Kysymys työttömälle: Oletko koskaan hävennyt niin paljon työttömyyttäsi, että olen valehdellut tuttavillesi käyväsi töissä?
Ja itse muuten kuulun niihin työttömiin, jotka häpeävät. On ollut monta kertaa mielessä, että keksisin jonkin työnimikkeen, mutta aina kun tulee puhe työasioihin niin sitten kuitenkin tulee sanottua, että työtönhän minä. Nimittäin häpeäisin vielä enemmän jos valehtelisin käyväni töissä ja jäisin siitä kiinni,
Kommentit (35)
Haluaisin kysyä sinulta, ap, että mitä ajattelet muista työttömistä? Pidätkö heidänkin tilaansa hävettävänä? Halveksitko heitä? Ajatteletko, että työtön on aina syyllinen omaan tilanteeseensa?
Jos et, miksi kohtelet itseäsi huonommin kuin toisia?
Jos kyllä, valitettavasti ansaitset sen, että sinua hävettää ja tunnet huonommuutta.
Vierailija kirjoitti:
Olin kaksi vuotta työttömänä ja kyllä varsinkin vanhemmille ihmisille valehtelin ronskisti päin naamaa. He, kun tuppaavat olemaan aika kärkkäitä tuomitsemaan muita ihmisiä eri asioista.
Miten pääsit töihin? Utelee myös 2 vuotta työttömänä ollut.
Olihan se aika noloa, kun kaikki tietysti katsoo työtöntä vähän nenänvartta pitkin. Olin aikoinaan kuntoutuksessa työpajalla ja sen valehtelin eräille tuttaville ns. oikeaksi työpaikakseni josta saisin palkkaa, jotten vaikuttaisi niin surkimukselta. Eräässä vaiheessa yritin aloittaa opiskelua, mutta se ei sitten onnistunut ja pitkän aikaa huijasin kaveria, että oisin edelleen opiskelemassa. Sitten eräs päivä jäin nolosti kiinni kun kaveri halusi nähdä oppikirjoja yms. eikä minulla ollut.
Vanhemmilleni en kertonut koskaan työttömyydestäni. Ei siinä niinkään häpeä ollut tosin syynä, vaan se että ovat eläkkeellä ollessaan tulleet niin murehtiviksi, että olisivat ihan turhaan murehtineet päivät pitkät minun asioitani, eikä se olisi auttanut pätkääkään minuakaan. Joten valehtelin että olen entisessä paikassa töissä vaikka olin saanut yt:issä potkut. Sitten kun puolen vuoden päästä sain uuden työpaikan, kerroin heille että vaihdoin työpaikkaa.
Mulla oli harrasteporukassa tällainen työjuhta. Aina nälvi jos joku työtön ja virnuili kuinka hän tekee 80h työviikkoa ja elättää kaikki loiset yms.
Oli muuten todella, TODELLA hiljaista kaveria, kun tuli lomautus. Kysyin että kuinkas töissä menee niin hyvä ettei kaveria maa niellyt.
Miten jollekin voi työ olla tollainen egostatus? Uskomatonta:D
Vierailija kirjoitti:
Olihan se aika noloa, kun kaikki tietysti katsoo työtöntä vähän nenänvartta pitkin.
Kysymys siis kuuluu, miksi sinä katsot työtöntä nenänvartta pitkin? Kirjoitithan tuossa edellä, että 'kaikki'.
Olet osa ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli harrasteporukassa tällainen työjuhta. Aina nälvi jos joku työtön ja virnuili kuinka hän tekee 80h työviikkoa ja elättää kaikki loiset yms.
Oli muuten todella, TODELLA hiljaista kaveria, kun tuli lomautus. Kysyin että kuinkas töissä menee niin hyvä ettei kaveria maa niellyt.
Miten jollekin voi työ olla tollainen egostatus? Uskomatonta:D
Taitaa olla egostatus kaikille niillekin, jotka eivät uskalla paljastaa olevansa työttömiä ja/tai laittaa luuta kurkkuun moiselle öykkärille. Miksi annatte toisen ihmisen määritellä omanarvon tunteenne.
En mää häpeä mutta kyllä kokoaika toitonan itsellleni että ei tässsä vttu mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Viimeiset kymmenen vuotta työttömyydestä tietävät vain vanhempani. Kavereilleni olen kertonut hyvin epämääräistä ja ei-yksityiskohtaista tarinaa työstäni. Jos joku kysyy tarkemmin yritän johdatella keskustelua toiseen suuntaan. En myöskään poistu asunnostani välillä 08-16 välttääkseni hankalat kohtaamiset tuttujen kanssa.
Kukaan ei voi Suomessa olla kymmentä vuotta putkeen työttömänä. Miksi valehtelet? Tuollaiset laitettaisiin kuntoutukseen tai eläkkeelle.
Kyllä - potkut saatuani rupesin viettämään virka-ajan tuossa lähiöbaarissa, jotta näyttäisi siltä että kävisin töissä.
Olen salannut vaihtaneeni työpaikkaa.Edes vanhemmilleni en kertonut.Vain niille,joille on ihan pakko kertoa.Lähdin itse kiusaamisen,riitelyn ja tulehtuneiden välien vuoksi.Sain uuden työn ja nostin kytkintä.Syytän kai itseäni ja häpeän siksi asiaa.
Päinvastoin. Häpeän työntekoa niin paljon että valehtelen olevani työtön. Onneksi olen sentään virallisesti työtön kun 10h/kk riittää aktiivisuuteen josta liksaa 1000e plus työttömyysrahat.
Työllinen on myynyt kehonsa, vapautensa ja sielunsa muutaman tonnin edestä. Semmoinen on häpeällistä. Parempi olla vapaa ajatelemaan ja toimimaan kuten haluaa.
Ei ole hävettänyt yhtään. Kun työ loppuu niin se loppuu.
Kampaamossa käydessä olen vastannut kysymykseen olenko lomalla, kun käyn siellä päiväaikaan, että kyllä olen lomalla. En jaksa selitellä työnhausta vieraille ihmisille, kun ei ole pakko.