Hiljalleen olen tajunnut, millainen käytöstavaton juntti olen ollut ja olen. Hävettää!

Okei ei ne vanhemmat mitään autuaita muillakaan ole olleet. Jokaisen tulee sivistää itseään siinä 16-18vee jotta ymmärtäisi mistä elämässä muiden kunnioittamisessa on kyse, jotta saisi mahdollismman hyvän elämän itselleen. Itse lainasin kirjasatosta tuohon aikaan kaikkia erilaisia filosofisia sekä uskonnollisia että kansatarullisia kirjoja. Näitä tulee lukea ajatuksen kanssa eikä kopioiden ja niistä oppii hyvin ihmisen käytöksestä. 

Vierailija kirjoitti:

Osin kyse voi olla kasvatuksesta, mutta oletko ap miettinyt, voiko sinulla olla asperger?

Olen miettinyt, olen tehnyt nettitestejä, eikä ne koskaan anna korkeita tuloksia. 

Onhan tuo aika järkyttävää, etteivät vanhemmat opeta lapsilleen mitään.

Olisi mielenkiintoista tietää minkälaiset taustat vanhemmillanne on?

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo aika järkyttävää, etteivät vanhemmat opeta lapsilleen mitään.

Olisi mielenkiintoista tietää minkälaiset taustat vanhemmillanne on?

Asiantuntijatehtävissä olevat, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet ihmiset. - ei Ap

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo aika järkyttävää, etteivät vanhemmat opeta lapsilleen mitään.

Olisi mielenkiintoista tietää minkälaiset taustat vanhemmillanne on?

Isän isä oli armeijalla töissä, sittem myi vaakuutuksia. Monta lasta. Äiti oli kotiäiti. 

Äidin isä oli osuuskauppias, ja äidin äiti osuuskauppiaan rouva. 

Itse olen syntynyt 1982.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo aika järkyttävää, etteivät vanhemmat opeta lapsilleen mitään.

Olisi mielenkiintoista tietää minkälaiset taustat vanhemmillanne on?

Korkeakoulututkinto ja toisella kesken jäänyt korkeakoulutus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo aika järkyttävää, etteivät vanhemmat opeta lapsilleen mitään.

Olisi mielenkiintoista tietää minkälaiset taustat vanhemmillanne on?

Isän isä oli armeijalla töissä, sittem myi vaakuutuksia. Monta lasta. Äiti oli kotiäiti. 

Äidin isä oli osuuskauppias, ja äidin äiti osuuskauppiaan rouva. 

Itse olen syntynyt 1982.

Kylläpä tuli hassuja virheitä, näppis jumittaa. 

Ja siis äitini on erikoissairaanhoitaja, ja isä elektroniikka-asentaja. Molemmat jo eläkkeellä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhemmat odottivat lasten olevan täydellisen itseohjautuvia ja huusivat silloin, jos hommat eivät sujuneet oikein. Aikuisena koen yhä sosiaaliset tilanteet ja uusien asioiden opettelun hankalaksi.

Liian monet vanhemmat "opettavat" sen verran, että sanovat "Käyttäydy sitten kunnolla". Ja tilanteen jälkeen moittivat, että "Taaskaan et käyttäytynyt kunnolla!" Ja lapsi ei edes tiedä, missä meni vikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo aika järkyttävää, etteivät vanhemmat opeta lapsilleen mitään.

Olisi mielenkiintoista tietää minkälaiset taustat vanhemmillanne on?

Asiantuntijatehtävissä olevat, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet ihmiset. - ei Ap

Aika käsittämätöntä. Miten edes selvinneet opinnoissa ja työelämässä? 

Mutta joo, tulee mieleen eräs akateemisesti koulutettu entinen työkaverini, jolla ei ollut mitään käytöstapoja ja hän myös tiesi sen itse. Hän oli maaseudulta kotoisin itse, en tiedä onko sillä vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo aika järkyttävää, etteivät vanhemmat opeta lapsilleen mitään.

Olisi mielenkiintoista tietää minkälaiset taustat vanhemmillanne on?

Isän isä oli armeijalla töissä, sittem myi vaakuutuksia. Monta lasta. Äiti oli kotiäiti. 

Äidin isä oli osuuskauppias, ja äidin äiti osuuskauppiaan rouva. 

Itse olen syntynyt 1982.

Eli ihan normaalia porukkaa, luulisi että vakuutusmyyjällä ja kauppiaalla pitäisi olla hyvätkin sosiaaliset taidot ja käytöstavat...

Aika mielenkiintoista, että lähes kaikki mun isovanhemmat olivat oikeastaan kouluttamattomia ja duunaritaustaisia ja maaseudulta kotoisin. Vanhemmat olivat vain ylioppilaita. Silti kasvatuksessa suvussa tärkeää oli sivistys ja käytöstavat.

Sitten yllä useammalla on korkeakoulutuksen saaneet vanhemmat ja ehkä isovanhemmatkin, mutta lasten kasvatus ollut ihan retuperällä.

En löydä siis mitään suoraa linkkiä koulutuksen ja synnyinpaikan välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhemmat odottivat lasten olevan täydellisen itseohjautuvia ja huusivat silloin, jos hommat eivät sujuneet oikein. Aikuisena koen yhä sosiaaliset tilanteet ja uusien asioiden opettelun hankalaksi.

Minulla ihan sama! Vanhempani sanoivat usemman kerran eri asioista, että jos en oppinut sitä heti ykkösellä, minun ei kannattanut opetella ollenkaan. "Ei taida olla sun juttus" ja "miksi sinä menet sinne kun et onnistunut edelliselläkään kerralla". 

Muistan, kun asuin jo omillani ja kiireessä nälkäisenä olin tehnyt spagettia ja sille valmiskastiketta. Äitini tuli käymään, ja huvittuneena kysyi että enkö tiedä, että pastaa syödään haarukalla ja lusikalla. Tämä oli asioista se kesyin, mistä olen kuullut (paljon pahempaakin on). Sen jälkeen AINA kun syön pastaa, haarukalla ja lusikalla tai vaikka sitten haarukalla ja veitsellä, muistan sen ilmeen ja elämässäni usein toistuneen, muiden esittämän kysymyksen: etkö sä muka tiedä? 

Pastaa syödään haarukalla, lusikkaa käyttävät vain lapset jotka eivät osaa tehdä sitä mehiläispesää ilman. Eli äitisi ei nyt tätä(kään?) tiennyt 😉❤️

Mun vanhemmilla on kyllä ihan hyvät käytöstavat, mutta eivät niitä suuremmin opettaneet, ajattelivat kai, että esimerkki opettaa. Ainoastaan silloin kun sai sukulaiselta lapsena lahjan tms. äiti kysyi että "mitäs sanotaan", koska ei varmaan halunnut antaa lapsestaan huonokäytöksistä kuvaa. Hyvät käytöstavat siis opittiin lähinnä esimerkistä, jos opittiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhemmat odottivat lasten olevan täydellisen itseohjautuvia ja huusivat silloin, jos hommat eivät sujuneet oikein. Aikuisena koen yhä sosiaaliset tilanteet ja uusien asioiden opettelun hankalaksi.

Minulla ihan sama! Vanhempani sanoivat usemman kerran eri asioista, että jos en oppinut sitä heti ykkösellä, minun ei kannattanut opetella ollenkaan. "Ei taida olla sun juttus" ja "miksi sinä menet sinne kun et onnistunut edelliselläkään kerralla". 

Muistan, kun asuin jo omillani ja kiireessä nälkäisenä olin tehnyt spagettia ja sille valmiskastiketta. Äitini tuli käymään, ja huvittuneena kysyi että enkö tiedä, että pastaa syödään haarukalla ja lusikalla. Tämä oli asioista se kesyin, mistä olen kuullut (paljon pahempaakin on). Sen jälkeen AINA kun syön pastaa, haarukalla ja lusikalla tai vaikka sitten haarukalla ja veitsellä, muistan sen ilmeen ja elämässäni usein toistuneen, muiden esittämän kysymyksen: etkö sä muka tiedä? 

Pastaa syödään haarukalla, lusikkaa käyttävät vain lapset jotka eivät osaa tehdä sitä mehiläispesää ilman. Eli äitisi ei nyt tätä(kään?) tiennyt 😉❤️

Pastan alkuperämaassa Italiassa tuo haarukka ja lusikka -yhdistelmä on kova sana. Sellaiset katetaan ravintolassa pöytään, kun tilaat pastaa.

Sama täällä, mutta se on ollut ujoutta ja pelkoa, tosi paljon on elämä muuttunut kun nykyisin uskaltaa lähestyä ihmisiä ja jutella. 34 vuotta olen ja nyt vasta saanu itsetuntoa ja rohkeutta. Kyllä on helppoa kun en enää ole kynnysmatto. Osaan kuunnella ja ottaa toiset huomioon ja arvostaa itseäni ja toisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika yksinkertainen olet, jos et tuollaisia ymmärrä. Pitää omaksua vanhemmilta eikä odottaa mitään luentoja.

Silloinkin, jos vanhemmilta itseltään puuttuvat käytöstavat? Meillä äiti usein huusi asiakaspalvelijoille kiukkuisena ja se hävetti.

Koulussakin opetetaan.

Oletko äitini? Hän nimittäin ulkoisti kasvatukseni koululle, ja kaikenlaisiin kysymyksiini tokaisi vain: eikö teillä koulussa opeteta mitään? terv. eräs junttitavoistaan ulos oppinut itsensä kasvattanut

Oltaisko kavereita? :D Tultaisiin varmaan juttuun, mä olen vähän tuollainen myös. Olen mä aina osannut kiitokset ja anteeksipyynnöt mutta muuten sosiaalinen koodisto tuottaa ongelmia. Kuljen paljain jaloin muiden luona enkä totta puhuen nytkään ymmärrä miksen voisi. En osaa viedä tuliaisia, se tuntuu vaivaannuttavalta. En ymmärrä lähteä kun tulen kylään. Olen sujuva juttelija ja puheliasta seuraa mutta tuolla tavalla sosiaalisesti melkoisen kömpelö.

En siis edes huomaisi jos tulisit mun häihin ilman lahjaa. :D Ja meillä saa paljasjalkailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika yksinkertainen olet, jos et tuollaisia ymmärrä. Pitää omaksua vanhemmilta eikä odottaa mitään luentoja.

Silloinkin, jos vanhemmilta itseltään puuttuvat käytöstavat? Meillä äiti usein huusi asiakaspalvelijoille kiukkuisena ja se hävetti.

Koulussakin opetetaan.

Oletko äitini? Hän nimittäin ulkoisti kasvatukseni koululle, ja kaikenlaisiin kysymyksiini tokaisi vain: eikö teillä koulussa opeteta mitään? terv. eräs junttitavoistaan ulos oppinut itsensä kasvattanut

Itse olen huomannut, että itsensä kasvattamisessa on se huono puoli, että on taupuvaiy vaatimaan itseltään virheettömyyttä ja siksi käyttää hirveästi aikaa sen miettimiseen miten milloinkin tulisi toimia. Jos joku muu olisi vastannut kasvatuksesta, niin ehkä osaisi suhtautua hyväksyvämmin siihen, että välillä vain tilanteet menevät jotenkin sinne päin, mutta siitä pääsee yli. Sen sijaan puutteellisen kasvatuksen saaneena muistaa hyvin miten vihaisesti ihmiset sinuun suhtautuivat lapsena eikä sitä halua kokea uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhemmat odottivat lasten olevan täydellisen itseohjautuvia ja huusivat silloin, jos hommat eivät sujuneet oikein. Aikuisena koen yhä sosiaaliset tilanteet ja uusien asioiden opettelun hankalaksi.

Minulla ihan sama! Vanhempani sanoivat usemman kerran eri asioista, että jos en oppinut sitä heti ykkösellä, minun ei kannattanut opetella ollenkaan. "Ei taida olla sun juttus" ja "miksi sinä menet sinne kun et onnistunut edelliselläkään kerralla". 

Muistan, kun asuin jo omillani ja kiireessä nälkäisenä olin tehnyt spagettia ja sille valmiskastiketta. Äitini tuli käymään, ja huvittuneena kysyi että enkö tiedä, että pastaa syödään haarukalla ja lusikalla. Tämä oli asioista se kesyin, mistä olen kuullut (paljon pahempaakin on). Sen jälkeen AINA kun syön pastaa, haarukalla ja lusikalla tai vaikka sitten haarukalla ja veitsellä, muistan sen ilmeen ja elämässäni usein toistuneen, muiden esittämän kysymyksen: etkö sä muka tiedä? 

Pastaa syödään haarukalla, lusikkaa käyttävät vain lapset jotka eivät osaa tehdä sitä mehiläispesää ilman. Eli äitisi ei nyt tätä(kään?) tiennyt 😉❤️

Italiassa katetaan aina pasta-annoksen kanssa lusikka. Sillä on tarkoitus levittää kastiketta tasaisesti pasta-annokseen. Jos spaghetti tarjoillaan vääränlaiselta lautaselta, silloin lusikkaa voidaan käyttää apuna syömisessä. Italiassa spaghetti useimmiten tarjoillaan syvästä kulhomaisesta lautasesta, joten silloin lusikkaa ei tarvita, jos osaa syödä pastan haarukalla italialaiseen tapaan.

Mutta miten vaan, lusikka kuuluu kattaukseen.

Täällä yksi junttilapsi, nyt vihdoin käytöstavat 35 v oppinut. Ei tosiaan ole reilua lapselle jos vanhemmat ulkoistaa kasvatuksen yhteiskunnalle. Tuo muiden ihmisten viha on provosoinut mussa paniikkihäiriön ja aina on ollut sellanen fiilis että olen jotenkin huonompi kun muut. Edelleenkin ajatusmaailma pyörii paljon oman navan ja omien ongelmien ympärillä. Mutta ehkä jonain päivänä osaan auttaa ja kehua muita ja luoda ympärilleni hyvää mieltä. Toistaiseksi olen aika varautunut murjake.