) pieniä saippuoita, shampoita ym. niin paljon ja usein kuin voin.

Säästö se on pienikin säästö, ainakin sellaiselle, joka usein yöpyy hotelleissa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä lähden aina hotelliaamiaiselta taskut täynnä keitettyjä kananmunia enkä edes tiedä miksi. Tämä on totta eikä mikään vitsi!

Ruokitko niillä sorsia vai mitä teet?

Vierailija kirjoitti:

Ruotsin laivoilla hyteisä on saippua seinässä. Minulla on pieni pullo mukana ja siihen sitä otan aina mukaan kotiin viemiseksi. Totta myös!

Siellä on Tax free kaupassa niitä viinien hanapakkauksia, oletko huomannut?

Pihviveitset mikä on iroonista sillä olen kasvissyöjä nykyään.

*mummeli* kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hotellit ja sairaalat on parhaita!

Olin sairaalassa jokunen aika sitten. Ennen joulua siivosin vaatekaappiani ja olin , että WTF! Mulla oli siis kaapissa Tena-housuja. Ei mitään käryä, mistä ne oli tulleet. 😲 Ehkä sitten sieltä sairaalasta.

Minkä asteinen dementia sinulla on?

Kirjan, hajuvettä, vaatteita. Rahaa. Koruja.

Kukat haen aina hautausmaalta. En koskaan osta.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsin laivoilla hyteisä on saippua seinässä. Minulla on pieni pullo mukana ja siihen sitä otan aina mukaan kotiin viemiseksi. Totta myös!

Siellä on Tax free kaupassa niitä viinien hanapakkauksia, oletko huomannut?

Oon huomannut mutten ota omiin pulloihin sieltã vaan buffetin viinihanasta! Kassissa useampi pieni muovipullo ja niihin!

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalon järven rannalla. Seurustelin vanhemman miehen kanssa, jolla ei ollut omia lapsia. Muutin tuon miehen luo, mies laittoi nimeni testamenttiinsa. Erosimme ja mies uhkasi poistaa minut testamentista. Sanoin, että ei kiinnosta. Sitten mies sai kolme aivoinfarktia, joista viimeinen oli tappava. Ei koskaan ehtinyt muuttaa kirjallisesti testamenttiaan. Miehen sisaret ja sisarten lapset suuttuivat ja olivat kauhuissaan, mutta laki on laki. Sittemmin olen myynyt talon tontteineen. Edelleen tuon miehen sukulaiset kantavat kaunaa ja kuvittelevat minun olevan varas. Kai jonkin moraalin mukaan olenkin, mutta minullakin on omat kuluni, olen pienipalkkainen totaali-yh, ja ajattelen vain lapseni parasta. 

Tämä oli kyllä heittämällä ketjun pahin! Järkyttävää, miten jonkun moraali taipuu tuollaiseen.

Joitakin vuosia sitten olin töissä kahvio-kioskissa, ja meille oli tullut myyntiin yhden suklaan kausimaku. Kerran ollessani yksin laittamassa kiskaa kiinni aloin yhtäkkiä miettiä, että mieli tekisi sitä suklaata maistaa, mutta viitsiikö siihen hintaan. Otin yhden patukan ja toivoin, ettei juuri sinä yönä paatuneempi murtovaras iske ja valvontanauhoja katsota, eikä onneksi mitään käynyt.

Olen miettinyt, miksi juuri silloin niin vastaansanomattomasti tilaisuus teki varkaan. Ei ole käynyt mielessäkään ennen eikä jälkeen, vaikka vastaavia tilaisuuksia on muuallakin ollut. Moraaliani löystytti uskoakseni se, että tuolla oli hyvin nihkeät henkilökunta-alet ja monissa tuoteryhmissä ei ollenkaan, sekä työnjohtajan ja muutaman pisimpään työskennelleen ylläpitämä ilmapiiri, jossa mikään ei ollut hyvin.

Teininä kirjastosta pari kirjaa, laitoin reppuun ja menin tiskille niiden kirjojen kanssa jotka lainasin. Syytä en tiedä, kirjoissa ei ollut mitään kiellettyä vaan olivat tavallisia nuortenkirjoja. Aikuisena tulivat kauheat omatunnontuskat, mutten voinut oikein palauttaakaan niitä enää .D

"Tuota.. tässä olisi teidän 17v  sitten varasta.. köh köh lainaamani kirja!"

Vierailija kirjoitti:

Melkoinen rahasumma tulisi, jos kaiken olisin laskenut. "Paras" oli, kun kähvelsin markka-aikana ~1000mk:n arvoisen bleiserin. Se ei ollutkaan kiva ja menin vaihtamaan sen ihanaan talvitakkiin. Ilman kuittia - luonnollisesti 😂

Minkälaiset ihmiset yläpeukuttavat tällaista juttua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalon järven rannalla. Seurustelin vanhemman miehen kanssa, jolla ei ollut omia lapsia. Muutin tuon miehen luo, mies laittoi nimeni testamenttiinsa. Erosimme ja mies uhkasi poistaa minut testamentista. Sanoin, että ei kiinnosta. Sitten mies sai kolme aivoinfarktia, joista viimeinen oli tappava. Ei koskaan ehtinyt muuttaa kirjallisesti testamenttiaan. Miehen sisaret ja sisarten lapset suuttuivat ja olivat kauhuissaan, mutta laki on laki. Sittemmin olen myynyt talon tontteineen. Edelleen tuon miehen sukulaiset kantavat kaunaa ja kuvittelevat minun olevan varas. Kai jonkin moraalin mukaan olenkin, mutta minullakin on omat kuluni, olen pienipalkkainen totaali-yh, ja ajattelen vain lapseni parasta. 

Tämä oli kyllä heittämällä ketjun pahin! Järkyttävää, miten jonkun moraali taipuu tuollaiseen.

Mutta toihan meni ihan lain mukaisesti.  Mitään laitonta ei tapahtunut, eikä nyt ainakaan varastamista.

Jos mulle testamentataan jotain ja se testamentti on voimassa kun edunjättäjä kuolee, niin totta minä perintöni vastaanotan.  Kuka täälläkään menisi ja sanoisi, että en ota vastaan?  Varsinkaan, kun nuo miehen muut perilliset on ns. toissijaisia perillisiä, eikä heillä olisi muutenkaan mitään oikeutta edunjättäjän omaisuuteen, jos tällä olisi ollut rintaperillinen.  

Olisiko nuo sisaret ja sisarten lapset suuttuneet ja vihoitelleet, jos mies olisi tehnyt testamentin valtiolle tai kunnalle?  Olisiko syyttäneet kuntaa varkaaksi?

Olen kerran varastanut kortin kaupasta.  Oli melkeinpä pakko, kun oli perjantai ja asuin kaukana kaikesta ja oli kiire linja-autolle.  Seuraavana päivänä oli kummilapsen syntymäpäiväkekkerit ja lahja oli ostettu, mutta kortti ei.  Odotin ja odotin myyjää kortti kädessä, mutta kun ei tullut ja aika alkoi loppua, lähdin pihalle se kortti kädessä.  Kyllä vähän ajattelin, että kahmaiseeko joku ovella kauluksesta, mutta ei.  Tästä on aikaa jo niin paljon, että kummilapsellakin on jo omia lapsia.  Joten ehkä meni onnekseen.

Jännä juttu, mutta tuollaisen aina muistaa.  Olen minä kyllä kantanut työpaikalta kotiin kyniä ja klemmareita ja sen sellaista.  Ja joskus harvan kerran on joku tuote kaupassa käydessäni jäänyt kärryyn ja huomaan vasta ulkona kärryä poislaittaessani, että kappas.  En ole mennyt kassalle takaisin.  Ne on aina olleet jotain tyyliin maitotölkki tai banaani tms.

Mutta ikinä en ole mitään varastanut oikein suunnitelmallisesti.  

Onks varastamista, jos käy jossain baarissa syömässä seisovasta pöydästä ja pistää siitä annoksestaan jotain sivuun ja käärii lautasliinaan ja tuo kotiin koiralle tuliaiseksi?  Joku pihvi tai makkara.  Kun mulla oli koira, niin toin sille joskus tuliaiseksi.  Periaatteessahan kaikesta on maksanut, minkä lautaselleen ottaa, mutta ehkä ei ole luvallista kuljettaa ulos.  No, koira on jo autuailla mailla ja rikokset vanhentuneet.

Ainoo juttu mun kohdalla kumminkin, jota vois joku sanoo varastamiseksi.  

Vierailija kirjoitti:

Kukat haen aina hautausmaalta. En koskaan osta.

Jaa-a.  Vanhojen uskomusten mukaan mitään, mikä on ollut hautausmaalla, ei saa tuoda sisälle.  Muuten tulee ikävyyksiä.

Minä en kyllä istuttaisi pihaankaan.  Ja häpeisin ihan itseni edessä jos ne vielä varastanut olisin jonkun haudalta. 

Olin muistaakseni 6-vuotias, varastin lakupötkön kaupasta ja jaoin sen serkkutytön kanssa. Hän kanteli asiasta. Äitini sanoi olevansa pettynyt minuun. Voitteko kuvitella, vasta 6 vuotta ja olin jo äidille pettymys ihmisenä alle markan arvoisen tuotteen takia. Serkusta tuli myöhemmin poliisi.