Lue keskustelun säännöt.
Amiskoulutuksen vuoksi en ole tärkeä vanhemmilleni
30.01.2019 |
Uskon kyllä, että isä ja äiti rakastavat minua, mutta tosiasia nyt vain on, että kun veljeni pääsi opiskelemaan dippainssinksi, niin kyllä riitti hössötystä. Ylpeys oikein hehkui vanhempieni kasvoilta.
Ja auta armias, kun siskoni pääsi lääkikseen, niin vanhempieni tohina tuplaantui siitä, mitä se oli veljeni pääsykoetulosten tultua.
Minä sitten olen perheen lapsista se amislainen. Se vähän piiloteltava. Se, jota ei tuoda esiin.
Jos vanhemmiltani kysyisi, rakastavatko he kaikkia lapsiaan yhtä paljon, niin aivan varmasti vannoisivat rakastavansa. Katsokaas kun jokaista tarvitaan. Silti se lääkisläinen on parempi dippa-inssiä ja se dippa-inssi parempi amislaista.
Näin se vain menee.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Älä murehdi, olet tärkeä yhteiskunnalle, olet sitä joukkoa joka pitää tämän yhteiskunnan pyörät pyörimässä. On ymmärrettävää että vanhempasi ovat ylpeitä sisarustesi saavutuksista, mutta ei se tarkoita että sinä et olisi heille tärkeä. Voi olla että alitajunnassasi itse tunnet olevasi ´´vähemmän´´ kuin sisaruksesi, ja sinusta vain tuntuu että vanhempasikin ajattelevat niin.
Eivät kaikki vanhemmat ole lapsiaan kohtaan hyviä. Osa rakastaa ja tukee joitakin lapsista muita vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse se "huuhaa-humanisti", jonka työelämän polku on todellakin kivinen. Poikani on nyt ysiluokalla ja hakee amikseen opiskelemaan alaa, josta on todella kiinnostunut ja jolla riittänee töitä. Olen todella onnellinen! Tietysti joillain lääkäreillä ja dippainsseillä töitä kai riittää, mutta noin yleensä akateemisuus ei tuo mitään sen suurempaa onnea. Minunkin vanhemmillani ja isovanhemmillani oli varmaan se käsitys, että yliopiston myötä saan jonkin vakiviran loppuelämäkseni. Maailma on todellakin muuttunut. Ole ylpeästi oma itsesi ja jätä nuo menneiden vuosikymmenten mielipiteet omaan arvoonsa.
Humanistiset alat ovatkin täysin turhia enkä minä niitä arvosta, mutta tietysti lääkis ja DI tai kauppakorkea on loistava saavutus! Kuitenkin putkimies tai remonttireiska on mielestäni parempi kuin hömppämaisteri.
Mitä se auttaa vaikka olisi akateeminen, jos on työtön ja elää veronmaksajien eli duunareiden rahoilla? Enemmän niitä töitä löytyy amiksille kuin akateemisille. Lähihoitajia etsitään jatkuvasti mutta aika harvassa on mitkään filosofit tai historioitsijat.
Mulla on sekä ammattikoulu- että yliopistotutkinto, olen ehtinyt vaihtamaan alaakin. Joka kerta, kun isäni (sairauden takia ikäväluonteinen) yrittää mollata vaatimatonta ensimmäistä ammattiani, muistutan häntä siitä, että se on maksanut asuntolainani, elättänyt perheeni ja rahoittanut ne yliopisto-opinnot. Hiljenee edelleen.