En ymmärrä miten kotitöistä voi saada aikaan riitaa

Kotitöistä nalkuttava ei ole tyytyväinen suhteeseensa.

Vierailija kirjoitti:

Kenelle te silloin kiukuttelette kun yksin asutte ja yksin teette ne kotityöt?

Yksin asuessa siivoaa vain omat jälkensä. Se mikä vituttaa on korjata toisen jälkiä, laittaa toiselle ihmiselle ruokaa ja käydä kaupassa, JOS nämä asiat ovat hänelle kuin Manulle illalinen, että ei tarvitse itse mitään tehdä.

Parisuhteeseen kuuluu se että molemmat näkevät vaivaa yhteisen hyvän eteen. Jos vain toinen siivoaa, laittaa ruokaa, järkkäilee treffejä jne ja toinen odottaa aina valmista, niin jossain kohdalla loppuu useimmilla hermo. Kaiken ei tartte mennä tasan, mutta jotain vastavuoroisuutta pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Kenelle te silloin kiukuttelette kun yksin asutte ja yksin teette ne kotityöt?

Nyt on kyse siitä, että parisuhteessa oleva ei hoida omaa osuuttaan. Jos heille tulee ero, niin toisen työmäärä puoliintuu ja toisen lisääntyy. Kuka sen laiskan kotityöt tekee jatkossa? Eksällä ei ole valittamista, kun jatkossa tarvitsee huolehtia vain omistaan.

Ei taida makuukammarinkaan puolella sujua.

"Kun toi ei tee, en tee minäkään....vänävänävänä....."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä minä sanoin tekeväni kaiken yksin? Ei helkutti. Ihmiset eivät tosiaankaan osaa lukea nykyisin.

Jokainen tekee sen minkä tekee, ei ole asunto epäsiisti eikä sikolätti vaikka emme joka päivä kuljeta peräkanaa imurin ja mopin kanssa. Tai kytätä toisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä.

Aika sairaita parisuhteita monella, kun toista pitää olla koko ajan määräilemässä, kyttäämässä ja nalkuttamassa joka asiasta.

Mun mielestä on väärin että jos olen töissä 8-19, ollaan sovittu että mies käy kaupassa ja tekee ruuan kun pääsee jo kolmen jälkeen ja sitten mitään ei ole tehty kun tulen kotiin. Näin on minulle käynyt, mies selitti käyneensä syömässä kebab ranskalaiset. Eikö tässä sitten ole aihetta valittaa kun näin käy useammin kuin kerran kaksi? Ja kun nimenomaan on sovittu asiasta enkä vain käskenyt tekemään jotain listaa.

Sitä paitsi tietyistä asioista ei pitäisi tarvita edes sopia, luulisi olevan itsestään selvää ettei likaisia kalsareita ja sukkia jätetä yleisiin tiloihin haisemaan ja lojumaan vaan ne viedään pyykkikoriin. Likaiset astiat menevät suoraan pesukoneeseen jne tai jos tiskikoneeseen ei sillä hetkellä saa niin viedään tiskipöydälle eikä kasata jälleen niitä yleisiin tiloihin. Vai?

Meillä ei tuollaista tilannetta edes ikinä tulisi mutta jos mieheni kävisikin syömässä päivällä jotain itsekseen hän joko ottaisi minulle samaa kotiin tai tekisi jonkin nopean ruuan kun tulen.

Noihin kalsareihin, sukkiin ja astioihin - eihän sitä kai mitään voi jos on ottanut aivottoman ja kehittymättömän sian kumppanikseen. Eiköhän tuo tullut selväksi jo seurusteluaikana??

Miehellä huomenna firman ryyppäjäiset. Mun täytys revetä joka paikkaan koko ajan. Siistiä herran hiukset jotta näyttää hyvältä sihteerille ja baarissa muutenkin. Minullakin olisi ollut tekemistä ilman kenenkään pääkarvojen ajelua. Minulla ei ole omaa aikaa yhtään eikä hetkenkään omaa rauhaa. Piti värjätä hiukset. En ala enää tähän aikaa sitä tekemään. Taaskaan. Neljäs ilta putkeen, kun omista hommista ei tule mitään.

Itseni suhteen olen jo luovuttanut. En edes haaveile mistään omista jutuista. Alkanut kaduttaa koko avioliitto ja lapsikin, sinkkuna ilman lasta minulla oli aikaa omille asioille ja rahaa tehdä mitä huvitti. Ei ole enää. Kaikki menee muiden hyvinvointiin, paitsi minun. Minä en ole mitään. Vähät minusta.

Lakkasin odottamasta muiden tekevän mitään ja lopetin itsekin kaiken tekemisen. Kun alkoi kalsarit loppua, alkoi miestäkin pyykinpesu kiinnostaa. Ja kun en siivonnut, alkoi mieskin siivousvälineet löytää kaapista, kun ei kehdannut kavereitaan kutsua kaatopaikalle.

Alkoi kuulua, että täällä pitäisi siivota, johon en noteerannut millään tavalla. Keskityin vain viiniini ja cosmopolitanin lukemiseen.