En ymmärrä miten kotitöistä voi saada aikaan riitaa

Sillä tavalla että se toinen ei kunnioita niitä rajojasi. Toki silloin täytyy erota muutenkin.

Meillä se riittikin jonkin aikaa, kunnes vaatimustaso kasvoi. Omakotitaloakin haluttiin, mutta kun kysäsin että tekeekö vuorollaan lumityöt, niin into laantui. Kohta ex jos ei vaatiminen ilman tekoja lopu.

En minäkään ole ikinä riidellyt kotitöistä mieheni kanssa tässä yli 10 vuoden aikana. Mies tekee kotitöitä yhtä paljon, kuin minäkin. Ei ole ikinä tarvinnut puuttua miehen tekemisiin, koska on aikuinen fiksu mies, joka osaa :) siksi minulle on jotenkin vieras käsitys miksi jotkut naiset muuttuvat miehilleen äidiksi ja valittavat ja nalkuttavat ja marttyyrina tekevät kaiken yksin?

En minäkään.

Meillä tekee se joka jaksaa ja ehtii.

Välillä saattaa olla täys kaaos, kun molemmilla töissä pitkä raskas työputki ja lapsilla koulujuttuja ja harrastuksia, niin etteivät ehdi/jaksa tehdä mitään.

Jos on vieraita tulossa, niin kaikki siivoavat automaattisesti ilman riitelyä tai käskemistä.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ole ikinä riidellyt kotitöistä mieheni kanssa tässä yli 10 vuoden aikana. Mies tekee kotitöitä yhtä paljon, kuin minäkin. Ei ole ikinä tarvinnut puuttua miehen tekemisiin, koska on aikuinen fiksu mies, joka osaa :) siksi minulle on jotenkin vieras käsitys miksi jotkut naiset muuttuvat miehilleen äidiksi ja valittavat ja nalkuttavat ja marttyyrina tekevät kaiken yksin?

Meillä meni niin että lapsen synnyttyä nainen halusi pikkuhiljaa päättää enemmän ja enemmän mitä kotona tapahtui, ja koin että tämä oli hänelle tärkeää, kun kotona onkin. Sitten ei jaksanutkaan haalimiaan vastuitaan ja alkoi syytellä minua. Töiden jälkeen aloitin heti kotityöt tai vein lapsen vaunulenkille ja lopulta tein enemmän kotitöitä kuin hän, mutta valittaminen ei loppunut enää ollenkaan, joten lähdin. Nyt vuoroviikkoisänä kotitöiden määrä on vähentynyt selvästi ja ei ole enää sitä yhtä ja oikeaa tapaa tehdä. Olen miettinyt olisiko tätä kaikkea tapahtunut jos en olisi välittänyt hänen kaikista toiveistaan ja päättäänyt kylmäati itse esim puolesta sisustuksesta ja vaikka astioista. Jotenkin tuoreita äitejä pitäisi kieltää keskittymästä mihinkään muuhun kuin itsensä jaksamiseen ja vauvaan, mutta tuo onkin helpommin sanottu kuin tehty. Tuoreen äidin päätöksien kyseenalaistaminen ainakin minun kohdalla olisi tarkoittanut jotakin ydinsodan tapaista, vaikkaa kuinka lempeästi olisin asian esittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Meillä se riittikin jonkin aikaa, kunnes vaatimustaso kasvoi. Omakotitaloakin haluttiin, mutta kun kysäsin että tekeekö vuorollaan lumityöt, niin into laantui. Kohta ex jos ei vaatiminen ilman tekoja lopu.

Eipä ole tarvetta nostaa vaatimustasoa tästä. Sen verran on tullut yksinkin asuttua, että tiedän, paljonko aikaa siivoaminen oikeasti vaatii.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ole ikinä riidellyt kotitöistä mieheni kanssa tässä yli 10 vuoden aikana. Mies tekee kotitöitä yhtä paljon, kuin minäkin. Ei ole ikinä tarvinnut puuttua miehen tekemisiin, koska on aikuinen fiksu mies, joka osaa :) siksi minulle on jotenkin vieras käsitys miksi jotkut naiset muuttuvat miehilleen äidiksi ja valittavat ja nalkuttavat ja marttyyrina tekevät kaiken yksin?

Et kuitenkaan ihmettele sitä miksi jotkut miehet rupeavat mieslapsiksi ja jättävä kotityöt vaimonsa harteille?

Ei meillä riittaa siitä ole, enkä valita tai marise, mutta vituttaahan se (aina vaan enemmän ja enemmän), että miehen tehtävänä on työ ja tv:n katsominen, minulla työni ja kaikki muu. Kohta poksahdan ja häippään.

Hyvin helposti. Kas kun toiset eivät tee omaa osuuttaan, eivät edes pientä osaa. Moni pystyy vedättämään sinne avoliittoon tai avioon asti, että hoitaa oman osansa ja sitten väsähtää ja jättäytyy mieslapseksi.

Tuntuuhan se tyhmältä jättää aikuinen mies siksi, että tämä ei halua tehdä kotitöitä eikä maksaa siivoojasta, mutta joskus se on pakko. Jos ei osaa elää kuin aikuinen, ei voi olla aikuisen kanssa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Kerroin jo ennen yhteen muuttamista, paljonko kotitöitä olen valmis tekemään. (= yhtä paljon kuin tein omillani asuessani) Sitten tein sen verran. En ole koskaan joutunut riitelemään kotitöistä, koska odotukset on määritelty selvästi. Heikot rajat johtavat riitoihin ja pahaan mieleen.

Helppoa se on, kun sinä yksin teet edelleen kaikki kotityöt itse niin kuin teit yksin omillasi asuessa. Ei kai sinun kumppanillasi voi olla silloin mitään valittamista eikä riitelyn aihetta, jos hänen ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin pitää omat vaatteensa, astiansa ym. poissa sinun tieltä.

Meillä on jokseenkin perinteinen työnjako siitä syystä, että maatilalla on aivan tarpeeksi ns. miestentöitä. Riitaa tulee siitä, että mies vaatii minulta enemmän sisätöissä, vaikka ei itse osallistu niihin ja vaikka minäkin olen mukana ulkotöissä, jotka ovat enimmäkseen miehen aluetta.

Kummasti täällä huudellaan mieslapsista. Tuossa niehenkin kommentissa on ollut mieslapsi, kun nainen on päsmäröinyt kaikessa. Sitten naisen ilmoituksesta miehen pitää muuttaa taas toimintatapoja. Jos alusta on selvää mitä kumpikin tekee ja toinen ei siihen puutu, on tilanne aivan eri. Ja yllättäen naiset ovat jälleen määrittelemässä mitä tehdään ja miten tehdään, itsetunto ei kestä jos mies toimiikin eritavalla ja sitten mies on mieslapsi tai mikä tahansa näistä miestä alentavista haukkumasanoista, mitä on ilmeisesti ihan hyväksyttävää, järkevää ja ennenkaikkea sivistynyttä käyttää.

Ongelmaksi kotityöt muuttuvat todennäköisesti silloin kun niiden määrä muuttuu merkittävästi esim. perheen koon muuttuessa tai asumismuodon muuttuessa, mutta pariskunta ei osaakaan sopia muuttuneen tilanteen uusista vaatimuksista reilusti.  

Aloittajakin kertoo tomerasti tehneensä selväksi asiat heti ja ikinä ei kuulemma ole tarvinnut riidellä. Riidellä ei tarvitsekaan, jos osataan keskustella, mutta sellaista on turha kuvitella, että jokin asia mikä on riittänyt aluksi voisi päteä silloin, jos tilanne muuttuu. Ei liene reilua, että mies tai nainen tekee kotitöitä vielä perheellisenä ja asuessaan omakotitalossa puolison, lasten ja lemmikkien kanssa, saman verran kuin elellessään opiskelijakämpässä yksinään.

Vierailija kirjoitti:

Kummasti täällä huudellaan mieslapsista. Tuossa niehenkin kommentissa on ollut mieslapsi, kun nainen on päsmäröinyt kaikessa. Sitten naisen ilmoituksesta miehen pitää muuttaa taas toimintatapoja. Jos alusta on selvää mitä kumpikin tekee ja toinen ei siihen puutu, on tilanne aivan eri. Ja yllättäen naiset ovat jälleen määrittelemässä mitä tehdään ja miten tehdään, itsetunto ei kestä jos mies toimiikin eritavalla ja sitten mies on mieslapsi tai mikä tahansa näistä miestä alentavista haukkumasanoista, mitä on ilmeisesti ihan hyväksyttävää, järkevää ja ennenkaikkea sivistynyttä käyttää.

Itse asiassa siinä on ollut lapsimies kyseessä, koska ei ole osannut puolustaa omaa tonttiaan tai neuvotella. Ydinsota tai ei, joskus on vain äristävä takaisin ja myös käytettävä sitkeyttä, oveluutta ja suostuttelua jos muu ei auta. Kuten naiset ovat tottuneet kääntämään kaulana perheen päätä maailman sivu.

Mieslapsi taas on vakuuttunut oikeudestaan vapaamatkustaa lapseksi heittäytyneenä. Voit olla varma, että mieslapsesta puhuvan naisen mies ei ole käyttäytynyt hyväksyttävästi, järkevästi eikä ennenkaikkea sivistyneesti. Jos sitä pitää oikeutenaan, on vaarassa saada samantasoista käytöstä takaisinkinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaksi kotityöt muuttuvat todennäköisesti silloin kun niiden määrä muuttuu merkittävästi esim. perheen koon muuttuessa tai asumismuodon muuttuessa, mutta pariskunta ei osaakaan sopia muuttuneen tilanteen uusista vaatimuksista reilusti.  

Aloittajakin kertoo tomerasti tehneensä selväksi asiat heti ja ikinä ei kuulemma ole tarvinnut riidellä. Riidellä ei tarvitsekaan, jos osataan keskustella, mutta sellaista on turha kuvitella, että jokin asia mikä on riittänyt aluksi voisi päteä silloin, jos tilanne muuttuu. Ei liene reilua, että mies tai nainen tekee kotitöitä vielä perheellisenä ja asuessaan omakotitalossa puolison, lasten ja lemmikkien kanssa, saman verran kuin elellessään opiskelijakämpässä yksinään.

Käsittääkseni lapsia tai omakotitaloja ei kuitenkaan ihmisten murheeksi väkisin työnnetä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaksi kotityöt muuttuvat todennäköisesti silloin kun niiden määrä muuttuu merkittävästi esim. perheen koon muuttuessa tai asumismuodon muuttuessa, mutta pariskunta ei osaakaan sopia muuttuneen tilanteen uusista vaatimuksista reilusti.  

Aloittajakin kertoo tomerasti tehneensä selväksi asiat heti ja ikinä ei kuulemma ole tarvinnut riidellä. Riidellä ei tarvitsekaan, jos osataan keskustella, mutta sellaista on turha kuvitella, että jokin asia mikä on riittänyt aluksi voisi päteä silloin, jos tilanne muuttuu. Ei liene reilua, että mies tai nainen tekee kotitöitä vielä perheellisenä ja asuessaan omakotitalossa puolison, lasten ja lemmikkien kanssa, saman verran kuin elellessään opiskelijakämpässä yksinään.

Käsittääkseni lapsia tai omakotitaloja ei kuitenkaan ihmisten murheeksi väkisin työnnetä?

Ei tietenkään kukaan pakota ketään hankkimaan lapsia tai taloa, mutta useimmiten elämäntapa muuttuu nuorilla pareilla iän myötä aina jollain tapaa. Silloin näitä riitoja juuri rupeaa ilmestymään, jos toinen ei olekaan valmis lisäämään panostaan, vaan sälyttää lisääntyneet työt toiselle.

Elämä on muutosta alusta loppuun, joten on vähän hölmöä sanoa, että ei ole koskaan tarvinnut riidellä kotitöistä, kun on jo aluksi tehnyt selväksi, että on valmis tekemään jatkossakin sen mitä aiemminkin, ei enempää. Jos kumppani esim. halvaantuu, toisen kotityömäärä todennäköisesti kasvaa väkisinkin, vaikka mitä olisi sovittu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti täällä huudellaan mieslapsista. Tuossa niehenkin kommentissa on ollut mieslapsi, kun nainen on päsmäröinyt kaikessa. Sitten naisen ilmoituksesta miehen pitää muuttaa taas toimintatapoja. Jos alusta on selvää mitä kumpikin tekee ja toinen ei siihen puutu, on tilanne aivan eri. Ja yllättäen naiset ovat jälleen määrittelemässä mitä tehdään ja miten tehdään, itsetunto ei kestä jos mies toimiikin eritavalla ja sitten mies on mieslapsi tai mikä tahansa näistä miestä alentavista haukkumasanoista, mitä on ilmeisesti ihan hyväksyttävää, järkevää ja ennenkaikkea sivistynyttä käyttää.

Itse asiassa siinä on ollut lapsimies kyseessä, koska ei ole osannut puolustaa omaa tonttiaan tai neuvotella. Ydinsota tai ei, joskus on vain äristävä takaisin ja myös käytettävä sitkeyttä, oveluutta ja suostuttelua jos muu ei auta. Kuten naiset ovat tottuneet kääntämään kaulana perheen päätä maailman sivu.

Mieslapsi taas on vakuuttunut oikeudestaan vapaamatkustaa lapseksi heittäytyneenä. Voit olla varma, että mieslapsesta puhuvan naisen mies ei ole käyttäytynyt hyväksyttävästi, järkevästi eikä ennenkaikkea sivistyneesti. Jos sitä pitää oikeutenaan, on vaarassa saada samantasoista käytöstä takaisinkinpäin.

Ei parisuhteessa tarvitse puollustaa omaa tonttiaan. Minkälainen käsitys sinulla oikein on? Mies kertoi että asiat tuntuivat naisesta tärkeiltä joten hän ajatteli naisen parasta. Lopussa oikeastaan toteaa, että nainen ei itse tiennytkään parastaan, mikä saattaa hyvin olla tottakin. Normaalissa parisuhteessa toinen ei määräile millätavoin jokin asia tehdään, eikä myöskään huomautella alituisesti jostakin, eli nalkuteta. Tuo on väkivaltaa, siinä missä kiusaaminenkin. Jos ei keskustelusta huolimatta osaa kunniottaa toista, osaa olla nalkuttamatta, tai haastamassa riitaa, niin ero on ihan hyvä ratkaisu. Minulla oli joskus nainen joka tahtoi riidellä keinolla millä hyvänsä. Keskustelua ei kestänyt. Joskus päätti että nyt riidellään ja solvasi minua kuvitellen, että provosoituisin. Kun vastasinkin rauhallisesti ja asiallisesti, niin alkoikin astiat saamaan kyytiä. Tuossa suhteessa kotityöt piti tehdä juuri hänen kertomallaan tavalla ja sillä jaolla kuten hän määräsi. Ei tuo ole parisuhde. Parisuhteessa molemmat tekevät ja molempien siisteyskäsitykset tulee ottaa huomioon, jos ei sovi, niin sitten etsimään sopivampi kumppani. Ei todellakaan ole ok, että vain toinen määrittelee mikä on "oikein", vaan näistä sovitaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaksi kotityöt muuttuvat todennäköisesti silloin kun niiden määrä muuttuu merkittävästi esim. perheen koon muuttuessa tai asumismuodon muuttuessa, mutta pariskunta ei osaakaan sopia muuttuneen tilanteen uusista vaatimuksista reilusti.  

Aloittajakin kertoo tomerasti tehneensä selväksi asiat heti ja ikinä ei kuulemma ole tarvinnut riidellä. Riidellä ei tarvitsekaan, jos osataan keskustella, mutta sellaista on turha kuvitella, että jokin asia mikä on riittänyt aluksi voisi päteä silloin, jos tilanne muuttuu. Ei liene reilua, että mies tai nainen tekee kotitöitä vielä perheellisenä ja asuessaan omakotitalossa puolison, lasten ja lemmikkien kanssa, saman verran kuin elellessään opiskelijakämpässä yksinään.

Käsittääkseni lapsia tai omakotitaloja ei kuitenkaan ihmisten murheeksi väkisin työnnetä?

Ei tietenkään kukaan pakota ketään hankkimaan lapsia tai taloa, mutta useimmiten elämäntapa muuttuu nuorilla pareilla iän myötä aina jollain tapaa. Silloin näitä riitoja juuri rupeaa ilmestymään, jos toinen ei olekaan valmis lisäämään panostaan, vaan sälyttää lisääntyneet työt toiselle.

Elämä on muutosta alusta loppuun, joten on vähän hölmöä sanoa, että ei ole koskaan tarvinnut riidellä kotitöistä, kun on jo aluksi tehnyt selväksi, että on valmis tekemään jatkossakin sen mitä aiemminkin, ei enempää. Jos kumppani esim. halvaantuu, toisen kotityömäärä todennäköisesti kasvaa väkisinkin, vaikka mitä olisi sovittu. 

Minun kanssani ei ole kenenkään pakko olla, jos tekemäni ei riitä tai kelpaa. Missään tapauksessa parisuhde ei tule aiheuttamaan minulle enempää kotitöitä kuin mitä teen sinkkuna.

Miten tuo vaatimusten lisääminen tulee aina naisten suusta? Minä ainakin olen vähentänyt muita vaatimuksia sen mukaan kun on tullut uusia, niin että elämä ei tunnu suorittamiselta. Tietenkin jos kulisseja pidetään yllä henkeen ja vereen, niin sitten ymmärrän.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo vaatimusten lisääminen tulee aina naisten suusta? Minä ainakin olen vähentänyt muita vaatimuksia sen mukaan kun on tullut uusia, niin että elämä ei tunnu suorittamiselta. Tietenkin jos kulisseja pidetään yllä henkeen ja vereen, niin sitten ymmärrän.

Naisilla elämän yksinkertaistaminen ja leppoistaminen tulee usein ajankohtaiseksi vasta ahdistuksen tai kriisin kautta. Sitten kaivetaan Konmari-kirjat esiin. Monilla miehillä asioiden tekeminen helpommin on verissä.

En ymmärrä minäkään. Ollaan oltu miehen kanssa nyt yhdessä 20 vuotta ja kertaakaan ei olla kotitöistä riidelty. Välillä on ollut kausia, jolloin toinen on ollut kotitöihin uupunut, esim. toisen pitkään sairastaessa, mutta ei silloinkaan ole riidelty, yritetty jaksaa vaan. Itseni on joskus tehnyt mieleni puuttua ystäväpariskuntien asioihin, mutta olen malttanut mieleni. Tuntuu vaan niin järjettömältä, että käytetään aikaa ja energiaa siihen, että kinataan pitkään siitä, kumpi vie roskapussin, kun siinä ajassa sen olisi vienyt jo monta kertaa. Tai että laaditaan jotain listoja siitä, kumman vuoro on tehdä mitäkin kotityötä minäkin päivänä sen sijaan, että ne tehtäisiin yhdessä tai se tekisi, kumpi paremmin sillä kertaa jaksaa.