Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
18v ja tykkään leikkiä
31.01.2019 |
Oon siis 18v ja tykkään leikkiä pehmoleluilla ja pikkueläimillä. En mitenkään koko ajan mutta viikottain kuitenkin. Välillä vaan lapsettaa ja tekee mieli rentoutua ja päästää irti, ja lapsuuden leikit tuntuu toimivan mulla parhaiten. Vanhemmat on huolissaan ja niiden mielestä ois pitänyt lopettaa tämmönen jo vuosia sitten. Voiko muka olla jotain haittaa jos silloin tällöin leikkii vähän vanhempanakin?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta oot jo vaipoissa ja imet tuttia...
Sitä mun vanhemmatkin sano kun ne oli nähny jonkun dokkarin tollasesta...huoh. Ei mulla oo kyse tuosta, ja jos joku haluaa kotona yksin rentoutua vaikka tuttia imemällä niin ei sekään mun mielestä ihmisestä hullua tee.
Leikkiminen on vaan kaikkein rentouttavin harrastus mitä kuvitella saattaa
ap
Mielestäni tuo viimeinen lause kiteytti hyvin koko jutun. Aikuisten elämä tuntuu välillä olevan pelkkiä velvollisuuksia, jos joku nollaa päätään leikkimällä, siinä ei ole mitään vikaa. Joku lukee, toinen pelaa videopelejä, kolmas ryyppää.
Ap:n vanhemmat vaikuttavat ahdasmielisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas, tuli kahteen kertaan kun eka viesti meni hyväksyntään, mutta ilmestyi sittenkin. :)
pistä joskus vaipat jalkaan ja vauvamyssy päähän niin leikkiminen alkaa tuntua vanhemmistasi pinemmältä ongelmalta ;)
Mä voisin tulla vähän leikkimään sun kanssa ;)
Mies 23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta oot jo vaipoissa ja imet tuttia...
Sitä mun vanhemmatkin sano kun ne oli nähny jonkun dokkarin tollasesta...huoh. Ei mulla oo kyse tuosta, ja jos joku haluaa kotona yksin rentoutua vaikka tuttia imemällä niin ei sekään mun mielestä ihmisestä hullua tee.
Leikkiminen on vaan kaikkein rentouttavin harrastus mitä kuvitella saattaa
ap
Mielestäni tuo viimeinen lause kiteytti hyvin koko jutun. Aikuisten elämä tuntuu välillä olevan pelkkiä velvollisuuksia, jos joku nollaa päätään leikkimällä, siinä ei ole mitään vikaa. Joku lukee, toinen pelaa videopelejä, kolmas ryyppää.
Ap:n vanhemmat vaikuttavat ahdasmielisiltä.
Samaa mieltä :) En tajua miksi pelaaminen on ihan normaalia mut leikkiminen huolestuttavaa
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
pistä joskus vaipat jalkaan ja vauvamyssy päähän niin leikkiminen alkaa tuntua vanhemmistasi pinemmältä ongelmalta ;)
Haha vois :D Tosin varmaa kuolisin nauruun jos kattosin itteäni peilistä
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tuo eroa minun mielestä mitenkään siitä, että piirrän hevossarjakuvaa missä hevoset siis puhuvat, seikkailevat jne:)
yhtä lailla kumpikin kertoo hyvästä mielikuvituksesta ja luovuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Kersahan 18-vuotias vielä on.
No joo, oon mä luonteeltani vielä aika kakara. Mutta monet ikätoverit ryyppää sen 3 päivää viikossa, ei sekään kovin aikuismaista ole
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lumesta ja hiekasta on kiva tehdä hiekka- ja lumikakkuja (:
lapsi on terve kun leikkii mutta hullu jos ei lopeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siitä ole haittaa. Mä tein tuota myös. Vanhemmillani oli iso talo maalla ja minulla pikkusisaruksia, joten saatoin huomaamatta livahtaa pihalle tai omaan kerrokseen leikkimään Legoilla. Keksin niille tarinat ja sukupuut ja maailmat ja kirjoitin oman kielenkin alkeet ja tekstikirjat jossain vaiheessa. Kun lähdin yliopistoon opiskelemaan oikeustieteitä, otin salaa kopallisen valikoituja Legoja mukaan. Kun kävin vanhempien kotona, tykkäsin leikkiä pikkusisarusten kanssa ja he minun, koska keksin niin jännittäviä leikkijuonia. Legokoppa on mulla nykyäänkin tuolla vaatekaapin perällä nyt, kun asun yhdessä miehen kanssa. Välillä katselen kuluneita Legoja ja muistelen lämmöllä, mutten leiki enää.
Myöhemmin ymmärsin, että mulla on vain aika poikkeuksellinen mielikuvitus, ja leikkiminen oli keino purkaa sitä. Aloin lukion lopulla työstää ensimmäistä vakavaa romaaniprojektiani ja hankkia ympärilleni kustannustiimiä. Ensimmäisestä teoksesta ei kyllä kokemattomuuteni takia tullut kuin 400 liuskaa oppimiskokemuksia, mutta seuraavista tuli. Nykyään purankin luovuuteni kirjoittamiseen, mutta välillä se jää taka-alalle, koska kirjailijan työllä ei Suomessa viitsi elää, ja täytyy olla myös päivätyö.
Näiden pohjalta sanoisin, että ainakaan omalla kohdallani leikkiminen ei sulkenut mitään ovia. Päin vastoin ilman sitä luovuuteni olisi ehkä tukahtunut, enkä nyt olisi tässä elämäntilanteessa.
Kokeile joskus miltä aikuisten vaippa tuntuu päällä, voisit tykätä. Niitä saa tosi söpöillä kuoseilla netistä <3
Ootko ajatellut valita minkälaista alaa? Tykkäisitkö esim olla päiväkodissa töissä?
Vierailija kirjoitti:
Ootko ajatellut valita minkälaista alaa? Tykkäisitkö esim olla päiväkodissa töissä?
ap voisi mennäkin päiväkotiin, mutta ei ehkä töihin vaan hoitoon ;)
Itse aion ostaa tuon.
https://www.verkkokauppa.com/fi/product/39570/kjttj/LEGO-Creator-Expert…
Hei, ap!
Luota itseesi ja nauti elämästäsi, omalla, ainutlaatuisella tavallasi. Sinulla on siihen oikeus ja sitäpaitsi, kuten itsekin totesit, jotkut tuttavistasi juovat alkoholia runsaat määrät joka viikko, joten jos joku väittää, ettet ole "täyspäinen", sopii kysyä, että nuo toisetko sitten muka ovat.
Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana on yleistynyt, että myös aikuiset harrastavat esim. nukkekotien sisustamista, puutöitä yms. Oma tyttäreni ihailee erästä tubettajaa, joka on 15 -vuotias ja hän tekee videoita Littles pet shop -leluistaan. Tällainen ihminen on mielestäni hieno esikuva ala-asteikäiselle tytölle: mielikuvitusta ja luovuutta riittää + elämäntavat ovat terveet. Löytyy sydämellisyyttä ja ystävällisyyttä. Mikä sen parempaa elämää. Nauti! Et tee mitään väärää ja olet oikein täydellinen oma itsesi noin.
Alue: Aihe vapaa
Minä leikin 19-vuotiaaksi ja kivaa oli. Vanhempani tosin olivat täydessä kiukussa kun en ollut kuten ikäiseni, ei ollut kavereita, enkä 'käynyt missään'. En vastannut sitä, mitä HEIDÄN lapsensa olisi kuulunut olla.
Vähänpä tiesivät, että minua kiusattiin koulussa ja kukaan ei olisi ollut kirveelläkään ollut kaverini. Olin koulun kastijärjestelmässä aivan alinta pohjasakkaa. En kertonut, koska etenkin äitini olisi syyttänyt kiusauksesta minua itseäni.
Leikkiessä oli edes hetken hauskaa kaiken kurjuuden keskellä. Tosin kun äiti-kulta aikoi ottaa ohjat omiin käsiinsä ja polttaa leluni, oli itsenikin otettava järeät aseet käyttöön ja uhattava että jos sen tekee, minä taban itseni... It$ari pyöri teininä muutenkin mielessä. Olikohan leikki sitten ainoa henkireikäni?
Sitten parin kympin korvilla lopetin leikkimisen, "aikuistuin", mutta vielä vanhempana aloitin taas! Toki nyt jo keski-ikäisenä ei enää ole samaa energiaa, esim. lattialla istuminen aika rankkaa pitkän päälle