Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys työttömälle: Oletko koskaan hävennyt niin paljon työttömyyttäsi, että olen valehdellut tuttavillesi käyväsi töissä?
28.01.2019 |
Ja itse muuten kuulun niihin työttömiin, jotka häpeävät. On ollut monta kertaa mielessä, että keksisin jonkin työnimikkeen, mutta aina kun tulee puhe työasioihin niin sitten kuitenkin tulee sanottua, että työtönhän minä. Nimittäin häpeäisin vielä enemmän jos valehtelisin käyväni töissä ja jäisin siitä kiinni,
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole valehdellut eikä hävetä. minkäs sille olosuhteille voi, ei ole aina itsestä kiinni vaikka moni niin tuntuu ajattelevankin.
Häpeän työttömyyttä. Muutaman kerran olen lipsauttanut, että mitä teen työkseni: en ole kuitenkaan kertonut tarkemmin mitään, että missä. Omaa alaa kuitenkin, siihenhän mulla on koulutus.... Näissä tapauksissa kuitenkin olen siirtänyt keskustelunaiheen nopeasti muuhun. Onhan tää noloa, mutta onneksi en ole näitä ihmisiä enää tavannut.
En, en valehdellut. Mutta eristäydyin. Huhhuh sitä aikaa. Olin työttömänä, juuri amk-sta valmistuneena, erittäin epävarma omista kyvyistänni. Tuntui nololta hakea jotain hyvää ammattipaikkaa. Olin työttömänä noin 4kk. Katoin netflixiä, makasin koko kesän sängyssä masistellen. Poikaystäväni on maailman rakkain, hänen avulla selvisin. Hän pakottit töittensä jälkeen minut hänen kanssaan kesäiltoina pyörälenkille, ja jätskille/piknikille. Ei varmaan ollut hänelläkään helppoa, mutta ei valittanut tai patistanut minua kertaakaan. Kehui ja loi minuun varmuutta. Otin itseä niskasta kiinni ja sain työpaikan. Samassa työpaikassa olen ollut nyt 4vuotta, ja vuosittain ylentynyt.
Kyllä, valitettavasti. Useimmiten valehtelen "opiskelevani". Tosi noloa, koska en näytä valmistuvan koskaan : D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon olevani sijoittaja. Ja onhan se tottakin :D tosin ei riitä siihen ettenkö olisi myös työtön.
Olen valehdellut. Sekä työttömänä ollessani että sairauslomalla mielenterveyssyistä ollessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin. Viimeiset kymmenen vuotta työttömyydestä tietävät vain vanhempani. Kavereilleni olen kertonut hyvin epämääräistä ja ei-yksityiskohtaista tarinaa työstäni. Jos joku kysyy tarkemmin yritän johdatella keskustelua toiseen suuntaan. En myöskään poistu asunnostani välillä 08-16 välttääkseni hankalat kohtaamiset tuttujen kanssa.
Ulkomailla väitin yhdelle miehelle olevani kirurgi, kyllä arvostukseni kohosi silminnähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyys ei ole sairaus, meitin paikkakunnalla ei ole yhtään avointa työpaikkaa sitä häpeän
En ole ikinä valehdellut olevani työssä vaikka työttömyysvuosia on takana aila paljon. En tunne tästä häpeää, vaikka muuten häpeä on ollut tuttu tunne koko elämäni ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin kyllä joskus sitä valhtelemistakin, mutta totesin, että ei menisi läpi, koska ihan varmasti alettaisiin kysellä tarkemmin, ja koska normaalisti kertoisin tuollaisesta asiasta ihan auliisti, olisi todella epäilyttävää, jos sanoisin vaan jotain epämääräistä.
Onneksi sais lopulta töitä.
Olin kaksi vuotta työttömänä ja kyllä varsinkin vanhemmille ihmisille valehtelin ronskisti päin naamaa. He, kun tuppaavat olemaan aika kärkkäitä tuomitsemaan muita ihmisiä eri asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole hävennyt omaa työttömyyttäni (en ole ollut koskaan työttömänä vaan mennyt opiskeluista ja työstä toiseen), mutta vanhempieni lähes koko lapsuuteni läpi kestänyt pätkätöiden epävarmuus ja työttömyys ovat olleet ja ovat edelleen minulle häpeällinen asia. Muistan lapsuudessani ja joskus nykyisinkin valehdelleeni ystävilleni, terkkarille ja jopa avopuolisoni vanhemmille että vanhempani käyvät töissä. Kaikkein raskainta oli ponnistaa siitä noidankehästä ja pyrkiä tekemään kaikkensa ettei joudu samanlaiseen tilanteeseen kuin omat vanhemmat.
Häpeän, vaikka olen osa-aikatyössä. Lisäksi olen tavallaan sijoittajakin, koska meillä on sijoitusasunto ja se on vuokrattu.
En, ärsyttää työllisyyden jankkaajat. Parasta on kun niille ei kerro mitään niin niille tulee ihan päähänpinttymä koko asiasta että pakko saada tietää mitä teen. Huoh.
En pätkääkään häpeä. Ei ole minun vikani että päättävässä asemassa olevat eivät pysty hoitamaan firman tai viraston asioita niin ettei tarvitsisi laittaa satamäärin väkeä pihalle.
Ei ole myöskään minun vikani että ikärasismi estää saamasta uuden työpaikan.
Hyvä puoli on se että minulla on 40v yhtenäinen ura takana ja eläkepäivät ovat lähellä.
En kyllä häpeä, häpeäisin jos olisin kateellinen ja katkera työssäkäyvä.
Naapuri kysyi joskus, miksi olen kotona päivisin. Hän on siis perhevapailla, eli oli ehtinyt sen takia katsomaan. Kerroin, että teen päivittäin etätöitä. :D
Että mua hävetti, mutta yhtäkkiä sainkin töitä joissa voin oikeasti tehdä 2 päivää viikossa etänä...
Alue: Aihe vapaa
Tietääkseni emme tunne, jotetn et ole valehdellut tuttavilleni, että käyn töissä.