Amiskoulutuksen vuoksi en ole tärkeä vanhemmilleni

Se, että vanhempasi ovat ylpeämpiä sisaruksistasi, ei tarkoita sitä, että he rakastavat sinua yhtään vähempää.

Kaffepulla kirjoitti:

Se, että vanhempasi ovat ylpeämpiä sisaruksistasi, ei tarkoita sitä, että he rakastavat sinua yhtään vähempää.

Rakastavat juuri sellaisena kuin olen, mitä nyt peittelevät taustaani samaan aikaan, kun tuovat menestyneempien lasten taustaa esiin.

Sama täällä

Olisko tässä nyt ongelmana se, että et ole itse ihan sinut sen kanssa, että sisaresi ovat menestyneempiä?

Miehelläni oli sama juttu. Se on amiksen käynyt ja sisarukset jotain huuhaa yliopisto koulutuksen saaneita. Sisaruksille syydettiin rahaa vuosikausia kun opiskelivat ja miehelläni oli taloudellisesti huono aika kun oli jonkun aikaa työttömänä ja yrityksen perustamisen alku vaiheessa. Ei tullut apua ja sanoivat että sitten tulee jos alkaa opiskelemaan. Nyt mieheni on menestyvä yrittäjä ja sisarukset korkeasti koulutettuja työttömiä. Niin nyt kyllä mieheni rahat kelpaa hänen vanhemmilleen talon ja mökin remontointiin kun niiden kaikki  säästöt on mennyt sisaruksille.

Ei kannata kuvitella, että vanhemmat olisivat reiluja lastensa suhteen. Monilla vanhemmilla on heikko itsetunto, jota he pönkittävät lastensa suorituksilla.

Ajattele vanhempiasi vaillinaisina yksilöinä, jotka harmi kyllä sait vanhemmiksesi. Jossain toisessa perheessähän sinua olisi nimittäin arvostettu enemmän ja jotain "lukutoukkaa" vähemmän. Sinulla kävi huono tuuri vanhempiesi suhteen. Mutta muista, että he ovat vain kaksi ihmistä tässä maailmassa. Löydät kyllä niitäkin ihmisiä, jotka arvostavat sinua enemmän. Viis veisaa vanhempiesi mielipiteestä. Ja pidä halutessasi etäisyyttä!

Kaffepulla kirjoitti:

Olisko tässä nyt ongelmana se, että et ole itse ihan sinut sen kanssa, että sisaresi ovat menestyneempiä?

Enemmistö serkuistani on korkeastikoulutettuja ja itse kävin amiksen. En edes työskentele alalla johon sain amiksessa koulutuksen, vaan olen nykyisellä alallani ilman minkäänlaista koulutusta. Silti tienaan enemmän kuin yksikään korkeasti koulutetuista serkuistani, joista yksikään ei ole tainnut saada edes mitään vuotta pidempää työsopimustakaan. Mutta kai ne ovat minua menestyneempiä sitten.

Miksi edes välität mitä vanhempasi ajattelevat? Joskus kannattaa vaan jättää yhteyden pitäminen mahdollisimman vähiin tai jättää se kokonaan. Joskus vanhempien käytös muuttuu vanhetessa (ainakin omat vanhemmat ovat käyneet paljon rennommiksi), mutta tätä en jäisi odottaa, positiivinen yllätys jos niin käy...

Kyllä meidänkin perheessä se yliopistossa opiskeleva on rakkaampi kuin amis.

Meillä vanhemmat asetti niin korkeat odotukset meille lapsille, että yksikään ei ikinä päätynyt yliopistoon. Serkusta tuli sentään opettaja, mutta ei sillä taida pää kestää sitä työtä. Todennäköisesti minä olen tällä hetkellä parhaiten menestynyt amiskoulutuksellani yrittäjänä.

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni oli sama juttu. Se on amiksen käynyt ja sisarukset jotain huuhaa yliopisto koulutuksen saaneita. Sisaruksille syydettiin rahaa vuosikausia kun opiskelivat ja miehelläni oli taloudellisesti huono aika kun oli jonkun aikaa työttömänä ja yrityksen perustamisen alku vaiheessa. Ei tullut apua ja sanoivat että sitten tulee jos alkaa opiskelemaan. Nyt mieheni on menestyvä yrittäjä ja sisarukset korkeasti koulutettuja työttömiä. Niin nyt kyllä mieheni rahat kelpaa hänen vanhemmilleen talon ja mökin remontointiin kun niiden kaikki  säästöt on mennyt sisaruksille.

Tyhmät vanhemmat eivät tajunneet, että huuhaa-humanistista ei ole  nykyisessä markkinataloudessa huolehtimaan vanhemmistaan. Työ joka ei tuota mitään hyötyä on hukkaan heitettyä. Siltikin status edellä vanhemmat astuivat miinaan, vaikka koulutus oli täyttä tuubaa. En antaisi penniäkään sellaisille typeryksille.

Mulla on sama juttu mun suvun kanssa. Olen mustalammas, koska olen vain puoliksi suomalainen. Eli se on ongelma suomalaisille sukulaisilleni kun olen puoliksi itä eurooppalainen vaikka iho on valkoinen ja silmät siniset. Jos olisin afrikkalainen niin varmasti olisi parempi.

No meillä vähän samaa vikaa. Olen perheeni ainoa amiksen käynyt lapsi ja minunkaan suorituksestani nyt sen kummemmin hehkuteta. Olisivat kyllä halunneet valmistujaiset pitää, mutta kun en ole juhlaihmisiä, en suostunut muuhun, kuin kahvitteluun perheenjäsenten kanssa. Veljeä kyllä palvotaan, kun menestyi yliopistossa ja pääsi todella hyville liksoille. Toista todella hyvin kouluttautunutta veljeäni ei myöskään palvota, koska hän on työtön ja yksi veljistäni on narkomaani, jota ei myöskään palvota sattuneesta syystä. Minun lisäkseni amiksen käynyt on isäni, jolle suoritukseni tuntuu perheessäni painavan eniten, vaikka hän myöhemmin elämässään kävikin yliopiston. No en kanna kaunaa, mutta eipä heidän tarvitse ihmetellä, miksi heidän elämänsä ei minua kiinnosta. Jos on vaikea iloita toisen puolesta ns. "huonomman" koulutuksen saamisesta, niin leikkiköön keskenään tärkeää.

Amis on aina amis vaikka kuinka paljon tienaisi. Minä arvostan lapsessani ja muissa nimenomaan henkistä ja kulttuurista pääomaa, aivan sama vaikka joku rasvahaalari tienaisi miljoonia jos ei koskaan lue edes kirjoja.

Typerykset! Oma äitini on samanlainen. Hän ei arvosta pätkän vertaa amisammatteja ja pitää amislaisia tyhminä luusereina. Tämä on nytkin hankala asia, kun ensimmäinen lapsenlapsi, minun tyttäreni, on 14-vuotias ja koulu on aina ollut hankalaa. On ahkera ja kiltti, mutta kovalla pinnistelyllä voi yltää kasiin. Numerot on enimmäkseen seiskoja ja matikan kanssa tapellaan siellä kutosen ja seiskan rajalla. Hän on ihana tyttö ja hänessä on paljon hyviä piirteitä, muttei vaan ole "akateemista tyyppiä". Minusta lukio ei ole hänelle paras vaihtoehto, vaikka toki hän nyt sillä reilu seiskan keskiarvolla lähilukioon pääsisi... Tyttö saa itsekin sanoa sanansa. Äitini eli tytön mummu ei ota kuuleviin korviin vaihtoehtoa, että tyttö menisikin ammattikouluun. Tästä tulee vielä hirveä sota, jos siihen ratkaisuun päätyy. Pelkään, että lukio käy liian rankaksi, mutta tytön oma mielipide kärjessä mennään.

Mä en käsitä, kuinka ihmiset on vanhanaikaisia ja jaksaa vielä miettiä, että mitä muut ajattelee. Meidän suvussa kaikki on käyneet lukion. Esim. 10 serkustani kaikki ovat ylioppilaita ja yhdeksän yliopiston käynteitä. Se yksi kävi sitten amk:n. Itse olen yliopistokoulutettu, vanhempani ovat, veljeni ja siskoni ovat, kaikkien puolisot ja lapseni serkutkin on kaikki "kympin oppilaita". Me vaan ei voida sille mitään, että tämä tyttö ei vaan ole samanlainen kuin kaikki muut suvussa. Harmittaa ja itkettää tytön puolesta muutenkin, kun tuntuu, että lapsen arvo on koulumenestys ja sitten vielä kouluasioissa aggressiivinen mummu päälle. Lapsi tekee parhaansa ja se riittää minulle ja isälleen. Itse olin laiska ja luokan priimus silti. Toisaalta olen ikävä ihminen ja itsekäs monesti, lapseni on mukava ja huomioi aina toisia ihmisiä.

Mies on sisarussarjansa vanhin ja ainoa yliopistosta valmistunut, menestynyt työelämässä. Vanhempien ja sisarusten kanssa ei voi/saa puhua mitään opiskeluista/työelämästä ettei nyt vain luulla ylpistyneen.

Lähinnä surullista ja suvusta etäännyttävää.

Älä murehdi, olet tärkeä yhteiskunnalle, olet sitä joukkoa joka pitää tämän yhteiskunnan pyörät pyörimässä. On ymmärrettävää että vanhempasi ovat ylpeitä sisarustesi  saavutuksista, mutta ei se tarkoita että sinä et olisi heille tärkeä. Voi olla että alitajunnassasi itse tunnet olevasi ´´vähemmän´´ kuin sisaruksesi, ja sinusta vain tuntuu että vanhempasikin ajattelevat niin.

Kaffepulla kirjoitti:

Se, että vanhempasi ovat ylpeämpiä sisaruksistasi, ei tarkoita sitä, että he rakastavat sinua yhtään vähempää.

Valitettavasti se tarkoittaa just sitä. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata kuvitella, että vanhemmat olisivat reiluja lastensa suhteen. Monilla vanhemmilla on heikko itsetunto, jota he pönkittävät lastensa suorituksilla.

Ajattele vanhempiasi vaillinaisina yksilöinä, jotka harmi kyllä sait vanhemmiksesi. Jossain toisessa perheessähän sinua olisi nimittäin arvostettu enemmän ja jotain "lukutoukkaa" vähemmän. Sinulla kävi huono tuuri vanhempiesi suhteen. Mutta muista, että he ovat vain kaksi ihmistä tässä maailmassa. Löydät kyllä niitäkin ihmisiä, jotka arvostavat sinua enemmän. Viis veisaa vanhempiesi mielipiteestä. Ja pidä halutessasi etäisyyttä!

  Näin juuri.

Minullakin on kusipäiset vanhemmat. Siksi en heitä tapaakaan. Pääsee helpommalla, kun ei suotta pahoita mieltään ikävien ihmisten takia.