Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

18v ja tykkään leikkiä

Vierailija
31.01.2019 |

Oon siis 18v ja tykkään leikkiä pehmoleluilla ja pikkueläimillä. En mitenkään koko ajan mutta viikottain kuitenkin. Välillä vaan lapsettaa ja tekee mieli rentoutua ja päästää irti, ja lapsuuden leikit tuntuu toimivan mulla parhaiten. Vanhemmat on huolissaan ja niiden mielestä ois pitänyt lopettaa tämmönen jo vuosia sitten. Voiko muka olla jotain haittaa jos silloin tällöin leikkii vähän vanhempanakin?

Kommentit (57)

Vierailija
41/57 |
31.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi olla jotain lapsuuden traumoista johtuvaa taantumista

Vierailija
42/57 |
31.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hei, ap!

Luota itseesi ja nauti elämästäsi, omalla, ainutlaatuisella tavallasi. Sinulla on siihen oikeus ja sitäpaitsi, kuten itsekin totesit, jotkut tuttavistasi juovat alkoholia runsaat määrät joka viikko, joten jos joku väittää, ettet ole "täyspäinen", sopii kysyä, että nuo toisetko sitten muka ovat.

Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana on yleistynyt, että myös aikuiset harrastavat esim. nukkekotien sisustamista, puutöitä yms. Oma tyttäreni ihailee erästä tubettajaa, joka on 15 -vuotias ja hän tekee videoita Littles pet shop -leluistaan. Tällainen ihminen on mielestäni hieno esikuva ala-asteikäiselle tytölle: mielikuvitusta ja luovuutta riittää + elämäntavat ovat terveet. Löytyy sydämellisyyttä ja ystävällisyyttä.  Mikä sen parempaa elämää. Nauti! Et tee mitään väärää ja olet oikein täydellinen oma itsesi noin.

Kiitos ihanasti viestistä :) piristi päivää ja kevensi sydäntä

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/57 |
31.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse leikin leluilla todella pitkälle lapsena ja vaikka nykyään en enää leiki niin silti omaan värikkään ja eloisan mielikuvituksen ja saatan uppoutua omiin pään sisäisiin maailmoihin.

Vierailija
44/57 |
31.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tinasotamies kirjoitti:

Minä leikin 19-vuotiaaksi ja kivaa oli. Vanhempani tosin olivat täydessä kiukussa kun en ollut kuten ikäiseni, ei ollut kavereita, enkä 'käynyt missään'. En vastannut sitä, mitä HEIDÄN lapsensa olisi kuulunut olla.

Vähänpä tiesivät, että minua kiusattiin koulussa ja kukaan ei olisi ollut kirveelläkään ollut kaverini. Olin koulun kastijärjestelmässä aivan alinta pohjasakkaa. En kertonut, koska etenkin äitini olisi syyttänyt kiusauksesta minua itseäni.

Leikkiessä oli edes hetken hauskaa kaiken kurjuuden keskellä. Tosin kun äiti-kulta aikoi ottaa ohjat omiin käsiinsä ja polttaa leluni, oli itsenikin otettava järeät aseet käyttöön ja uhattava että jos sen tekee, minä ta pan itseni... It sari pyöri teininä muutenkin mielessä. Olikohan leikki sitten ainoa henkireikäni?

Sitten parin kympin korvilla lopetin leikkimisen, "aikuistuin", mutta vielä vanhempana aloitin taas! Toki nyt jo keski-ikäisenä ei enää ole samaa energiaa, esim. lattialla istuminen aika rankkaa pitkän päälle

Kauhee äiti sulla! Mitä se nykyään tekee?

Vierailija
45/57 |
31.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kokeile joskus miltä aikuisten vaippa tuntuu päällä, voisit tykätä. Niitä saa tosi söpöillä kuoseilla netistä <3

Ai olit oikeesti tosissasi? Mulle tärkeintä on se rentouttava ja lapsekas mielentila mihin pääsen mielikuvituksen avulla leikkimällä eli en usko että mitkään tarvikkeet tois siihen mitään lisää :)

ap

Vierailija
46/57 |
31.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostat hyvällä tavalla erilaiselta :) keep playing

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/57 |
31.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oon 36 ja leikin päivittäin oman lapsen kanssa. Päiväkodissa keikkaillessa myös muiden lasten kanssa. Koirankin kanssa leikin. Mut joo, en ehkä yksikseni leikkis. Ymmärrän kyllä, että leikki voi rentouttaa ja olla vähän pakoa todellisuudesta. Eipä siinä mitään pahaa.

Vierailija
48/57 |
31.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Leluilla leikkivä tyttöystävä olisi ylisöpö <3

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/57 |
31.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Leiki ihmeessä, jos siltä tuntuu. Näin neljänkympin kynnyksellä täytyy sanoa, että kun muistelen elämääni taaksepäin, onnellisimmat muistoni liittyvät nimenomaan leikkimiseen. Tavallaan harmittaa, kun nykyään en "osaa" enää leikkiä, vaikkei sitä kukaan estä. Minulla ja vaimolla on pehmoleluja, joita peitellään nukkumaan ja niille jutellaan. Katsellaan piirrettyjä, jos siltä tuntuu. Lapsia ei ole, eikä tule.

Jos ihan rehellisesti sanotaan, aikuisten maailma on ihan täyttä paskaa. Miettikää mitä tarjottavaa nyky-yhteiskunnalla muka? Teet töitä, jota vihaat tai korkeintaan siedät. Olet aina väsynyt odottaen viikonloppua. Maksat loputtomasti laskuja ja veroja. Lopuista rahoista ostat kaikkea turhaa tehdäksesi vaikutuksen muihin aikuisiin. Suuri osa menoistasi, kuten auto ja vaatteet johtuvat siitä, että olet töissä. Siinä välissä sitten tirkistelet somessa muiden "parempaa" elämää ja haaveilet lottovoitosta, että pääsisit irti oravanpyörästä.

Ei ihme, että ihmiset masentuvat, kun ei tämä aikuisen elämä tarjoa oikeasti mitään niin kivaa, kuin leikit lapsena. Pidä siitä kiinni, jos vain suinkin pystyt.

Vierailija
50/57 |
31.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tinasotamies kirjoitti:

Minä leikin 19-vuotiaaksi ja kivaa oli. Vanhempani tosin olivat täydessä kiukussa kun en ollut kuten ikäiseni, ei ollut kavereita, enkä 'käynyt missään'. En vastannut sitä, mitä HEIDÄN lapsensa olisi kuulunut olla.

Vähänpä tiesivät, että minua kiusattiin koulussa ja kukaan ei olisi ollut kirveelläkään ollut kaverini. Olin koulun kastijärjestelmässä aivan alinta pohjasakkaa. En kertonut, koska etenkin äitini olisi syyttänyt kiusauksesta minua itseäni.

Leikkiessä oli edes hetken hauskaa kaiken kurjuuden keskellä. Tosin kun äiti-kulta aikoi ottaa ohjat omiin käsiinsä ja polttaa leluni, oli itsenikin otettava järeät aseet käyttöön ja uhattava että jos sen tekee, minä ta pan itseni... It sari pyöri teininä muutenkin mielessä. Olikohan leikki sitten ainoa henkireikäni?

Sitten parin kympin korvilla lopetin leikkimisen, "aikuistuin", mutta vielä vanhempana aloitin taas! Toki nyt jo keski-ikäisenä ei enää ole samaa energiaa, esim. lattialla istuminen aika rankkaa pitkän päälle

Kauhee äiti sulla! Mitä se nykyään tekee?

Joi itsensä hautaan 8 vuotta sitten. Ei ole tullut ikävä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/57 |
31.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei oo mun mielestä outoa :D Itse en leiki, mutta päivittäin olen mielikuvitusmaailmassani. Esimerkiksi töissä (teen duunarihommia yksikseni puolet päivästä) tai koiran kanssa pitkillä lenkeillä kuvittelen tapahtumia ja tarinoita päässäni. Yleensä ne ovat fantasiapainotteisia tai haavekuvia unelmaelämästäni. Pidän siis ihan elämästäni, mutta minullekin tämä on rentoutumistapa. Olen kyllä ollut mielikuvitusmaailmassani tylsinä aikoina niin kauan kuin muistan. Lapsena tietysti siihen liittyi vielä leikki.

Voisi niitä olla huonompiakin tapoja rentoutua 😄

Vierailija
52/57 |
31.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Leiki ihmeessä, nauti. Mä leikin barbiella melkein 30-vuotiaaksi asti. Se oli mulle niin rentouttavaa ja inspiroivaa. Keksin tarinoita ja henkilöhahmoja, silloinkin kun mulla ei ollut mun nukkejani saatavilla. Häpesin kauheesti, ja yritin monta kertaa vierottautua. Lopulta menetin kykyni leikkiä. Se surettaa. Enää en oikein osaa vaikka yritänkin, pää on niin tyhjä ja turta, ja arkihuolet ottaa vallan. Hemmetti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/57 |
31.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Leiki ihmeessä, nauti. Mä leikin barbiella melkein 30-vuotiaaksi asti. Se oli mulle niin rentouttavaa ja inspiroivaa. Keksin tarinoita ja henkilöhahmoja, silloinkin kun mulla ei ollut mun nukkejani saatavilla. Häpesin kauheesti, ja yritin monta kertaa vierottautua. Lopulta menetin kykyni leikkiä. Se surettaa. Enää en oikein osaa vaikka yritänkin, pää on niin tyhjä ja turta, ja arkihuolet ottaa vallan. Hemmetti.

Ehkä se leikki löytyy vielä jossain kohtaa elämää :) Yllättävän moni "leikkii" vielä aikuisenakin, tavalla tai toisella

Vierailija
54/57 |
01.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aww kiva että joku haluaa vielä olla lapsi eikä ole kauhea kiire aikuistua

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/57 |
01.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä oon ainakin tuntenut itteni koko ikäni jollain lailla kakaraksi eikä leikkiminenkään oo missään kohtaa kokonaan jäänyt. N24

Vierailija
56/57 |
01.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mahtavaa. Leiki niin paljon ja kauan kun haluat. 

Vierailija
57/57 |
01.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Upeeta! Leikki on ihan paras keino rentoutua!

Mulla oli sun ikäsenä alibina pikkuveli ja pihan pieniä lapsia. Ennen omaa lasta leikitin (ja siis itse sen varjolla leikin) ystäväperheiden lasten kanssa. Nytkin vielä he muistavat pehmoleikkimme ja minut aikuisena, joka heittäytyi leikkeihin. Nykyään kun en enää häpeile itseäni rakentelen nukkekotia ja askartelen keijupuutarhoja kukkaruukkuun ja samalla vähän leikin.

Monet pelit ovat myös tapa leikkiä, useat ihmiset leikkivät siis tietämättään ;-)

Nauti leikeistäsi!

t. N48